Tupla-Pirkan jälkeen ohjelmassa oli vielä sinnikästä hiihtelyä vaikka lumitilanne alkoi olla hiukan heikohko. Motiivina hiihtelyn jatkamiselle oli Pääsiäisen Saariselän reissu ja erityisesti pitkän perjantain Vaskoolihiihto. Vaskoolissa oli ohjelmassa 60 km pertsaa. Keli oli aika OK, pienellä pakkasella aloitettiin ja tais olla aikalailla nollan tuntumassa lopussa. Sivakat toimi pidon puolesta aika OK lukuunottamatta viimeistä vajaata kymppiä jossa piti yrittää kaivaa pitoa hartiapankista. Luisto oli tasoa harrastelija eli kaverit fluoreineen ja pulvereineen olivat liikkeellä selkeästi liukkaammalla suksella. Mutta kivaa oli, ei mitään sippiä ja paanathan ovat komeat. Ohessa dataa.
Kuten kuvasta näkee on Vaskoolin 60 km itseasiassa vain vähän yli 52 km. Tosin Palopään ja Kiilopään nousuissa yksi kilsa tuntuu kahdelta. Tulokset. Illalla kävimme vielä Kiilopäällä savusaunomassa sekä avannossa. Suosittelen.
Vaskoolin jälkeen oli aikaa vielä parin päivän hiihtelyille. Launtaina sää oli vähän nuhjuinen mutta sunnuntaina olikin sitten sellaista priimaa sään puolesta että avot. Kilsoja reissussa tuli n. 130 ja siihen olikin hyvä lopettaa hiihtokausi.
Viikko pääsiäisestä oli vuorossa perinteisesti Karhu-viesti Artelli Keittiöt joukkueessa. Sää oli priima, matkaseura oli priimaa mutta mies ei oikein terässä ollut. Kiva köpöttely kuiteskin.
Suunnistuskausikin on startannut Nokirastien muodossa. Kisakalenteria en ole vielä juurikaan tutkinut, SM-keskimatka on selviö ja toukokuun alussa on Salpaus-Rogaining 12h sarjassa. Muuten kisakalenteri on vähän auki. Toukokuun puolessa välissä lähden Kanadaan korkeanpaikan leirille ja kesäkuussa Jukola viikolla Brasiliaan kostean paikan leirille. Kyllä pitäis Jukolassa kulkea...
maanantai 20. huhtikuuta 2015
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Pirkka tuplana - done!
Tässä dataa
Ja kuva (kiitos Haapis) loppukilometreiltä. Vielä hymy irtoaa...
Paluumatkan jaksoin ihmeellisen hyvin. Pieniä tummempia kohtia oli ennen Kyröskoskea sekä Rokkakosken ja Äkönmaan välillä, mutta kun sai taas energiaa koneeseen niin ei ollut mitään hätää. Lihaksisto toimi OK, ei mitään kramppeja/suonenvetoja ja tasuriakin jaksoi vielä lopussa nytkyttää.
Palautuminen reissusta ollut myös ihmeellisen nopeaa. Ei oikeastaan tunnu juuri missään, pientä tunnetta lihaksistossa ja tietysti ruoka on maistunut.
Vaikka reissu meni siis kaikenpuolin hyvin niin eiköhän tämä yksi kerta riitä tällaista hulluttelua.
Kiitos Jannelle, Repalle ja Maiselle hiihtoseurasta ja vaimolle (ja Nipsulle) erinomaisesta huollosta.
Geimit ei tähän lopu. Kävin tänään ostamassa uuden sykemittarin kun halvalla sai. Rouvalle perustelin ostoksen sillä että kun meillä taloudessa on tällä hetkellä kaksi Garminin mittaria joissa akku riittää 8 h/kappale niin pitäähän sitä Saariselän rogainingia varten olla vielä yksi mittari jotta saadaan koko 24h GPS viiva talteen:-)
Ja kuva (kiitos Haapis) loppukilometreiltä. Vielä hymy irtoaa...
Menomatka oli pala kakkua. Saimme Jannen kanssa vielä Repan matkaseuraksi ja matka eteni suunnitelmien mukaisesti Vatulaan asti. Sitten taivas kirkastui ja lämpötila taisi pudota pikku pakkaselle. Pakkasen johdosta ladut olikin sitten oikeinkin luistavassa kunnossa ja Niinisaloon saavuimme reilusti etuajassa. Oli muuten hienoa hiihdellä kuun valossa ja tähtien tuikkiessa. Sukset toimivat oikein hyvin. Pohjaliisteri ja Startin universaali toimivat ihmeellisen hyvin ja kestivät kulutusta hienosti. Evääksi matkalle olin katsonut kaikkea sitä mitä dieettioppaissa ja ohjeissa nimenomaan kielletään eli lihapiirakkaa, maksi Snickerssejä, meetvurstivoileipää ym. Ja hyvin pärjäs, ei tullut nälkä matkalla. Juomaa oli juomarepussa sekä lantiovyössä ja nesteetkin riittivät oikein mainiosti.
Niinisalossa olikin sitten hyvin aikaa palautella, vaihtaa vaatteita ja tankkailla paluumatkaa varten. Repa siirtyi autokuljetuksella kotimatkalle mutta Janne ja minä valmistauduttiin uuteen starttiin. Maise tuli mukaan kirittämään.
Paukku oli siis klo 7 ja siitä sitten tuttua paanaa takaisin Teivoon. Tulin takaisin samoilla suksilla kuin mennessäkin. Laapin vain vähän lisää universaaalia pohjiin. Toimi taas kuin tauti. Luisto ei nyt tietysti ollut ihan priimaa mutta pito oli ok ja sehän alkoi tässä vaiheessa olla se tärkeämpi juttu.
Paluumatkan jaksoin ihmeellisen hyvin. Pieniä tummempia kohtia oli ennen Kyröskoskea sekä Rokkakosken ja Äkönmaan välillä, mutta kun sai taas energiaa koneeseen niin ei ollut mitään hätää. Lihaksisto toimi OK, ei mitään kramppeja/suonenvetoja ja tasuriakin jaksoi vielä lopussa nytkyttää.
Palautuminen reissusta ollut myös ihmeellisen nopeaa. Ei oikeastaan tunnu juuri missään, pientä tunnetta lihaksistossa ja tietysti ruoka on maistunut.
Vaikka reissu meni siis kaikenpuolin hyvin niin eiköhän tämä yksi kerta riitä tällaista hulluttelua.
Kiitos Jannelle, Repalle ja Maiselle hiihtoseurasta ja vaimolle (ja Nipsulle) erinomaisesta huollosta.
Geimit ei tähän lopu. Kävin tänään ostamassa uuden sykemittarin kun halvalla sai. Rouvalle perustelin ostoksen sillä että kun meillä taloudessa on tällä hetkellä kaksi Garminin mittaria joissa akku riittää 8 h/kappale niin pitäähän sitä Saariselän rogainingia varten olla vielä yksi mittari jotta saadaan koko 24h GPS viiva talteen:-)
lauantai 28. helmikuuta 2015
torstai 1. tammikuuta 2015
2014 vuosiyhteenveto
Perinteiseen tapaan taas tarjolla vuosiyhteenveto. Alla dataa
Verrattuna 2013 tekemisiin
- Tuntimäärät on pudonneet 291 => 268. Vanhuus tulee näemmä, ei jaksa ei kykene.
- Hiihtoa tuli onnettoman vähän.
- Kisoja 31.
No hyvä että tuli tuonkin verran liikuttua.
Uuden vuoden suunnitelmissa on Vuokatin reissu tammikuussa, tupla-Pirkka maaliskuussa, Saariselän leiri huhtikuussa, normaalit suunnistushörhellykset kesällä ja elokuussa 24h Rogaining Saariselällä (jos mahdutaan mukaan). Rogainingia varten otettiin jo täsmätreeniä Tampereen Yö-Rogainingissa. Olipa hieno tapahtuma. Naamakirjasta löytynee kuvaa ja rainaa tapahtumasta...
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Pienen ihmisen isoja iloja
Joskus kun sattuu olemaan ns. luppoaikaa niin tulee mietittyä että mikä tässä miehen elossa oikein on hienoa ja mistä sitä kuuluisaa energiaa ja jaksamista arkeen saa. Taitaa olla aika henkilökohtainen juttu, joku tykkää vetää resetit joka viikonloppu jollain aineilla, joku käy kalassa, joku tekee töitä 24/7/365, joku etenee uralla, joku tulee uskoon, joku herää muuten vain henkisesti, joku harrastaa kylddyyriä ja joku varmaan tekeen näitä kaikkia tai sitten jotain ihan muuta
Eilen oli suunnistautumisrintamalla ohjelmassa SM-erikoispitkät Kytäjällä. Pelottava sanayhdistelmä suunnistus-erikoispitkät-Kytäjä. Mutta voi poijjaat nyt voi sanoa että oli ihan sitä ehtaa priimaa. Hieno rata, erittäin upea maasto, hieno sää, hienoa matkaseuraa. Eihän ihminen muuta tarvitse, eihän?
Edellisistä erikoispitkistä viisastuneena päätin että matkaan lähdetään naatiskellen ja yritetään välttää perinteistä totaalisippiä. Ja kerrankin voi sanoa että pläni piti. Matkaan rauhallisesti, hienosta syyssäästä naatiskellen ja upeita maastoja ihaillen. Edelleen urheilijat erottuvat kuntoilijoista mutta kylläpä oli oikeasti kivaa. Tuloksia ja reittihärpätintä voi käydä ihailemassa kisasivuilla.
Mietiskelin muuten eilen ehtoolla konjamiinin ääressä että onpa muuten viime vuosina nimenomaan erikoispitkät tarjonneet melkoisen mellevän setin hienoja maastoja. Joensuu/Patvinsuo, Kortesjärvi, Anttola ja Kytäjä - mielestäni aikas mehevä setti. Käykääs katsomaan reittihärpättimet niin ei varmaan voi olla eri mieltä, eihän?
Eilen oli suunnistautumisrintamalla ohjelmassa SM-erikoispitkät Kytäjällä. Pelottava sanayhdistelmä suunnistus-erikoispitkät-Kytäjä. Mutta voi poijjaat nyt voi sanoa että oli ihan sitä ehtaa priimaa. Hieno rata, erittäin upea maasto, hieno sää, hienoa matkaseuraa. Eihän ihminen muuta tarvitse, eihän?
Edellisistä erikoispitkistä viisastuneena päätin että matkaan lähdetään naatiskellen ja yritetään välttää perinteistä totaalisippiä. Ja kerrankin voi sanoa että pläni piti. Matkaan rauhallisesti, hienosta syyssäästä naatiskellen ja upeita maastoja ihaillen. Edelleen urheilijat erottuvat kuntoilijoista mutta kylläpä oli oikeasti kivaa. Tuloksia ja reittihärpätintä voi käydä ihailemassa kisasivuilla.
Mietiskelin muuten eilen ehtoolla konjamiinin ääressä että onpa muuten viime vuosina nimenomaan erikoispitkät tarjonneet melkoisen mellevän setin hienoja maastoja. Joensuu/Patvinsuo, Kortesjärvi, Anttola ja Kytäjä - mielestäni aikas mehevä setti. Käykääs katsomaan reittihärpättimet niin ei varmaan voi olla eri mieltä, eihän?
lauantai 4. lokakuuta 2014
Arvokkaita kisoja
Liikuntarintamalla kisailut ovat jatkuneet arvokisojen merkeissä, Ohjelmassa on ollut Satakunnan AM-Yö, SM-sprintti, SM-viesti ja AM-erikoispitkä.
Satakunnan AM-Yö. Keskellä viikkoa piti lähteä Yyteriin möyrimään öisessä metsässä ja dyyneillä. Maastohan on hieno ja oikein sopiva yöjuoksuihin. Tiivistettynä homma ei ollut missään vaiheessa ns. lapasessa. En muista koska viimeksi olen pummannut yhtä rastia yli 5 min mutta nyt sellainenkin turoilu tuli siis tehtyä. Kisasta ei siis jää paljon muisteltavaa kiikkustuoliin.
SM-sprintti. Panostus sprinttiin oli äärimmäisen pro-tasoista. Tein tarkkaan harkitun täsmätreenin SM kisoja varten jo vuonna 2011 (muistaakseni) AM-sprintissä Pirkkalassa. Sen jälkeen totesin että homma on näpeissä ja turhahan valmista on hinkata ja sen jälkeen en ole sprinttikisoja tai treenejä tehnyt. No, myönnettävä on että karsinnan alussa oli pientä totuttelua lajiin mutta kyllähän se siitä sitten alkoi sujumaan. Vauhti vaan ei riittänyt. B-finaaliin siis. B-finaalissa suoritus oli kategoriassa perusmättö. Kaikenkaikkiaan ihan OK kokemus kuiteskin.
SM-viesti. Viestiin lähdettiin samalla järjestyksellä kuin viime vuonnakin. Repalle tuli parit kiemurat matkalla, Janne tuuppas ihan OK suorituksen ja minä jatkoin perusmättöä. Ei muisteltavaa kiikkustuoliin.
AM-erikoispitkä. Perinteisesti kekkerit olivat Jämillä. Varsin tuttua settiä oli siis luvassa. Matkana 18,5 km ja siinä oli mulle tällä kertaa n. 8,5 km liikaa. Ei jaksanut, ei pystynyt, ei kyennyt. Viikko oli aika risainen ja tuntui että kroppa oli ihan tööt. Nyt olis pari viikkoa vielä aikaa reenata SM-EP:tä varten. Aippe kyllä kehotti vaan huilaamaan. Taidan uskoa mitä Aippe sanoo...
Satakunnan AM-Yö. Keskellä viikkoa piti lähteä Yyteriin möyrimään öisessä metsässä ja dyyneillä. Maastohan on hieno ja oikein sopiva yöjuoksuihin. Tiivistettynä homma ei ollut missään vaiheessa ns. lapasessa. En muista koska viimeksi olen pummannut yhtä rastia yli 5 min mutta nyt sellainenkin turoilu tuli siis tehtyä. Kisasta ei siis jää paljon muisteltavaa kiikkustuoliin.
SM-sprintti. Panostus sprinttiin oli äärimmäisen pro-tasoista. Tein tarkkaan harkitun täsmätreenin SM kisoja varten jo vuonna 2011 (muistaakseni) AM-sprintissä Pirkkalassa. Sen jälkeen totesin että homma on näpeissä ja turhahan valmista on hinkata ja sen jälkeen en ole sprinttikisoja tai treenejä tehnyt. No, myönnettävä on että karsinnan alussa oli pientä totuttelua lajiin mutta kyllähän se siitä sitten alkoi sujumaan. Vauhti vaan ei riittänyt. B-finaaliin siis. B-finaalissa suoritus oli kategoriassa perusmättö. Kaikenkaikkiaan ihan OK kokemus kuiteskin.
SM-viesti. Viestiin lähdettiin samalla järjestyksellä kuin viime vuonnakin. Repalle tuli parit kiemurat matkalla, Janne tuuppas ihan OK suorituksen ja minä jatkoin perusmättöä. Ei muisteltavaa kiikkustuoliin.
AM-erikoispitkä. Perinteisesti kekkerit olivat Jämillä. Varsin tuttua settiä oli siis luvassa. Matkana 18,5 km ja siinä oli mulle tällä kertaa n. 8,5 km liikaa. Ei jaksanut, ei pystynyt, ei kyennyt. Viikko oli aika risainen ja tuntui että kroppa oli ihan tööt. Nyt olis pari viikkoa vielä aikaa reenata SM-EP:tä varten. Aippe kyllä kehotti vaan huilaamaan. Taidan uskoa mitä Aippe sanoo...
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
SM kisaa
Syksyn arvokisarumba startattiin viikonloppuna Vihdistä SM-pitkiltä matkoilta. Sapluunahan oli se että Artelli transport lähti kuljettamaan ikämiesatleetteja huoltajineen kohti Vihtiä lauantaina aamulla ja launtaina ohjelmassa oli karsinnat. La-Su yöksi suuntasimme Siuntion kylpylään josta sitten takaisin pelipaikalle sunnuntaiksi finaaleihin.
Launtaihan meni kaikilta atleeteilta hienosti kun paikka a-finaaliin lohkesi selkeällä marginaalilla kaikille. Ennen reissua hymyilytti mutta meno oli kyllä kovin nihkeää, ei meinannut valokuvaankaan ehtiä. No, onneksi tulostaululla taas hymyilytti.
Karsinnan jälkeen suunta oli siis Siuntioon jossa käytiin pikkusen frisbeegolffaamassa, uimassa/saunassa ja ehdittiin vielä elokuvatkin katsomaan. Ja tuli ne napanderitkin otettua.
Su aamuna sitten takaisin pelipaikalle ja finaaliin. Kulku oli parempaa kuin karsinnassa. Radat ja maasto olivat sellaisia että varmasti urheilijat erottuivat harrastelijoista. Oma sija tällä kertaa 20. johon olen tyytyväinen. Suunnistus ei ollut ihan näpeissä sillä virhettä tuli n. 6 min. Mutta näin tällä kertaa.
Arvokilpailuputki jatkuu Satakunnan AM-yöllä (Yyterissä), SM rintillä, SM viestillä, AM erikoispitkällä ja SM erikoispitkällä. Siinähän sitä on tetsaamista.
Viikonlopun tuloksia ja reittihärpätintä voi käydä ihailemassa täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











