tiistai 25. elokuuta 2015

Saariselkää tuplasti

Saariselän maisemista on tullut kuluvan elokuun aikana nautittua kahteenkin eri otteeseen. Eka reissu oli Tunturisuunnistus ja toka WRC 2015.

Tunturisuunnistus

Tunturiin lähdin Laitamäen Mikan kanssa. Samalla kokoonpanollahan olimme matkassa kaksi vuotta sitten. Kisapaikka oli siis Saariselkä ja eka päivä tetsattiin nelostien länsipuolella. Siellä en ole muuten käynytkään kuin talvella Kulmakurun lenkkiä hiihtämässä. Avotunturia on vähemmän kuin itäpuolella mutta maasto oli kyllä järjettömän hienoa. Hienoja mäntykankaita minimaalisella kanervikolla ja siihen päälle muutamat avontunturipätkät. Rata oli simppeli joten suunnistuksen kanssa ei ollut ongelmaa. Mikan vatsa sanoi yhteistyösopimuksen irti n. 1½ tunnin kohdalla ja loppu tultiinkin hitaasti. Aikaa meni yli kolme tuntia ja matkaa mittariin tuli rapiat 22 km. Sijoitus ei tällä kertaa ihan kärkipäässä ollut.


Toka päivä oli alueen itäpuolella ja nyt Mikan vatsakin oli kunnossa. Köpöteltiin siis jokseenkin normaalia pappavauhtia. Suunnistus taas simppeliä ja matkaa tehtiin vajaat 2½ tuntia ja kilsoja tuli 22,5 km. Sijakin vähän parempi kuin lauantaina. Maasto oli edelleen sarjaa upea.

Kisadataa löytynee täältä.

WRC 2015

Rogainingin MM-kisat olikin sitten sellainen tapahtuma joka oli ollut mielessä jo vuoden verran. Rouva jonkin mielenhäiriön tuloksena joskus lupautui lähtemään kisaan mukaan joten jälleen kerran oli parisuhteen testaus edessä. 

Kotoa lähdimme matkaan jo torstaina. Eka yö oltiin Levillä. Perjantaina ajeltiin Pokan ja Inarin kautta Kiilopäälle. Pokan kohdalla kannattaa käydä tsekkaamassa Taatsin seita. On hieno paikka ja erityisesti järven päässä oleva puro oli oikein hieno. Illalla kävimme hakemassa kisamateriaalin, kävimme syömässä Saariselällä ja pistimme välineet kuntoon aamua varten. Lähtö olisi klo 12 ja kartat saisi klo 9. 

Aamulla pakkasimme kamat, luovutimme kämpän ja painuimme aamiaiselle n. klo 9. Kiireisimmät jonottelivat karttoja kun me vielä mätimme muonaa vatsaan. Sitten hakemaan karttoja.

Reittisuunnittelu

Reittisuunnittelussa mulla oli seuraavat rajaehdot:
  1. Tavoitteena ei pisteiden maksimoiminen vaan hienojen paikkojen tsekkaaminen.
  2. Reitti pitää edetä vaikeakulkuisemmasta helpompikulkuiseen eli alussa voi olla hankalampaa ja lopussa väsyneenä helpompaa.
  3. Kaksi lenkkiä, välillä kilpailukeskukseen huilaamaan.
  4. Pimeän aikaa käytetään pääasiassa huilaamiseen
  5. Auringonlasku on nähtävä avotunturista
  6. Auringonnousu on nähtävä jostain
  7. Tolosjokea ei mennä ylitse kuin silloista. Muitakin isompia puroja vältettävä.
Tuon listan pohjalta päädyimme suunnitelmaan jossa eka lenkki tehdään pääasiassa avotunturissa, sitten huilaamaan ja toka lenkki pääasiassa länsipuolen kankailla. Arvioin että vauhtimme tulee olemaan n. 4-5 km/h. Suunnitelmassa oli aika paljon optimismiä mutta katsoin lenkit sillain että tarvittaessa voimme helposti oikoa jos näyttää ettemme ehdi kaikkea kiertämään. Käytännössä molempia lenksuja tuli lyhenneltyä aika paljonkin.

Eka kiekura 

Eka lenkki siis suunnattiin pääasiassa avontunturiin. Reitti oli (Reittihärveli) 78-26-62-21-75-51-54-55-65-24-95-43-53-91-77.
Heti ekalle rastille tehtiin pieni hermokiekura vaikka rastipiste sama kuin joskus aikanaan tunturisuunnistuksessa. Tuo turoilu jäikin sitten ainoaksi kupruksi koko matkalla. En tiiä voiko tuota edes Rogainingissa virheeksi laskea kun ylimääräistä aikaa ei mennyt kuin 3-4 minuuttia.
Muutoin matka siis eteni suunnitellusti, suunnistuksen kanssa ei ollut ongelmia, maisemat oli komeita ja molemmat jaksoi ihan hyvin köpötellä eteenpäin. Etenimme siis käytännössä kävellen koko matkan. Muutama juoksuaskel otettiin alamäkiin. Lopussa piti pikkuisen kiristää köpöttelyn tahtia kun valo alkoi vähenemään enkä halunnut pikkuledillä alkaa suunnistamaan. Kisakeskukseen tultiin hiukan puoli yhdentoista jälkeen.

Aikaa meni siis hiukan yli 10½ tuntia ja kilsoja tuli n. 50 km (kuljettu matka, ei linnuntie).

Huilaustauko

Saavuimme siis kisakeskukseen pimeän tullessa ja ekaksi söimme hash housessa, sitten nukkumaan autoon (meillä oli patjat&makuupussit farmarin takapaksissa) ja kello herättämään klo 2:30. Minä nukuin ihan hyvin kun taas rouvalla oli kisajännitystä eikä uni tullut silmään. Kello herätti ja sitten pakkailimme kamat uudestaan ja kävimme vielä hash housessa tankkaamassa. Sitten matkaan n. klo 4:00.

Toka kiekura

Kun lähdimme tokalle kiekuralle oli jo niin valoisaa että lamppua ei tarvinnut. Reitti oli tällä kertaa 74-63-73-52-83-94-22-58-20-M. 
Käytännössä reitti oli siis kangasta, helppokulkuista ja mäkiä ei juurikaan. Matkanteko sujuikin ihan hyvin. Rastien kanssa ei ongelmia, jaksaminen molemmilla OK ja lämpötila ihan OK. Vähitellen alkoi jaloissa hiertymät/rakot ahdistaa ja etenkin rouvalle kehittyi aika muikean kokoinen rakko jalkaan. Periaatteessa saumaa olisi ollut hakea vielä yksi tai kaksi rastia mutta sitten olisi voinut tulla kiire lopussa. Päätimme että tulemme rauhalliseen tahtiin maaliin. Maasto oli jälleen hienoa ja oli kiva esim. nähdä kullankaivajien möyrimät alueet.
Maalissa olimme n. 10:40 eli aikaa jäi noin 1:20 käyttämättä. Kilsoja tuli n. 35 km. Yhteensä matkassa olimme siis yli 17 tuntia ja kilsoja tuli n. 85 km. Linnuntietä 63,4 km.

Huolto

Molemmilla oli juomareput joihin sulloimme geeliä, patukkaa, Snickerssejä, voileipää, lihapiirakkaa ja kait jotain muutakin. Geeleihin emme koskeneet ollenkaan. Snickerssejä ja patukoita meni muutama, voileipää ja lihistä meni kyllä., Missään vaiheessa ei alkanut tuntumaan että energiaa ei olisi eli evästä oli ainakin riittävästi. Juomahuolto oli helppoa kun tunturipuroista sai täydennystä helposti.Pidimme matkan varrella muutaman n. 10-15 min tauon, istuimme, venyttelimme ja tankkasimme.
Sää oli oikein lämmin, eka kiekka meni suunnistushousuilla ja lyhythihaisella paidalla. Tokalle kiekalle pistin pitkähihaisen.
Rakkoja siis tuli vaikka leukotapea yritimme pistää hiertymäkohtiin. Ei kuitenkaan mitään ihan tolkuttoman pahaa rakkoa lukuunottamatta rouvan kantapäähän tullutta mellevän kokoista verirakkoa. Oli kyllä juhlallisen kokoinen ja varmasti aika kipeä. Kramppeja tai suonenvetoja ei tullut ollenkaan.
Lamppuja emme siis tarvinneet kun huilasimme pimeän ajan.
Hyttysiä ja mäkäräisiä oli illalla sen verran että mielellään pysyi liikkeessä.

Yhteenveto

Hieno reissu joka meni kaikin puolin suunnitelmien mukaan. Molemmilla hyvä mieli, nähtiin todella hienoja paikkoja/maisemia joita muuten ei välttämättä tulisi nähneeksi. Matkaa tehtiin maltilla eikä yritetettykään mennä kieli vyön alla => molemmat oli ihan pirteitä maalissa. Kilsoja tuli varmaan enemmän kuin mitä rouva edes uskalsi ajatella.
Tapeltu ei kun kerran, yllättäen yhdestä puron ylityksestä. Minä menin suoraan ylitse ja rouva perässä ja sitten huomattiin että 10 m päässä olisi ollut moottorikelkkasilta. Rouvalta tuli 'vähän' palautetta. Seuraavan puron ylityksen otinkin varman päälle ja mentiin nelostietä.


Rogainingin parissa tulemme jatkamaan ainakin Tampereen Yö-rogainingissa ja ehkä Kansun rogainingissa. Sitä ennen täytyy tehdä comeback suunnistusrintamalle. Syyskuussa on luvassa tukku arvokisamittelöjä...