Menneenä vkonloppuna oli vuorossa arvokisaa pitkän matkan aluemestaruuskisojen muodossa. Pelipaikkana oli Pälkäne/Luopioinen ja täytyy myöntää että itse yllätyin oikein positiivisesti maastotarjonnasta. Toki risua ja puskaa oli jonkinverran mutta vastapainoksi olikin sitten hienoja vanhoja metsiä. Iso lisäplussa tuli siitä että käytännössä koko matka oli puhdasta metsäsuunnistusta eli töitä suunnistuksen eteen täytyi tehdä koko ajan.
Oma suoritus oli aika hyvä. Lopussa pieni herpaantuminen ja pari muuta pientä koukkua mutta suhteellisen hyvin homma pysyi kasassa. Tunturin jälkeen ei ollut ihan varmuutta onko lihaksisto palautunut mutta onneksi tarjolla oli pääasiassa loivapiirteistä maastoa ja jaksoin yllätävänkin hyvin. Parissa isommassa penkereessä piti pistää kävelyksi. Tuloksena ronssia ja ehtoolla sai hyvällä omallatunnolla ottaa tsufeen kera konjamiiniä. Tarkempaa kisadataa täältä.
Kuluvaa viikkoa ovatkin sitten hallineet töiden ja koulujen alkamiset. Kellon vääntäminen kesämoodista normimoodiin pistää vähän väsyttämään mutta nyt aletaan olemaan kai kellojen rukkaamisen kannalta jo voiton puolella. Maanantaina kävin iltarasteilla eikä meno ollut kovinkaan pirteää. Tiistaina olikin jo eka saunailta ja keli&paikka oli niin priimaa kuin Tampereen seudulta saattoi löytää. Tänään jatketaan tiellä pohjoiseen....
keskiviikko 15. elokuuta 2012
tiistai 7. elokuuta 2012
Tunturisuunnistus
Yksi kesän kohokohdista eli tunturisuunnistus tuli tarvottua lävitse menneenä viikonloppuna. Tällä kertaa tunturia kierrettiin Ylläksellä.
Matka alkoi perjantaina kevyellä n. 850 km moottoripyöräilyllä Ylläkselle. Ennen en ole yhtenä päivänä tuollaista matkaa tuupannut ja alkoihan tuo vähän takalistossa tuntumaan loppumatkasta. Pyöräni ei ole mikään iso matkapyörä vaan vähän pienempi toureri ja satulakin on sen mukaan vähän karvalakimpi versio isojen matkapyörien vastaavasta. Ajokeli oli kyllä ihan hieno lukuunottamatta alkupuoliskon pientä sadeosuutta.
Lauantaina olikin sitten eka kisapäivä ja aamusella tuntui kyllä tuo edellisen päivän ajomatka - pakaran-reiden seutu oli kyllä kireenä. Mutta sää oli loistava, ehkä mun makuuni jopa liian lämmin, ajatellen tulevaa kisaa. Pääasia oli se että oli kirkas hyvä keli jolloin pystyisi maisemiakin vähän katselemaan. Sarja oli tällä kertaa HA ja tarjolla oli reilut parikymppiä tunturin kiertoa. Kartat löytyy härvelistä. Reitti oli ihan kiva, suunnistaakin täytyi jonkin verran ja maisemaa pääsi ihailemaan. Hienoa oli esim. Pirunkurun nousu ja sen jälkeen maisemat Kesängiltä. Myös Lainiolta oli komeat maisemat vaikka ihan huipulla ei käytykään. Kukas oli hienoa rinnettä ja avotuntunturia. Toivomuspuolelle olisin vielä pistänyt vierailun Kellostapulin puolelle jättämällä vaikka Kukaksen tältä päivältä pois (koska sunnuntaina sielä käytiin kuitenkin).
Matkaan lähdin nautiskeluasenteella eli ei mitää vakavaa kisajuoksua vaan tavoitteena oli naatiskella ja pitää vauhtia sopivan rauhallisena ettei sippi iske. No, sippi ei iskenyt mutta lihaksisto ei oikein jaksanut koko matkaa. Jo alusta oli siis nuo takareidet vähän arvoitus ja Kukakselta laskettaessa alkoivat ekat krampit reisiin iskeä. Jotenkin nuo alamäet ottivat paljon pahemmin reisiin kuin ylämäet ja krampit iski aika pahasti. Eli loput 1,5 km tultiin todella hitaasti ja välillä kävellen ja venytellen. Mutta hyväksytty suoritus kuiteskin. En tiedä oliko lämpötilalla osuutta mutta n. puolivälistä reissua alkoi myös päänsärky ja lopussa sekin alkoi väsymyksen myötä jurppimaan.
Krampit on sen verran pottumainen vaiva että jotain pitäisi keksiä millä ne välttäisi. Join koko retken ajan mielestäni riittävästi, geeli vetelin naamariin varmaan ihan riittävästi ja mäet otin suosiolla alusta lähtien varovasti ja silti krampit iski. Pitänee alkaa vetelemään jotain magnesiumia ja suoloja ja katsoa jos niistä jotain apua olisi.
Sunnuntaina aamulla tuntui että mitäköhän päivän taivalluksesta oikein tulee kun tuntui että reidet on ihan juntturassa vieläkin. Taktiikka kisaan oli siis ihan selvä eli piti lähteä todella rauhallisesti liikkelle, varottava kaikkia äkkinäisiä rypistyksiä ym. ja toivottava että krampit ei iske. Rata oli hieno, maasto oli hieno ja maisemat oli hienoja. Kaupanpäälle pystyin vielä välttelemään krampit joten reissu meni paremmin kuin odotin. Toki aika oli mitä oli.
Kaikenkaikkiaan kisat olivat juuri niin loistavat kuin odotinkin. Ens vuonna geimit on Saariselällä ja odotettavissa jälleen priimaa.
Kisan jälkeen ihmetystä aiheutti lähinnä se kuinka minimiin Ylläksen palvelut on vedetty kesäaikaan. Ylläsjärven puolella ei tainnut olla yhtään ravintolaan auki. Majoituin Ylläs Saagassa ja vähän ihmetytti kun edes hotellin ravintola ei ollut auki. Myös kylpylään olisi ollut kiva mennä vähän lepuuttamaan väsyneitä koipia mutta eihän sekään auki ollut. Äkäslompolon puolelta löytyi ainakin yksi pizzapaikka jossa tietysti jonoa ihan mallikkaasti ja muonaa joutui odottamaan aika kauan. No, ehkä se riittää että sesonkiaikaan saa käärittyä fyffendaalit ja lopun vuotta voi sitten pitää paikkoja säpissä tai ainakin puolivaloilla toiminnassa.
Maanantaina olikin sitten ohjelmassa kotimatka. Aamusta tuli vettä ihan kunnolla mutta Oulun jälkeen olikin sitten oikein mallikas ajokeli jälleen. Yllätyksenä ei tullut se että persus puutui ja koivet oli aika pökkelöt kun kotipihaan pääsi. Hienoa oli että sade tuli vasta maanantaina ja kisat päästiin teputtelemaan hienossa kelissä. Sama oli viimeksi Kiilopäällä - kisat kisailtiin hienossa säässä ja heti seuraavana päivänä oli +5 astetta ja vettä tuli vaakatasossa.
Ens vkonloppuna AM pitkää ja ens viikolla pitäisi palautua työn ääreen. Loppukesän ohjelmaa en ole vielä kovin perusteellisesti miettinyt. SM pitkä jää väliin kun korjailen jäseniä samana viikonloppuna. SM keskimatka on ohjelmassa, samataen Jämin suunnistusmaraton ja Kansun Mini-rogaining. Vaimo on innostunut juoksutapahtumista ja ties vaikka ittekin lähtis jotain hölkkää yrittämään. Hämeen hölkkä ja Pirkan hölkkä nyt ainakin tulee mieleen...Mutta saas nähdä tuleeko lähdettyä.
Matka alkoi perjantaina kevyellä n. 850 km moottoripyöräilyllä Ylläkselle. Ennen en ole yhtenä päivänä tuollaista matkaa tuupannut ja alkoihan tuo vähän takalistossa tuntumaan loppumatkasta. Pyöräni ei ole mikään iso matkapyörä vaan vähän pienempi toureri ja satulakin on sen mukaan vähän karvalakimpi versio isojen matkapyörien vastaavasta. Ajokeli oli kyllä ihan hieno lukuunottamatta alkupuoliskon pientä sadeosuutta.
Lauantaina olikin sitten eka kisapäivä ja aamusella tuntui kyllä tuo edellisen päivän ajomatka - pakaran-reiden seutu oli kyllä kireenä. Mutta sää oli loistava, ehkä mun makuuni jopa liian lämmin, ajatellen tulevaa kisaa. Pääasia oli se että oli kirkas hyvä keli jolloin pystyisi maisemiakin vähän katselemaan. Sarja oli tällä kertaa HA ja tarjolla oli reilut parikymppiä tunturin kiertoa. Kartat löytyy härvelistä. Reitti oli ihan kiva, suunnistaakin täytyi jonkin verran ja maisemaa pääsi ihailemaan. Hienoa oli esim. Pirunkurun nousu ja sen jälkeen maisemat Kesängiltä. Myös Lainiolta oli komeat maisemat vaikka ihan huipulla ei käytykään. Kukas oli hienoa rinnettä ja avotuntunturia. Toivomuspuolelle olisin vielä pistänyt vierailun Kellostapulin puolelle jättämällä vaikka Kukaksen tältä päivältä pois (koska sunnuntaina sielä käytiin kuitenkin).
Matkaan lähdin nautiskeluasenteella eli ei mitää vakavaa kisajuoksua vaan tavoitteena oli naatiskella ja pitää vauhtia sopivan rauhallisena ettei sippi iske. No, sippi ei iskenyt mutta lihaksisto ei oikein jaksanut koko matkaa. Jo alusta oli siis nuo takareidet vähän arvoitus ja Kukakselta laskettaessa alkoivat ekat krampit reisiin iskeä. Jotenkin nuo alamäet ottivat paljon pahemmin reisiin kuin ylämäet ja krampit iski aika pahasti. Eli loput 1,5 km tultiin todella hitaasti ja välillä kävellen ja venytellen. Mutta hyväksytty suoritus kuiteskin. En tiedä oliko lämpötilalla osuutta mutta n. puolivälistä reissua alkoi myös päänsärky ja lopussa sekin alkoi väsymyksen myötä jurppimaan.
Krampit on sen verran pottumainen vaiva että jotain pitäisi keksiä millä ne välttäisi. Join koko retken ajan mielestäni riittävästi, geeli vetelin naamariin varmaan ihan riittävästi ja mäet otin suosiolla alusta lähtien varovasti ja silti krampit iski. Pitänee alkaa vetelemään jotain magnesiumia ja suoloja ja katsoa jos niistä jotain apua olisi.
Sunnuntaina aamulla tuntui että mitäköhän päivän taivalluksesta oikein tulee kun tuntui että reidet on ihan juntturassa vieläkin. Taktiikka kisaan oli siis ihan selvä eli piti lähteä todella rauhallisesti liikkelle, varottava kaikkia äkkinäisiä rypistyksiä ym. ja toivottava että krampit ei iske. Rata oli hieno, maasto oli hieno ja maisemat oli hienoja. Kaupanpäälle pystyin vielä välttelemään krampit joten reissu meni paremmin kuin odotin. Toki aika oli mitä oli.
Kaikenkaikkiaan kisat olivat juuri niin loistavat kuin odotinkin. Ens vuonna geimit on Saariselällä ja odotettavissa jälleen priimaa.
Kisan jälkeen ihmetystä aiheutti lähinnä se kuinka minimiin Ylläksen palvelut on vedetty kesäaikaan. Ylläsjärven puolella ei tainnut olla yhtään ravintolaan auki. Majoituin Ylläs Saagassa ja vähän ihmetytti kun edes hotellin ravintola ei ollut auki. Myös kylpylään olisi ollut kiva mennä vähän lepuuttamaan väsyneitä koipia mutta eihän sekään auki ollut. Äkäslompolon puolelta löytyi ainakin yksi pizzapaikka jossa tietysti jonoa ihan mallikkaasti ja muonaa joutui odottamaan aika kauan. No, ehkä se riittää että sesonkiaikaan saa käärittyä fyffendaalit ja lopun vuotta voi sitten pitää paikkoja säpissä tai ainakin puolivaloilla toiminnassa.
Maanantaina olikin sitten ohjelmassa kotimatka. Aamusta tuli vettä ihan kunnolla mutta Oulun jälkeen olikin sitten oikein mallikas ajokeli jälleen. Yllätyksenä ei tullut se että persus puutui ja koivet oli aika pökkelöt kun kotipihaan pääsi. Hienoa oli että sade tuli vasta maanantaina ja kisat päästiin teputtelemaan hienossa kelissä. Sama oli viimeksi Kiilopäällä - kisat kisailtiin hienossa säässä ja heti seuraavana päivänä oli +5 astetta ja vettä tuli vaakatasossa.
Ens vkonloppuna AM pitkää ja ens viikolla pitäisi palautua työn ääreen. Loppukesän ohjelmaa en ole vielä kovin perusteellisesti miettinyt. SM pitkä jää väliin kun korjailen jäseniä samana viikonloppuna. SM keskimatka on ohjelmassa, samataen Jämin suunnistusmaraton ja Kansun Mini-rogaining. Vaimo on innostunut juoksutapahtumista ja ties vaikka ittekin lähtis jotain hölkkää yrittämään. Hämeen hölkkä ja Pirkan hölkkä nyt ainakin tulee mieleen...Mutta saas nähdä tuleeko lähdettyä.
torstai 26. heinäkuuta 2012
Kesäillan kartta
Yleisön pyynnöstä tässä myös kartta. Pahoittelut huonosta laadusta mutta en jaksanut hieroa paremman laadun vuoksi. Nouskin sivuilta löytyy parempilaatuinen kartta. Oma reittimme sinisillä rastiväliviivoilla.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Kesäiltaa rogainingin merkeissä
Vatulan ampuradalla oli kilpailukeskuksena tämän vuotiselle Kesäillan Rogainingille. Viime vuonnahan keskus oli Vatulan hiihtomajalta joten jokseenkin samassa maastossa mentiin tänäkin vuonna.
Viime vuonna menimme vaimoni kanssa 2h sarjan ja tänä vuonna upgreidattiin 3h sarjaan. Viime vuonna 2h oli aika maksimi mitä olisimme pystyneet menemään mutta tänä vuonna tuntui että tuo 3h ei edes tehnyt tiukkaa. Koko ajan edettiin pientä hölkkää, isommat mäet ja suopätkät kävellen. Kilsoja tuli pikaisen mittauksen mukaan n. 19 km joten ihan hyvä lenkki. Pääasiassa mentiin harjua joskin alussa käväistiin pikavisiitillä suon puolella. Vaimolle tarvitsee ihan näin julkisesti nostaa hattua eli kunto on kasvanut viime vuotisesta kohisten.
Kaikenkaikkiaan varsin mukava tapahtuma ilman mitään suurta härdelliä. Ens vuonna uudestaan. Sitä ennen voi reenata vaikkapa Kansun mini rogainingissa syksymmällä.
Dataa löytyy täältä.
Todellista kestävyysurheilua voi sitten seurata täältä. Rankkaa settiä. Omjakonin Outi Sepän kanssa oon joskus talsinut 24h rogainingin ja silloin Outi sanoi että kiva vetää välillä tälläisia pikamatkoja. Normaalimatkat on sitten juuri tuota mitä gepsiseurannassa on tarjolla. Hurjaa hommaa...
Viime vuonna menimme vaimoni kanssa 2h sarjan ja tänä vuonna upgreidattiin 3h sarjaan. Viime vuonna 2h oli aika maksimi mitä olisimme pystyneet menemään mutta tänä vuonna tuntui että tuo 3h ei edes tehnyt tiukkaa. Koko ajan edettiin pientä hölkkää, isommat mäet ja suopätkät kävellen. Kilsoja tuli pikaisen mittauksen mukaan n. 19 km joten ihan hyvä lenkki. Pääasiassa mentiin harjua joskin alussa käväistiin pikavisiitillä suon puolella. Vaimolle tarvitsee ihan näin julkisesti nostaa hattua eli kunto on kasvanut viime vuotisesta kohisten.
Kaikenkaikkiaan varsin mukava tapahtuma ilman mitään suurta härdelliä. Ens vuonna uudestaan. Sitä ennen voi reenata vaikkapa Kansun mini rogainingissa syksymmällä.
Dataa löytyy täältä.
Todellista kestävyysurheilua voi sitten seurata täältä. Rankkaa settiä. Omjakonin Outi Sepän kanssa oon joskus talsinut 24h rogainingin ja silloin Outi sanoi että kiva vetää välillä tälläisia pikamatkoja. Normaalimatkat on sitten juuri tuota mitä gepsiseurannassa on tarjolla. Hurjaa hommaa...
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Tampere-Suunnistus
Menneenä viikonloppuna ohjelmassa oli Tampere-Suunnistus Teiskon Kapeessa. Olen ko. maastossa tainnut joskus 90-luvulla kisailla ja muistikuvat oli sellaiset että luvassa on tiukkaa suunnistusta ja raskasta maastoa. Mielikuvat osoittautuivat ihan oikeiksi.
Lauantaina aloitettiin pitkällä matkalla. Suoritus oli kohtuullisen hyvä. Virhesarakkeeseen saa laskea 2-3 min virhettä. Reissu oli, yhtä tiepätkää lukuunottamatta, tiukkaa suunnistusta, raskasta alustaa ja kohtuullista mäkeä. Siis hienoa perinteistä suunnistusta. Tossu tuntui painavan mutta tuon tyyppisessä maastossa ei meikäläisen kropalla ja kunnolla vaan lennetä. Poikkeuksena oli oikeastaan lopun rastivälit joille oli jo jonkinlaista uraa tullut, niillä tuntui että alkaa pääsemään jo eteenpäinkin.
Sunnuntaina jatkettiin keskimatkalla. Maasto oli parempikulkuisempaa ja tasaisempaa kuin lauantaina. Kisa meni hyvin lukuunottamatta yhtä rastia jolle tehtiin 'aivot narikassa'-tyylinen 4 min ryssiminen. Taas syynä perinteinen virheeni, kompassia ei katsoa ja samaistetaan väärin ja virhe on valmis. Väliajoista katselin että johtoasemasta tuon ryssimisen aloitin joten siihen asti oli siis tultu ihan hyvin. Lopussa sitten nastari painoi rajusti ja helpoilla polkupätkillä ei päässyt oikein mihinkään. Radasta voisi kommentoida sen verran että rastimäärä oli varsin suuri (19, 4,3 km), itte kattelin kartasta että 4 tai 5 rastia olisi ihan hyvin voinut jättää välistä. Nyt tuli vähän sellainen fiilis että ollaan tekemässä vanhaa kunnon rastinottoharjoitusta.
Mutta kaikenkaikkiaan mukavat kisat ja ennekaikkea hieno suunnistusmaasto. Oma saldo kohtuullisen hyvä mutta parannettavaa edelleen on. Kisainfot täältä.
Seuraava kisa onkin sitten tiistaina Kesäillan Rogaining Vatulassa ja sitten onkin vuorossa tunturisuunnistustusta. Tunturiin olen ilmoittautunut A-sarjaan ja ajatuksena ei ole niinkään kisata vaan tehdä muavat pitkät harjoitukset hienoissa maisemissa...
Lauantaina aloitettiin pitkällä matkalla. Suoritus oli kohtuullisen hyvä. Virhesarakkeeseen saa laskea 2-3 min virhettä. Reissu oli, yhtä tiepätkää lukuunottamatta, tiukkaa suunnistusta, raskasta alustaa ja kohtuullista mäkeä. Siis hienoa perinteistä suunnistusta. Tossu tuntui painavan mutta tuon tyyppisessä maastossa ei meikäläisen kropalla ja kunnolla vaan lennetä. Poikkeuksena oli oikeastaan lopun rastivälit joille oli jo jonkinlaista uraa tullut, niillä tuntui että alkaa pääsemään jo eteenpäinkin.
Sunnuntaina jatkettiin keskimatkalla. Maasto oli parempikulkuisempaa ja tasaisempaa kuin lauantaina. Kisa meni hyvin lukuunottamatta yhtä rastia jolle tehtiin 'aivot narikassa'-tyylinen 4 min ryssiminen. Taas syynä perinteinen virheeni, kompassia ei katsoa ja samaistetaan väärin ja virhe on valmis. Väliajoista katselin että johtoasemasta tuon ryssimisen aloitin joten siihen asti oli siis tultu ihan hyvin. Lopussa sitten nastari painoi rajusti ja helpoilla polkupätkillä ei päässyt oikein mihinkään. Radasta voisi kommentoida sen verran että rastimäärä oli varsin suuri (19, 4,3 km), itte kattelin kartasta että 4 tai 5 rastia olisi ihan hyvin voinut jättää välistä. Nyt tuli vähän sellainen fiilis että ollaan tekemässä vanhaa kunnon rastinottoharjoitusta.
Mutta kaikenkaikkiaan mukavat kisat ja ennekaikkea hieno suunnistusmaasto. Oma saldo kohtuullisen hyvä mutta parannettavaa edelleen on. Kisainfot täältä.
Seuraava kisa onkin sitten tiistaina Kesäillan Rogaining Vatulassa ja sitten onkin vuorossa tunturisuunnistustusta. Tunturiin olen ilmoittautunut A-sarjaan ja ajatuksena ei ole niinkään kisata vaan tehdä muavat pitkät harjoitukset hienoissa maisemissa...
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Ennätystehtailua
Heh, uusimmassa suunnistajassa oli toimituksen taholta kaivettu esiin Valio-Jukolan isoimmat nostot ja pahimmat pudotukset. Yllätys oli se että meikäläinen pääsi piikkipaikalle ja vieläpä nosto puolella. Eli saldona tosiaan oli 642 sijaa mikä siis oli kait tämän vuoden ennätys. Lukua selittänee, ei niinkään oma tykkisuoritus, vaan nostoa ajatellen hyvät lähtösijat eli tarpeeksi kaukaa kärjen perästä ja siten että edessä on massaa runsain mitoin. Itseasiassa matkan aikana ei tuntunut että ihan noin kovaa nostoa ollaan tekemässä eli yllättäen se väki sinne maastoon eri reitinvalinnoille hukkuu. Kaivelin vähän muutamien muiden viime Jukoloiden nostosaldoja ja aika kivoja lukuja sieltäkin löytyi:
- Salpa-Jukola 2011: 532
- Kytäjä-Jukola 2010: 325
- Mikkeli-Jukola 2009: 351
- Tampere-Jukola 2008: 499
- Virkiä-Jukola 2007: 457
- Salo-Jukola 2006: 236
Näissä kaikissa oon juossut toista osuutta ja oma lähtöpaikka on ollut järjestään aika kaukana kärjestä. Mitään ihmeellisen hyviä suorituksia nuo eivät ole olleet vaan oikeastaan kaikille reissuille on mukaan mahtunut virheitä eli tuommoisella aika perusjyräyksellä nuo nostot on tehty.
Viikonloppu vietettiin oikein kivoissa merkeissä Hämeenlinnassa. Ohjelmassa oli oikein mukava suunnistustreeni hienossa maastossa, saunomista, grillausta, syömistä, juomista, Roots-risteily, parit punsit kapakissa, karaoken kuuntelua, tangon taivutusta, youtubesta vanhojen klassikoiden (aka kurkkupunttien) katsomista, vähän nukkumista, pieni aamulenkki, vierailu Metsäkylän navetassa, syömistä ja muutakin kivaa. Kiitokset siis Hämeenlinnaan päin vieraanvaraisuudesta - ens viikolla jatketaan Tampereen/Hämeenkyrön maisemissa...
- Salpa-Jukola 2011: 532
- Kytäjä-Jukola 2010: 325
- Mikkeli-Jukola 2009: 351
- Tampere-Jukola 2008: 499
- Virkiä-Jukola 2007: 457
- Salo-Jukola 2006: 236
Näissä kaikissa oon juossut toista osuutta ja oma lähtöpaikka on ollut järjestään aika kaukana kärjestä. Mitään ihmeellisen hyviä suorituksia nuo eivät ole olleet vaan oikeastaan kaikille reissuille on mukaan mahtunut virheitä eli tuommoisella aika perusjyräyksellä nuo nostot on tehty.
Viikonloppu vietettiin oikein kivoissa merkeissä Hämeenlinnassa. Ohjelmassa oli oikein mukava suunnistustreeni hienossa maastossa, saunomista, grillausta, syömistä, juomista, Roots-risteily, parit punsit kapakissa, karaoken kuuntelua, tangon taivutusta, youtubesta vanhojen klassikoiden (aka kurkkupunttien) katsomista, vähän nukkumista, pieni aamulenkki, vierailu Metsäkylän navetassa, syömistä ja muutakin kivaa. Kiitokset siis Hämeenlinnaan päin vieraanvaraisuudesta - ens viikolla jatketaan Tampereen/Hämeenkyrön maisemissa...
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Kesälaitumella
Crescentin jälkeen on tullut parit pitemmät lenkit tehtyä ja parit iltarastit kierrettyä. Vehoniemen iltarasteilla juoksu tuntui ihan hyvältä mutta seuraavana aamuna polvi oli taas vähän pahemmassa kunnossa. Normaali tie/polkujuoksua tuntuu kestävän ihan hyvin mutta maastossa rasitusta näemmä tulee vähän liikaa. Olin päättänyt käydä vielä keskiviikon Nokirastit Hämyksellä ja se ei polven tilaa mainittavasti parantanut, mutta kevyellä lenkkeilyllä sekä fillaroinnilla polvi on saatu kohtuullisen hyväksi.
Vkonloppuna oli kalenterissa Punkalaitumen kesärastit. Kyseisessä maastossa viimeksi olen tarponut vuonna -89 SM-Yössä ja muistikuvien mukaan tarjolla olisi ihan mukavaakin maastoa. Ilmeisesti dementia ei ole edennyt vielä kovin pitkälle kun maasto tosiaan oli ihan mukavata. Tarjolla oli lievästi venytettyä keskimatkaa (4.7 km) ja säätila oli oikein kesäisen nihkeä. Alkuhien ottamiseen ei siis tarvinnut ihmeemmin revitellä.
Itse kisa meni tiivistettynä niin että kahdelle ekalla rastille tein yhteensä n. 1,5 min turoilut. Sitten homma rauhoittui ja oikeastaan koko loppumatka meni ilman isompia virheitä. Lämmin sää teki miehen etenemisestä kohtuullisen lahnamaista joten mitään kilometrivauhtiennätyksiä ei tällä kertaa rikottu. Mutta kiva kisa, hyvä maasto ja tiukkaa suunnistusta. Se riittää. Tulokset.
Vkonloppuna oli kalenterissa Punkalaitumen kesärastit. Kyseisessä maastossa viimeksi olen tarponut vuonna -89 SM-Yössä ja muistikuvien mukaan tarjolla olisi ihan mukavaakin maastoa. Ilmeisesti dementia ei ole edennyt vielä kovin pitkälle kun maasto tosiaan oli ihan mukavata. Tarjolla oli lievästi venytettyä keskimatkaa (4.7 km) ja säätila oli oikein kesäisen nihkeä. Alkuhien ottamiseen ei siis tarvinnut ihmeemmin revitellä.
Itse kisa meni tiivistettynä niin että kahdelle ekalla rastille tein yhteensä n. 1,5 min turoilut. Sitten homma rauhoittui ja oikeastaan koko loppumatka meni ilman isompia virheitä. Lämmin sää teki miehen etenemisestä kohtuullisen lahnamaista joten mitään kilometrivauhtiennätyksiä ei tällä kertaa rikottu. Mutta kiva kisa, hyvä maasto ja tiukkaa suunnistusta. Se riittää. Tulokset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)