Kevään kuulumisia

Talvi on melkein mennä hujahtanut ja kohta katsellaan kevään ja kesän rientoja. Talvi on ollut oikein leppoisaa aikaa kun olen kaunistanut työttömyystilastoja omalta osaltani. Aikaa on jäänyt omaan puuhasteluun ja eläminen ja oleminen on ollut aika simppeliä. Lenkillä oon yrittänyt käydä melkein joka päivä. Juopotteluun en ole sortunut enkä kait pahemmin ylensyömiseenkään. Laiskuus ehkä päässyt pari kertaa yllättämään.

Kohokohtia talvesta vois hakea Loppiais Rogainingista ja helmikuun Ylläksen keikasta.

Loppiais Rogaining Harvialassa oli nimensä mukaisesti tammikuun alussa ja pakkanenhan oli oikein kirpeä tapahtumapäivänä. Mittarissa tais olla -26 kutakuinkin koko päivän. Sarjana oli 8h mutta suureksi osaksi pakkasesta johtuen tulimme pois jo kuuden tunnin jälkeen. Homma oli siinä rajoilla onko se enään kivaa saati turvallista. Tällä kertaa tappiot jäivät vain lievästi paleltuneisiin poskipäihin. Tapahtuma sinänsä oli hieno ja hyvin järjestetty joten sen suhteen nurisemista ei ollut. Kilsoja taivalsimme n. 30.

Ylläkselle teimme pikareissun helmikuun alussa. Kokoonpano oli nuorempi tytär + kaveri, rouva ja minä. Neitien kanssa piti yksi päivä käydä laskettelemassa ja täysiä hiihtopäiviä jäi oikeastaan vaan kaksi. Kilsoja sain hinkatuksi hiukan rontti 100. Viimoisena hiihtopäivänä oli vähän viileä kuten kuvasta näkyy. Tai sitten on vaan niin vanha että kehonlämpö ei enään pidä takkia sulana...

Muutoin noilla pitkillä lenkeillä on parasta kun pääsee tankkaamaan

Muutoin hiihtokelithän alkoivat vasta helmikuun puolella. Pirkassa olin järjestelytehtävissä joten Repan kanssa hiihdeltiin sitten oma varjoPirkka seuraavan viikon perjantaina. Ei ollut ihan helpoin reissu, osittain kelin takia (välillä todella nihkeää) ja osittain sen takia että hartiapankissa ei oo tarpeeksi tavaraa. Mitään sippaamista sinänsä ei tullut.

Personal Trainerimme eli koiramme kävi olkapään operaatiossa viime vuoden lopulla joten PT:n lenkityksetkin ovat toistaiseksi jääneet maltillisiksi. Vähitellen pitänee alkaa lisäämään lenkkien pituutta. Olkapää mosahti Tupsuvuoren legendaarisissa maisemissa ja se maasto on nyt meidän PT:n osalta boikotissa....Kuvassa odotellaan röntgeniin pääsyä...

Ja kevään piristykseksi naamakuva. Tyttäret pistivät älypuhelimet hyötykäyttöön ja modasivat papasta lommoposken. Kuinka silloin ennen pärjättiinkään ilman näitä juttuja?