Taloudessamme on seuranani kolme sporttista naisihmistä ja heille tulee lehdykkä nimeltään Menaiset Sport. Lehdykkähän sisältä varsin oleellista ja hyödyllistä infoa kauniimman sukupuolen edustajille erilaisista liikuntaan liittyvistä ihmisen mieltä pohdituttavista asioista kuten esim. korvakorujen sopivuudesta muuhun sporttiseen vaatetukseen sekä siitä kuinka selvitään ilman elinikäisiä traumoja siitä että on sortunut vetämään perjantai-iltana pikkuisen sipsiä ja suklaata. Tai pahimmassa tapauksessa pienet lärvätsalot ja kunnon grillimössöt.
Tunnustan siis selanneeni ko. lehteä ja suunnattomaksi ilokseni ja riemukseni lehden viimeinen numero ratkaisee alussa kuvaamani termiongelman - lehden mukaan olen keskijalkajuoksija!
Kieltämättä aika kurko fiilishän tuosta tulee, kun kuulee tuollainen astuja olevansa:-) Vielä kun on todistettu että meikäläisessä on pyhää henkeä niin kyllähän tässä itsetunto on kohdallaan.
Mitähän se vaimo ajattelee kun kerron ensi viikolla seuraavan etelän leirin tapahtumia - normaali työpäivää, palavereja ja sellaista, sitten hotellille ja siitähän sitten melkein heti reipasta keskijalkajuoksua ja sitten olikin niin uuvuksissa ettei oikein mitään muuta jaksanut. Saas nähdä tuleeko kotona kehityskeskusteluja aiheesta...
