Viimeisimmän päivityksen jälkeen on ehditty vetästä parit iltarastit, tehdä vähän mökkihommia, naatiskella kulttuurista ja kaiken kruununa selviydytty hengissä SM erikoispitkiltä.
Iltarasteja on tarvottu kaksin kappalein. Vehoniemessä oli tarjolla lämpöstä keliä, harjun rinnettä, polkua ja pikkasen risuja. Helarasteilta tuttu suunnistustekemisen puute oli vahvasti mukana. Alusta alkaen aikamoista säheltämistä. No, hyvä reeni ja vähän totuttelua lämpöisempään keliin.
Seuraavassa viikonvaihteessa olisi kotipitäjässä ollut tarjolla pöheikön pöllytystä mutta sen verran pelotti sunnuntain SM EP että jätin pöllytykset muiden hoidettaviksi ja itse keskityin lähinnä kropan lepuuttamiseen. Ihan totaalista lepuutusta ei tullut kun perjantaina oli vuorossa perinteiset Tottijärven laituritalkoot + saunomiset päälle ja lauantaina tarjolla oli kulttuurielämyksiä Tampereen Teatterissa. Kyseessä oli nuoremman tytön tanssikoulun päätösesitykset ja vaikken tanssista/baletista ym. oikein mitään ymmärräkään niin olihan se hienoa katsoa kun nuoret esiintyivät loistavasti. Kateeksi vähän kävi nuorten kropan taipuisuus ja kehon hallinta - ei ois varmaan paha harrastus kenellekään kestävyyslajeja harrastavalle nuorelle. Tietysti upeaa oli myös se että näytös oli saatu niinkin hienoon tilaan, varmaan ikimuistoinen kokemus nuorille tanssijoille esiintyä oikean ison teatterin lavalla.
Sunnuntaina oli sitten SM EP. Matkaa oli tarjolla vähintään riittävästi, lämpötilat olivat makuuni vähän turhan korkeat ja maaston suhteen oli jokseenkin realistiset odotukset (hienoa avokalliopaanaa luvattiin mutta itse varauduin riittävään määrään suokanervikkoa). Lyhyesti summattuna reissu meni hyvin. Läksin kohtuullisen varovasti liikkeelle ja pääsin ihan hyvään rytmiin. Mitään isompia tötöilyjä ei tullut, joskin tuollaisella matkalla jotain virheitä melkein väkisin tulee. Noin 4km ennen maalia alkoivat koivet kramppaamaan ja se alkoi syömään vauhtia heti. Mitään kovin äkkinäisiä hyppyjä ym. liikkeitä ei oikein voinut kuvitellakaan enään tekevänsä ja myös tiellä vauhti alkoi olla aika rauhallista, mm. D50 sarjan voittaja meni heittämällä ohitse:-) Tuloksena oli kuiteskin 16. sija johon olen tyytyväinen. Sija ei olisi juurikaan noussut vaikka kramppeja ei olisi tullutkaan. Sarjan kärki meni kyllä kovaa - tais olla koko kisojen kovin km vauhti eli hattua täytyy nostaa. Tulokset.
Reissut muuten tein pyörällä ja olihan ihan kiva ajella kun keli suosi. Pohjanmaalla ainakin uskotaan maanviljelyksen kannattavuuteen, senverran tukevasti paska haisi aina välillä kun isännät levittivät tavaraa pelloilleen.
Maanantaina aattelin vielä käydä polkaisemassa iltarastit Julkujärvellä ja matkana 5km. Kyllähän EP koivissa tuntui ja jyrkempiä mäkiä en edes yrittänyt polkea ylös vaan suosiolla kävelin. Tasasella pääsi kuiteskin ihan hyvin eteenpäin. Reissun miinuksena oli se että vedin oikein komeasti turvalleni ja rytäkässä ainakin oikea isovarvas ja vasen olkapää ottivat vähän itseensä. Mikähän tässä on kun melkein joka mettäkeikalla tulee jotain kremppaa?
Tänään aattelin mennä Kyötikkälään fillarirasteille jos vaan olkapää kestää munamankelilla veivaamista.
Vein muuten sitikan huoltoon:-)
tiistai 29. toukokuuta 2012
lauantai 19. toukokuuta 2012
Urheiluelämää
Nimittäin penkkiurheilijalla on kovasti seurattavaa näinä aikoina. Jääkiekkoa kattelen n. kerran vuodessa eli liiga, NHL ym geimit ei kiinnosta mutta Suomen MM-pelejä tulee kyllä seurattua. Jääkiekkohan on hienoa liikuntaa, mukula talvisin tultiin koulusta kotiin ja äkkiä sutaistiin läksyt ja jotain muonaa naamariin ja sitten ulkojäille höntsäämään. Normaalisetti tais olla 3-4h päivässä ja siitä ei pidetty harjoituspäiväkirjaa eikä ollut (onneksi) ketään valmentajaa yrittämässä tehdä hommasta liian vakavaa. Hienoa oli ja väittäisin että aika monipuolista liikuntaa. No se menneistä.
Hokin lisäksi seurannassa on tottakai suunnistuksen EM-kisat ruottinmaalta. Aika veikeän näköisiä maastoja, olisi hieno päästä ittekin joskus tuonne seudulle kartan ja kompassin kanssa. Naiset on pitäneet Suomen mainetta yllä mutta miehillä on pientä alivirettä. Hattua täytyy nostaa Mr Novikoville joka ei ihan juniori enään ole mutta tosipaikan tullen näyttää vauhtia piisaavan. Lundanesin meno on ollut myös häkellyttävän tehokasta ja suoraviivaista, näkee että homma on lapasessa jotakuinkin koko ajan ja mitään kiemurtelua ei vaan miehelle tule vaan kaveri etenee kuin juna.
Polven suhteen ollaan siinä mielessä viisaampia että mitään polvessa ei taida lopultakaan olla rikki vaan kipuilut ja epämiellyttävät tuntemukset johtunevat vaan siitä että tärsky oli niin voimakas että jotain pientä pehmyskudosvauriota on tullut ja ottaa aikansa ennenkuin ne paranevat. Lääkäri sanoi kuitenkin että mitenkään polvea ei tarvitse varoa vaan liikkua saa sen minkä uskaltaa (ja pystyy). Kävin maanantaina iltarastit harjussa ja kyllähän polvi kesti, ainoa juttu mitä en oikein uskaltanut tehdä oli jyrkkään rinteeseen viistosti alasjuoksu. Sen verran annoin periksi että perinteinen 7km vaihtui 5km ja tais olla ihan oikea valinta. Torstaina oli vuorossa Helarastit Kaukajärvellä ja polven suhteen homma toimi. Muuten ei sitten toiminutkaan. Vähän oli väsynyt olo ja suunnistuksen kanssa tuli pari pikkuisen isompaa tötöilyä. Tuloksena 4. sija ja puhtaallakaan juoksulla ei kärkeen olisi ollut asiaa. Kakkossijaan olisi voinut olla jotain saumaa mutta jossitellahan voi vaikka kuinka. Tulokset löytyy täältä.
Seuraavana onkin sitten vuorossa SM EP. Matkaa on tänä vuonna tarjolla senverran rutkasti että jo tässä vaiheessa olo on aika nöyrä. Viime vuonna Joensuussa vähän reilu 16km teki jo tiukkaa ja nyt pistetään melkein 4km lisää. Toki maasto on tasaisempaa mutta enpä sitten tiiä onko suokanervikko mitenkään erityisen helppoa verrattuna Joensuun maastoihin. Mutta eiköhän tuostakin koitoksesta selvitä hengissä ja varmasti tarjolla on hyvää suunnistusrataa joten naatiskella voi ainakin sen puolesta.
Ja niin, pikkusitikka saatiin pajalta ja samalla varattiin uusi aika:-)
Hokin lisäksi seurannassa on tottakai suunnistuksen EM-kisat ruottinmaalta. Aika veikeän näköisiä maastoja, olisi hieno päästä ittekin joskus tuonne seudulle kartan ja kompassin kanssa. Naiset on pitäneet Suomen mainetta yllä mutta miehillä on pientä alivirettä. Hattua täytyy nostaa Mr Novikoville joka ei ihan juniori enään ole mutta tosipaikan tullen näyttää vauhtia piisaavan. Lundanesin meno on ollut myös häkellyttävän tehokasta ja suoraviivaista, näkee että homma on lapasessa jotakuinkin koko ajan ja mitään kiemurtelua ei vaan miehelle tule vaan kaveri etenee kuin juna.
Polven suhteen ollaan siinä mielessä viisaampia että mitään polvessa ei taida lopultakaan olla rikki vaan kipuilut ja epämiellyttävät tuntemukset johtunevat vaan siitä että tärsky oli niin voimakas että jotain pientä pehmyskudosvauriota on tullut ja ottaa aikansa ennenkuin ne paranevat. Lääkäri sanoi kuitenkin että mitenkään polvea ei tarvitse varoa vaan liikkua saa sen minkä uskaltaa (ja pystyy). Kävin maanantaina iltarastit harjussa ja kyllähän polvi kesti, ainoa juttu mitä en oikein uskaltanut tehdä oli jyrkkään rinteeseen viistosti alasjuoksu. Sen verran annoin periksi että perinteinen 7km vaihtui 5km ja tais olla ihan oikea valinta. Torstaina oli vuorossa Helarastit Kaukajärvellä ja polven suhteen homma toimi. Muuten ei sitten toiminutkaan. Vähän oli väsynyt olo ja suunnistuksen kanssa tuli pari pikkuisen isompaa tötöilyä. Tuloksena 4. sija ja puhtaallakaan juoksulla ei kärkeen olisi ollut asiaa. Kakkossijaan olisi voinut olla jotain saumaa mutta jossitellahan voi vaikka kuinka. Tulokset löytyy täältä.
Seuraavana onkin sitten vuorossa SM EP. Matkaa on tänä vuonna tarjolla senverran rutkasti että jo tässä vaiheessa olo on aika nöyrä. Viime vuonna Joensuussa vähän reilu 16km teki jo tiukkaa ja nyt pistetään melkein 4km lisää. Toki maasto on tasaisempaa mutta enpä sitten tiiä onko suokanervikko mitenkään erityisen helppoa verrattuna Joensuun maastoihin. Mutta eiköhän tuostakin koitoksesta selvitä hengissä ja varmasti tarjolla on hyvää suunnistusrataa joten naatiskella voi ainakin sen puolesta.
Ja niin, pikkusitikka saatiin pajalta ja samalla varattiin uusi aika:-)
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Suunnistuskausi startannut
Pyynikki-juoksun jälkeen on päästy myös tositoimiin suunnistuksen saralla. Takana on parit iltarastit sekä Pirkkalan am-sprintti.
Iltarastikausi alkoi perinteisesti Kaupista ja aikamoinen siksak rata oli saatu seiskasta aikaiseksi. Pyynikin mäet painoivat jaloissa jonkin verran ja sitten tuli vielä perinteiset urpoilut suunnistuksen kanssa joten loppuaika oli sen mukainen.
Am-sprintti olikin elämäni ensimmäinen sprinttiskaba ja voi olla että ei ihan viimeiseksikään jää vaikka sprintin faniksi en suoranaisesti ilmoittaudukaan. Mutta hyvää reeniä saa kun voi (yrittää) luukuttaa asvalttipaanaa niin paljon kuin keski-ikäisestä kehosta irti saa. Pirkkalan sprintti meni mielestäni ihan hyvin, suunnistus sujui ihan OK ja kehosta sain puristeltua sen mitä tässä vaiheessa kautta siitä irti saa. Alun maasto-osiolla pysyin hyvin kisassa mukana mutta lopun kaupunkipätkillä aloin sitten ihan puhtaasti tossulla jäämään. Tuloksena kuiteskin 2. sija am-kisoissa. Tarkemmat tulokset.
Kauden toiset iltarastit olivatkin sitten sitä ehdotonta priimaa ja legendaa eli ohjelmassa oli Rusko-Hervantaa 7km verran. Maastohan vaatii rankkaa duunarin luonnetta, risuja ei pidä pelätä ja kaupan päälle vielä täytyisi osata suunnistaa tarkasti. Jo ennen lähtöä tein päätöksen että polkuja en kiertele vaan painelen pitkin mettiä ja annan keholle koko rahan edestä maastossa etenemistä. Jonkin sortin väsymystä oli kehossa Am-sprintin jälkeen ja homma lähti vähän puolivaloilla liikkeelle. Suunnistaa ei oikein jaksanut ja se näkyi tekemisessä koko ajan. Parilla rastivälillä homma pysyi lapasessa mutta suurimmaksi osaksi kartan katselu jäi liian vähiin ja homman nimi oli enemmänkin pitkä päätyyn ja perään. Homman kruunasi se että tallasin yhden poikittain olevan rungon päälle joka sitten napsahti sopivasti poikki ja minä sitten koko massallani rysähdin suorana olevan koiven päälle ja polvessa tuntui aikas napakka kipu. Kesti kuitenkin juosta mutta jotain polvessa taisi ottaa itseensä. Iltarastien jälkeen olen käynyt parit lenkit tekemässä ja polvi periaatteessa kestää juoksemista mutta turvotusta on koko ajan ja tuntuu että mitään sivuttaiskiertoa se ei kestä. Aattelin että käyn katsastuttamassa sen ja toivotaan ettei sieltä mitään vakavampaa hajoamista löydy. Ei huvittais yhtään ruveta toipilaaksi tässä vaiheessa kautta:-(
Muuten elämässä on ollut pientä Citroen omistajan ajankulua eli pienemmästä sitikasta mosahti toinen etujousi kun oltiin koiruuden kanssa tulossa mökiltä puuhommista. Ei muuta kuin hinurin tilaus Jumppikseen ja sieltä hinurin kyydissä Lielahden Veholle. Koira oli hommasta vähän ihmeissään:-) No, sitikka saatiin jonkinlaiseen kuntoon mutta ei sekään ihan kunnossa ole joten palauttelen sen vielä Veholle. Seuraavaksi onkin vietävä bemari huoltoon. Joten tämmöistä ajoneuvonomistajan pikkujumppaa tässä näyttää lähitulevaisuudessa piisaavan...
Pistetääs vaihteeksi taas mallia kuinka urokset rentoutuu
Iltarastikausi alkoi perinteisesti Kaupista ja aikamoinen siksak rata oli saatu seiskasta aikaiseksi. Pyynikin mäet painoivat jaloissa jonkin verran ja sitten tuli vielä perinteiset urpoilut suunnistuksen kanssa joten loppuaika oli sen mukainen.
Am-sprintti olikin elämäni ensimmäinen sprinttiskaba ja voi olla että ei ihan viimeiseksikään jää vaikka sprintin faniksi en suoranaisesti ilmoittaudukaan. Mutta hyvää reeniä saa kun voi (yrittää) luukuttaa asvalttipaanaa niin paljon kuin keski-ikäisestä kehosta irti saa. Pirkkalan sprintti meni mielestäni ihan hyvin, suunnistus sujui ihan OK ja kehosta sain puristeltua sen mitä tässä vaiheessa kautta siitä irti saa. Alun maasto-osiolla pysyin hyvin kisassa mukana mutta lopun kaupunkipätkillä aloin sitten ihan puhtaasti tossulla jäämään. Tuloksena kuiteskin 2. sija am-kisoissa. Tarkemmat tulokset.
Kauden toiset iltarastit olivatkin sitten sitä ehdotonta priimaa ja legendaa eli ohjelmassa oli Rusko-Hervantaa 7km verran. Maastohan vaatii rankkaa duunarin luonnetta, risuja ei pidä pelätä ja kaupan päälle vielä täytyisi osata suunnistaa tarkasti. Jo ennen lähtöä tein päätöksen että polkuja en kiertele vaan painelen pitkin mettiä ja annan keholle koko rahan edestä maastossa etenemistä. Jonkin sortin väsymystä oli kehossa Am-sprintin jälkeen ja homma lähti vähän puolivaloilla liikkeelle. Suunnistaa ei oikein jaksanut ja se näkyi tekemisessä koko ajan. Parilla rastivälillä homma pysyi lapasessa mutta suurimmaksi osaksi kartan katselu jäi liian vähiin ja homman nimi oli enemmänkin pitkä päätyyn ja perään. Homman kruunasi se että tallasin yhden poikittain olevan rungon päälle joka sitten napsahti sopivasti poikki ja minä sitten koko massallani rysähdin suorana olevan koiven päälle ja polvessa tuntui aikas napakka kipu. Kesti kuitenkin juosta mutta jotain polvessa taisi ottaa itseensä. Iltarastien jälkeen olen käynyt parit lenkit tekemässä ja polvi periaatteessa kestää juoksemista mutta turvotusta on koko ajan ja tuntuu että mitään sivuttaiskiertoa se ei kestä. Aattelin että käyn katsastuttamassa sen ja toivotaan ettei sieltä mitään vakavampaa hajoamista löydy. Ei huvittais yhtään ruveta toipilaaksi tässä vaiheessa kautta:-(
Muuten elämässä on ollut pientä Citroen omistajan ajankulua eli pienemmästä sitikasta mosahti toinen etujousi kun oltiin koiruuden kanssa tulossa mökiltä puuhommista. Ei muuta kuin hinurin tilaus Jumppikseen ja sieltä hinurin kyydissä Lielahden Veholle. Koira oli hommasta vähän ihmeissään:-) No, sitikka saatiin jonkinlaiseen kuntoon mutta ei sekään ihan kunnossa ole joten palauttelen sen vielä Veholle. Seuraavaksi onkin vietävä bemari huoltoon. Joten tämmöistä ajoneuvonomistajan pikkujumppaa tässä näyttää lähitulevaisuudessa piisaavan...
Pistetääs vaihteeksi taas mallia kuinka urokset rentoutuu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)