AM Pitkä ynnä muuta

Menneenä vkonloppuna oli vuorossa arvokisaa pitkän matkan aluemestaruuskisojen muodossa. Pelipaikkana oli Pälkäne/Luopioinen ja täytyy myöntää että itse yllätyin oikein positiivisesti maastotarjonnasta. Toki risua ja puskaa oli jonkinverran mutta vastapainoksi olikin sitten hienoja vanhoja metsiä. Iso lisäplussa tuli siitä että käytännössä koko matka oli puhdasta metsäsuunnistusta eli töitä suunnistuksen eteen täytyi tehdä koko ajan.
Oma suoritus oli aika hyvä. Lopussa pieni herpaantuminen ja pari muuta pientä koukkua mutta suhteellisen hyvin homma pysyi kasassa. Tunturin jälkeen ei ollut ihan varmuutta onko lihaksisto palautunut mutta onneksi tarjolla oli pääasiassa loivapiirteistä maastoa ja jaksoin yllätävänkin hyvin. Parissa isommassa penkereessä piti pistää kävelyksi. Tuloksena ronssia ja ehtoolla sai hyvällä omallatunnolla ottaa tsufeen kera konjamiiniä. Tarkempaa kisadataa täältä.

Kuluvaa viikkoa ovatkin sitten hallineet töiden ja koulujen alkamiset. Kellon vääntäminen kesämoodista normimoodiin pistää vähän väsyttämään mutta nyt aletaan olemaan kai kellojen rukkaamisen kannalta jo voiton puolella. Maanantaina kävin iltarasteilla eikä meno ollut kovinkaan pirteää. Tiistaina olikin jo eka saunailta ja keli&paikka oli niin priimaa kuin Tampereen seudulta saattoi löytää. Tänään jatketaan tiellä pohjoiseen....

Tunturisuunnistus

Yksi kesän kohokohdista eli tunturisuunnistus tuli tarvottua lävitse menneenä viikonloppuna. Tällä kertaa tunturia kierrettiin Ylläksellä.

Matka alkoi perjantaina kevyellä n. 850 km moottoripyöräilyllä Ylläkselle. Ennen en ole yhtenä päivänä tuollaista matkaa tuupannut ja alkoihan tuo vähän takalistossa tuntumaan loppumatkasta. Pyöräni ei ole mikään iso matkapyörä vaan vähän pienempi toureri ja satulakin on sen mukaan vähän karvalakimpi versio isojen matkapyörien vastaavasta. Ajokeli oli kyllä ihan hieno lukuunottamatta alkupuoliskon pientä sadeosuutta.

Lauantaina olikin sitten eka kisapäivä ja aamusella tuntui kyllä tuo edellisen päivän ajomatka - pakaran-reiden seutu oli kyllä kireenä. Mutta sää oli loistava, ehkä mun makuuni jopa liian lämmin, ajatellen tulevaa kisaa. Pääasia oli se että oli kirkas hyvä keli jolloin pystyisi maisemiakin vähän katselemaan. Sarja oli tällä kertaa HA ja tarjolla oli reilut parikymppiä tunturin kiertoa. Kartat löytyy härvelistä. Reitti oli ihan kiva, suunnistaakin täytyi jonkin verran ja maisemaa pääsi ihailemaan. Hienoa oli esim. Pirunkurun nousu ja sen jälkeen maisemat Kesängiltä. Myös Lainiolta oli komeat maisemat vaikka ihan huipulla ei käytykään. Kukas oli hienoa rinnettä ja avotuntunturia. Toivomuspuolelle olisin vielä pistänyt vierailun Kellostapulin puolelle jättämällä vaikka Kukaksen tältä päivältä pois (koska sunnuntaina sielä käytiin kuitenkin).
Matkaan lähdin nautiskeluasenteella eli ei mitää vakavaa kisajuoksua vaan tavoitteena oli naatiskella ja pitää vauhtia sopivan rauhallisena ettei sippi iske. No, sippi ei iskenyt mutta lihaksisto ei oikein jaksanut koko matkaa. Jo alusta oli siis nuo takareidet vähän arvoitus ja Kukakselta laskettaessa alkoivat ekat krampit reisiin iskeä. Jotenkin nuo alamäet ottivat paljon pahemmin reisiin kuin ylämäet ja krampit iski aika pahasti. Eli loput 1,5 km tultiin todella hitaasti ja välillä kävellen ja venytellen. Mutta hyväksytty suoritus kuiteskin. En tiedä oliko lämpötilalla osuutta mutta n. puolivälistä reissua alkoi myös päänsärky ja lopussa sekin alkoi väsymyksen myötä jurppimaan.
Krampit on sen verran pottumainen vaiva että jotain pitäisi keksiä millä ne välttäisi. Join koko retken ajan mielestäni riittävästi, geeli vetelin naamariin varmaan ihan riittävästi ja mäet otin suosiolla alusta lähtien varovasti ja silti krampit iski. Pitänee alkaa vetelemään jotain magnesiumia ja suoloja ja katsoa jos niistä jotain apua olisi.

Sunnuntaina aamulla tuntui että mitäköhän päivän taivalluksesta oikein tulee kun tuntui että reidet on ihan juntturassa vieläkin. Taktiikka kisaan oli siis ihan selvä eli piti lähteä todella rauhallisesti liikkelle, varottava kaikkia äkkinäisiä rypistyksiä ym. ja toivottava että krampit ei iske. Rata oli hieno, maasto oli hieno ja maisemat oli hienoja. Kaupanpäälle pystyin vielä välttelemään krampit joten reissu meni paremmin kuin odotin. Toki aika oli mitä oli.

Kaikenkaikkiaan kisat olivat juuri niin loistavat kuin odotinkin. Ens vuonna geimit on Saariselällä ja odotettavissa jälleen priimaa.

Kisan jälkeen ihmetystä aiheutti lähinnä se kuinka minimiin Ylläksen palvelut on vedetty kesäaikaan. Ylläsjärven puolella ei tainnut olla yhtään ravintolaan auki. Majoituin Ylläs Saagassa ja vähän ihmetytti kun edes hotellin ravintola ei ollut auki. Myös kylpylään olisi ollut kiva mennä vähän lepuuttamaan väsyneitä koipia mutta eihän sekään auki ollut. Äkäslompolon puolelta löytyi ainakin yksi pizzapaikka jossa tietysti jonoa ihan mallikkaasti ja muonaa joutui odottamaan aika kauan. No, ehkä se riittää että sesonkiaikaan saa käärittyä fyffendaalit ja lopun vuotta voi sitten pitää paikkoja säpissä tai ainakin puolivaloilla toiminnassa.

Maanantaina olikin sitten ohjelmassa kotimatka. Aamusta tuli vettä ihan kunnolla mutta Oulun jälkeen olikin sitten oikein mallikas ajokeli jälleen. Yllätyksenä ei tullut se että persus puutui ja koivet oli aika pökkelöt kun kotipihaan pääsi. Hienoa oli että sade tuli vasta maanantaina ja kisat päästiin teputtelemaan hienossa kelissä. Sama oli viimeksi Kiilopäällä - kisat kisailtiin hienossa säässä ja heti seuraavana päivänä oli +5 astetta ja vettä tuli vaakatasossa.

Ens vkonloppuna AM pitkää ja ens viikolla pitäisi palautua työn ääreen. Loppukesän ohjelmaa en ole vielä kovin perusteellisesti miettinyt. SM pitkä jää väliin kun korjailen jäseniä samana viikonloppuna. SM keskimatka on ohjelmassa, samataen Jämin suunnistusmaraton ja Kansun Mini-rogaining. Vaimo on innostunut juoksutapahtumista ja ties vaikka ittekin lähtis jotain hölkkää yrittämään. Hämeen hölkkä ja Pirkan hölkkä nyt ainakin tulee mieleen...Mutta saas nähdä tuleeko lähdettyä.