Kangasalla järjestettiin lauantaina sm keskimatkan kisat ja pelipaikka oli senverta lähellä että osallistua täytyi kun luvassa oli hienoa maastoa ja vaativaa suunnistautumisrataa. Valmistautuminen kisaan oli vähän puolivillaista eli koivet eivät hämeen hölkän ja Jämin jäljiltä olleet ihan priimaiskussa ja homman kruunasi perjantain laiturinnostotalkoista hankittu karheus kurkkuun ja niiskuttava nenävärkki. Peliä lähdettiin kuitenkin pelaamaan ja geimeissä oli mukana varsin mukava määrä osanottajia. 40-sarja oli jaettu kahteen karsintaryhmään jossa kummassakin tais olla liki 60 veteraania. A-vinaaliin pääsi 50 tarkoittaen että jo karsinnassa oli syytä välttää ylimääräistä kikkailua. Karsinta oli fyysiseltä kantilta aika tuhruista hommaa, tuntui ettei oikein pääse mihinkään. Suunnistus sujui jotakuinkin OK toiseksi viimeiselle rastille jolla röhelsin reilun 2 min pummin. Jokatapauksessa a-finaaliin päästiin ja siten ikäänkuin kisailun minimitavoite oli saavutettu. Finaalissa sitten oli jälleen hieno setti suunnistusta. Tossun nousu ei edelleenkään päätä huimannut ja alkumatkasta töhelletty 11/2 minuutin pummi ei mitenkään parantanut asetelmia. Onneksi homma pysyi suunnistuksen osalta kohtuullisesti näpeissä loppuun asti joten mitään megatappiota ei tullut. Mutta eipä oikein jälkipolville kerrottavaakaan. Mutta, hienot kisat, maastot ja sujuvat järjestelyt joten oikein hyvä reissu kaikesta huolimatta. Dataa täältä.
Kausi alkaa olla suunnistuksen osalta aikalailla paketissa. AM-yö ja erikoispitkät ehkä vielä hölkkäillään lävitse mutta siinäpä se sitten onkin. Hölkkäilykisoja täytynee katsella jos vaikka innostuisi joihinkin kekkereihin osallistumaan. Pitemmät reissut tyyliin Pirkan Hölkkä jäänevät kuitenkin suosiolla väliin...
Tällä viikolla pitää tehdä visiitti Norjan maalle Osloon ja loppuviikosta tasoitetaan tilannetta Turuus. Lenkkikengät eivät noilla reissuilla tule kulumaan. Mutta eikös se kunto huilatessa kuulemma nouse...
maanantai 17. syyskuuta 2012
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Reisi remppaa ja Jämiä
Hämeen Hölkän jälkeen reidet veti ns. herneet sieraimeen ja äityivät niin kipeiksi etten muista koska samanlaista olotilaa olisi ollut. Alkuviikosta ei tarvinnut paljoa pohtia lähteekö juoksulenkille vai ei kun jo kävelykin oli aikamoista vääntöä. Eli viikon agenda oli aikalailla selvää eli reidet piti saada siihen kondikseen että vkonloppuna Jämille voisi lähteä kuntosarjailemaan. Vielä torstaina koivet oli siinä kunnossa että juoksemisesta ei oikein mitään tullut.
No Jämille piti kuitenkin lähteä ja jutun juoni oli kohtuullisen selkeä eli mennään juoksentelemaan mahd. rennosti ja ei yritetäkään rypistellä. Lähtöviivalla oli katselin kun tummat pojat (ja tytöt) olivat vähän sen näköisiä että he ovat tottuneet about 20 astetta lämpimimpiin keleihin mutta eipä heitä juuri paukun jälkeen näkynyt vaan katosivat horisonttiin aika mallikasta vauhtia. Oma juoksentelu oli niin peruskauraa ettei siitä oikein jälkipolville tarinoita irtoa. Koivet pysyivät suht hyvässä kunnos Niiniharjun mäkiin asti jossa sitten tein taatusti kisan hitaimman alamäkipätkän ja ylösnousussakaan tuskin podiumille oli asiaa. Vaikka hiljaa menin niin alkoi reisissä tuntumaan ja loppu tultiinkin kevyttä hölkkää. Loppuaika pikkasen vaille tunti. Maaliintulon jälkeen olikin hyvä keskittyä katselemaan miten juoksijat juoksee eli kattelin miten kenialaiset+Järvenpää tuuppasivat viimeistä kilsaa. Olihan vauhdikasta etenemistä! Parempi puoliskokin saatiin samassa hässäkässä maaliin ja ohjelma jatkui saunomisen (ekaa kertaa putken saunassa yksin, aina ennen on ollut tajuton ruuhka) ja syömisen merkeissä. Hieno tapahtuma ja maastot/maisemathan ovat ihan sitä parhainta priimaa. Tuloksia täältä.
Ens vkonloppuna onkin sitten sm keskimatkaa hienoissa maastoissa ja sen jälkeen alkaakin suunnistuskausi olemaan pikkaista vaille finaalissa...
No Jämille piti kuitenkin lähteä ja jutun juoni oli kohtuullisen selkeä eli mennään juoksentelemaan mahd. rennosti ja ei yritetäkään rypistellä. Lähtöviivalla oli katselin kun tummat pojat (ja tytöt) olivat vähän sen näköisiä että he ovat tottuneet about 20 astetta lämpimimpiin keleihin mutta eipä heitä juuri paukun jälkeen näkynyt vaan katosivat horisonttiin aika mallikasta vauhtia. Oma juoksentelu oli niin peruskauraa ettei siitä oikein jälkipolville tarinoita irtoa. Koivet pysyivät suht hyvässä kunnos Niiniharjun mäkiin asti jossa sitten tein taatusti kisan hitaimman alamäkipätkän ja ylösnousussakaan tuskin podiumille oli asiaa. Vaikka hiljaa menin niin alkoi reisissä tuntumaan ja loppu tultiinkin kevyttä hölkkää. Loppuaika pikkasen vaille tunti. Maaliintulon jälkeen olikin hyvä keskittyä katselemaan miten juoksijat juoksee eli kattelin miten kenialaiset+Järvenpää tuuppasivat viimeistä kilsaa. Olihan vauhdikasta etenemistä! Parempi puoliskokin saatiin samassa hässäkässä maaliin ja ohjelma jatkui saunomisen (ekaa kertaa putken saunassa yksin, aina ennen on ollut tajuton ruuhka) ja syömisen merkeissä. Hieno tapahtuma ja maastot/maisemathan ovat ihan sitä parhainta priimaa. Tuloksia täältä.
Ens vkonloppuna onkin sitten sm keskimatkaa hienoissa maastoissa ja sen jälkeen alkaakin suunnistuskausi olemaan pikkaista vaille finaalissa...
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Syyskuuta
Suunnistuskisoista on pidetty pientä taukoa mutta mettässä on tullut pariin otteeseen rymyttyä iltarastien merkeissä. Virmaliigan viesti olikin veikeä tapahtuma siinä mielessä että meikäläisen keuhkoja tuulettiin oikein kunnolla. Hyvää teki ja moisia juttuja voisi useamminkin harrastaa.
Jäsenien korjausta tuli taas opeteltua jatkokurssituksen muodossa ja uutta niksiä tuli opeteltavaksi taas oikein kunnon satsi. Päivätyön puitteissa pääsin käymään oikein Suomen Turuus ja ihan hauska reissuhan sekin oli.
Periodin kruunasikin sitten eilinen lauantai kun ohjelmassa oli Hämeen Hölkkä ja sen päälle perinteiset rapukekkerit Hämeenlinnassa. Hölkässä oli urakoitavana 20km ja reittinä tuttuja harjun maastoja. Matka oli meikäläiselle vähän turhankin pitkä etenkin kun reitille sattui muutama jyrkempi kinkama kavuttavaksi. Hengissä kuitenkin selvittiin ja tuloksia voi ihmetellä täältä. Parempi puoliskokin veti lyhyemmän matkan ihan mallikaasti. Hölkkäilyn ja pienen elpymisen jälkeen olikin auton suunta kohti Hämeenlinnaa ja iltaa/yötä viettettin sitten rapuja mutustellen, pientä napanderia ottaen, laulaen, saunoen ym. Kiva keikka jälleen kerran...Kiitokset Hämeenlinnaan...
Jäsenien korjausta tuli taas opeteltua jatkokurssituksen muodossa ja uutta niksiä tuli opeteltavaksi taas oikein kunnon satsi. Päivätyön puitteissa pääsin käymään oikein Suomen Turuus ja ihan hauska reissuhan sekin oli.
Periodin kruunasikin sitten eilinen lauantai kun ohjelmassa oli Hämeen Hölkkä ja sen päälle perinteiset rapukekkerit Hämeenlinnassa. Hölkässä oli urakoitavana 20km ja reittinä tuttuja harjun maastoja. Matka oli meikäläiselle vähän turhankin pitkä etenkin kun reitille sattui muutama jyrkempi kinkama kavuttavaksi. Hengissä kuitenkin selvittiin ja tuloksia voi ihmetellä täältä. Parempi puoliskokin veti lyhyemmän matkan ihan mallikaasti. Hölkkäilyn ja pienen elpymisen jälkeen olikin auton suunta kohti Hämeenlinnaa ja iltaa/yötä viettettin sitten rapuja mutustellen, pientä napanderia ottaen, laulaen, saunoen ym. Kiva keikka jälleen kerran...Kiitokset Hämeenlinnaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)