Himos

Eilen oli ohjelmassa keikka Himokselle. Seurueessa oli vanhempi tytär ja hänellä pari kaveria. Likat meni lautailemaan ja minä läksin suksittelemaan pertsaa. Hiukan olin katsellut Jämsän latukarttoja ja jonkinnäköistä ajatusta oli että minkälaista lenksua voisi heittää. Jämsän ladut olivat täysi arvoitus ja odotusarvot reittien suhteen eivät olleet mitkään kovin ihmeelliset. Mutta paanathan olivat viimeisen päälle upeat! Hienoja metsäreittejä ja hyvin hoidettua paanaa. Etenkin Himos-Pykälä-Jämsä oli tosi hienoa hiihtomaastoa, sopivan vaihtelevaa mutta mäet kuitenkin hyvin hiihdettäviä eikä liian pitkiä. Vielä kun kelikin oli mitä parhain niin avot! Lenkin loppuun tetsasin vielä Himoskukkulan päälle joten kaikkinensa lenkki oli reippaat 40 km. Aikaa meni kun kattelin maisemia ja pysähtelin parinkin kertaa sumpille ja pullalle.  Mutta hieno reissu ja toistekin voisi Himosreissun pyhittää murtsikalle.

Alla vielä kartta reitistä.

Tänään kävin koiruuden kanssa Kaupissa hölkkäilemässä koirankusetus/villaripolkuja. Eipä tuohon Kauppiinkaan kyllästy vaikka siellä olen 70-luvulta alkaen retkeillyt. Näytti koiruuskin nauttivan.

Teivocup ja kootut selitykset

Tänään tetsasin pienen paussin jälkeen Teivocuppia ja eteneminen oli tutun nihkeää. Onneksi jo ennen starttipaukkua olin mielessäni koonnut erilaisia selityksiä sille miksi tänään(kään) ei kulje. Tässäpä näitä:

• Influenssa/keuhkoputkentulehdus vei voimat. Ei oikein hyvä selitys sillä tauti on kaadettu ajat sitten. Sen verran tuossa voisi olla ainesta oikeaksikin selitykseksi että taudin jälkeen en oo kovempia treenejä juurikaan tehnyt joten keuhkoista tuntuu vieläkin irtoavan aikamoisia klimppejä. Varsinkin ekalla puolikkaalla tavaraa tuntui tulevan. Hidastava vaikutus kuitenkin korkeintaan 1 sekunti.
• Liian kirkas keli ja ei arskalaseja. Ei hyvä selitys kun kuitenkin onnistuin pysymään kisareitillä alusta loppuun eli ei häikäissyt niin että olisin eksynyt.
• Ekalla puolikkaalla vastatuuli. No joo, ehkä 1-2 m/s joten ei tuokaan ihmeemmin hidastanut. Ainoa 'oikea' vaiva tuosta vastatuulesta oli se että näpit meinas jäätyä mutta kyllähän ne sitten paluumatkalla sulivat.
• Päivän jokeriselitys onkin sitten ihan ehdoton. Olin eilen koiruuden kanssa polttopuuta hakemassa mökiltä ja tilanne oli sellainen että loppupätkä mökille oli auraamatta eikä autolla+peräkäryllä ollut oikein mitään asiaa mökin pihaan asti. No, meillähän on mökillä kaikki tarvittavat pelit ja vehkeet ja apu tähän ropleemaan löytyi Massikasta ja perälevystä. Eli meillä on joku 60-luvun kunnon punainen Massikka ja siinä perälevy. Eikun käynnistelemään traktoria joka pienen suostuttelun jälkeen lähtikin iloisesti käyntiin ja tietä auraamaan. Ne jotka ovat joskus tuollaista masiinaa ajelleet tietävät että a) noissa on kytkinpoljin aika paljon jäykempi kuin esim. nykyajan henkilöautoissa ja b) kabiinin ergonomia ei ole ihan nykystandardien mukainen. No tiivistettynä homma meni siis niin että kun siinä sitten suhailin tietä ja pihaa lumesta puhtaaksi jouduin tuota kytkintä aikas monta kertaa survomaan ja välillä vähän eksoottisissa asennoissakin (eli kroppa kiemuralla). Sain tien aurattua ja puukuorman tehtyä. Tänään aamulla sitten tuo kytkinjalan reisi oli sitä mieltä että kytkimen survominen oli aivan liian rankkaa puuhaa sille ja sepä oli päättänyt vetään itsensä pieneen jumiin. Ei auttanut venyttelyt, koirankusetuslenkit + venyttelyt eikä oikein mikään muukaan. Eli tarkoitti sitä että jo lähtöviivalla oltiin reisi tönkkönä. No eihän tuo oikeasti hidastanut matkantekoa mutta selityksenähän tuo on hieno, eikös vaan? Alla vielä foto tuosta juoksijan herkkyyden tuhoajasta. Komee peli, eikös vaan?

Taidan päivitellä myös blogin nimen osuvammaksi...

Huomenna hiihtämään....

Puoli-Pirkka - nihkeyttä joka rintamalla

Tänään oli ohjelmassa puolikas Pirkkaa. La iltana ja yöllä tuli aika rapsakasti lunta ja paanat olivatkin aika möhjöiset ja nihkeät. Lisäksi suurella osasta matkaa käytössä oli vain yksi latu.
Summaroituna keli oli nihkeä, suksi oli nihkeä ja mies oli nihkeä. Sukseen en saanut luistoa aikaiseksi josta seurasi se että loppumatkasta alkoi matkanteosta huumori loppumaan. Ei vaan jaksa tehdä työtä niinkuin pitäisi. Mutta taisi olla muillakin vähän samanlaisia viiliksiä. Onneksi hiihdon aikana sää oli mitä mainioin, ehkä ainoa lievä miinus tuli pienestä vastatuulesta joissakin kohdin.
Nyt on vähän sellainen olotila että sukset vois vaikka pistää kesäteloille ja siirtyä hölkän pariin. Mutta katotaas nyt muutama päivä eteenpäin niin mietteet voi muuttua.
Jouduin muuten suksimaan combimonot jalassa kun pertsan monoista (kummastakin) alkoi pohjat irrota enkä niillä enään uskaltanut lähteä matkaan. Monot on viime talven mallia joten täytynee käydä kaupassa neuvottelemassa mitä niiden kanssa tehdään.

Tässä vielä dataa päivän tetsauksesta. Aika siis reippaasti hitaampi kuin viime vuonna.