Koneen käynnistelyä

Ylilyöntikauden jälkeen on vähitellen alettu koneita käynnistelemään jälleen. Teivocupin eka osakilpailu kirmailtiin hyvissä olosuhteissa ja siellä minäkin mukana räpelsin. Matkana viis kilsaa ja aikaa paloi 20:23. Lisää dataa löytyy cupin kotisivuilta. Ihan hyvä reeni vaikka vauhti edelleen luokkaa turboton diisseli.

Viime viikolla sitten jo kävin hiukkasen lenkilläkin ja sen verran innostuin että kaivoin oikein Suunnon GPS mokkulan ja sykevyön käyttöön ja nyt on viikon reenit tallenettu oikein pilveen eli Suunnon Movescouttiin. Viikon saldo ei mitenkään määrällisesti ja laadulliseti ollut häikäisevää mutta ihan hyvä startti kuitenkin. Mukavaa oli kun pystyi torstain VK harjoituksessa ihan ilman suurempia ahdistuksia pitämään n. 4:30 vauhtia 40 minsaa. Siitä on ihan hyvä mennä etiäpäin. Huolenaiheena on vain toinen koipi joka kipuilee polvesta ja pohkeesta. Kuntopiirissä hyppelyt ja pomppimiset taitaa olla liian kovaa kamaa meikäläisen nivelille. Mutta ehkäpä noistakin vaivoista eroon aikanaan päästään.

Pakkasta ja lunta vois mun puolesta alkaa tulemaan jotta pääsis suksillekin. Säästäis noita koipia. Pohjoiseenkin pikkuisen alkaa tekemään mieli. Täytys kattoa jos jonkinlaisen minilomasen viime talven malliin päräyttäis vaikka tuossa helmikuun alkupuolella...

Ylilyöntikausi paketissa

Tai mikä ylimenopaussikausi se nyt onkaan. Jokatapauksessa kuntoa on tullut nollattua hyvinkin huolellisesti etelän leirillä ja etelällä tarkoitetaan nyt Itävaltaa ja Wieniä. Ohjelmassa oli massan keruuta, jokunen olut ja ennenkaikkea messuilla hyytymistä. Ihmistä ei ole luotu käkkimään sisätiloihin joten 5 päivää pääasiassa sisällä möllöttelyä sai riittää tämän syksyiseksi ylilyöntikaudeksi.

Tällä viikolla onkin sitten jo muutama tossulenkki tullut tehtyä ja eilen oli ohjelmassa Rautaveden Maratonilla sprinttimatka eli 10km. Syy minkä takia ei puolikasta tai etenkään koko marathonia on se että itellä on vähän sellainen kutina että jos tällä iällä haluaisi vielä jotenkin kehittyä niin kestävyysominaisuuksien puolesta asiat on suht hyvässä kunnossa mutta koneesta ei oikein saa kierroksia irti. Oikea vanhanajan turboton diisseli siis. Senpä takia logiikka matkanvalinnassa oli yksinkertaisuudessaan se että jos yrittäisi lyhyellä matkalla päästä vähän kovempaa ja jos siinä onnistuu niin myös pitemmillä matkoilla hyöty näkyy suht suoraan. No, logiikka oli tuo mutta kuten tuloksista voi lukea niin lyhyelläkään matkalla vauhti ei päätä huimaa. Eka 5-6 km meni koht. OK, ehkä jotain 4:05-4:10 vauhtia mutta sitten alkoi matkanteko hyytymään. No, tuostahan ei voi kuin parantaa:-)

Ehtoolla poikettiin vaimon kanssa paikallisten yrittäjien pippaloissa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi mutta muuten ei oikein jaksanut koko jutusta innostua. No pääsihän aikaisin kotiin ja nukkumaan ja aamulla mökille laituria vinssaamaan kuivalle maalle.

Teivocuppi lieneekin sitten seuraava juttu josta saa raportin tynkää. Matkana ainakin sopivan rapsakka 5km.