Kaksi edellistä Yö rogaa olin taivaltanut samasssa taloudessa asuvan naisihmisen kanssa mutta tänä vuonna kämppis ilmoitti että nyt riitti yö rogaaminen mun kanssa. Eli piti löytää jostain pari. Repa oli jo henkisesti valmistautunut villarointitouhuihin mutta sen verran mies on vielä tolkuissaan että ymmärsi vaihtaa tossupuolelle kaverikseni.
Oli aika selvää että Repan kanssa retkestä ei välttämättä tule pelkkää maiseman katselua vaan henkisesti oli varauduttava tuskan raastoon rinnassa. Nitropurkki ja suuren maailman tyyliin Ventolinet olis varmaan hyvä ottaa mukaan kanssa. Mutta lässytykset sikseen ja eikun itse tapahtumaan.
Pelipaikkana puutarhakaupungin liikuntakeskus joten kotikisoista oli siis kysymys. Sapluuna oli edellisiltä vuosilta tuttu - paukku n. klo 22 ja maaliin aamulla 6 hujakoilla. Sää oli aikas hieno. Lähdössä pakkasta oli n. kymmenisen astetta ja lunta maassa vissiin vajaa kymmenenkunta senttiä.
Karttaläystäkkeiden jako alkoi klo 20 ja sitten alkoi ankara reitinsuunnittelu. Ratametsurille täytyy nostaa lätsää sillä tällä kertaa reitinsuunnittelu aiheutti oikeasti pientä päänvaivaa. Mutta kyllähän siitä jonkinlainen pläni saatiin aikaiseksi. Otettiin vähän semmonen agile lähestymistapa eli suuret suuntaviivat alussa selväksi ja sitten matkan aikana tarkennetaan sopivissa pätkissä. Reittisuunnittelun kulmakiviä oli tieto siitä että Repan autotallissa Nokialla olisi jonkinlaista huoltoa tarjolla, joten semmoinen kiemura kartalle tehtiin että autotalli osuisi matkan varrelle. Suunnittelun lopputuloksena oli pelkoa ja kauhua herättävä länsi Pirkanmaan kierros kolmen kunnan alueella. Järjestäjät olivat olleet kaukaa viisaita ja varanneet myös meille gepsiseurannan. On sitten helpompia hakea veteraanikuntoilijoita jostain Koukkujärven korvesta tai Aipasta&Reipasta jos matka sattuisi jostain syystä katkeamaan.
Sitten lähdettiin. Ikämiehistä kun on kyse niin eka pisutauko pidettiin n. 2 min etenemisen jälkeen. Siitä sitten jokainen pitkän matikan suorittanut voi laskea kuinka monta pisutaukoa 8 tunnin matkalla tulee jos 2 min välein merkkaa. Gepsiseurannasta voi vetää pikakelauksella meidän reitin. Tiiminä siis Madrog JR. Yhteenvetona vois sanoa:
- Lenkki oli jokseenkin sellainen kuin suunniteltiin. Rasti 9D jätettiin väliin ja sen sijaan otettiin 5L ja 7I. Lopussa jouduttiin jättämään muutama rasti väliin kun meinas aika loppua.
- Repan garagessa pidettiin taukoa. Vaihdettiin kuivaa päälle. Konjamiinit puuttui, mutta ehkä se oli parempi niin.
- Repalla pohje vähän kiukutteli. 3 tunnin kohdalla 800 Burana ja sillä selvisi loppuun asti. Lätsää nostan jälleen kerran - pohje krampissa viisi tuntia hölkkää. Jokainen voi kokeilla onko herkkua vai ei.
- Sää oli siis hyvä. Mulla oli juomareppu ja vähän oli alkumatkasta ongelmia letkun jäätymisen kanssa. Mutta kun oppi puhaltaan letkun tyhjäksi niin sittenhän ei ongelmaa ollut. Nestettä kului mulla n. 3 litraa. Evästä en ottanut kuin yhden minilihiksen, yhden Snickerssin ja yhden energiapatukan.
- Mitään isompia kämmejä emme tehneet. Paikallistuntemuksesta oli hyötyä etenkin alun metsäosuuksilla.
- Lopussa tuli kiire ja kun matka alkoi oikeasti vähän painamaan niin mitään maagista loppukiriä emme saaneet aikaiseksi. Myöhästyttiin yli 6 min.
- Kilsoja tuli Garminin mukaan n. 61 ja gepsiseurannan mukaan n. 60. Roheva lenkki siis.
- Mulla ei ollut kramppeja, hiertymiä tms. ollenkaan. Matka tietysti tuntui mutta loppuun asti jaksoi ja pystyi jonkinlaista etäisesti hölkkää muistuttavaa menemään.
Tuloksien mukaan ei oltu ihan viimeisiä. Joukkueiden reitit oli aikas erilaisia verrattuna esim. viime vuoteen jolloin järveä kierrettiin aika saman kaavan mukaan. Ratametsuri siis oli onnistunut ja sai joukon hajoamaan.
Viime vuonna rouvan kanssa etenimme 49 kilsaa ja tämän vuotiseen matkaan verrattuna se on oikein hyvä suoritus. Jutun juoni on siis pysyä koko ajan liikeessä. Kovaa ei tarvitse mennä mutta tasaisesti eteenpäin niin se riittää.
Semmoin reporthaasi. Mulla ei oo mitään fotoja liimattavaksi tähän mukaaan. Jos jostain semmosia saan niin voin lisäillä joskus jos jaksan...