2016

1h/vrk liikuntaa tuntuu olevan tiukka tavoite. Ei toteutunut viime vuonnakaan. Lopullisesti homma meni munille joulukuun sairastelujen takia. Keväällä oli myös aikas sitkeä tauti joka pakotti liikkumattomuuteen. Mutta 1h/vrk tavoitteesta ei tingitä - ehkä tänä vuonna:-)

Yö rogaa

Aikaisemmassa raapustuksessa puolihuolimattomasti taisin luvata, jos vain hengissä ollaan, jonkinlaista rapsaa Yö rogasta. Täytyyhän ne lupaukset pittää joten tässäpä tätä reporthaasin tynkää.

Kaksi edellistä Yö rogaa olin taivaltanut samasssa taloudessa asuvan naisihmisen kanssa mutta tänä vuonna kämppis ilmoitti että nyt riitti yö rogaaminen mun kanssa. Eli piti löytää jostain pari. Repa oli jo henkisesti valmistautunut villarointitouhuihin mutta sen verran mies on vielä tolkuissaan että ymmärsi vaihtaa tossupuolelle kaverikseni. 

Oli aika selvää että Repan kanssa retkestä ei välttämättä tule pelkkää maiseman katselua vaan henkisesti oli varauduttava tuskan raastoon rinnassa. Nitropurkki ja suuren maailman tyyliin Ventolinet olis varmaan hyvä ottaa mukaan kanssa. Mutta lässytykset sikseen ja eikun itse tapahtumaan.

Pelipaikkana puutarhakaupungin liikuntakeskus joten kotikisoista oli siis kysymys. Sapluuna oli edellisiltä vuosilta tuttu - paukku n. klo 22 ja maaliin aamulla 6 hujakoilla. Sää oli aikas hieno. Lähdössä pakkasta oli n. kymmenisen astetta ja lunta maassa vissiin vajaa kymmenenkunta senttiä.

Karttaläystäkkeiden jako alkoi klo 20 ja sitten alkoi ankara reitinsuunnittelu. Ratametsurille täytyy nostaa lätsää sillä tällä kertaa reitinsuunnittelu aiheutti oikeasti pientä päänvaivaa. Mutta kyllähän siitä jonkinlainen pläni saatiin aikaiseksi. Otettiin vähän semmonen agile lähestymistapa eli suuret suuntaviivat alussa selväksi ja sitten matkan aikana tarkennetaan sopivissa pätkissä. Reittisuunnittelun kulmakiviä oli tieto siitä että Repan autotallissa Nokialla olisi jonkinlaista huoltoa tarjolla, joten semmoinen kiemura kartalle tehtiin että autotalli osuisi matkan varrelle. Suunnittelun lopputuloksena oli pelkoa ja kauhua herättävä länsi Pirkanmaan kierros kolmen kunnan alueella. Järjestäjät olivat olleet kaukaa viisaita ja varanneet myös meille gepsiseurannan. On sitten helpompia hakea veteraanikuntoilijoita jostain Koukkujärven korvesta tai Aipasta&Reipasta jos matka sattuisi jostain syystä katkeamaan.

Sitten lähdettiin. Ikämiehistä kun on kyse niin eka pisutauko pidettiin n. 2 min etenemisen jälkeen. Siitä sitten jokainen pitkän matikan suorittanut voi laskea kuinka monta pisutaukoa 8 tunnin matkalla tulee jos 2 min välein merkkaa. Gepsiseurannasta voi vetää pikakelauksella meidän reitin. Tiiminä siis Madrog JR. Yhteenvetona vois sanoa:

• Lenkki oli jokseenkin sellainen kuin suunniteltiin. Rasti 9D jätettiin väliin ja sen sijaan otettiin 5L ja 7I. Lopussa jouduttiin jättämään muutama rasti väliin kun meinas aika loppua.
• Repan garagessa pidettiin taukoa. Vaihdettiin kuivaa päälle. Konjamiinit puuttui, mutta ehkä se oli parempi niin.
• Repalla pohje vähän kiukutteli. 3 tunnin kohdalla 800 Burana ja sillä selvisi loppuun asti. Lätsää nostan jälleen kerran - pohje krampissa viisi tuntia hölkkää. Jokainen voi kokeilla onko herkkua vai ei.
• Sää oli siis hyvä. Mulla oli juomareppu ja vähän oli alkumatkasta ongelmia letkun jäätymisen kanssa. Mutta kun oppi puhaltaan letkun tyhjäksi niin sittenhän ei ongelmaa ollut. Nestettä kului mulla n. 3 litraa. Evästä en ottanut kuin yhden minilihiksen, yhden Snickerssin ja yhden energiapatukan.
• Mitään isompia kämmejä emme tehneet. Paikallistuntemuksesta oli hyötyä etenkin alun metsäosuuksilla.
• Lopussa tuli kiire ja kun matka alkoi oikeasti vähän painamaan niin mitään maagista loppukiriä emme saaneet aikaiseksi. Myöhästyttiin yli 6 min.
• Kilsoja tuli Garminin mukaan n. 61 ja gepsiseurannan mukaan n. 60. Roheva lenkki siis.
• Mulla ei ollut kramppeja, hiertymiä tms. ollenkaan. Matka tietysti tuntui mutta loppuun asti jaksoi ja pystyi jonkinlaista etäisesti hölkkää muistuttavaa menemään.

Tuloksien mukaan ei oltu ihan viimeisiä. Joukkueiden reitit oli aikas erilaisia verrattuna esim. viime vuoteen jolloin järveä kierrettiin aika saman kaavan mukaan. Ratametsuri siis oli onnistunut ja sai joukon hajoamaan. 

Viime vuonna rouvan kanssa etenimme 49 kilsaa ja tämän vuotiseen matkaan verrattuna se on oikein hyvä suoritus. Jutun juoni on siis pysyä koko ajan liikeessä. Kovaa ei tarvitse mennä mutta tasaisesti eteenpäin niin se riittää.

Semmoin reporthaasi. Mulla ei oo mitään fotoja liimattavaksi tähän mukaaan. Jos jostain semmosia saan niin voin lisäillä joskus jos jaksan...

Liirum laarumia

Suunnistuskausi 2016 alkaa olla melkein paketissa. Tässäpä vähän tiivistystä mitä kesällä on tullut tehtyä.

Kangasala SK kansallinen: Jos kisa on Ponsassa niin yksinkertaisesti ei ole mitään syytä olla niistä kekkereistä pois. Hauska yhteislähtö kisa aikas lämpöisessä kelissa. Kärki meni menojaan mutta itellä ihan OK suoritus.

SM-keskari: Kisailtiin jossain Hämeenlinnan takana. Karsinnassa perusjyräys ja kohtuullisen selkeästi A-finaaliin. Finaalissa muuten hyvää suorittamista mutta sillä helpoimmalla rastilla järkyttävä turoilu. Ei näin...

Grano Games: Pyrinnön perinteiset kisat. Osallistuin perjantain sprinttiin ja lauantain keskarille. Sprintti oli taas sarjassa surullista suorittamista. Ykköselle heti kunnon kiemurat.

Lauantain keskari oli sitten vähän parempaa suunnistusta.

Jukola: Jukolan säästä on varmaan kaikki jo kerrottu joten ei siitä sen enempää. Pääasia eli maasto, radat ja kartta oli kyllä kunnossa jälleen kerran. Tööttäsin kolmatta osuutta jolla mittaa vähän vajaa 14 km eli ikämiehelle ihan roheva matka. Muuten hyvin mutta taas turoilua ns. helpolla rastilla. Joukkueen loppusija tais olla 324.

Tampere-suunnistus: Kesäkuun loppu ja heinäkuu huilattiin. Sitten Tampere-suunnistukseen ja ohjelmassa koko setti: pe sprintti, la pitkä ja su keskari. 

Sprintti oli Harjun koululla ja lähtö oli alhaalta => maaliin pääsyyn vaadittiin Pispalan portaiden konttaaminen. Alku oli ihan kivaa sprinttausta, sitten rykästiin keuhkot harjun rinteille ja sata litraa maitohappoa jysähti reisiin ja pohkeisiin. Ja loppu kontattiin maaliin.

La/su kisakeskuksena oli Teiskon Murikka. Kisakeskus hyvä mutta ympärillä oleva maasto ei nyt ihan parhainta ja kisakeskuksen takia oli kait vähän kompromissejä tehty ratojen kanssa. Ihan kivaa kuitenkin.

Tunturisuunnistus: Oli tällä kertaa Vuontisjärvellä. Kerran olen siellä aikaisemmin ollut joten tiesin että jos Pispalan portaat tuntui pahalta niin ei tuolla yhtään helpommalla pääse. Penkkaa piisaa... Parina oli tuttuun tyyliin Laitamäen Mika. 

Ekan päivän ykkösväli otti luulot pois. Rastiväli oli 7,2 km ja lähtöpaikka oli merenpinnasta 262 m ja eka rasti 745 m. Piikkiväliaika oli meillä 1:13 ja rapiat päälle.

Toka päivä oli sumuinen ja vähän arvelutti kuinka avotunturissa pärjää kun näkyvyyttä ei kauheasti ollut. Onneksi meidän rastit eivät olleet avotunturissa joten ilman suurempia kommelluksia rastit löydettiin. Mutta molemmilla alkoi vähän jalat loppumaan viimeisellä kolmanneksella ja tarvi tulla kieli keskellä suuta jottei koivet kramppaisi.

Radat ei kovinkaan mielenkiintoiset olleet. Vähän rasteja ja aika suoraviivaista suorittamista. Mutta ihan kivaa hommaahan tuo tunturissa möyriminen on. Ens vuonna Kiilopäälle...

I RaN-Rogaining: Nyt ei itse tetsattu vaan järjesteltiin Roga tapahtuma Heinijärven majalta. 3h/6h sarjat ja alueena Heinisuon/Ylisenkallion/Koukkujärven/Pirttisillan/Antilan maastot. Järjestelyt meni ihan hyvin aika pienellä väkimäärällä. Ens kauel jatketaan...

SM-Pitkä: Koovee järjesti SM-pitkät Teiskossa. Karsinnassa ei kauheita paiseita ollut ja A-finaaliin pääsi aika helpolla. Finaalissa oli tukkoista ja päälle pieniä virheitä. Rata ei mun mielestä ollut mitenkään hyvä pitkän matkan rata. Pitkiä reitinvalintavälejä ei juuri ollut ja lopussa oli enemmän keskimatkan kaltaista suunnistusta. No, parhaat varmasti vei mitalit joten pulinat pois...

Sotilaiden SM-kisat: Armeijan virkamiehenä pääsin osallistumaan tämmöisiinkin kekkereihin. Kisat oli Joutsenossa ja Reijo Mattinen oli kyllä rakentanut hienot suunnistusradat. Yksi iso turoilu ja tosi väsynyt olo vkonlopun SM kisojen jälkeen joten kärkeen ei ollut asiaa. Sain kuiteskin oikein SM-mitalin.

Oiskohan tolle kolmoselle voinut mennä jotenkin muuten:-) Kompassia ei taidettu ihan hirveästi vilkuilla...

SM-Sprintti: Oli Vaasassa ja sinnehän piti lähteä oikein yön yli reissulle. Olin viikolla käynyt opettelemassa yösuunnistusta Nokirasteilla ja vetäsin lopussa oikein komeasti turvalleni. Löin rintani johonkin murikkaan ja vaikka se ei kovin kipeältä tuntunut heti tärskyn jälkeen niin parin päivän päästä se oli oikeasti aika h******n kipeä. Juostessa sattui joka askeleella. Siis hyvä lähtökohta lähteä SM-sprinttiin:-) Karsinnassa peli oli selvä - ei mitään mahkua juosta mitenkään kunnolla ja kun emit-leimauskin sattui niin ei tarvinnut miettiä pääseekö a-finaaliin. Jätin sitten finaalin kokonaan väliin.

SM-Yö: Viime vuoden Vierumäen SM-yöstä innostuneena piti lähteä tänäkin vuonna SM-yöhon. Pelipaikkana Vaajakoski. Kisa oli musta hieno, maasto sopi yösuunnistukseen, radat tarjosivat monenlaista tehtävää ja rastipisteet oli mukavan tarkkoja. Muutaman virheen tein, mutta ei mitään ihan megamokaa tullut tehtyä.

SM-Erikoispitkä: Oltiin melkein kotimaastoissa eli Pinsiön teletappimaassa. Maastona siis harjua sekä Sasin tien eteläpuolista normi hämäläistä metsää. Matkaa oli riittävästi eli reilut 18km. Muuten meni ihan OK mutta lopussa, kun kivuttiin harjun jyrkkiä rinteitä, alkoi vähän tossu painamaan. Tuloksena kuiteskin SM-kisojen paras sija tältä kaudelta eli 13.

Erikoispitkä olikin sitten viimoinen suunnistuskisa. Vielä on ohjelmassa Yö-roga Repan kanssa. Roga käydäänkin kotimaastoissa kun kisapaikkana on Ylöjärven Liikuntakeskus. Täytyy pistää raporttia sitten kun toipuu reissusta.

Siinäpä niitä kuulumisia suunnistusrintamalta. Muutenhan mulle ei mitään tapahdu, elämä on tasasta...

Joulun odottelua vaan kaikille. Kattelkaa vaikka Juutuubista Pulkkisen Piispoja niin saatte aikanne kulumaan. 

Hojo hojo

Elämä on aika tasaista. Työt ei paina ja kuntoliikunta on kivaa. Klapihommat on tehty. Aika kuluu pääasiassa kotosalla ja mökillä. Koira tykkää kun ei tartte olla kotona yksin. Juopottelu on käytännössä jäänyt vallan ja ylensyöntiäkään en ole (mielestäni) harrastanut.

Suunnistautumiskisoissa on ollut aikaa ja intoa käydä. Huhtikuun alussa podin aikas rohevan influenssan (se se kait oli) joka veti ruodosta mehut pois aika tehokkaasti. Olin kuiteskin ilmoittautunut sekä Paimioon että Finnspringiin eikä sieltä malttanut olla pois vaikka etenkin Paimioon lähtö tais olla vähän luupäistä hommaa.

Paimiossa oli mukava kisa, maasto oli mukavaa, kartta ja rata hyviä. Mies oli vain puoliksi telakalla ja päälle vielä yksi isompi turoilu niin ei tarvinnut kantaa linnunpönttöä kotiin. Tulokset ja reittihärdelli.

Finnspring oli Pohjassa. Sääennuste ei luvannut ihan priimaa mutta oman suorituksen aikana keli oli ihan mukava. Maasto oli ok, kartta oli ok, rata ei ihmeemmin haasteita tarjonnut. Mies edelleen talviterässä. Turboton diisseli kyllä jaksaa mutta vauhtia ei ole. Sama vaivahan se on ollut viimeset 46-vuotta. Tulokset ja härpätin.

Sitten olikin vuorossa vähän tiukempaa settiä. Repan kanssa lähdimme viettämään Wappua Nastolaan Salpaus Rogainingiin. Mentiin rohkeasti 12h sarjaan. Menomatkalla vedimme kunnon tankkaukset Lahden Scandicissä ja se olikin hyvä veto - lihapullilla ja pekonilla pärjäs aika hyvin. Reitin suunnittelussa lähtökohta oli se että n. 6 km/h olisi realistinen vauhti. Eli n. 72 km tulisi lenkin pituudeksi. Suunnitelma tehtiin ja väliin katsottiin sopivasti oikopaikkoja. Sääennuste oli taas vähän murheellinen ja lähdössä vettä tuli kuin esterin perseestä. Vaatteet kastu heti ja vähän tuli mieleen radiossa soiva korvamato jossa todetaan 'mitähän v****a mulla alkaa huumori loppua'. Siis toi ekan 15 min jälkeen! Ja jäljellä vielä 11:45. Onneksi sade kuitenkin loppui ja vaatteetkin kuivahtivat siten että kylmä ei loppumatkasta enään tullut. Kartta ohessa.

Reittimme oli lopulta L-93-42-31-52-83-101-71-81-54-94-75-51-104-41-84-22-105-74-92-45-103-95-44-23-73-M. Kilsoja tuli 73 km. Kilsojen puolesta meni siis jotakuinkin niinkuin suunniteltiin. Alussa menimme selkeästi ripeämpää tahtia mutta matkan varrella vauhti tasaantui. Välillä oli aika huonokulkuista ja kartasta ei välttämättä pystynyt päättelemään kulkukelpoisuutta mitenkään. Esimerkkinä rasti 105 josta ohessa kisakartan näyte ja samasta alueesta 2014 SM viestin suunnistuskartan malli. Rogakartalla näyttää mukavalta avokalliolta mutta suunnistuskartta paljastaa totuuden:-)

Välillä siis vauhti oli aikas maltillista johtuen kohtuullisen haastavasta maastosta. Myös jotkut rastit olivat melkoisen kinkkisissä paikoissa ja vähän virhettä tuli ihan rastin otossakin. Henkkoht tykkään siitä että rogainingissa rastipisteet ovat selkeitä ja mielellään vielä pois sieltä pahimmasta pusikosta ja risukosta. Lopussa esim. meillä oli tarkoitus napata vielä rasti nro 82 joka kartalla näyttää oravapolku kamalta mutta pimeässä risukossa se ei vaan löytynyt kun aikakin alkoi olemaan kortilla.
Energiaa riitti ihan hyvin - ei mitään notkahdusta sen takia. Mitään isompia taukoja emme pitäneet. Eteneminen suurinpiirtein puoliksi kävellen ja puolet hölkäten. Tosin viimoinen tunti tultiin käytännössä koko ajan hölkkää kun alkoi selvitä että aika menee tiukille.
Loppujen lopuksi kiva ja raskas reissu. Palautuminen sujui yllättävän hyvin. Ei mitään isompaa väsymystä ja fyysiset vauriot rajoittuivat pariin mustaan varpaan kynteen ja pariin rakkoon.

Rogan jälkeen oli vuorossa KyRan Helasuunnistus viimevuoden R1 SM viestin kartalla. Kartta oli hyvä, maasto hyvä ja rata OK. Roga tais painaa vähän vielä jaloissa mutta yllättävänkin hyvin jaksoi. Tulokset.

AM-keskimatka oli Viialassa. Mulla se oli kyllä lähempänä pitkää matkaa. Alun hyväkulkuinen osuus meni ihan hyvin mutta sitten kun siirryttiin huonokulkuisempaan ja peitteisempään metsään niin homma kosahti ihan kunnolla - ja moneen kertaan. 10:lle kunnon pyörimiset - varmaan n. 4 min turoilua. 12:lle piti painaa pöheikössä eikä polulla. 14:lle taas järjettömät kiemurat, yli 5 min urpoilua. Homman kruununa 14-15 välillä 90 astetta väärään suuntaan ja volttilähtö lännestä pellolta - ja taas tuli turpaan. Siinä tuli viiden vuoden pummit kerralla. Tulokset.

Homma jatkuu tänään Ponsan iltakisalla ja vajaan parin viikon päästä SM keskarilla. Ponsaan pitänee lähteä aika nöyränä. SM keskarille valmistaudun juhlimalla tyttäriä jotka päättävät koulunsa. Vanhempi ylioppilaana ja nuorempi peruskoulun päättäneenä. Siis kakun voimalla mennään keskaria...

Kevään kuulumisia

Talvi on melkein mennä hujahtanut ja kohta katsellaan kevään ja kesän rientoja. Talvi on ollut oikein leppoisaa aikaa kun olen kaunistanut työttömyystilastoja omalta osaltani. Aikaa on jäänyt omaan puuhasteluun ja eläminen ja oleminen on ollut aika simppeliä. Lenkillä oon yrittänyt käydä melkein joka päivä. Juopotteluun en ole sortunut enkä kait pahemmin ylensyömiseenkään. Laiskuus ehkä päässyt pari kertaa yllättämään.

Kohokohtia talvesta vois hakea Loppiais Rogainingista ja helmikuun Ylläksen keikasta.

Loppiais Rogaining Harvialassa oli nimensä mukaisesti tammikuun alussa ja pakkanenhan oli oikein kirpeä tapahtumapäivänä. Mittarissa tais olla -26 kutakuinkin koko päivän. Sarjana oli 8h mutta suureksi osaksi pakkasesta johtuen tulimme pois jo kuuden tunnin jälkeen. Homma oli siinä rajoilla onko se enään kivaa saati turvallista. Tällä kertaa tappiot jäivät vain lievästi paleltuneisiin poskipäihin. Tapahtuma sinänsä oli hieno ja hyvin järjestetty joten sen suhteen nurisemista ei ollut. Kilsoja taivalsimme n. 30.

Ylläkselle teimme pikareissun helmikuun alussa. Kokoonpano oli nuorempi tytär + kaveri, rouva ja minä. Neitien kanssa piti yksi päivä käydä laskettelemassa ja täysiä hiihtopäiviä jäi oikeastaan vaan kaksi. Kilsoja sain hinkatuksi hiukan rontti 100. Viimoisena hiihtopäivänä oli vähän viileä kuten kuvasta näkyy. Tai sitten on vaan niin vanha että kehonlämpö ei enään pidä takkia sulana...

Muutoin noilla pitkillä lenkeillä on parasta kun pääsee tankkaamaan

Muutoin hiihtokelithän alkoivat vasta helmikuun puolella. Pirkassa olin järjestelytehtävissä joten Repan kanssa hiihdeltiin sitten oma varjoPirkka seuraavan viikon perjantaina. Ei ollut ihan helpoin reissu, osittain kelin takia (välillä todella nihkeää) ja osittain sen takia että hartiapankissa ei oo tarpeeksi tavaraa. Mitään sippaamista sinänsä ei tullut.

Personal Trainerimme eli koiramme kävi olkapään operaatiossa viime vuoden lopulla joten PT:n lenkityksetkin ovat toistaiseksi jääneet maltillisiksi. Vähitellen pitänee alkaa lisäämään lenkkien pituutta. Olkapää mosahti Tupsuvuoren legendaarisissa maisemissa ja se maasto on nyt meidän PT:n osalta boikotissa....Kuvassa odotellaan röntgeniin pääsyä...

Ja kevään piristykseksi naamakuva. Tyttäret pistivät älypuhelimet hyötykäyttöön ja modasivat papasta lommoposken. Kuinka silloin ennen pärjättiinkään ilman näitä juttuja?

2015

Yhteenvetoa:

Tunteja tuli enemmän kuin viime vuosina. Tupla-Pirkka, rogainingit ym. selittänevät tuntimäärän nousua. Vielä on matkaa tavoitteeseen.

Kisoja 30.  4 juoksukisaa, 5 rogaining kisaa, 1 HiSu-kisa, 1 hiihtokisa, loput suunnistusta.

Ens vuoden tavoitteena ei muuta kuin 1h/vrk liikuntaa. Ens viikolla kerätään tunteja Loppiais Rogainingin merkeissä.

Yörogaa

Mikä mahtaa olla Marraskuisen perjantai/lauantai yön parasta puuhaa? Pikkujoulut, perinteinen baariehtoo, kalsarikännit kotona vai jotain muuta? Yö-rogaining sijoittuu ainakin omissa tilastoissa podiumille. Tällä kertaa pelipaikkana oli Peltolammin koulu ja tarjolla oli 8h öistä taivallusta ja vähintäänkin riittävä määrä rasteja ja kilometrejä. Liikkeellä olimme, voisi jo kait sanoa perinteisesti, rouvan kanssa.

Kuva kertonee enemmän kuin meikäläisen sepustukset joten alla kisakartta ja tetsaamamme reitti - silvuplee . Pyhäjärvi tuli kierrettyä, muutama mäki kiivettyä ja monta uutta paikkaa tuli nähtyä, Kilsoja tuli Garminin mukaan vähän yli 49 ja aikaa meni pari minuuttia vaille 8 tuntia. Ei oltu ekoja muttei viimeisiäkään vaan jotain siltä väliltä.

Kivaa oli niinkuin kuvasta näkyy. Ei isompia henkisiä tai fyysisiä murheita. Kisasta enemmän täällä. Kiitos Kaajalle ja kumppaneille hienosta tapahtumasta.

Lauantaina jaksoin vielä Rasti-Nokian sikasuunnistukseen ja illalla Ylöjärven yrittäjien pippaloiden. Yrittäjien pippaloiden pönötyspuheet olikin vkonlopun ylivoimaisesti rankin osuus...

Suunnistuskausi 2015 pulkassa

WRC2015 jälkeen oli palauduttava normisuunnistuksen pariin. Fyysinen&henkinen palautuminen WRC:stä oli helppoa kun ei ollut tarvinnut kieli vyön alla mennä. Tarjolla olikin syksyn mittaan kiva paketti arvokkaita kisoja.

SM-Pitkä 5.-6.9 Pöytyä

SM-pitkä tarjosi parina päivänä hienoa suunnistusta. Lauantain karsinnassa tein muutaman turoilun mutta A-finaaliin silti selvisin. Maaston osalta oli jo lauantain perusteella selvä että sunnuntaina on luvassa kohtuullisen pitkä urakka.

Sunnuntain finaalin suoritus ei ollut mikään erikoinen. Turoilua tuli. Jostain syystä mulla oli vaikeuksia ihan rastiympyrässä kun rastit oli pistetty aika matalalle ja mun niska taitaa olla jo sen verran jäykkä että katse ei löytänyt lippuja.

Positiivistä sunnuntain kisasta oli se että mitään kummempaa sippaamista ei tullut vaan jonkinlaista hölkkää jaksoin loppuun asti.

Tulossivut

TP:n sprintti ja keskimatka 12.-13.9 Hatanpää/Julkujärvi

SM kisojen jälkeen kävin pitkän tauon jälkeen kuntosalilla ja mielestäni tein ihan kevyttä perussettiä - selkä kuiteskin vetäs herneet nenään. Alaselkä jymähti oikein kunnon jäppiin. Vkonlopuksi olin ilmoittautunut Pyrinnön sprinttiin Hatanpäälle sekä keskimatkalle Julkujärvelle. En malttanut olla pois vaan konkkasin molemmat puuselällä&jaloilla. Sprintti oli kivaa - ei kikkailuja ylimääräisillä aidoilla ym, mutta silti sopivaa säksätystä missä meikäläisen pää ei oikein meinannut tarpeeksi nopeasti pelata. Yksi isompi virhe tuli leivottua.

Keskimatka oli siis Julkujärvellä ja maaston suhteenhan ei mitään ylläreitä tullut. Suunnistus oli sellaista urpoilua kuin se tutussa maastossa yleensä on - selkeitä reitinvalintavirheitä muutama.

Selkä vaivasi molemmissa, mutta vähemmän kuin pelkäsin. Näyttää siltä että kun lähtökello piippaa niin pikkukrempat unohtuu...

Tulossivut 

SM-sprintti 19.9. Epilä

Sprintti oli melkein kotikunnassa joten pakkohan oli osallistua. Karsinnassa parit virheet&huono kulku niin iltapäivän ohjelmassa oli B-finaali. Karsinta oli kaksijakoinen - ensin aika teknistä säksätystä höystettynä extra aidoilla ja loppu sitten puhtaan fyysistä runttausta. Ei jaksanut, ei osannut A-finaaliin...

B-finaali oli oikeastaan aika samankaltainen kuin karsinta - alkuosa vaikeaa ja loppu fyysisempää. Pari isompaa turoilua ja sen päälle fyysinen lahnuus tiesi sitä että kärkeen ei ollut mitään asiaa.

Alla finaalin urpoilut

Jannekin rökitti meikäläisen 10-0. Ihan kivaa puuhaa silti. 

Tulossivut

AM-yö 22.9 Julkujärvi

Ennen SM-yötä piti käydä vähän treenamassa lampun kanssa kulkemista. Julkujärvi tuntuu olevan mulle ihan tarpeeksi haastava yö maasto. Kunnon turoilut tuli tehtyä, mutta niin taisi muutkin pyöriä pitkin harjua ja entistä sorakuoppaa.

Tulossivut

SM-yö 26.9. Vierumäki

SM-yössä en ole ollut varmaan 20-vuoteen eikä mun pitänyt sinne nytkään mennä. Mutta sitten tulin toisiin aatoksiin ja aattelin että mikä jottei. Sää oli viimeisen päälle mahtava ja täysikuun loisteessa oli hieno kölkytellä pitkin kallioita ja kankaita. Yhden isomman virheen tein ja muutamia kaarteluita rastivälillä. 

Kiemuraa, kiemuraa....

Silti kohtuullisen hyvä suoritus. Edellisvuoden Salpausrogainingistä oli muutama pätkä jo entuudestaan tuttu. 

Reissusta jäi ihan positiivinen fiilis - yösuunnistus on kyllä kivaa. Ens vuonna Vaajakoskelle.

Tulossivut  

Jämi suunnistusmarathon 3.10

Marathon oli tällä kertaa Jämin länsipuolella = harjua ei ollut kiivettävänä. Matkaa oli reilut 15 kilsaa ja aikaa meni vajaa 1½ tuntia. Normisettiä, ei virheitä mutta tasaisen ryytynyttä menoa. Ei oikein enään innosta tämä kangaskölköttely.

Tulossivut

Kansun mini-rogaining 10.10 Kuninkaanlähde

Lisää kangashölkkää! Rouvan kanssa ulkoilimme 5h sarjassa ansiokkasti. Ohessa dataa.

Meni taas hyvin. Ei tapeltu matkalla ja hymyssä suin tultiin maaliin. Kieltämättä kankaan tallaaminen alkoi vähän puuduttaa varsinkin kun suunnistuksellista haastetta ei juuri ollut. Mutta mukavaa oli ulkoilla...

SM-erikoispitkä 18.10 Hamina/Turkia

Erikoispitkään olikin kovat odotukset kun viime vuosien EP:t on poikkeuksetta tarjonneet hienoja maastoja ja ratoja. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Mielestäni rata oli hyvä erikoispitkän rata tarjoten pitempiä välejä ja rastipisteet oli selkeitä. Hiukan tuli samoilla paanoilla juoksua mutta eipä se nyt erityisemmin haitannut. Ratekia kisaan oli se että loppuun asti olisi mukava jaksaa joten alku piti ottaa rauhallisesti. Matka taittuikin ihan mallikkaasti. Mitään isompia kämmejä ei tullut ja kohtuullisen hyvin jaksoin loppuun asti. Ihan kiva kisa. Tähän on hyvä päättää kisakausi ja aloittaa perinteinen ylilyöntikausi.

Kisasivut

Nyt on siis jonkinlainen hengenvetopaussi. Seuraava tapahtuma on Yö-rogaining marraskuun alkupuolella. Siitä eteenpäin ei ole mitään tietoa tekemisistä. Työt ei ainakaan tässä vaiheessa harrastustoimintaa haittaa...

Saariselkää tuplasti

Saariselän maisemista on tullut kuluvan elokuun aikana nautittua kahteenkin eri otteeseen. Eka reissu oli Tunturisuunnistus ja toka WRC 2015.

Tunturisuunnistus

Tunturiin lähdin Laitamäen Mikan kanssa. Samalla kokoonpanollahan olimme matkassa kaksi vuotta sitten. Kisapaikka oli siis Saariselkä ja eka päivä tetsattiin nelostien länsipuolella. Siellä en ole muuten käynytkään kuin talvella Kulmakurun lenkkiä hiihtämässä. Avotunturia on vähemmän kuin itäpuolella mutta maasto oli kyllä järjettömän hienoa. Hienoja mäntykankaita minimaalisella kanervikolla ja siihen päälle muutamat avontunturipätkät. Rata oli simppeli joten suunnistuksen kanssa ei ollut ongelmaa. Mikan vatsa sanoi yhteistyösopimuksen irti n. 1½ tunnin kohdalla ja loppu tultiinkin hitaasti. Aikaa meni yli kolme tuntia ja matkaa mittariin tuli rapiat 22 km. Sijoitus ei tällä kertaa ihan kärkipäässä ollut.

Toka päivä oli alueen itäpuolella ja nyt Mikan vatsakin oli kunnossa. Köpöteltiin siis jokseenkin normaalia pappavauhtia. Suunnistus taas simppeliä ja matkaa tehtiin vajaat 2½ tuntia ja kilsoja tuli 22,5 km. Sijakin vähän parempi kuin lauantaina. Maasto oli edelleen sarjaa upea.

Kisadataa löytynee täältä.

WRC 2015

Rogainingin MM-kisat olikin sitten sellainen tapahtuma joka oli ollut mielessä jo vuoden verran. Rouva jonkin mielenhäiriön tuloksena joskus lupautui lähtemään kisaan mukaan joten jälleen kerran oli parisuhteen testaus edessä. 

Kotoa lähdimme matkaan jo torstaina. Eka yö oltiin Levillä. Perjantaina ajeltiin Pokan ja Inarin kautta Kiilopäälle. Pokan kohdalla kannattaa käydä tsekkaamassa Taatsin seita. On hieno paikka ja erityisesti järven päässä oleva puro oli oikein hieno. Illalla kävimme hakemassa kisamateriaalin, kävimme syömässä Saariselällä ja pistimme välineet kuntoon aamua varten. Lähtö olisi klo 12 ja kartat saisi klo 9. 

Aamulla pakkasimme kamat, luovutimme kämpän ja painuimme aamiaiselle n. klo 9. Kiireisimmät jonottelivat karttoja kun me vielä mätimme muonaa vatsaan. Sitten hakemaan karttoja.

Reittisuunnittelu

Reittisuunnittelussa mulla oli seuraavat rajaehdot:

1. Tavoitteena ei pisteiden maksimoiminen vaan hienojen paikkojen tsekkaaminen.
2. Reitti pitää edetä vaikeakulkuisemmasta helpompikulkuiseen eli alussa voi olla hankalampaa ja lopussa väsyneenä helpompaa.
3. Kaksi lenkkiä, välillä kilpailukeskukseen huilaamaan.
4. Pimeän aikaa käytetään pääasiassa huilaamiseen
5. Auringonlasku on nähtävä avotunturista
6. Auringonnousu on nähtävä jostain
7. Tolosjokea ei mennä ylitse kuin silloista. Muitakin isompia puroja vältettävä.

Tuon listan pohjalta päädyimme suunnitelmaan jossa eka lenkki tehdään pääasiassa avotunturissa, sitten huilaamaan ja toka lenkki pääasiassa länsipuolen kankailla. Arvioin että vauhtimme tulee olemaan n. 4-5 km/h. Suunnitelmassa oli aika paljon optimismiä mutta katsoin lenkit sillain että tarvittaessa voimme helposti oikoa jos näyttää ettemme ehdi kaikkea kiertämään. Käytännössä molempia lenksuja tuli lyhenneltyä aika paljonkin.

Eka kiekura 

Eka lenkki siis suunnattiin pääasiassa avontunturiin. Reitti oli (Reittihärveli) 78-26-62-21-75-51-54-55-65-24-95-43-53-91-77.

Heti ekalle rastille tehtiin pieni hermokiekura vaikka rastipiste sama kuin joskus aikanaan tunturisuunnistuksessa. Tuo turoilu jäikin sitten ainoaksi kupruksi koko matkalla. En tiiä voiko tuota edes Rogainingissa virheeksi laskea kun ylimääräistä aikaa ei mennyt kuin 3-4 minuuttia.

Muutoin matka siis eteni suunnitellusti, suunnistuksen kanssa ei ollut ongelmia, maisemat oli komeita ja molemmat jaksoi ihan hyvin köpötellä eteenpäin. Etenimme siis käytännössä kävellen koko matkan. Muutama juoksuaskel otettiin alamäkiin. Lopussa piti pikkuisen kiristää köpöttelyn tahtia kun valo alkoi vähenemään enkä halunnut pikkuledillä alkaa suunnistamaan. Kisakeskukseen tultiin hiukan puoli yhdentoista jälkeen.

Aikaa meni siis hiukan yli 10½ tuntia ja kilsoja tuli n. 50 km (kuljettu matka, ei linnuntie).

Huilaustauko

Saavuimme siis kisakeskukseen pimeän tullessa ja ekaksi söimme hash housessa, sitten nukkumaan autoon (meillä oli patjat&makuupussit farmarin takapaksissa) ja kello herättämään klo 2:30. Minä nukuin ihan hyvin kun taas rouvalla oli kisajännitystä eikä uni tullut silmään. Kello herätti ja sitten pakkailimme kamat uudestaan ja kävimme vielä hash housessa tankkaamassa. Sitten matkaan n. klo 4:00.

Toka kiekura

Kun lähdimme tokalle kiekuralle oli jo niin valoisaa että lamppua ei tarvinnut. Reitti oli tällä kertaa 74-63-73-52-83-94-22-58-20-M. 

Käytännössä reitti oli siis kangasta, helppokulkuista ja mäkiä ei juurikaan. Matkanteko sujuikin ihan hyvin. Rastien kanssa ei ongelmia, jaksaminen molemmilla OK ja lämpötila ihan OK. Vähitellen alkoi jaloissa hiertymät/rakot ahdistaa ja etenkin rouvalle kehittyi aika muikean kokoinen rakko jalkaan. Periaatteessa saumaa olisi ollut hakea vielä yksi tai kaksi rastia mutta sitten olisi voinut tulla kiire lopussa. Päätimme että tulemme rauhalliseen tahtiin maaliin. Maasto oli jälleen hienoa ja oli kiva esim. nähdä kullankaivajien möyrimät alueet.

Maalissa olimme n. 10:40 eli aikaa jäi noin 1:20 käyttämättä. Kilsoja tuli n. 35 km. Yhteensä matkassa olimme siis yli 17 tuntia ja kilsoja tuli n. 85 km. Linnuntietä 63,4 km.

Huolto

Molemmilla oli juomareput joihin sulloimme geeliä, patukkaa, Snickerssejä, voileipää, lihapiirakkaa ja kait jotain muutakin. Geeleihin emme koskeneet ollenkaan. Snickerssejä ja patukoita meni muutama, voileipää ja lihistä meni kyllä., Missään vaiheessa ei alkanut tuntumaan että energiaa ei olisi eli evästä oli ainakin riittävästi. Juomahuolto oli helppoa kun tunturipuroista sai täydennystä helposti.Pidimme matkan varrella muutaman n. 10-15 min tauon, istuimme, venyttelimme ja tankkasimme.

Sää oli oikein lämmin, eka kiekka meni suunnistushousuilla ja lyhythihaisella paidalla. Tokalle kiekalle pistin pitkähihaisen.

Rakkoja siis tuli vaikka leukotapea yritimme pistää hiertymäkohtiin. Ei kuitenkaan mitään ihan tolkuttoman pahaa rakkoa lukuunottamatta rouvan kantapäähän tullutta mellevän kokoista verirakkoa. Oli kyllä juhlallisen kokoinen ja varmasti aika kipeä. Kramppeja tai suonenvetoja ei tullut ollenkaan.

Lamppuja emme siis tarvinneet kun huilasimme pimeän ajan.

Hyttysiä ja mäkäräisiä oli illalla sen verran että mielellään pysyi liikkeessä.

Yhteenveto

Hieno reissu joka meni kaikin puolin suunnitelmien mukaan. Molemmilla hyvä mieli, nähtiin todella hienoja paikkoja/maisemia joita muuten ei välttämättä tulisi nähneeksi. Matkaa tehtiin maltilla eikä yritetettykään mennä kieli vyön alla => molemmat oli ihan pirteitä maalissa. Kilsoja tuli varmaan enemmän kuin mitä rouva edes uskalsi ajatella.

Tapeltu ei kun kerran, yllättäen yhdestä puron ylityksestä. Minä menin suoraan ylitse ja rouva perässä ja sitten huomattiin että 10 m päässä olisi ollut moottorikelkkasilta. Rouvalta tuli 'vähän' palautetta. Seuraavan puron ylityksen otinkin varman päälle ja mentiin nelostietä.

Rogainingin parissa tulemme jatkamaan ainakin Tampereen Yö-rogainingissa ja ehkä Kansun rogainingissa. Sitä ennen täytyy tehdä comeback suunnistusrintamalle. Syyskuussa on luvassa tukku arvokisamittelöjä...

Kesäkuulumisia

Päivitystahti on näemmä ollut hämäläiseen tapaan hyvinkin rauhallinen. Kesä on kulunut muutaman kisan ja matkustelun merkeissä.

Kisarintamalla ei ole oikein mitään kohokohtaa mainittavana. Paitsi tietysti Salpaus-Rogaining. Oli ihan kiva reissu vaikka vähän sadetta saatiinkiin ja maasto oli välillä aika kyrvikköä. Sopu säilyi kohtuullisesti, vain yksi pikku kina yhden ojan ylityksen kanssa. Valitettavasti rouvalla alkoi polvi vähän kiukuttelemaan matkalla ja tulimme pikkuisen ennakoitua aiemmin pois. Hyvä suoritus silti ja hyvä treeni tulevia koitoksia ajatellen. Ohessa dataa. GPS kippurat menee vähän päällekkäin kun kahta mittaria käytin. Kaikkinensa matkassa oltiin hiukan vajaa 10 tuntia. Muuten kisadataa löytyy täältä.

SM-keskarilla karsinnassa tuli vähän hölmöiltyä mutta A-finaaliin pääsin. Finaalissa piti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja keskittyä suunnistukseen. Silti muutama kaartelu + huono kunto niin loppusija ei mikään ihmeellinen ollut.

Jukolassa olimme tottakai. Olin tullut edellisenä iltana Brasiliasta joten vähän oli nuutunut olo aikaeron ja lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Mutta kivaa oli silti jälleen kerran vaikka suoritus oli kategoriaa 'ei kiikkustuolissa jälkipolville kerrottavaa'.

Parit kansalliset on tullut ryynättyä ja siellä menty samalla sapluunalla kuin Jukolassa - ei kerrottavaa jälkipolville.

Lentokoneessa on tullut sitten istuttua. Vancouver, Brasilia/Sao Paulo ja Waikoloa/Hawaiji kahden kuukauden sisään on ihan riittävästi ahdasta jalkatilaa ja lentokentillä käkkimistä. Plussaa on että etenkin Vancouverissa ja Hawaijilla oli mahkut tehdä hienoja lenkkejä vähän erilaisissa maisemissa. Sao Paulo oli vähän hanurista eikä siellä oikein tehnyt mieli lähteä aamuvarhaisella tetsailemaan kaupungin katuja. Onneksi työnantajani tulee helpottamaan näitä matkailun rasituksia eikä varmaan tarvitse vähään aikaan näille reissuille lähteä.

Tulevia tapahtumia on Tunturisuunnistus, nuoremman likan rippijuhlat, AM-kisojen järjestelyt ja sitten tietysti Saariselän Rogaining. Myöhemmin sitten syksyn suunnistuskisoja. Ja töitä voisi jossain välissä hakea:-)

Kevään kuulumisia

Tupla-Pirkan jälkeen ohjelmassa oli vielä sinnikästä hiihtelyä vaikka lumitilanne alkoi olla hiukan heikohko. Motiivina hiihtelyn jatkamiselle oli Pääsiäisen Saariselän reissu ja erityisesti pitkän perjantain Vaskoolihiihto. Vaskoolissa oli ohjelmassa 60 km pertsaa. Keli oli aika OK, pienellä pakkasella aloitettiin ja tais olla aikalailla nollan tuntumassa lopussa. Sivakat toimi pidon puolesta aika OK lukuunottamatta viimeistä vajaata kymppiä jossa piti yrittää kaivaa pitoa hartiapankista. Luisto oli tasoa harrastelija eli kaverit fluoreineen ja pulvereineen olivat liikkeellä selkeästi liukkaammalla suksella. Mutta kivaa oli, ei mitään sippiä ja paanathan ovat komeat. Ohessa dataa.

Kuten kuvasta näkee on Vaskoolin 60 km itseasiassa vain vähän yli 52 km.  Tosin Palopään ja Kiilopään nousuissa yksi kilsa tuntuu kahdelta. Tulokset. Illalla kävimme vielä Kiilopäällä savusaunomassa sekä avannossa. Suosittelen.

Vaskoolin jälkeen oli aikaa vielä parin päivän hiihtelyille. Launtaina sää oli vähän nuhjuinen mutta sunnuntaina olikin sitten sellaista priimaa sään puolesta että avot. Kilsoja reissussa tuli n. 130 ja siihen olikin hyvä lopettaa hiihtokausi.

Viikko pääsiäisestä oli vuorossa perinteisesti Karhu-viesti Artelli Keittiöt joukkueessa. Sää oli priima, matkaseura oli priimaa mutta mies ei oikein terässä ollut. Kiva köpöttely kuiteskin.

Suunnistuskausikin on startannut Nokirastien muodossa. Kisakalenteria en ole vielä juurikaan tutkinut, SM-keskimatka on selviö ja toukokuun alussa on Salpaus-Rogaining 12h sarjassa. Muuten kisakalenteri on vähän auki. Toukokuun puolessa välissä lähden Kanadaan korkeanpaikan leirille ja kesäkuussa Jukola viikolla Brasiliaan kostean paikan leirille. Kyllä pitäis Jukolassa kulkea...

Pirkka tuplana - done!

Tässä dataa

Ja kuva (kiitos Haapis) loppukilometreiltä. Vielä hymy irtoaa...

Menomatka oli pala kakkua. Saimme Jannen kanssa vielä Repan matkaseuraksi ja matka eteni suunnitelmien mukaisesti Vatulaan asti. Sitten taivas kirkastui ja lämpötila taisi pudota pikku pakkaselle. Pakkasen johdosta ladut olikin sitten oikeinkin luistavassa kunnossa ja Niinisaloon saavuimme reilusti etuajassa. Oli muuten hienoa hiihdellä kuun valossa ja tähtien tuikkiessa. Sukset toimivat oikein hyvin. Pohjaliisteri ja Startin universaali toimivat ihmeellisen hyvin ja kestivät kulutusta hienosti. Evääksi matkalle olin katsonut kaikkea sitä mitä dieettioppaissa ja ohjeissa nimenomaan kielletään eli lihapiirakkaa, maksi Snickerssejä, meetvurstivoileipää ym. Ja hyvin pärjäs, ei tullut nälkä matkalla. Juomaa oli juomarepussa sekä lantiovyössä ja nesteetkin riittivät oikein mainiosti.

Niinisalossa olikin sitten hyvin aikaa palautella, vaihtaa vaatteita ja tankkailla paluumatkaa varten. Repa siirtyi autokuljetuksella kotimatkalle mutta Janne ja minä valmistauduttiin uuteen starttiin. Maise tuli mukaan kirittämään. 

Paukku oli siis klo 7 ja siitä sitten tuttua paanaa takaisin Teivoon. Tulin takaisin samoilla suksilla kuin mennessäkin. Laapin vain vähän lisää universaaalia pohjiin. Toimi taas kuin tauti. Luisto ei nyt tietysti ollut ihan priimaa mutta pito oli ok ja sehän alkoi tässä vaiheessa olla se tärkeämpi juttu.

Paluumatkan jaksoin ihmeellisen hyvin. Pieniä tummempia kohtia oli ennen Kyröskoskea sekä Rokkakosken ja Äkönmaan välillä, mutta kun sai taas energiaa koneeseen niin ei ollut mitään hätää. Lihaksisto toimi OK, ei mitään kramppeja/suonenvetoja ja tasuriakin jaksoi vielä lopussa nytkyttää.

Palautuminen reissusta ollut myös ihmeellisen nopeaa. Ei oikeastaan tunnu juuri missään, pientä tunnetta lihaksistossa ja tietysti ruoka on maistunut.

Vaikka reissu meni siis kaikenpuolin hyvin niin eiköhän tämä yksi kerta riitä tällaista hulluttelua.

Kiitos Jannelle, Repalle ja Maiselle hiihtoseurasta ja vaimolle (ja Nipsulle) erinomaisesta huollosta.

Geimit ei tähän lopu. Kävin tänään ostamassa uuden sykemittarin kun halvalla sai. Rouvalle perustelin ostoksen sillä että kun meillä taloudessa on tällä hetkellä kaksi Garminin mittaria joissa akku riittää 8 h/kappale niin pitäähän sitä Saariselän rogainingia varten olla vielä yksi mittari jotta saadaan koko 24h GPS viiva talteen:-)

Pirkka tuplana

Tänään lähdetään. Raporttia myöhemmin...

2014 vuosiyhteenveto

Perinteiseen tapaan taas tarjolla vuosiyhteenveto. Alla dataa

Verrattuna 2013 tekemisiin

• Tuntimäärät on pudonneet 291 => 268. Vanhuus tulee näemmä, ei jaksa ei kykene.
• Hiihtoa tuli onnettoman vähän.
• Kisoja 31.

No hyvä että tuli tuonkin verran liikuttua.

Uuden vuoden suunnitelmissa on Vuokatin reissu tammikuussa, tupla-Pirkka maaliskuussa, Saariselän leiri huhtikuussa, normaalit suunnistushörhellykset kesällä ja elokuussa 24h Rogaining Saariselällä (jos mahdutaan mukaan). Rogainingia varten otettiin jo täsmätreeniä Tampereen Yö-Rogainingissa. Olipa hieno tapahtuma. Naamakirjasta löytynee kuvaa ja rainaa tapahtumasta...

Pienen ihmisen isoja iloja

Joskus kun sattuu olemaan ns. luppoaikaa niin tulee mietittyä että mikä tässä miehen elossa oikein on hienoa ja mistä sitä kuuluisaa energiaa ja jaksamista arkeen saa. Taitaa olla aika henkilökohtainen juttu, joku tykkää vetää resetit joka viikonloppu jollain aineilla, joku käy kalassa, joku tekee töitä 24/7/365, joku etenee uralla, joku tulee uskoon, joku herää muuten vain henkisesti, joku harrastaa kylddyyriä ja joku varmaan tekeen näitä kaikkia tai sitten jotain ihan muuta

Eilen oli suunnistautumisrintamalla ohjelmassa SM-erikoispitkät Kytäjällä. Pelottava sanayhdistelmä suunnistus-erikoispitkät-Kytäjä. Mutta voi poijjaat nyt voi sanoa että oli ihan sitä ehtaa priimaa. Hieno rata, erittäin upea maasto, hieno sää, hienoa matkaseuraa. Eihän ihminen muuta tarvitse, eihän?
Edellisistä erikoispitkistä viisastuneena päätin että matkaan lähdetään naatiskellen ja yritetään välttää perinteistä totaalisippiä. Ja kerrankin voi sanoa että pläni piti. Matkaan rauhallisesti, hienosta syyssäästä naatiskellen ja upeita maastoja ihaillen. Edelleen urheilijat erottuvat kuntoilijoista mutta kylläpä oli oikeasti kivaa. Tuloksia ja reittihärpätintä voi käydä ihailemassa kisasivuilla.

Mietiskelin muuten eilen ehtoolla konjamiinin ääressä että onpa muuten viime vuosina nimenomaan erikoispitkät tarjonneet melkoisen mellevän setin hienoja maastoja. Joensuu/Patvinsuo, Kortesjärvi, Anttola ja Kytäjä - mielestäni aikas mehevä setti. Käykääs katsomaan reittihärpättimet niin ei varmaan voi olla eri mieltä, eihän?

Arvokkaita kisoja

Liikuntarintamalla kisailut ovat jatkuneet arvokisojen merkeissä, Ohjelmassa on ollut Satakunnan AM-Yö, SM-sprintti, SM-viesti ja AM-erikoispitkä.

Satakunnan AM-Yö. Keskellä viikkoa piti lähteä Yyteriin möyrimään öisessä metsässä ja dyyneillä. Maastohan on hieno ja oikein sopiva yöjuoksuihin. Tiivistettynä homma ei ollut missään vaiheessa ns. lapasessa. En muista koska viimeksi olen pummannut yhtä rastia yli 5 min mutta nyt sellainenkin turoilu tuli siis tehtyä. Kisasta ei siis jää paljon muisteltavaa kiikkustuoliin.

SM-sprintti. Panostus sprinttiin oli äärimmäisen pro-tasoista. Tein tarkkaan harkitun täsmätreenin SM kisoja varten jo vuonna 2011 (muistaakseni) AM-sprintissä Pirkkalassa. Sen jälkeen totesin että homma on näpeissä ja turhahan valmista on hinkata ja sen jälkeen en ole sprinttikisoja tai treenejä tehnyt. No, myönnettävä on että karsinnan alussa oli pientä totuttelua lajiin mutta kyllähän se siitä sitten alkoi sujumaan. Vauhti vaan ei riittänyt. B-finaaliin siis. B-finaalissa suoritus oli kategoriassa perusmättö. Kaikenkaikkiaan ihan OK kokemus kuiteskin.

SM-viesti. Viestiin lähdettiin samalla järjestyksellä kuin viime vuonnakin. Repalle tuli parit kiemurat matkalla, Janne tuuppas ihan OK suorituksen ja minä jatkoin perusmättöä. Ei muisteltavaa kiikkustuoliin.

AM-erikoispitkä. Perinteisesti kekkerit olivat Jämillä. Varsin tuttua settiä oli siis luvassa. Matkana 18,5 km ja siinä oli mulle tällä kertaa n. 8,5 km liikaa. Ei jaksanut, ei pystynyt, ei kyennyt. Viikko oli aika risainen ja tuntui että kroppa oli ihan tööt. Nyt olis pari viikkoa vielä aikaa reenata SM-EP:tä varten. Aippe kyllä kehotti vaan huilaamaan. Taidan uskoa mitä Aippe sanoo...

SM kisaa

Syksyn arvokisarumba startattiin viikonloppuna Vihdistä SM-pitkiltä matkoilta. Sapluunahan oli se että Artelli transport lähti kuljettamaan ikämiesatleetteja huoltajineen kohti Vihtiä lauantaina aamulla ja launtaina ohjelmassa oli karsinnat. La-Su yöksi suuntasimme Siuntion kylpylään josta sitten takaisin pelipaikalle sunnuntaiksi finaaleihin.

Launtaihan meni kaikilta atleeteilta hienosti kun paikka a-finaaliin lohkesi selkeällä marginaalilla kaikille. Ennen reissua hymyilytti mutta meno oli kyllä kovin nihkeää, ei meinannut valokuvaankaan ehtiä. No, onneksi tulostaululla taas hymyilytti.

Karsinnan jälkeen suunta oli siis Siuntioon jossa käytiin pikkusen frisbeegolffaamassa, uimassa/saunassa ja ehdittiin vielä elokuvatkin katsomaan. Ja tuli ne napanderitkin otettua.

Su aamuna sitten takaisin pelipaikalle ja finaaliin. Kulku oli parempaa kuin karsinnassa. Radat ja maasto olivat sellaisia että varmasti urheilijat erottuivat harrastelijoista. Oma sija tällä kertaa 20. johon olen tyytyväinen. Suunnistus ei ollut ihan näpeissä sillä virhettä tuli n. 6 min. Mutta näin tällä kertaa.

Arvokilpailuputki jatkuu Satakunnan AM-yöllä (Yyterissä), SM rintillä, SM viestillä, AM erikoispitkällä ja SM erikoispitkällä. Siinähän sitä on tetsaamista.

Viikonlopun tuloksia ja reittihärpätintä voi käydä ihailemassa täällä.

Kesän kuulumisia

Päivitystahti on näemmä ollut kohtuullisen verkkainen, johtuneeko lämpimistä päivistä vai vanhuudesta?

Liikunnallisia juttuja on tullut kyllä harrastettua jonkin verran. Jukola tietysti oli hieno tapahtuma jälleen kerran. Itse pääsin pienen tauon jälkeen kokeilemaan eka osuutta. Pieni tauko tarkoittaa käytännössä sitä että edellinen kerta aloittajana oli 1988 Iso-Syötteen Jukolassa. Silloin aloitus sujui näin:

1

Jari Jokela

446

1:41:15

+23:47

(1:41:15

Tänä vuonna aloitus taas sujui näin:

1

Jari Jokela

323

1:25:49

+18:53

323/1576

1:25:49

Noista ajoista ja sijoista voi siis vetää sen johtopäätöksen että olen huomattavasti kovempi tykki nykyään kuin vuonna 88 vaikka luulisi että silloin 18-kesäisenä kintuissa olisi ollut huomattavan paljon virtaa kiipeillä Syötteen mäkiä. Ehkä tööttäsin silloin innoissani vääriin mäkiin. Sellainen muistikuva tuosta 88 Jukolasta on että yöllä oltiin pakkasen puolella ja taisi silloin iskeä aika muhevat krampit jalkoihin. Tänä vuonnakin taidettiin olla aika lähellä nollaa mutta krampeilta vältyin. Tästä kun nyt mennään sellainen reilu 25 vuotta eteenpäin niin voi olla että kolkutellaan jo parinsadan sakkiin aloitusosuudella, noin niinkuin tasaisen vauhdin taulukolla.

Totuuden nimissä on kyllä sanottava että ei tuo aloitus oikein tällaiselle diisselille sovi. Vehmersalmellakin K:lle oli varmaan kilometrin jolkotus ja meikäläinen jäi kyllä aikalailla häntäpäähän kun nuoremmat kaverit pistivät päkiäaskeleella ohitse. Sitten K:n jälkeen oli vähän penkkaa jossa mentiin nenä kiinni kaverin hanurissa aika hissukseen. Tarkoitti sitä että ekan mäen päällä olin varmaan 5 minuuttia kärkeä perässä. No, siinähän sitä sitten tultiin letkojen mukana, muutamat turoilut matkan varrelle ja lopputulos oli tuo mitä tuolla ylhäällä on.

Vuonna 1988 oltiin muuten lopputuloksissa sijalla 300 kun taas tänä vuonna sija taisi olla 311.

Lähdettiin muuten rouvan kanssa Jukolasta ajelemaan keskellä yötä pois. Virittelin kisastudion autoon ja tultiin hissukseen kohti kotia ja matkalla nautittiin kesäisen yön maisemista. Onpa muuten suomalainen kesäyö parhaimillaan aivan järjettömän hieno....

Jukolan jälkeen olen ryynännyt lävitse Felt iltapikan, Kooveen pitkänmatkan sekä tietysti vuosittaisen parisuhdetestin eli Nouskin Kesäillan rogainingin. Felt iltapikan suoritus oli mallia aivot narikassa. Tuli turoiltua niin että alkoi oikein naurattamaan matkan varrella. Kooveen kisat olivat ihan hieno pitkän matkan kisa jossa kuiteskin urheilijat eroittuivat tällaisista harrastelijoista.

Kesäillan rogaining oli tuttuun tyyliin Vatulan harjumaaastoissa. Aikaisemmin olemme jo olleet pari kertaa samoissa maastoissa rogaining retkellä ja tuon lisäksi siellä on ollut ainakin AM-yö ja olen tainnut kerran pari käydä ihan omatoimisesti lenkilläkin ko. maastoissa. Eli alkaa olemaan aika tuttua. 

Rouvaltahan tuli sellaiset speksit että jos haluan että parisuhde paranee matkan varrella niin suolle ei kannata tuupata. Eikä sitten tuupatttu. Tuli kierrettyä jotakuinkin kaikki kankaalla olevat rastit ja aikakin riitti hyvin - n. 40 sekkaa jäi 3 tunnista käyttämättä. Kilsoja tuli hiukan reilut 20. Hiukan joutui parempaa puoliskoa hoputtamaan lopussa mutta edelleen ollaan sormukset sormissa joten maltoin hoputtaa ilmeisen ystävällisesti. Kiva reissu. Rogaining matkoja olisi syytä alkaa hiukan pidentämään jos aikomus on osallistua ens vuoden 24h kisoihin Saariselällä.

Kisakalenteri:

• 9.8 AM-pitkä
• 6.-7.9 SM-pitkä
• 14.9 Kangasala
• 20.9 SM-sprintti?
• 21.9 SM viesti
• 23.9 AM-yö
• 4.10 Jämi suunnistusmarathon
• 11.10 25-manna?
• 18.10 SM-EP

Pistetääs nyt kesän kunniaksi vielä pari fotoa mökiltä. Siellähän sitä aikaa on vietetty.