Huovinrinteen AM yön reittihärveli on pystytetty. Kannattaa tutustua. Löytyy mm. meikäläisen kaartelut ja kiertelyt.
Tunnin päästä karavaani lähtee kohti pohjoista. Tavoitteena kaksi SM-kultaa ylivoimaisten tykkijuoksujen tuloksena. Eihän noin kauas kisoihin voi lähteä vaatimattomammin tavoittein, eihän? Muu olisi häpeällistä nöyristelyä.
perjantai 20. syyskuuta 2013
maanantai 16. syyskuuta 2013
AM Yö
Ajattelin skipata tänä vuonna sekä Hämeen AM yön sekä SM Yön. Jotta vuosi ei ihan kokonaan ilman yösuunnistuskisaa menisi niin meikäläinen sujuvasti ylipuhuttiin osallistumaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen AM yöhon. Ja hyvä oli että ylipuhuttiinkin. Peliareena oli Säkylän Huovinrinne ja suunnistavalle kansalle ei liene tarpeellista selittää että tarjolla oli viimeisen päälle priimaa kangasmaastoa.
Kangasmaasto tarkoitti myös kohtuullisen räväkkää matkaa, herrasmiehet 40 sarjassa oli 10,4 km. Mutta kun maasto oli mitä oli niin eihän tuo pahalta tuntunut ollenkaan. Suunnistuksen osalta voi sanoa että kahdella ekalla rastilla oli aikalailla kuulat sekaisin, poluista, ajourista ym. ei meinannut meikäläinen ymmärtää yhtään mitään. Kakkosella oli siis urpoilusarakkeessa jo lahjakkaat 6 min. Sitten aloin ymmärtämään jutun juonta ja loppupätkä tulikin aikalailla kohtuullisesti poislukien paria pienempää tötöilyä. Aika tais olla luokkaa 1:09 ja kun virheitä tuli tosissaan se liki 10 min niin kyllähän se tällaiselle turbottomalle diisselille oli ihan hyvää vauhtia.
Maasto oli sellainen että siellä olis kiva vetää jotain Jämin suunnistusmaratonin kaltaista kekkeriä - toivottavasti moista hupia järjestetään.
Reissun kruunas tietenkin sotilaskodin munkkikaffeet, 1,10 EUR oli sumppi ja melkoisen kookas rinkelimunkki - ei paha hinta.
Ens viikonloppuna onkin sitten SM herkkua Iissä. Keskarin karsinnassa ei oo kovasti paineita kun osanottajia vain 49. Viestissä onkin sitten mukavasti joukkueita, voi olla että siihen kultamitaliin täytyy vähän pusertaa mutta eiköhän se sieltä tule...
Kangasmaasto tarkoitti myös kohtuullisen räväkkää matkaa, herrasmiehet 40 sarjassa oli 10,4 km. Mutta kun maasto oli mitä oli niin eihän tuo pahalta tuntunut ollenkaan. Suunnistuksen osalta voi sanoa että kahdella ekalla rastilla oli aikalailla kuulat sekaisin, poluista, ajourista ym. ei meinannut meikäläinen ymmärtää yhtään mitään. Kakkosella oli siis urpoilusarakkeessa jo lahjakkaat 6 min. Sitten aloin ymmärtämään jutun juonta ja loppupätkä tulikin aikalailla kohtuullisesti poislukien paria pienempää tötöilyä. Aika tais olla luokkaa 1:09 ja kun virheitä tuli tosissaan se liki 10 min niin kyllähän se tällaiselle turbottomalle diisselille oli ihan hyvää vauhtia.
Maasto oli sellainen että siellä olis kiva vetää jotain Jämin suunnistusmaratonin kaltaista kekkeriä - toivottavasti moista hupia järjestetään.
Reissun kruunas tietenkin sotilaskodin munkkikaffeet, 1,10 EUR oli sumppi ja melkoisen kookas rinkelimunkki - ei paha hinta.
Ens viikonloppuna onkin sitten SM herkkua Iissä. Keskarin karsinnassa ei oo kovasti paineita kun osanottajia vain 49. Viestissä onkin sitten mukavasti joukkueita, voi olla että siihen kultamitaliin täytyy vähän pusertaa mutta eiköhän se sieltä tule...
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Hölkynkölkyn hölkkää ja jumipäivitykset
Suunnistusrintamalla on pieni paussi kisailussa kun seuraavat rypistykset ovat vasta SM-keskimatka ja viesti. Jotta kisatuntuma ei ihan katoaisi niin eilen tuli hölkkäiltyä Hämeen Hölkkä. Viime vuonnahan tööttäsin peräti 20 km ja tuloksena oli aivan järjettömän kipeät reidet. Ihminen ja jopa meikäläinen lienee oppivainen otus kun tänä vuonna tyydyin suosiolla lyhyempään 9 km matkaan. Nuo reisirempat ei ole oikein tämän harrastuksen tavoite.
Hölkkäily meni ihan OK. Puolimatkaan Garmin näytti n. 4:10 kilsoja ja sitten tuli Maunussuon mäkiä jotka rokottivat vauhtia heti ihan kunnolla niin että loppuun tultiin n. 4:22 keskivauhdilla ja matkaa Garmin näytti 8,56 eli pikkuisen alimittainen taitaa tuo reitti olla. Positiivistä oli reissun pystyi suht.koht. rennosti juoksemaan, ei mennyt vääntämiseksi missään vaiheessa ja ennenkaikkea koivet eivät ottaneet reissusta itseensä. Negatiivistä oli se että ylämäissä meikäläinen on ihan lahna. Varmaan pitäis jotain jalkajumppaa tehdä että tulis vähän jerkkua reisiin ja pohkeisiin. Samaa tuli pohdittua jo keväällä SM EP:n jälkeen. Lopussa ois voinut kai vähän puristella lisääkin mutta kun tarkoituksena ei ollut vetää itteänsä ihan tööttiin niin enpä sitten mitään loppukiriä kehitellyt.
Ihan OK hölköttely siis. Tulokset.
Aika hieno tapahtuma muuten tuo hölkkä. Vähän samaa settiä kuin Teivocupit. Riittää että menet pelipaikalle 1/2 h ennen lähtöä, ilmoittaudut, pienet verryttelyt, hölkkä, pieni loppuverryttely ja kotiin. Koko reissu vajaa 2 tuntia. Ei mitään turhaa käkkimistä eikä tarvitse päättää osallistumisesta viikkokausia etukäteen. Yksinkertainen on kaunista tälläkin kertaa.
Sitten vielä pakolliset jumipäivitykset. Tällä kertaa urpoilu sai alkunsa siitä kun rouva innostui trimmeröimään varsin rehevää kotipihaamme. Trimmeri on n. 15-vuotta vanha täysin huoltamaton polttomoottorivempele joka käy välillä vähän persoonallisesti - tai siis käy tai ei käy. No, rouva pääsi hommassa hyvään vauhtiin kun trimmeri teki stopin. Eikun minulta pyytämään apuja käynnistyksessä. Nykäisin käynnistysnarusta, ei käynnistynyt. Nykäisin toisen kerran, ei käynnistynyt. Nykäisin n. 40 kertaa enempi vähempi apinan raivolla ja vihdoin viimein masiina käynnistyi. Kroppa varoitti hullusta nykimisestä pienellä rintalihas kipuilulla, mutta enpä antanut sen haitata hyvin käynnistynyttä nykimistä. Kone siis lähti käyntiin ja rintalihaskin rauhoittui. Seuraavana aamuna yllättäen rinta oli toiselta puolelta kipeä (siis vasemmalta kun käynnistysnarua nyin oikealla kädellä). Ja aika hemmetin kipeä olikin, sängyssä kun kääntyi niin johan vihlaisi. Kun rinta ei pariin päivään osoittanut mitään paranemisen merkkiä niin eikun työterveyteen missä kuunneltiin keuhkot, sydämet ja otettiin EKG:t - ei mitään vikaa. Tuloksena, niinkuin jo arvasinkin/tiesinkin, oli se että nykimienen oli sopivasti jässäyttänyt rintarangan lukkoon ja sieltä hermot puristeli niin että säteili rintaan. Lääkäriltä sain tulehduskipulääkepillerit ja lohdutuksen sanat 'kyllä nuo lukot siitä ajan kanssa laukeavat' ja 'voithan kokeilla jotain kiropraktikkoa tai osteopaattia, ne voivat saada lukot auki'. Rintakivut ei kyllä pillereiden popsimisella mitenkään helpottaneet ja vaikka kuinka kääntelin ja vääntelin kroppaa niin lukot rintarangassa eivät auenneet. Onneksi sain ajan osteopaatille aika nopeasti ja yhden käsittelyn jälkeen kivut loppuivat aikalailla heti, ainostaaan yöllä kroppa tuntui palautuvan 'juntturaan' mutta toisen käsittelyn jälkeen tätäkään vaivaa ei juuri ole ollut. En tiedä kuinka kauan aikaa olisi ilman apuvoimia kulunut jotta lukot olisivat itsekseen auenneet, mutta veikkaan että ihan heti näin ei olisi tapahtunut. Nyt päästiin elävien kirjoihin aikalailla nopeasti.
Seuraavana vkonloppuna onkin sitten talkootöitä R2 SM kisoissa. Mukaan tulossa reilut 1200 suunnistajaa joten aika vilske käy Suoniemellä.
Hölkkäily meni ihan OK. Puolimatkaan Garmin näytti n. 4:10 kilsoja ja sitten tuli Maunussuon mäkiä jotka rokottivat vauhtia heti ihan kunnolla niin että loppuun tultiin n. 4:22 keskivauhdilla ja matkaa Garmin näytti 8,56 eli pikkuisen alimittainen taitaa tuo reitti olla. Positiivistä oli reissun pystyi suht.koht. rennosti juoksemaan, ei mennyt vääntämiseksi missään vaiheessa ja ennenkaikkea koivet eivät ottaneet reissusta itseensä. Negatiivistä oli se että ylämäissä meikäläinen on ihan lahna. Varmaan pitäis jotain jalkajumppaa tehdä että tulis vähän jerkkua reisiin ja pohkeisiin. Samaa tuli pohdittua jo keväällä SM EP:n jälkeen. Lopussa ois voinut kai vähän puristella lisääkin mutta kun tarkoituksena ei ollut vetää itteänsä ihan tööttiin niin enpä sitten mitään loppukiriä kehitellyt.
Ihan OK hölköttely siis. Tulokset.
Aika hieno tapahtuma muuten tuo hölkkä. Vähän samaa settiä kuin Teivocupit. Riittää että menet pelipaikalle 1/2 h ennen lähtöä, ilmoittaudut, pienet verryttelyt, hölkkä, pieni loppuverryttely ja kotiin. Koko reissu vajaa 2 tuntia. Ei mitään turhaa käkkimistä eikä tarvitse päättää osallistumisesta viikkokausia etukäteen. Yksinkertainen on kaunista tälläkin kertaa.
Sitten vielä pakolliset jumipäivitykset. Tällä kertaa urpoilu sai alkunsa siitä kun rouva innostui trimmeröimään varsin rehevää kotipihaamme. Trimmeri on n. 15-vuotta vanha täysin huoltamaton polttomoottorivempele joka käy välillä vähän persoonallisesti - tai siis käy tai ei käy. No, rouva pääsi hommassa hyvään vauhtiin kun trimmeri teki stopin. Eikun minulta pyytämään apuja käynnistyksessä. Nykäisin käynnistysnarusta, ei käynnistynyt. Nykäisin toisen kerran, ei käynnistynyt. Nykäisin n. 40 kertaa enempi vähempi apinan raivolla ja vihdoin viimein masiina käynnistyi. Kroppa varoitti hullusta nykimisestä pienellä rintalihas kipuilulla, mutta enpä antanut sen haitata hyvin käynnistynyttä nykimistä. Kone siis lähti käyntiin ja rintalihaskin rauhoittui. Seuraavana aamuna yllättäen rinta oli toiselta puolelta kipeä (siis vasemmalta kun käynnistysnarua nyin oikealla kädellä). Ja aika hemmetin kipeä olikin, sängyssä kun kääntyi niin johan vihlaisi. Kun rinta ei pariin päivään osoittanut mitään paranemisen merkkiä niin eikun työterveyteen missä kuunneltiin keuhkot, sydämet ja otettiin EKG:t - ei mitään vikaa. Tuloksena, niinkuin jo arvasinkin/tiesinkin, oli se että nykimienen oli sopivasti jässäyttänyt rintarangan lukkoon ja sieltä hermot puristeli niin että säteili rintaan. Lääkäriltä sain tulehduskipulääkepillerit ja lohdutuksen sanat 'kyllä nuo lukot siitä ajan kanssa laukeavat' ja 'voithan kokeilla jotain kiropraktikkoa tai osteopaattia, ne voivat saada lukot auki'. Rintakivut ei kyllä pillereiden popsimisella mitenkään helpottaneet ja vaikka kuinka kääntelin ja vääntelin kroppaa niin lukot rintarangassa eivät auenneet. Onneksi sain ajan osteopaatille aika nopeasti ja yhden käsittelyn jälkeen kivut loppuivat aikalailla heti, ainostaaan yöllä kroppa tuntui palautuvan 'juntturaan' mutta toisen käsittelyn jälkeen tätäkään vaivaa ei juuri ole ollut. En tiedä kuinka kauan aikaa olisi ilman apuvoimia kulunut jotta lukot olisivat itsekseen auenneet, mutta veikkaan että ihan heti näin ei olisi tapahtunut. Nyt päästiin elävien kirjoihin aikalailla nopeasti.
Seuraavana vkonloppuna onkin sitten talkootöitä R2 SM kisoissa. Mukaan tulossa reilut 1200 suunnistajaa joten aika vilske käy Suoniemellä.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Arvokisat
Kesän arvokisaponnistelut jatkuivat vkonloppuna Orivedellä AM-pitkän ja AM-viestin merkeissä.
Lauantain pitkällä matkalla jatkettiin suurin piirtein siitä mihin viime vkonloppuna FES rasteilla jäätiin. Vähän väsynyttä menoa ja muutama turoilu. Pahin turoilu oli n. 2 min urpoilu yhdessä rinteessä kun mies oli sen verran raatona ettei jaksanut katsella karttaa ja kompassia. Siihen päälle muutama pienempi kupru ja jokseenkin väsynyt tossunnosto niin yllätyksenä ei tullut että sarjan kärki viiletti huomattavasti kovempaa. Tuloksena kuiteskin arvokisa hopeaa.
Sunnuntain viestiin olikin sitten tähdätty koko kesä. Strategiaa ja taktiikkaa oli hiottu ja ankkuri oli hoitanut tankkauksenkin edellisenä iltana hyvinkin arvokisakekkereihin sopivalla tavalla. Kisa alkoi juurikin tasan tarkkaan ennakkonuotitusten mukaan kun Reijo 'Repa' Viitanen tuli kolmantena vaihtoon. Repahan on legendaarinen viestipyssy - katsokaas vaikkapa oheinen juutuubi pätkä Lakeaharjun jukolasta (kelaa kohtaan 19:48).
Meikäläinen pystyi kakkososuudella tekemään pientä eroa seuraaviin ja niinpä luottoankkurimme Autero pääsikin piikkipaikalla ankkuriosuudelle. Jannen matka ei taittunut ihan parhaimpien rypistysten (http://results.jukola.com/tulokset/fi/j1983_ju/kilpailijat/8/) veroisesti sillä muutama kupru tuli matkan varrella ja niinpä tuloksena olikin arvokisa hopeaa.
Joukkue on kunnonhionnan osalta aikataulussa Iin SM-viestiin jossa hopea melkoisella varmuudella kirkastuu kullaksi.
Vkonlopun tuloksia&reittihärpätin.
Loppuun vielä mainoksia eli kävin viikolla tutustumassa tulevaan R2 SM-pitkä maastoon ja ratoihin ja hyvä uutisena kaikille tosi suunnistuksen ystäville on se että tarjolla on takuulla arvokisojen arvoista settiä.
Lauantain pitkällä matkalla jatkettiin suurin piirtein siitä mihin viime vkonloppuna FES rasteilla jäätiin. Vähän väsynyttä menoa ja muutama turoilu. Pahin turoilu oli n. 2 min urpoilu yhdessä rinteessä kun mies oli sen verran raatona ettei jaksanut katsella karttaa ja kompassia. Siihen päälle muutama pienempi kupru ja jokseenkin väsynyt tossunnosto niin yllätyksenä ei tullut että sarjan kärki viiletti huomattavasti kovempaa. Tuloksena kuiteskin arvokisa hopeaa.
Sunnuntain viestiin olikin sitten tähdätty koko kesä. Strategiaa ja taktiikkaa oli hiottu ja ankkuri oli hoitanut tankkauksenkin edellisenä iltana hyvinkin arvokisakekkereihin sopivalla tavalla. Kisa alkoi juurikin tasan tarkkaan ennakkonuotitusten mukaan kun Reijo 'Repa' Viitanen tuli kolmantena vaihtoon. Repahan on legendaarinen viestipyssy - katsokaas vaikkapa oheinen juutuubi pätkä Lakeaharjun jukolasta (kelaa kohtaan 19:48).
Meikäläinen pystyi kakkososuudella tekemään pientä eroa seuraaviin ja niinpä luottoankkurimme Autero pääsikin piikkipaikalla ankkuriosuudelle. Jannen matka ei taittunut ihan parhaimpien rypistysten (http://results.jukola.com/tulokset/fi/j1983_ju/kilpailijat/8/) veroisesti sillä muutama kupru tuli matkan varrella ja niinpä tuloksena olikin arvokisa hopeaa.
Joukkue on kunnonhionnan osalta aikataulussa Iin SM-viestiin jossa hopea melkoisella varmuudella kirkastuu kullaksi.
Vkonlopun tuloksia&reittihärpätin.
Loppuun vielä mainoksia eli kävin viikolla tutustumassa tulevaan R2 SM-pitkä maastoon ja ratoihin ja hyvä uutisena kaikille tosi suunnistuksen ystäville on se että tarjolla on takuulla arvokisojen arvoista settiä.
sunnuntai 11. elokuuta 2013
FES
Eilen kisailtiin Hämeenkyrön Turkkilassa Frans Eemilin Sillanpään rastit. Tarjolla oli keskimatkaa kohtuullisen kivassa maastossa. Oma suoritus oli tällä kertaa varsin väsynyt. Tunturit painoi jaloissa aikalailla ja lisämausteena tuli vielä muutama turoilu. Ei jäänyt mitenkään hyvä maku suuhun tästä kisasta. Kartta alla ja tulokset: http://hannis.pointclark.net/KyRa2013/kyra2013tulokset.html
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Rogainingia ja tunturia
KRV&MM reissun jälkeen lomailu jatkui lähinnä mökkeilyn merkeissä.
Kesäillan rogainingissä kävimme taas rouvan kanssa testaamassa parisuhteen kunnon ja helpottavaa oli huomata että mitään notkahdusta ei ollut tapahtunut viime vuoteen verrattuna. Ihan sopuisasti etenimme ja pisteitäkin saimme saaliiksi ihan mukavasti. Sää oli mukava ja maastohan on kivaa tuollaiseen tapahtumaan. totuuden nimessä on kuitenkin sanottava että kun tuolla Jämillä on jo useampana vuonna tetsannut suunnistusmarathonia sekä erinäisiä rogaining tapahtumia niin alkaahan nuo harjun rinteet olla jo aika tuttuja varsinkin Jämin itäpuolelta. Dataa tapahtumasta löytyy täältä.
Lomailu päätettiinkin sitten aika perinteiseen tyyliin tunturisuunnistukseen. Pelipaikkana tällä kertaa Saariselkä. Kaverina tällä kertaa oli Laitamäen Mika ja sarjana H80. Matkaan lähdettiin perjantaina ja aamupalat evästeltiin Kuortaneen urheiluopistolla. Rovaniemellä tehtiin pieni puutumisenestolenkki Ounasvaaralla sekä käytiin syömässä paikallisella urheiluopistolla. Onhan hienot mäenpäällyset tuolla vaaralla - yökisa tuolla olisi kyllä ihan luksusta.
Lauantaina sitten oli eka kilpailu ja lähtöpaikkana oli Kaunispään huippu. Ei varmaan Suomesta löydy montaa muuta paikkaa josta on yhtä hienot näköalat kuin mitä nyt oli kisan lähtöpaikalla. Matkaa oli tarjolla karvan verran päälle 21km joka tietysti teki miehistä kohtuullisen nöyrät lähdössä. Maasto ja rata olivat yksinkertaistettuna jumalattoman hienot. Upeaa vanhaa metsää, hyvin juostavia rinteitä, hiukan avotunturia, pitkää rastiväliä ja kaiken kruununa upea sää. Jaksettiin kölkytellä ihan mukavaa vauhtia melkein koko pätkä. Garminiin tuli kilsoja 23,85 ja aikaa meni 2:41 ja osia. Sija oli 5. Eli oikein mukava retki. Myöntää täytyy että kyllähän tuo reissu jäsenissä painoi mutta eipä muuta kuin muonaa suuhun, pientä kävelylenkkiä illalla kylällä sekä pakollinen kisaolut Panimolla. Ja sitten nukkumaan.
Sunnuntaiksi oli sääennusteet luvanneet kohtuullisen hikistä keliä, lämpöä piti olla jopa 25. Aamulla kuitenkin taivas oli aika vahvassa pilvessä ja sääennusteetkin olivat päivittyneet ennustamaan pilvistä säätä ja jopa muutama sadepisarakin voisi taivaalta tulla. Lämpötila oli aika optimit 18 astetta. Retken pituutena oli jälleen 21 km ja pääsimme lähtemään väliaikalähdöllä vajaa 15 min johtavan parin perään. Ekalla rastivälillä päästiinkin ihan kunnolla kiinni tunturisuunnistuksen olemukseen - mittaa välillä oli yli 8,5km tarjoten metsäistä ylämäkeä, polkua, avotunturia (sekä ylös että alas) ja vielä kohtuullisen kinkkisen rastipisteen. Meillä ei herne moisesta nenään mennyt vaan onnistuttiin olemaan välillä joukon 2. nopeimmat - aika 1:03 ja rapiat! Nykyään 90% H40-sarjan kisoista on lyhyempiä kestoltaan kuin tuo joten aika harvinaista herkkua! Jos mahdollista niin maasto oli vielä piirun verran upeampaa kuin lauantaina joten oli kyllä ilo kölkytellä pitkin rinteitä. Jaksettiin yllättävänkin hyvin hölkkäillä loppuun asti ja maalissa Garmin kertoi että kilsoja oli tullut 24,75 ja aikaa meni vähän yli 2:43. Yksi pykälä onnistuttiin vielä parantamaan sijoitusta eli lopputuloksissa oltiin 4.
Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu josta jäi oikein hyvä mieli. Kisadataa löytyy täältä. Tarkkaavaisimmat lukijat löytänevät lauantain fotoista pari päkiäaskeleella taivaltavaa herrasmiessuunnistajaa matkalla kohti ekan päivän maalia. Toivottavasti järjestäjät pystyttävät reittihärpättimen jotta saan myös gepsikäppyrät julkisuuteen...
Seuraavana ohjelmassa on kropan palauttelua, KyRan keskimatka sekä seuraavan vkonloppuna Hämeen AM-kisaa...
Kesäillan rogainingissä kävimme taas rouvan kanssa testaamassa parisuhteen kunnon ja helpottavaa oli huomata että mitään notkahdusta ei ollut tapahtunut viime vuoteen verrattuna. Ihan sopuisasti etenimme ja pisteitäkin saimme saaliiksi ihan mukavasti. Sää oli mukava ja maastohan on kivaa tuollaiseen tapahtumaan. totuuden nimessä on kuitenkin sanottava että kun tuolla Jämillä on jo useampana vuonna tetsannut suunnistusmarathonia sekä erinäisiä rogaining tapahtumia niin alkaahan nuo harjun rinteet olla jo aika tuttuja varsinkin Jämin itäpuolelta. Dataa tapahtumasta löytyy täältä.
Lomailu päätettiinkin sitten aika perinteiseen tyyliin tunturisuunnistukseen. Pelipaikkana tällä kertaa Saariselkä. Kaverina tällä kertaa oli Laitamäen Mika ja sarjana H80. Matkaan lähdettiin perjantaina ja aamupalat evästeltiin Kuortaneen urheiluopistolla. Rovaniemellä tehtiin pieni puutumisenestolenkki Ounasvaaralla sekä käytiin syömässä paikallisella urheiluopistolla. Onhan hienot mäenpäällyset tuolla vaaralla - yökisa tuolla olisi kyllä ihan luksusta.
Lauantaina sitten oli eka kilpailu ja lähtöpaikkana oli Kaunispään huippu. Ei varmaan Suomesta löydy montaa muuta paikkaa josta on yhtä hienot näköalat kuin mitä nyt oli kisan lähtöpaikalla. Matkaa oli tarjolla karvan verran päälle 21km joka tietysti teki miehistä kohtuullisen nöyrät lähdössä. Maasto ja rata olivat yksinkertaistettuna jumalattoman hienot. Upeaa vanhaa metsää, hyvin juostavia rinteitä, hiukan avotunturia, pitkää rastiväliä ja kaiken kruununa upea sää. Jaksettiin kölkytellä ihan mukavaa vauhtia melkein koko pätkä. Garminiin tuli kilsoja 23,85 ja aikaa meni 2:41 ja osia. Sija oli 5. Eli oikein mukava retki. Myöntää täytyy että kyllähän tuo reissu jäsenissä painoi mutta eipä muuta kuin muonaa suuhun, pientä kävelylenkkiä illalla kylällä sekä pakollinen kisaolut Panimolla. Ja sitten nukkumaan.
Sunnuntaiksi oli sääennusteet luvanneet kohtuullisen hikistä keliä, lämpöä piti olla jopa 25. Aamulla kuitenkin taivas oli aika vahvassa pilvessä ja sääennusteetkin olivat päivittyneet ennustamaan pilvistä säätä ja jopa muutama sadepisarakin voisi taivaalta tulla. Lämpötila oli aika optimit 18 astetta. Retken pituutena oli jälleen 21 km ja pääsimme lähtemään väliaikalähdöllä vajaa 15 min johtavan parin perään. Ekalla rastivälillä päästiinkin ihan kunnolla kiinni tunturisuunnistuksen olemukseen - mittaa välillä oli yli 8,5km tarjoten metsäistä ylämäkeä, polkua, avotunturia (sekä ylös että alas) ja vielä kohtuullisen kinkkisen rastipisteen. Meillä ei herne moisesta nenään mennyt vaan onnistuttiin olemaan välillä joukon 2. nopeimmat - aika 1:03 ja rapiat! Nykyään 90% H40-sarjan kisoista on lyhyempiä kestoltaan kuin tuo joten aika harvinaista herkkua! Jos mahdollista niin maasto oli vielä piirun verran upeampaa kuin lauantaina joten oli kyllä ilo kölkytellä pitkin rinteitä. Jaksettiin yllättävänkin hyvin hölkkäillä loppuun asti ja maalissa Garmin kertoi että kilsoja oli tullut 24,75 ja aikaa meni vähän yli 2:43. Yksi pykälä onnistuttiin vielä parantamaan sijoitusta eli lopputuloksissa oltiin 4.
Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu josta jäi oikein hyvä mieli. Kisadataa löytyy täältä. Tarkkaavaisimmat lukijat löytänevät lauantain fotoista pari päkiäaskeleella taivaltavaa herrasmiessuunnistajaa matkalla kohti ekan päivän maalia. Toivottavasti järjestäjät pystyttävät reittihärpättimen jotta saan myös gepsikäppyrät julkisuuteen...
Seuraavana ohjelmassa on kropan palauttelua, KyRan keskimatka sekä seuraavan vkonloppuna Hämeen AM-kisaa...
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
KRV+MM+laatulomailua
Olipa hieno reissu Sotkamoon/Vuokattiin. Tällä kertaa olimme liikenteessä pienellä kokoonpanolla eli nuorempi tytär ja minä. Reilun viikon aikana ehdittiin tehdä kaikenlaista kivaa. Suunnistusjutut olivat isossa roolissa kun ohjelmassa oli KRV:n osakilpailut sekä tietysti MM tohinat.
Itellä KRV:n suhteen ei oikein minkäänlaisia muita tavoitteita ollut kuin että jalka kestäisi mittelöt lävitse. Jukolan jälkeen juoksuhommat oli jääneet aika vähälle ja jalkapohja ei tuntunut täysin terveeltä vielä reissun alkaessakaan. Mutta yllättäen metsässä pehmeällä pohjalla juoksentelu sujuikin oikeastaan ilman mitään ihmeempiä kipuja. Eli kisat tuli kahlattua lävitse. Tuloksia löytyy täältä ja reittihärpätin täältä. Loppua kohden alkoi suunnistuskin taas sujumaan kohtuullisen hyvin. Maastot, radat ja kartat olivat ihan ennakko-odotusten mukaiset eli priimaa oli tarjolla.
MM-kisakatsomossa oli hyvät fiilikset ja kivahan se oli livenä katsella miten ne parhaat menee. Onneksi kotijoukkuekin onnistui ihan mukavasti joten sekin omalta osaltaan nosti tunnelmaa.
Parasta antia kuitenkin viikolla oli kaikenlainen sekalainen touhuaminen tyttären kanssa. Frisbeegolffattiin, fillaroitiin, yritettiin osua golf palloon ja paljon muutakin ehdittiin viikon aikana touhuta. Vissiin tuo oli sitä Laatuaikaa ihan isolla ÄLLÄLLÄ. Tyttärellä ikää sen verran että voi olla että parin vuoden päästä ei enään isäukon seura kelpaa joten hienoa oli että tällainenkin retki tuli tehtyä. Muutamat fotot reissusta...
Itellä KRV:n suhteen ei oikein minkäänlaisia muita tavoitteita ollut kuin että jalka kestäisi mittelöt lävitse. Jukolan jälkeen juoksuhommat oli jääneet aika vähälle ja jalkapohja ei tuntunut täysin terveeltä vielä reissun alkaessakaan. Mutta yllättäen metsässä pehmeällä pohjalla juoksentelu sujuikin oikeastaan ilman mitään ihmeempiä kipuja. Eli kisat tuli kahlattua lävitse. Tuloksia löytyy täältä ja reittihärpätin täältä. Loppua kohden alkoi suunnistuskin taas sujumaan kohtuullisen hyvin. Maastot, radat ja kartat olivat ihan ennakko-odotusten mukaiset eli priimaa oli tarjolla.
MM-kisakatsomossa oli hyvät fiilikset ja kivahan se oli livenä katsella miten ne parhaat menee. Onneksi kotijoukkuekin onnistui ihan mukavasti joten sekin omalta osaltaan nosti tunnelmaa.
Parasta antia kuitenkin viikolla oli kaikenlainen sekalainen touhuaminen tyttären kanssa. Frisbeegolffattiin, fillaroitiin, yritettiin osua golf palloon ja paljon muutakin ehdittiin viikon aikana touhuta. Vissiin tuo oli sitä Laatuaikaa ihan isolla ÄLLÄLLÄ. Tyttärellä ikää sen verran että voi olla että parin vuoden päästä ei enään isäukon seura kelpaa joten hienoa oli että tällainenkin retki tuli tehtyä. Muutamat fotot reissusta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)