Puolikuntoista elämää

Jämin jälkeen, muutaman päivän päästä,alkoi alavatsa kiukuttelemaan. Ei mitään yrjötautia eikä mitään kunnon kipua mutta sellaista ihme jomotusta. Kävin työterveydessä ja sain antibiootit mutta tuntuu ettei niistäkään mitään välitöntä apua ole. No olenkin sitten käyttänyt vähän kaikenlaista muuta konstia vaivaan ja nyt tuntuu siltä että se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Jokatapauksessa liikunnasta tuli n. viikon tauko joskin koiran ulkoilutukset ja lumityöt on tullut hoidettua normaaliin tapaan. Tänään kävin vähän hiihtämässä ja kyllähän se sujui mutta tuntui että ei mies ihan terve ole. Sunnuntaina olis puolipirkka ja täytyy katsoa miten sen kanssa käy.
Muuten on tullut taas opiskeltua jäsenien korjausta ja uutta oppia on tullut mukava pläjäys lisää. Nyt ollaan siinä pisteessä että pystyy koko kehon varpaista päälakeen käsittelemään joten sen puolesta kokonaisvaltaista käsittelyä pystyy antamaan.
Eilen oli juhlaa kun koko perheen (-koira) voimin käytiin Saludissa lappamassa lihaa naamariin. Hyvää oli joskin joskus olen parempaakin saanut. Spesiaalia oli tietysti se että koko perhe istui samassa pöydässä samaan aikaan. Sekään ei meillä ihan arkipäiväistä ole.

Jämi

Eilen oli ohjelmassa Jämi42 ski. Keli oli kohtuullisen hyvä, mitä nyt vähän tuuli aukeammilla paikoilla. Oma suoritus oli semmoinen aika perusveto. Ennen starttia aattelin että hyvänä päivänä vois mennä jonnekin 2:40 tietämille. Ekalla juottopisteellä (11,5 km) oli selvää että tuo 2:40 ei tule toteutumaan vaan siitä jäädään eli perusvauhtikin heti alusta oli vähän liian hidasta. Noin 35 km jaksoin mennä ihan hyvin mutta sitten alkoi hartiapankista omat talletukset loppumaan ja tasatuupparilla vauhtia alkoi hiljenemään. Mitään varsinaista tummumista ei tapahtunut vaan käsistä vain yksinkertaisesti alkoi paukut loppumaan ja yritin sitten säästellä käsiä pistelemällä vuorotahdilla sellaisia pätkiä jotka olivat ihan selkeitä tuuppauspätkiä. Loppuaika oli kuiteskin hitusen alle 2:50 (http://www.jami147.fi/dokumentit/jami42.html) ja en minä siihen mitenkään pettynyt ole. Vähän paremmalla kelillä tuo 2:40 ois varmaan ollut ihan saavutettavissa. Aattelin myös että kärki painaa hyvän matkaa alle kaks tuntia mutta yllätäen alle kahden ei päästy.

Seuraava koitos onkin sitten kahden viikon päästä puolipirkka. Jos samaan aikaan mennään niin pitää oikein tyytyväinen olla.

Ylläksen matkasta jäi niin hyvä maku suuhun että oli pakko varata vielä pääsiäiselle pohjoisen keikka. Suuntana tällä kertaa Saariselkä ja siellähän on sopivasti Vaskoolihiihto (http://www.lapinsudet.net/v/index.php) joten jos ei ihmeitä tapahdu niin tuonnehan pitää mukaan mennä. Kerran olen aikaisemmin ollut ja reittihän on mitä mahtavin. Tällä kertaa taidan pösäyttää tuon pertsalla.

Kesäkauteen siirrytäänkin sitten näillänäkymin heti pääsiäisvkonlopun jälkeen kun ohjelmassa on Karhuviesti ja kuulemma tarjolla on viimevuotiseen tapaan aloitusosuus. Siis juoksuhommiakin olisi parempi aloitella jo maaliskuun puolella...

Hengissä ollaan

Vaikka päivitystahti onkin nuukahtanut huolestuttavasti. Aika on kulunut sekalaisen säädön parissa, pakkasessa kärvistelyssä ym ym. Uuden työmaan myötä on vapaa-aika vähentynyt ja siksipä kai päivitystahtikin on osaltaan hiipunut. Viimeaikojen ehdoton kohokohta oli Ylläksen hiihtolomanen (eli 3 pv miniloma). Kelit olivat viimeisen päälle priimaa (sunnuntaina -5 ja arska paisteli pilvettömältä taivaalta) ja ulkona tulikin oltua oikein kunnolla. Hiihdeltyä tuli varmaan jotain 115km ja siihen määrään olen ihan tyytyväinen. Perjantaina tein pienen suksittelun autolla ajelun päälle, lauantaina reitti oli Äkäslompolo-Velhon kota-Hannukainen-Luosujärvi-Aurinkotupa-Ylläsjärvi-Latvamaja-Hangaskuru-Äkäslompolo, sunnuntaina Äkäslompolo-Hangaskuru-Kotamaja-Kukaslompolo-Äkäslompolo-Kotamaja-Karhunkota-Latvamaja-Kesänki-Äkäslompolo. Maanantaina sitten taas pieni lenkki ennen ajomatkaa. Sunnuntain sikssak reittiä selittää se että yöllä oli satanut lunta ja valitsin reittejä vähän sillä silmällä ettei umpihankeen olisi tarvinnut pistellä. Enemmän olisi toki voinut suksia mutta nyt nuo määrät pysyivät sillä tasolla että mitään tummumista ei päässyt tapahtumaan ja hommasta nautti oikein kunnolla. Hotlassa meillä oli vielä puolihoito joten energiaa ei kulunut sapuskojen miettimiseen. Kaikenkaikkiaan mahtava reissu. Nyt sitten palautellaan pikkuisen Jämi skihin - toivotaan että keli on hyvä jotta pääsee taas nauttimaan hommasta.

Pakkaset paukkuu

Tiistaina tuli hiihdeltyä vajaa tunti josta osa vähän reippaammin. Homman mielenkiintoiseksi teki -21 astetta pakkasta. Yllättävän hyvin pysyi kyllä lämpöisenä mutta sellainen fiilis jäi että mielellään ei enään kylmempää tai alkaa huumori loppumaan. Torstaina ajattelin tehdä samanlaista settiä ja pakkaslukematkin pitäisi olla jotakuinkin samat.

Keskiviikkona oli eka päivä uudessa työpaikassa. Suoriutuminen oli vähän puutteellista kun puuttuu työkoneet, puhelimet ym ym. Mutta eivätköhän nuo vähitellen järjesty ja pääsee työstämään kunnolla. Kuviot on kyllä ihan mielenkiintoiset...