Pienen ihmisen isoja iloja

Joskus kun sattuu olemaan ns. luppoaikaa niin tulee mietittyä että mikä tässä miehen elossa oikein on hienoa ja mistä sitä kuuluisaa energiaa ja jaksamista arkeen saa. Taitaa olla aika henkilökohtainen juttu, joku tykkää vetää resetit joka viikonloppu jollain aineilla, joku käy kalassa, joku tekee töitä 24/7/365, joku etenee uralla, joku tulee uskoon, joku herää muuten vain henkisesti, joku harrastaa kylddyyriä ja joku varmaan tekeen näitä kaikkia tai sitten jotain ihan muuta

Eilen oli suunnistautumisrintamalla ohjelmassa SM-erikoispitkät Kytäjällä. Pelottava sanayhdistelmä suunnistus-erikoispitkät-Kytäjä. Mutta voi poijjaat nyt voi sanoa että oli ihan sitä ehtaa priimaa. Hieno rata, erittäin upea maasto, hieno sää, hienoa matkaseuraa. Eihän ihminen muuta tarvitse, eihän?
Edellisistä erikoispitkistä viisastuneena päätin että matkaan lähdetään naatiskellen ja yritetään välttää perinteistä totaalisippiä. Ja kerrankin voi sanoa että pläni piti. Matkaan rauhallisesti, hienosta syyssäästä naatiskellen ja upeita maastoja ihaillen. Edelleen urheilijat erottuvat kuntoilijoista mutta kylläpä oli oikeasti kivaa. Tuloksia ja reittihärpätintä voi käydä ihailemassa kisasivuilla.

Mietiskelin muuten eilen ehtoolla konjamiinin ääressä että onpa muuten viime vuosina nimenomaan erikoispitkät tarjonneet melkoisen mellevän setin hienoja maastoja. Joensuu/Patvinsuo, Kortesjärvi, Anttola ja Kytäjä - mielestäni aikas mehevä setti. Käykääs katsomaan reittihärpättimet niin ei varmaan voi olla eri mieltä, eihän?

Arvokkaita kisoja

Liikuntarintamalla kisailut ovat jatkuneet arvokisojen merkeissä, Ohjelmassa on ollut Satakunnan AM-Yö, SM-sprintti, SM-viesti ja AM-erikoispitkä.

Satakunnan AM-Yö. Keskellä viikkoa piti lähteä Yyteriin möyrimään öisessä metsässä ja dyyneillä. Maastohan on hieno ja oikein sopiva yöjuoksuihin. Tiivistettynä homma ei ollut missään vaiheessa ns. lapasessa. En muista koska viimeksi olen pummannut yhtä rastia yli 5 min mutta nyt sellainenkin turoilu tuli siis tehtyä. Kisasta ei siis jää paljon muisteltavaa kiikkustuoliin.

SM-sprintti. Panostus sprinttiin oli äärimmäisen pro-tasoista. Tein tarkkaan harkitun täsmätreenin SM kisoja varten jo vuonna 2011 (muistaakseni) AM-sprintissä Pirkkalassa. Sen jälkeen totesin että homma on näpeissä ja turhahan valmista on hinkata ja sen jälkeen en ole sprinttikisoja tai treenejä tehnyt. No, myönnettävä on että karsinnan alussa oli pientä totuttelua lajiin mutta kyllähän se siitä sitten alkoi sujumaan. Vauhti vaan ei riittänyt. B-finaaliin siis. B-finaalissa suoritus oli kategoriassa perusmättö. Kaikenkaikkiaan ihan OK kokemus kuiteskin.

SM-viesti. Viestiin lähdettiin samalla järjestyksellä kuin viime vuonnakin. Repalle tuli parit kiemurat matkalla, Janne tuuppas ihan OK suorituksen ja minä jatkoin perusmättöä. Ei muisteltavaa kiikkustuoliin.

AM-erikoispitkä. Perinteisesti kekkerit olivat Jämillä. Varsin tuttua settiä oli siis luvassa. Matkana 18,5 km ja siinä oli mulle tällä kertaa n. 8,5 km liikaa. Ei jaksanut, ei pystynyt, ei kyennyt. Viikko oli aika risainen ja tuntui että kroppa oli ihan tööt. Nyt olis pari viikkoa vielä aikaa reenata SM-EP:tä varten. Aippe kyllä kehotti vaan huilaamaan. Taidan uskoa mitä Aippe sanoo...