His(s)uttelua

Kartta kertonee tärkeimmät faktat eli tänään ohjelmassa oli SM-HiSu viesti Jämillä. Joukkueena Rasti-Nokia.

Edellisestä hisustelusta on vierähtänyt aikaa jonninverran. Varmaa mielikuvaa edellisestä kisasta ei ole mutta taitaa mennä 80-luvulle kun viimeksi olen ko. lajia harrastellut. Mutta eikös se niin ole että hisustelu on vähän kuin villarilla sotkeminen eli kun joskus on oppinut niin eihän se pahemmin unohdu.   Perusjututhan on ihan samoja kuin silloin 80-luvulla.

Parit lessons learntit päivän taipaleelta (kantsii katsoa myös Haapiksen teksti kisasta):

- HiSu:ssa (kuten myös sileän hiihdossa) välineet merkkaavat paljon. Sukset tietysti mutta tänään tajusin että jopa sauvojen virittelyllä on väliä. Kun yritti tasuria tökkiä ja sauvasta upposi n. 1/3 niin eihän sitä mitenkään lennetty eteenpäin. Pro-hisustelijat olivat näemmä viritelleet vähän isomman sorttisia sompia ja niillä homma näytti onnistuvan paremmin. Kapealla luistelu-uralla suksellakin olisi voinut olla mittaa vähän vähemmän, olisi ollut helpompaa. Tai sitten pitäis vaan osata hiihtää.

- Luisteluhiihto ei oikein irtoa kun hiihtoharjoittelusta 90% on pertsaa ja 10% luistelua. Kuten Haapiskin toteaa niin pökkiä ei oikein jaksa. Pertsalla on tottunut siihen että pökkimistä voi avittaa potkulla mutta kapealla hisu-uralla ei juuri luistelupotkua tehdä ja vauhti on haettava hartiapankista. Ja sitten kun se sauva vielä uppoaa sen kolmanneksen niin vauhdin hurmasta ei ole tietoa.

Mutta kivaa se oli. Mitään suurempaa kuprua en reitistäni ole vielä löytänyt joten sen puolesta voi olla hyvinkin tyytyväinen. Ei musta HiSu fania tullut mutta vois tuota vielä ehkä joskus kokeilla. Ei kyllä enään tänä vuonna. Nyt pistetään luistelusivakat vähäksi aikaa hyllyyn ja keskitytään pertsaan. Seuraava koitos kahden viikon päästä jälleen Jämillä.

Urpoilun uusi ulottuvuus

Kuten monet tietää, on liikuntaan ja urheiluun hurahtaneiden, muuten ihan fiksujen ja järkevien, ihmisten aivot välillä ns. narikassa kun katselee ja kuuntelee heidän tekemisiään. On jalkavaivaisia jotka vaivojen parantamisen sijaan yrittävät konkata puolikuntoisena jonkinlaisia treenejä ja on flunssan ensioireista kärsiviä jotka nokka punaisena yrittävät suorittaa ohjelmaa ja sitten makaavat viikon pedissä kun tauti iskee voimalla.

Omalta kohdaltani edellä mainitun veroinen urpoilu koettiin viime viikon perjantaina. Pakkasta oli rapeat 25 (kodin mittarissa), mutta aattelin että kun itseni oikein hyvin puen niin voin vähän hiihtämässä käydä. Hyvä idea! Muuten sain itseni aika hyvin suojattua paitsi nenän varsi ja poskipäät jäivät paljaaksi. Enempää ei varmaan tarvitse kertoa. Joo-o, pientä nipistelyä tuntui mutta kun mitään ihmeempää ei tuntunut niin hiihtelin lenkin. Lenkin jälkeen olikin sitten selvä että ns. naamanvaihtoviikot on edessä eli nokka ja poskipäät olivat paleltuneet. Nyt sitten on suoritettu ihonkuorintaa ja yritetty vahingosta viisastuneena suojata ko. paikat kun ulkona on tullut liikuttua jotta enempää vahinkoa ei tapahtuisi.

Toivotaan että urpoilut jäävät nyt tähän vähäksi aikaa.

Ehtoolla pieni lenkki ja Kaupinojalle saunomaan...Ei paha.

2013 startattu

Vuosi 2013 on saatu sujuvasti käyntiin. Ensimmäinen Koukun käynti sukset jalassa tehtiin jo kyllä 29. päivä Joulukuuta. Viime talvena ko. merkkipaalu tapahtui vasta 15. tammikuuta eli sekin kertoo mainioista suksimiskeleistä. Ohessa vielä parit fotot Koukun reissulta - talvista oli.

Tuo 29. päivä oli muuten eka päivä kun kuntoilin uuden Garminin mittarin kanssa. Mittari on mallia karvalakki eli 110 mutta mun tarpeisiin sopii ihan hyvin. Näkee matkan, vauhdin, ajan ja sykkeen. Ja jälkeenpäin saa reitit kartalle. Tuolla datamäärällä tyydytetään mun analysointitarpeet ihan mallikkaasti. Tuon 29. jälkeen on näemmä kilsoja tullut 226 (n. 140 hiihtäen, n. 86 juosten) ja tunteja 21,5. Sekaan on mahtunut yksi sairastettu vattatauti jonka myötä tuli pari päivää ylimääräistä huilia (tai enpä tiiä, ainakin vattalihakset oli kovilla kun kakoi sisuksiaan ulos). Teivocuppiakin tuli juostua ja perinteistä diisseltouhua tuntui olevan jälleen kerran.

Talven pläni alkaa olemaan kohta aikalailla selvillä. Ohjelmassa on:

• SM-hisu viesti 3.2
• Vuokatin 'leiri' 8.-10.2
• Jämi Ski 16.2
• Puolikas Pirkkaa 3.3 (joo tiedän että puolikas on nössöilyä)
• Teivocuppia maaliskuun puolenvälin tietämillä

Mahollisesti vielä Vaskooli pääsiäisenä mutta siitä ei vielä varmuutta.

Noilla siis mennään. Eniten jänskättää varmaan tuo HiSu kun en oo moista lajia varmaan 20 vuoteen harrastanut. Mutta kova joukkue meillä on, entisiä maajoukkkuemiehiäkin löytyy kokoonpanosta. Saas nähdä kuinka käy....

Pyhitystä

Pyhiä on pidellyt ja samalla on hiihtokausi korkattu ihan kunnolla. Takana on muutama pitempi siivu ja pari kertaan olen yrittänyt ulkoiluttaa suksia hiukan vauhdikkaamminkin. Joulun alle ja aattona otin suosiolla totaalihuilausta ja massankeruuta mutta jo joulupäivänä piti päästä hiukan suksia ulkoiluttamaan Kauppiin. Ja harjuakin on hinkattu jonninverran.

Tänään oli vaarin 90-synttärit ja käytiin vanhemman velipojan kanssa katsomassa sankaria Kalevankankaalla. Tulihan siinä mieleen että on maailma muuttunut vajaassa sadassa vuodessa aika hurjasti. Monessa suhteessa ollaan menty varmasti rutkasti eteenpäin mutta jotenkin tuntuu että tämä nykyajan mammonan palvonta ei kaikilta osin ihan tervettä ole. Minä en tyhmänä ymmärrä esimerkiksi jatkuvan talouskasvun tarkoitusta - eikö meillä pääsääntöisesti ole asiat jo aika hyvin joten miksi ja mitä varten sitä elintasoa pitää jatkuvasti yrittää nostaa? Sitten nämä työaikakysymykset tuntuvat menevän yli meikäläisen ymmärryksen. Hirveä kohkaaminen eläkeiän nostamisesta ja vanhempien työntekijöiden palkkojen pudottamisesta kun nuorisotyöttömyys nousee kokoajan. Eikö se olisi järkevämpi saada nuoret työelämään kuin miettiä onko oikea eläkeikä 65 vai 68 vai jotain muuta...

Töistä puheenollen tilanne on se että jos työsopparia ei kohta ilmesty allekirjoitettavaksi niin sitten  meikäläinenkin on 1.1.2013 alkaen ensimmäistä kertaa elämässään virallisesti työtön. Saas nähdä kuinka käy...

Kausi avattu

Eli hiihtokausi avattu. Hiihtokelit vuodenaikaan nähden ovat oikein hyvät. Eilen kävin Teivocupin jälkeen ehtoolla kokeilemassa sivakoita kotiladulla ja tänään jatkettiin sitten vähän pitemmällä siivulla harjussa. Kotilatu jälleen kerran pari piirua paremmassa kunnossa kuin harjun paanat. Lunta tulee näemmä koko ajan lisää joten toiveissa on että ennen vuodenvaihdetta pääsis Koukulla käymään.

Teivocuppi tuli tosiaan taas hölköteltyä ja tulos oli mikä oli. Keli oli vähän hankalampi kuin ekalla kerralla. Nyt oli pikkuisen pöperöistä lunta ja paluupätkällä aikas kova vastatuuli. Mutta hyvä reeni.

Muuten kohokohtia on ollut Teskun kenttätesti Pirkkahallissa. Taitaa olla yli 20 vuotta kun oon viimeksi hallissa käynyt ja kyllähän se juoksentelu siellä vaivattomampaa on kuin ulkosalla pöperössä. Tulokset ei mitään häävejä olleet. Anaerobinen kapa ei oo oikein kunnossa, mutta kun aattelee miten on tullut ulkoitua niin eipä se ihme olekaan. No, tästä sitten mennään etiäpäin ja katotaan tilannetta keväällä. Talvikelejä varten tein investoinnin Icebugeihin ja ensimmäiset kokemukset nastareista ovat varsin positiiviset.

Talven kisaohjelmassa lienee Teivocupit, SM-hs viesti, Jämi ski ja todennäköisesti puolikas Pirkkaa. Vaskoolikin kiinnostaisi mutta katotaan kuinka käy...

Koneen käynnistelyä

Ylilyöntikauden jälkeen on vähitellen alettu koneita käynnistelemään jälleen. Teivocupin eka osakilpailu kirmailtiin hyvissä olosuhteissa ja siellä minäkin mukana räpelsin. Matkana viis kilsaa ja aikaa paloi 20:23. Lisää dataa löytyy cupin kotisivuilta. Ihan hyvä reeni vaikka vauhti edelleen luokkaa turboton diisseli.

Viime viikolla sitten jo kävin hiukkasen lenkilläkin ja sen verran innostuin että kaivoin oikein Suunnon GPS mokkulan ja sykevyön käyttöön ja nyt on viikon reenit tallenettu oikein pilveen eli Suunnon Movescouttiin. Viikon saldo ei mitenkään määrällisesti ja laadulliseti ollut häikäisevää mutta ihan hyvä startti kuitenkin. Mukavaa oli kun pystyi torstain VK harjoituksessa ihan ilman suurempia ahdistuksia pitämään n. 4:30 vauhtia 40 minsaa. Siitä on ihan hyvä mennä etiäpäin. Huolenaiheena on vain toinen koipi joka kipuilee polvesta ja pohkeesta. Kuntopiirissä hyppelyt ja pomppimiset taitaa olla liian kovaa kamaa meikäläisen nivelille. Mutta ehkäpä noistakin vaivoista eroon aikanaan päästään.

Pakkasta ja lunta vois mun puolesta alkaa tulemaan jotta pääsis suksillekin. Säästäis noita koipia. Pohjoiseenkin pikkuisen alkaa tekemään mieli. Täytys kattoa jos jonkinlaisen minilomasen viime talven malliin päräyttäis vaikka tuossa helmikuun alkupuolella...

Ylilyöntikausi paketissa

Tai mikä ylimenopaussikausi se nyt onkaan. Jokatapauksessa kuntoa on tullut nollattua hyvinkin huolellisesti etelän leirillä ja etelällä tarkoitetaan nyt Itävaltaa ja Wieniä. Ohjelmassa oli massan keruuta, jokunen olut ja ennenkaikkea messuilla hyytymistä. Ihmistä ei ole luotu käkkimään sisätiloihin joten 5 päivää pääasiassa sisällä möllöttelyä sai riittää tämän syksyiseksi ylilyöntikaudeksi.

Tällä viikolla onkin sitten jo muutama tossulenkki tullut tehtyä ja eilen oli ohjelmassa Rautaveden Maratonilla sprinttimatka eli 10km. Syy minkä takia ei puolikasta tai etenkään koko marathonia on se että itellä on vähän sellainen kutina että jos tällä iällä haluaisi vielä jotenkin kehittyä niin kestävyysominaisuuksien puolesta asiat on suht hyvässä kunnossa mutta koneesta ei oikein saa kierroksia irti. Oikea vanhanajan turboton diisseli siis. Senpä takia logiikka matkanvalinnassa oli yksinkertaisuudessaan se että jos yrittäisi lyhyellä matkalla päästä vähän kovempaa ja jos siinä onnistuu niin myös pitemmillä matkoilla hyöty näkyy suht suoraan. No, logiikka oli tuo mutta kuten tuloksista voi lukea niin lyhyelläkään matkalla vauhti ei päätä huimaa. Eka 5-6 km meni koht. OK, ehkä jotain 4:05-4:10 vauhtia mutta sitten alkoi matkanteko hyytymään. No, tuostahan ei voi kuin parantaa:-)

Ehtoolla poikettiin vaimon kanssa paikallisten yrittäjien pippaloissa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi mutta muuten ei oikein jaksanut koko jutusta innostua. No pääsihän aikaisin kotiin ja nukkumaan ja aamulla mökille laituria vinssaamaan kuivalle maalle.

Teivocuppi lieneekin sitten seuraava juttu josta saa raportin tynkää. Matkana ainakin sopivan rapsakka 5km.