tiistai 22. marraskuuta 2016

Yö rogaa

Aikaisemmassa raapustuksessa puolihuolimattomasti taisin luvata, jos vain hengissä ollaan, jonkinlaista rapsaa Yö rogasta. Täytyyhän ne lupaukset pittää joten tässäpä tätä reporthaasin tynkää.

Kaksi edellistä Yö rogaa olin taivaltanut samasssa taloudessa asuvan naisihmisen kanssa mutta tänä vuonna kämppis ilmoitti että nyt riitti yö rogaaminen mun kanssa. Eli piti löytää jostain pari. Repa oli jo henkisesti valmistautunut villarointitouhuihin mutta sen verran mies on vielä tolkuissaan että ymmärsi vaihtaa tossupuolelle kaverikseni. 

Oli aika selvää että Repan kanssa retkestä ei välttämättä tule pelkkää maiseman katselua vaan henkisesti oli varauduttava tuskan raastoon rinnassa. Nitropurkki ja suuren maailman tyyliin Ventolinet olis varmaan hyvä ottaa mukaan kanssa. Mutta lässytykset sikseen ja eikun itse tapahtumaan.

Pelipaikkana puutarhakaupungin liikuntakeskus joten kotikisoista oli siis kysymys. Sapluuna oli edellisiltä vuosilta tuttu - paukku n. klo 22 ja maaliin aamulla 6 hujakoilla. Sää oli aikas hieno. Lähdössä pakkasta oli n. kymmenisen astetta ja lunta maassa vissiin vajaa kymmenenkunta senttiä.

Karttaläystäkkeiden jako alkoi klo 20 ja sitten alkoi ankara reitinsuunnittelu. Ratametsurille täytyy nostaa lätsää sillä tällä kertaa reitinsuunnittelu aiheutti oikeasti pientä päänvaivaa. Mutta kyllähän siitä jonkinlainen pläni saatiin aikaiseksi. Otettiin vähän semmonen agile lähestymistapa eli suuret suuntaviivat alussa selväksi ja sitten matkan aikana tarkennetaan sopivissa pätkissä. Reittisuunnittelun kulmakiviä oli tieto siitä että Repan autotallissa Nokialla olisi jonkinlaista huoltoa tarjolla, joten semmoinen kiemura kartalle tehtiin että autotalli osuisi matkan varrelle. Suunnittelun lopputuloksena oli pelkoa ja kauhua herättävä länsi Pirkanmaan kierros kolmen kunnan alueella. Järjestäjät olivat olleet kaukaa viisaita ja varanneet myös meille gepsiseurannan. On sitten helpompia hakea veteraanikuntoilijoita jostain Koukkujärven korvesta tai Aipasta&Reipasta jos matka sattuisi jostain syystä katkeamaan.

Sitten lähdettiin. Ikämiehistä kun on kyse niin eka pisutauko pidettiin n. 2 min etenemisen jälkeen. Siitä sitten jokainen pitkän matikan suorittanut voi laskea kuinka monta pisutaukoa 8 tunnin matkalla tulee jos 2 min välein merkkaa. Gepsiseurannasta voi vetää pikakelauksella meidän reitin. Tiiminä siis Madrog JR. Yhteenvetona vois sanoa:
  • Lenkki oli jokseenkin sellainen kuin suunniteltiin. Rasti 9D jätettiin väliin ja sen sijaan otettiin 5L ja 7I. Lopussa jouduttiin jättämään muutama rasti väliin kun meinas aika loppua.
  • Repan garagessa pidettiin taukoa. Vaihdettiin kuivaa päälle. Konjamiinit puuttui, mutta ehkä se oli parempi niin.
  • Repalla pohje vähän kiukutteli. 3 tunnin kohdalla 800 Burana ja sillä selvisi loppuun asti. Lätsää nostan jälleen kerran - pohje krampissa viisi tuntia hölkkää. Jokainen voi kokeilla onko herkkua vai ei.
  • Sää oli siis hyvä. Mulla oli juomareppu ja vähän oli alkumatkasta ongelmia letkun jäätymisen kanssa. Mutta kun oppi puhaltaan letkun tyhjäksi niin sittenhän ei ongelmaa ollut. Nestettä kului mulla n. 3 litraa. Evästä en ottanut kuin yhden minilihiksen, yhden Snickerssin ja yhden energiapatukan.
  • Mitään isompia kämmejä emme tehneet. Paikallistuntemuksesta oli hyötyä etenkin alun metsäosuuksilla.
  • Lopussa tuli kiire ja kun matka alkoi oikeasti vähän painamaan niin mitään maagista loppukiriä emme saaneet aikaiseksi. Myöhästyttiin yli 6 min.
  • Kilsoja tuli Garminin mukaan n. 61 ja gepsiseurannan mukaan n. 60. Roheva lenkki siis.
  • Mulla ei ollut kramppeja, hiertymiä tms. ollenkaan. Matka tietysti tuntui mutta loppuun asti jaksoi ja pystyi jonkinlaista etäisesti hölkkää muistuttavaa menemään.
Tuloksien mukaan ei oltu ihan viimeisiä. Joukkueiden reitit oli aikas erilaisia verrattuna esim. viime vuoteen jolloin järveä kierrettiin aika saman kaavan mukaan. Ratametsuri siis oli onnistunut ja sai joukon hajoamaan. 
Viime vuonna rouvan kanssa etenimme 49 kilsaa ja tämän vuotiseen matkaan verrattuna se on oikein hyvä suoritus. Jutun juoni on siis pysyä koko ajan liikeessä. Kovaa ei tarvitse mennä mutta tasaisesti eteenpäin niin se riittää.

Semmoin reporthaasi. Mulla ei oo mitään fotoja liimattavaksi tähän mukaaan. Jos jostain semmosia saan niin voin lisäillä joskus jos jaksan...

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Liirum laarumia

Suunnistuskausi 2016 alkaa olla melkein paketissa. Tässäpä vähän tiivistystä mitä kesällä on tullut tehtyä.

Kangasala SK kansallinen: Jos kisa on Ponsassa niin yksinkertaisesti ei ole mitään syytä olla niistä kekkereistä pois. Hauska yhteislähtö kisa aikas lämpöisessä kelissa. Kärki meni menojaan mutta itellä ihan OK suoritus.

SM-keskari: Kisailtiin jossain Hämeenlinnan takana. Karsinnassa perusjyräys ja kohtuullisen selkeästi A-finaaliin. Finaalissa muuten hyvää suorittamista mutta sillä helpoimmalla rastilla järkyttävä turoilu. Ei näin...

Grano Games: Pyrinnön perinteiset kisat. Osallistuin perjantain sprinttiin ja lauantain keskarille. Sprintti oli taas sarjassa surullista suorittamista. Ykköselle heti kunnon kiemurat.
Lauantain keskari oli sitten vähän parempaa suunnistusta.

Jukola: Jukolan säästä on varmaan kaikki jo kerrottu joten ei siitä sen enempää. Pääasia eli maasto, radat ja kartta oli kyllä kunnossa jälleen kerran. Tööttäsin kolmatta osuutta jolla mittaa vähän vajaa 14 km eli ikämiehelle ihan roheva matka. Muuten hyvin mutta taas turoilua ns. helpolla rastilla. Joukkueen loppusija tais olla 324.

Tampere-suunnistus: Kesäkuun loppu ja heinäkuu huilattiin. Sitten Tampere-suunnistukseen ja ohjelmassa koko setti: pe sprintti, la pitkä ja su keskari. 
Sprintti oli Harjun koululla ja lähtö oli alhaalta => maaliin pääsyyn vaadittiin Pispalan portaiden konttaaminen. Alku oli ihan kivaa sprinttausta, sitten rykästiin keuhkot harjun rinteille ja sata litraa maitohappoa jysähti reisiin ja pohkeisiin. Ja loppu kontattiin maaliin.
La/su kisakeskuksena oli Teiskon Murikka. Kisakeskus hyvä mutta ympärillä oleva maasto ei nyt ihan parhainta ja kisakeskuksen takia oli kait vähän kompromissejä tehty ratojen kanssa. Ihan kivaa kuitenkin.

Tunturisuunnistus: Oli tällä kertaa Vuontisjärvellä. Kerran olen siellä aikaisemmin ollut joten tiesin että jos Pispalan portaat tuntui pahalta niin ei tuolla yhtään helpommalla pääse. Penkkaa piisaa... Parina oli tuttuun tyyliin Laitamäen Mika. 
Ekan päivän ykkösväli otti luulot pois. Rastiväli oli 7,2 km ja lähtöpaikka oli merenpinnasta 262 m ja eka rasti 745 m. Piikkiväliaika oli meillä 1:13 ja rapiat päälle.
Toka päivä oli sumuinen ja vähän arvelutti kuinka avotunturissa pärjää kun näkyvyyttä ei kauheasti ollut. Onneksi meidän rastit eivät olleet avotunturissa joten ilman suurempia kommelluksia rastit löydettiin. Mutta molemmilla alkoi vähän jalat loppumaan viimeisellä kolmanneksella ja tarvi tulla kieli keskellä suuta jottei koivet kramppaisi.
Radat ei kovinkaan mielenkiintoiset olleet. Vähän rasteja ja aika suoraviivaista suorittamista. Mutta ihan kivaa hommaahan tuo tunturissa möyriminen on. Ens vuonna Kiilopäälle...

I RaN-Rogaining: Nyt ei itse tetsattu vaan järjesteltiin Roga tapahtuma Heinijärven majalta. 3h/6h sarjat ja alueena Heinisuon/Ylisenkallion/Koukkujärven/Pirttisillan/Antilan maastot. Järjestelyt meni ihan hyvin aika pienellä väkimäärällä. Ens kauel jatketaan...

SM-Pitkä: Koovee järjesti SM-pitkät Teiskossa. Karsinnassa ei kauheita paiseita ollut ja A-finaaliin pääsi aika helpolla. Finaalissa oli tukkoista ja päälle pieniä virheitä. Rata ei mun mielestä ollut mitenkään hyvä pitkän matkan rata. Pitkiä reitinvalintavälejä ei juuri ollut ja lopussa oli enemmän keskimatkan kaltaista suunnistusta. No, parhaat varmasti vei mitalit joten pulinat pois...

Sotilaiden SM-kisat: Armeijan virkamiehenä pääsin osallistumaan tämmöisiinkin kekkereihin. Kisat oli Joutsenossa ja Reijo Mattinen oli kyllä rakentanut hienot suunnistusradat. Yksi iso turoilu ja tosi väsynyt olo vkonlopun SM kisojen jälkeen joten kärkeen ei ollut asiaa. Sain kuiteskin oikein SM-mitalin.
Oiskohan tolle kolmoselle voinut mennä jotenkin muuten:-) Kompassia ei taidettu ihan hirveästi vilkuilla...

SM-Sprintti: Oli Vaasassa ja sinnehän piti lähteä oikein yön yli reissulle. Olin viikolla käynyt opettelemassa yösuunnistusta Nokirasteilla ja vetäsin lopussa oikein komeasti turvalleni. Löin rintani johonkin murikkaan ja vaikka se ei kovin kipeältä tuntunut heti tärskyn jälkeen niin parin päivän päästä se oli oikeasti aika h******n kipeä. Juostessa sattui joka askeleella. Siis hyvä lähtökohta lähteä SM-sprinttiin:-) Karsinnassa peli oli selvä - ei mitään mahkua juosta mitenkään kunnolla ja kun emit-leimauskin sattui niin ei tarvinnut miettiä pääseekö a-finaaliin. Jätin sitten finaalin kokonaan väliin.

SM-Yö: Viime vuoden Vierumäen SM-yöstä innostuneena piti lähteä tänäkin vuonna SM-yöhon. Pelipaikkana Vaajakoski. Kisa oli musta hieno, maasto sopi yösuunnistukseen, radat tarjosivat monenlaista tehtävää ja rastipisteet oli mukavan tarkkoja. Muutaman virheen tein, mutta ei mitään ihan megamokaa tullut tehtyä.

SM-Erikoispitkä: Oltiin melkein kotimaastoissa eli Pinsiön teletappimaassa. Maastona siis harjua sekä Sasin tien eteläpuolista normi hämäläistä metsää. Matkaa oli riittävästi eli reilut 18km. Muuten meni ihan OK mutta lopussa, kun kivuttiin harjun jyrkkiä rinteitä, alkoi vähän tossu painamaan. Tuloksena kuiteskin SM-kisojen paras sija tältä kaudelta eli 13.

Erikoispitkä olikin sitten viimoinen suunnistuskisa. Vielä on ohjelmassa Yö-roga Repan kanssa. Roga käydäänkin kotimaastoissa kun kisapaikkana on Ylöjärven Liikuntakeskus. Täytyy pistää raporttia sitten kun toipuu reissusta.

Siinäpä niitä kuulumisia suunnistusrintamalta. Muutenhan mulle ei mitään tapahdu, elämä on tasasta...

Joulun odottelua vaan kaikille. Kattelkaa vaikka Juutuubista Pulkkisen Piispoja niin saatte aikanne kulumaan.