Tampere-Suunnistus

Menneenä viikonloppuna ohjelmassa oli Tampere-Suunnistus Teiskon Kapeessa. Olen ko. maastossa tainnut joskus 90-luvulla kisailla ja muistikuvat oli sellaiset että luvassa on tiukkaa suunnistusta ja raskasta maastoa. Mielikuvat osoittautuivat ihan oikeiksi.

Lauantaina aloitettiin pitkällä matkalla. Suoritus oli kohtuullisen hyvä. Virhesarakkeeseen saa laskea 2-3 min virhettä. Reissu oli, yhtä tiepätkää lukuunottamatta, tiukkaa suunnistusta, raskasta alustaa ja kohtuullista mäkeä. Siis hienoa perinteistä suunnistusta. Tossu tuntui painavan mutta tuon tyyppisessä maastossa ei meikäläisen kropalla ja kunnolla vaan lennetä. Poikkeuksena oli oikeastaan lopun rastivälit joille oli jo jonkinlaista uraa tullut, niillä tuntui että alkaa pääsemään jo eteenpäinkin.

Sunnuntaina jatkettiin keskimatkalla. Maasto oli parempikulkuisempaa ja tasaisempaa kuin lauantaina. Kisa meni hyvin lukuunottamatta yhtä rastia jolle tehtiin 'aivot narikassa'-tyylinen 4 min ryssiminen. Taas syynä perinteinen virheeni, kompassia ei katsoa ja samaistetaan väärin ja virhe on valmis. Väliajoista katselin että johtoasemasta tuon ryssimisen aloitin joten siihen asti oli siis tultu ihan hyvin. Lopussa sitten nastari painoi rajusti ja helpoilla polkupätkillä ei päässyt oikein mihinkään. Radasta voisi kommentoida sen verran että rastimäärä oli varsin suuri (19, 4,3 km), itte kattelin kartasta että 4 tai 5 rastia olisi ihan hyvin voinut jättää välistä. Nyt tuli vähän sellainen fiilis että ollaan tekemässä vanhaa kunnon rastinottoharjoitusta.

Mutta kaikenkaikkiaan mukavat kisat ja ennekaikkea hieno suunnistusmaasto. Oma saldo kohtuullisen hyvä mutta parannettavaa edelleen on. Kisainfot täältä.

Seuraava kisa onkin sitten tiistaina Kesäillan Rogaining Vatulassa ja sitten onkin vuorossa tunturisuunnistustusta. Tunturiin olen ilmoittautunut A-sarjaan ja ajatuksena ei ole niinkään kisata vaan tehdä muavat pitkät harjoitukset hienoissa maisemissa...

Ennätystehtailua

Heh, uusimmassa suunnistajassa oli toimituksen taholta kaivettu esiin Valio-Jukolan isoimmat nostot ja pahimmat pudotukset. Yllätys oli se että meikäläinen pääsi piikkipaikalle ja vieläpä nosto puolella. Eli saldona tosiaan oli 642 sijaa mikä siis oli kait tämän vuoden ennätys. Lukua selittänee, ei niinkään oma tykkisuoritus, vaan nostoa ajatellen hyvät lähtösijat eli tarpeeksi kaukaa kärjen perästä ja siten että edessä on massaa runsain mitoin. Itseasiassa matkan aikana ei tuntunut että ihan noin kovaa nostoa ollaan tekemässä eli yllättäen se väki sinne maastoon eri reitinvalinnoille hukkuu. Kaivelin vähän muutamien muiden viime Jukoloiden nostosaldoja ja aika kivoja lukuja sieltäkin löytyi:
- Salpa-Jukola 2011: 532
- Kytäjä-Jukola 2010: 325
- Mikkeli-Jukola 2009: 351
- Tampere-Jukola 2008: 499
- Virkiä-Jukola 2007: 457
- Salo-Jukola 2006: 236

Näissä kaikissa oon juossut toista osuutta ja oma lähtöpaikka on ollut järjestään aika kaukana kärjestä. Mitään ihmeellisen hyviä suorituksia nuo eivät ole olleet vaan oikeastaan kaikille reissuille on mukaan mahtunut virheitä eli tuommoisella aika perusjyräyksellä nuo nostot on tehty.

Viikonloppu vietettiin oikein kivoissa merkeissä Hämeenlinnassa. Ohjelmassa oli oikein mukava suunnistustreeni hienossa maastossa, saunomista, grillausta, syömistä, juomista, Roots-risteily, parit punsit kapakissa, karaoken kuuntelua, tangon taivutusta, youtubesta vanhojen klassikoiden (aka kurkkupunttien) katsomista, vähän nukkumista, pieni aamulenkki, vierailu Metsäkylän navetassa, syömistä ja muutakin kivaa. Kiitokset siis Hämeenlinnaan päin vieraanvaraisuudesta - ens viikolla jatketaan Tampereen/Hämeenkyrön maisemissa...

Kesälaitumella

Crescentin jälkeen on tullut parit pitemmät lenkit tehtyä ja parit iltarastit kierrettyä. Vehoniemen iltarasteilla juoksu tuntui ihan hyvältä mutta seuraavana aamuna polvi oli taas vähän pahemmassa kunnossa. Normaali tie/polkujuoksua tuntuu kestävän ihan hyvin mutta maastossa rasitusta näemmä tulee vähän liikaa. Olin päättänyt käydä vielä keskiviikon Nokirastit Hämyksellä ja se ei polven tilaa mainittavasti parantanut, mutta kevyellä lenkkeilyllä sekä fillaroinnilla polvi on saatu kohtuullisen hyväksi.

Vkonloppuna oli kalenterissa Punkalaitumen kesärastit. Kyseisessä maastossa viimeksi olen tarponut vuonna -89 SM-Yössä ja muistikuvien mukaan tarjolla olisi ihan mukavaakin maastoa. Ilmeisesti dementia ei ole edennyt vielä kovin pitkälle kun maasto tosiaan oli ihan mukavata. Tarjolla oli lievästi venytettyä keskimatkaa (4.7 km) ja säätila oli oikein kesäisen nihkeä. Alkuhien ottamiseen ei siis tarvinnut ihmeemmin revitellä.
Itse kisa meni tiivistettynä niin että kahdelle ekalla rastille tein yhteensä n. 1,5 min turoilut. Sitten homma rauhoittui ja oikeastaan koko loppumatka meni ilman isompia virheitä. Lämmin sää teki miehen etenemisestä kohtuullisen lahnamaista joten mitään kilometrivauhtiennätyksiä ei tällä kertaa rikottu. Mutta kiva kisa, hyvä maasto ja tiukkaa suunnistusta. Se riittää. Tulokset.

Aivot narikassa - case Crescent

Jukolan jälkeen ohjelmassa on ollut palauttelua, polven kuntouttamista sekä tietysti Jussin viettoa. Jukolan ja rippijuhlien jälkeen mies oli kyllä väsynyt pitkälle Juhannusviikolle asti. Valvominen ja fyysinen suoriuttaminen näyttää tässä iässä vaativan vähän pidempää palautteluaikaa kuin 20 vuotta sitten. Polven kanssa meinasin jo tosissani huolestua kun vielä Juhannusviikonloppunakin pikkunen juoksulenkki alkoi loppupuolella kääntyä tuskaiseksi. Jätin sitten juoksentelut suosiolla väliin ja poljeskelin vähän munamankelilla ajatuksena että jos polven saisi suunnistuskuntoon keskiviikon Crescent kisaan.

Polvi tuli kyllä kuntoon mutta muuten jatkettiin tutulla aivot narikassa teemalla. Kisa lähti ihan kohtuullisesti käyntiin. Maastopohja oli ehkä vähän vaativampaa (risukkoa) kuin olin odottanut ja suunnituksen kanssa sain tehdä ihan tosissani töitä että olisin pysynyt kartalla - jotenkin en päässyt kartan kanssa oikein sinuiksi koko matkan aikana. Mutta alkupätkä meni siis ihan kohtuullisesti vaikkakin fyysinen vire ei nyt ihan tapissa ollutkaan. Sinänsä ei ihme kun käytännössä Jukolan jälkeen ei minkäänlaista kunnollista juoksulenkkiä ole tullut tehtyä. Hiukan puolenvälin jälkeen tein sitten kunnon kämmin. Vähän kiireellä rastilta, sitten samaistin itseni väärin (luulin olevani etelämpänä), sain itseni kiinni suolta pohjoisesta mutta jostain syystä en osannut suoraan rastille. Aikaa paloin varmaan liki 5 min.

Tuon päälle sitten vielä yhdellä rastilla luokkaa minuutin pummi. Eli jälleen kerran karua lukua pummit sarakkeeseen. Kutosella olin vielä piikkipaikalla ja normi perussuorituksella se olisi säilynyt maaliin asti, mutta näin tällä kertaa. Tulokset.
No, positiivinen asia on se että polvi on kunnossa.

Heinäkuun ohjelmasta voinee paljastaa sen verran että todnäk Punkalaitumen rastit, Kesäillan rogaining (2h-sarja) ja retkirogaining (8h-sarja) ovat ohjelmassa. Elokuun aloitankin sitten tunturisuunnistuksella.

Jukola

Menneenä vkonloppuna oli siis vuorossa suunnistavan kansan vuoden kliimaksi eli Jukola. Summaroituna homma meni osaltani jokseenkin näin.

Joukkue oli tuttuun tyyliin Datactica ja osuus myös tuttuun ja turvalliseen tyyliin 2. Ekan osuuden viestinviejä nautti Sipoonkorven maastoista siihen tyyliin että pääsin lähtemään sijalta 1520 hiukan kolmososuuden kärjen takana (eli olimme jääneet jo yhden kierroksen ekassa vaihdossa). Oma fiilis lähdössä oli jotakuinkin luokkaa lahna eli jostain syystä fyysisesti tuntui heikolta ja suunnistuksenkin suhteen jatkettiin vähän 'pitkä päätyyn ja perään' asenteella. Fyysinen velttous johtui ehkä siitä syystä että olin laskenut pääseväni metsään vähän aikaisemmin ja ehkäpä ruokailu tuli tehtyä vähän turhan aikaisin. Eli oli vähän sellainen kutina että kuinkahan energiat riittävät. Suunnistuksen suhteen taas olisi kerrankin ollut riittävän pitkä k-viitoitus katsella karttaa kunnolla ja tehdä suunnitelmaa mutta k:lle menin jotakuinkin kartta rullalla. No ykkösvälillä sitten heti urpoiltiinkin ihan riittävästi. Mulla oli eteläisin hajonta ja ilmeisesti jo avausosuudella eteläisimmän hajonnan (kärki)joukkueet olivat menneet kohti kahta pohjoisempaa hajontaa ja sieltä sitten sitten keräilleet itsensä oikealle rastille. Sama mulla eli ensin rastin pohjoispuolella kiemurat ja sitten vasta omalle. Takkiin tuli heti varmasti yli 2min. Myös tokalle rastille tein samanlaisen kämmin eli ensin kohti toista hajontaa ja sieltä sitten korjaus omalle. Kakkosen pummi oli kyllä kertaluokkaa pienempi. Sitten homma rauhoittuikin ja homma sujui suunnistuksellisesti kohtuullisen hyvin. Pientä kiemuraa tuli väleillä mutta ei mitään isompaa. Pitkällä välillä en tajunnut mennä suoraan kielletyn alueen reunaan vaan rymysin puskassa ja siitä tuli vähän takkiin. Fyysisesti pystyin pitämään ihan hyvää matkavauhtia mutta mitään iskua ei oikein missään vaiheessa pystynyt tekemään. Energiat säilyivät ihan OK loppuun asti. Väkeä oli edessä käytännössä miltei koko ajan ja muutaman kerran juutuin letkoihin kun en jaksanut pumpata sivulta ohi. Paremmissa letkoissa olis ajasta varmaan saanut paljonkin pois. Vaihtosija oli 878 eli nostoa tuli 642 sijaaa ja aika oli 1:36 ja rapiat päälle. Virheet pois plus paremmalla fyysisellä vireellä joku 1:27 ois voinut olla ihan tavoitettavissa. Se siis Jukolasta. Hieno tapahtuma kuten aina ja tänä vuonna maasto oli kyllä ihan priimaa joten nauttia sai kyllä koko rahan edestä. Tarkempaa dataa löytyy täältä ja täältä.

Vaihtoon tulon jälkeen olikin sitten kiire pesulle ja kotimatkalle. Kotona olin n. 5:30 ja noin tunnin unien jälkeen olikin aika herätä virkeänä ja valmistautua vanhemman tyttären rippijuhliin. Klo 9 oltiin jo Viljakkalan kirkolla ja siitä sitten koko päivä juhlarumbaa aina iltaselle asti. Eipä tarvinnut odotella unen tuloa vieraiden lähdettyä...Mutta kivat kekkerit ja ennenkaikkea ylpeä pitää olla fiksusta ja viehkeästä tyttärestä.

Alkuviikosta onkin sitten lähinnä palauduttu vkonlopun rasituksista. Negatiivisenä juttuna on että toinen polvi on pikkuisen vihoitellut ja täytynee ottaa pari ylimääräistä huili päivää ja parannella polvi kuntoon. Seuraavat geimit vasta ens keskiviikkona Sastamalassa joten eiköhän tässä ole varaa palautella ja nauttia Jussista. Positiivisenä seikkana on se että molemmat sitikat on kunnossa:-)

TG karttapalat

Ja sunnuntain urpoilut vielä karttojen kera.

Rasti 1:

Tieltä lähdettäessä hetki mäenpäällystää ja siitä lasku notkoon. Sitten luulin meneväni suurinpiirtein sinisen katkoviivan mukaan kun taas todellisuudessa mentiin punaisen viivan mukaan. Kun ne aivot oli narikassa ja kompassia ei todellakaan katseltu niin sittenhän oltiin kuulat hukassa ihan sujuvasti. Matkallisesti kiemuraa ei ihan tolkuttomasti tullut mutta kun en itseäni ihan heti tuolta kiinni saanut niin aikaahan siinä paloi.

Rasti 3:

Kompassi taas jossain muualla kuin peukussa oikeassa asennossa. Oikein perinteistä 'pitkä päätyyn ja perään' touhua. Rinteessä aloin ihmettelemään isoa musaa oikealla ja eihän siinä mitään muuta mahkua ollut kuin että ollaan rankasti oikealla.

Rasti 6:

Luulin olevani vasemmalla polulla (tossujen alla oli jokin karttaan merkitsemätön ura) ja siitä sitten sujuvasti oikealle puolelle palloilemaan. Kesti aikansa ennnekuin uskoin että olen oikeasti rankasti oikealla ja siitä sitten nöyränä rastille. 

Siinä suurimmat tötöilyt. Ja tosiaan vielä kaupanpäällisenä väsynyttä tossun nostoa niin loppusaldo oli hiukan surullinen.

Muutoin olen samaa mieltä Haapiksen ihmettelyistä eli loppupätkä oli varsin samankaltaista kuin viimevuonnakin. Luulisi että tuohon maastoon olisi saanut jonkin toisenlaisenkin ratkaisun, esim olisi käytetty tien pohjoispuolista maastoa enemmänkin hyödyksi (eli tienylitys rohkeasti lännempää).

Tampere geimsit

Vkonloppuna (la+su) oli ohjelmassa Pyrinnön isännöimät Tampere Gamesit Pinsiön koululta. Jo perjantaina olisi ollut tarjolla sprinttiä keskustorilla mutta tyydyin ihan suosiolla katselijan rooliin. Lauantaina oli vuorossa keskimatkaa ja suoritus oli kohtuullisen hyvä. Tötöilyä tuli jotakuinkin minuutin verran ja pataan otin voittajalta 30s eli puhtaalla suorituksella olisi piikkipaikkaan ollut mahikset. Eroa tuli etenkin lopun polku/tiepätkillä jossa meikäläinen on ihan diisseli verrattuna muihin. Mutta ihan hyvä veto kuiteskin.

Sunnuntaina tarjolla oli pitempää matkaa ja meikäläisellä oli ohjelmassa joka kauteen kuuluva perusteellinen urpoilu. K-pisteeltä ekaan mäkeen tietä puskiessa oli selvä että tänään ei koipi tule mitenkään herkästi liikkumaan vaan työtä etenemisen suhteen olisi kokoajan tehtävä. Heti ekalle rastille leivoin sitten ihan mallisuorituksen siitä miten samaistusvirhe ja kompassin unohtaminen johtaa aikas karuihin tuloksiin. Takkiin tuli heti arviolta 5:30 ja peli oli siis siinä. Viilikset suunnistamiseen ei siis olleet mitenkään korkealla mutta aattelin että hölkkäillään nyt hyvä maastotreeni ja yritetään jotenkuten löytää maaliin. Matkalle mahtui pari pienempää tötöilyä ja yksi suurempi urpoilu ja kaikenkaikkiaan virhesarakkeeseen voi laskea ainaskin 10min mistaakia. Karu luku! Kolmen sakkiin ei olisi ollut mitään asiaa puhtaallakaan juoksulla, sen verran väsyneesti oma tossu nousi tänään. Varsinkin viimeiset 3-4km olivat aika suoraviivaista luukutusta ja oman koneen kierrokset ei vaan riitä tuollaisessa pelissä. Jos hakemalla hakee jotain positiivistä reissusta niin eipähän enään tällä kaudella tarvitse vastaavaa urpoilua missään tehdä vaan nyt toivotaan suunnistuksellisesti parempia suorituksia. Ja tietysti taas ollaan pikkuisen noyrempää miestä kun lähdetään seuraavan kerran kartan kanssa metsiin möyrimään...

Kisojen dataa löytyy täältä. Eli vkonlopun saldo oli vähän kaksijakoinen - la ihan hyvää suoritusta ja su sitten ihan pohjamudissa ryömiskelyä. Positiivistä oli oikean isovarpaan kestäminen eli senhän kolautin johonkin vajaa pari viikkoa sitten iltarasteilla ja se on pikkuisen ollut turvoksissa ja vähän sen oloinen että ihan kaikki ei ole kohdallaan. Juoksemista olen vähän rajoittanut ja olen fillaroinut vähän enemmän ja hyvä että nyt varvas tuntuu kestävän.

Ens vkonloppuna onkin sitten Jukolaa ja rippijuhlia - en tiiä kummat on rankemmat kekkerit mutta yhdistettynä samaan vkonloppuun on aika varma että seuraava viikko alkaa aika rauhallisissa merkeissä.

Käytiin muuten koiruuden kanssa iltarasteilla yleisönä.