Pyntsä

42-vuotta piti kertyä vuosia mittariin ennenkuin ymmärsin osallistua Pyynikki-juoksuun. Joskus nuorena miehenähän tuo olisi ollut kiva luukuttaa mutta silloin tuli aikaa vietettyä samoihin aikoihin todennäköisesti jossain eteläisemmässä Suomessa rasteja etsimässä.

Karhu-viestin jälkeen alkoi päässä kyteä ajatus että Pyynikki-juoksun voisi rykäistä ja ei muuta kun ajatuksista tekoihin. Mitään ihmeempää ennakko-odotusta juoksun suhteen ei ollut. Tarkoituksena oli pistää itseään vähän ahtaalle ja tehdä hyvä reeni. Kroppa ei ole mitenkään hyvässä kunnossa. Vanhat selkävaivat vetävät alaselän aikalailla jumiin ja tuntuu että jaloissakaan ei kaikki pelaa ihan niin kuin pitäisi, ihan kuin jotain hermoja vähän puristelisi. Selän suhteen vaimolle jo tilitinkin että nykyään aamujäykkyydellä tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin parikymmentä vuotta sitten:-). Eli juoksun suhteen ei mitään odotuksia mutta ihan yllättävän hyvinhän tuo loppujen lopuksi meni. Sää oli mainio ja joukkoa oli varsin mukavasti. Aika oli pikkuisen vajaa 45 (http://tu-38.sporttisaitti.com/pyynikkijuoksu/tulokset/) johon olen ko. reitillä, tällä kropan kunnolla ja tässä vaiheessa kautta ihan tyytyväinen. Juoksun päälle kävimme vielä perheen voimin syöpöttelemässä joten kiva sunnuntai siis. Isoin yllätys oli illalla kun läksin koiruuden kanssa vielä iltalenkille niin tuntui että selkä ei ole oikeastaan yhtään kipeä/jumissa - odotukset juoksun jälkeen olivat todellakin päinvastaiset eli odotin oikein mallikasta jumitusta. Ehkäpä kroppa alkaa tottumaan juoksupuuhiin talven hiihtelyjen jäljiltä.

Tänään siirrytään suunnistusharrastuksen pariin ja kausi starttaa, oikeastaan aika perinteiseen malliin, Kaupin iltarasteilta. Samalla myös firmaliigan startti ja tällä kertaa joukkueena Madrog.

Karhu-viesti

Karhu-viesti tuli hölkkäiltyä lävitse viime viikolla. Odotukset juoksun suhteen eivät olleet mitenkään kovin hyvät kun tuntui että kroppa on kohtuullisen hyvin jumissa Saariselän reissun ja muutaman juoksulenkin jälkeen. Verryttelyssä tuntui vielä ettei juoksemisesta voi tulla mitään mutta kun matkaan pääsi niin yllätävän hyvin kroppa antoi myöten ja meno oli helpompaa kuin mitä odotin. Toki parhaalla tahdollakaan juoksua ei voinut sanoa rennoksi eli homma oli enemmän runnomista mutta ei niin pahasti kuin aavistelin ennen starttia. Kyseessä oli siis toinen osuus, 7.9km ja aika oli 33:01 eli km-vauhti 4:12 johon olen tässä vaiheessa ihan tyytyväinen. Happi kulki kyllä eli sen puolesta eväitä on parempaankin kunhan kroppa saadaan vielä sietämään juoksua.

Sen verran maantiellä juoksusta innostuin että ilmoittauduin Pyynikki-juoksuun. Nyt täytys vielä tehdä töitä että saisin kropasta jumit pois niin tuo voi olla ihan mielenkiintoinen juoksu.

Suunnistuskalenteri alkaa näyttämään siltä että ohjelmassa on Pirkkalan AM-sprintti, Hela-rastit, SM-EP, Pyrinnön kisat ja Jukola. Siitä eteenpäin ei ole mietitty. Iltarastikausi startannee vabbuna Kaupista.

Jäsenkorjailuissa on viimeinen peruskurssin osio meneillään eli perusteet alkavat olla kasassa. Syksyllä jatketaan sitten jatkokurssin merkeissä.

Hengissä ollaan

Vaikka viimeisestä päivityksestä onkin rutkasti aikaa. Viimeaikojen kohokohtia ovat olleet vaimokkeen pirskeet ja Saariselän keikka. Vaimokkeen pirskeet oli oikein mukava häppening, porukkaa oli kivasti ja oli kaikinpuolin oli pirteät pirskeet.

Saariselän keikka pääsiäisenä olikin sitten ihan ensluokkasta kamaa. Ennen reissuunlähtöä räkätauti meinas pukata päälle ja oli aika epävarma olo miten pystyy hiihtelemään. Onneksi tauti pysyi kurissa niin ettei harrastustoiminta häiriintynyt. Torstaina oli ohjelmassa siirtyminen Saariselälle ja pikkuinen iltalenkki. Keli oli oikein mukava ja Vaskoolia silmälläpitäen kaikki oli OK. Perjantaina olikin sitten synttäripäivä ja sen kunniaksi oli ohjelmassa aamupäivällä Vaskoolihiihto ja illalla paikallisessa juottolassa oli Popeda lauteilla. Vaskooli meni oikeastaan paremmin kun aattelin. Räkätaudin takia oli aika epävarma viilis ja ajatus oli että jos alkaa oikein ahdistaa niin jätän kesken. Matkanteko sujui kuitenkin ihan yllättävän hyvin. Sukset toimi vähän vaihtelevasti - välillä tuntui että luisto oli ihan OK kun taas välillä tuntui että eihän eteenpäin pääse olleskaan. Anyway tuloksena oli mielestäni ihan hyvä hiihto ja tarkempaa dataa löytyy täältä. Ilman räkätautia ja vähän paremmalla kalustolla olisi ajasta varmaan saanut raapaistua kivasti pois. Mutta mitäs noista - pääasia oli että oli kiva hiihdellä hieno lenkki hienossa säässä. Ja maalissa homman kruunasi pullo ykköskaljaa:-) Illalla olikin sitten vuorossa Popedaa ja meininkihän oli varsin mallikasta. Viinan kanssa lotraaminenkin jäi niin vähiin että aamulla pääsi tuuppaamaan Kulmakurun lenkin Kakslauttasen ja Laanilan kautta. Sunnuntaina tulikin käytä Rautulammella ja sieltä Taajoksen ja Vellin kautta Kaunispäälle jossa ajatuksena oli kietaista minttukaakaot mutta oli jonoa sen verran että mintut jäi väliin. Maanantaina kävin vielä aamusella pienen lenkin heittämässä ennen kotiin lähtöä. Kilsoja tuli kaikenkaikkiaan n. 175 ja retken päätteeksi oli sellainen fiilis että nyt saa suksimiset vähäksi aikaa riittää. Eli sukset heilautettiin matkan päätteeksi hyllyyn ja nyt siirrrytään juoksupuuhiin.
Ens lauantaina onkin jo vuorossa Karhu-viesti ja ohjelmassa 2. osuus. Kiva lähteä katsomaan miten koipi liikkuu...

Hiihtelyä ja liukastelua

Kelit on olleet pikkasen haasteelliset. Ainakin juoksemisen kannalta. Asvaltilla mättö ei oikein innosta ja mettäpolut on aikas livokkaassa kondiksessa joten juoksulenkit on olleet aika lyhyitä silpasuja. Mutta ehkä hyvä niin, eiköhän noita juoksukilsoja vielä tule kerättyä kunhan kelit paranee. Hiihtelyäkin on vielä harrastettu ja itseasiassa tänään illalla olikin Koukun suuntaan oikein viimesen päälle upeat paanat. Aurinkokin vielä paisteli joten eipä ollut olosuhteiden puolesta rutkuttamista. Oon varmaan aika puhtaasti vähemmistön edustaja kun toivon että hiihtelykelit säilyis vielä puoltoista viikkoa jotte Saariselälle pääsis ns lämpöisenä. Niin, Saariselän keikkaan on enään puoltoista viikkoo ja sitähän odotetaan kuin penskana joulua.
Eilen, kuten jo etukäteen hehkuttelinkin, tuli tsekattu mister Ahvonen livenä ja onhan se shoumään ei käy kieltäminen. Pikkuisen vuodet ovat puraisseet miehen ulkomuotoon mutta äänihän on pysynyt muikeena. Ahvosta säesti Hämeenkyrön oma pumppu päällikkönä big daddy ja kyllähän kaverit veivata osaa. Ohjelmistoon oisin toivonut enemmän funkympaa kamaa mutta kaikinpuolin hinta/laatusuhde oli kohdallaan. Kehiksen soittoillat jatkuvat ens syksynä/talvena ja ohjelmistossa luvassa hienoa viihdettä - kannattaa tsekata. Livekeikkaa vähän erilaisessa ympäristössä. Kuten Ahvonen totesi - paikka on paljon persoonallisempi kuin yökerhot mutta yökerhoissa brenkkua on paremmin tarjolla:-)
Ens lauantaina sitten on meillä kotona aika räväkät pippalot, toivotaan että meininki ainkain samaa luokkaa kuin eilen...

Puhti loppunut?

Kun ei enään näytä ehtivän tätä plokia päivittämään? Vois sanoa että nyt päivät on olleet sillälailla positiivisessä mielessä ohjelmaa täynnä ettei ole muistanut päivittelyjä tehdä. Positiivisessä mielessä siksi ettei mitään stressiä ole tullut vaan aikataulut ovat olleet sopivan väljiä.

Pirkan jälkeen olen yrittänyt jatkaa hiihtoharrastusta ja kelit ovatkin olleet ihan mukavia joskin viime päivinä paanat on olleet aika roskaiset. Suosiolla olen siirtynyt pertsasta luisteluun ja ihan kivaahan sekin välillä on, saapa kroppa pikkuisen erilaista ärsykettä. Viime tiistaina aloitettiin taas juoksulenkit ja kyllähän keho vähän ihmeissään oli kun oikeastaan koko talvena ei mitään ihmeempää juoksusettiä ole tullut tehtyä. Torstaina tein siinä mielessä spesiaalilenkin että läksin Nokian Eedenistä, yritin aikani liukastella pyöräteitä kunnes tajusin että Pyhäjärven jäällähän vois olla ihan hyvä juoksupaana. Eihän se jäällä mitään tartania ollut mutta kuitenkin pitävämpi kuin pyöräteillä. Extrabonuksena tuli sitten katseltua Nokiaa ihan uudesta perspektiivistä. Liukkaat kelit tuntuvat kyllä olevan vanhan miehen lihaksistolle pahinta myrkkyä. Mutta kyllähän se siitä iloksi kääntyy, aina ennekin niin on käynyt. Positiivistä on että happi tuntuu kulkevan vaihteeksi ihan mukavasti joten jos lihaksiston saisi tottumaan hölkyttelyyn niin mukavaa settiä on luvassa silläkin saralla. Ja suunnistuskausihan on palttiarallaa kuukauden päässä. Kattelin jo Irmasta vähän kesän kalenteriakin mutta palataan siihen myöhemmin.

Muuten lähiajan ohjelmassa on mister Ahvosta (http://fi-fi.facebook.com/events/346436898712406/). Luvassa varmaan hilpeä setti. Parempi puolisko on järjestämässä synttärikemuja seuraavalle vkonvaihteelle ja luvassa on pirteät pippalot. Niistä kun selviää niin sitten onkin jo kohta aika pistää biilin nokka kohti pohjoista.

Opiskelupuolella alkaa lääketieteen perusteet olla aikalailla puikoissa. Pari kevyttä kurssia ja se on sitten siinä. Jäsentenkorjaamisen opiskelut sitten jatkuvatkin, huhtikuussa peruskurssin viimeinen jakso ja syksyllä aletaan jatkokouluttautumaan.

Työrintamalle kuuluu ihan hyvää. Aihe on mielenkiintoinen ja alalla tapahtuu paljon. Lisäksi kyseessä vielä  niin konkreettinen juttu että helppo löytää tekemiseen perspektiiviä ihan omasta takaa.

Pirkka

Tänään oli ohjelmassa puolikas Pirkkaa pertsalla. Vatsavaivat hellittivät sopivasti ja lauantaina pistettiin kroppa muutenkin ojennukseen joten suhteellisen hyvälle mielellä pääsi liikkeelle. Jämin jälkeen ei mitään ihmeellistä treenaamista ole tehty joten sen puolesta oli vähän arvoitus miten happi alkaa kulkemaan. Keli oli mitä mainioin. Aurinko möllötti ja silti pysyttiin koko matkan ajan pakkasen puolella. Varsinkin alkumatkassa lentokentältä Kyröskoskelle tultiin ihan rivakkaa tahtia johtuen aikas jäisestä ladusta. Kyröskosken jälkeen olikin sitten enemmän normaalia hiihtelyä eikä ihan pelkkää tasatuupparia jäisellä paanalla. Suksi pelas oikein hyvin. Pito pysyi hyvänä koko matkan ja luistokaan ei ihan surkein ollut joskaan ei ihan paraskaan. Matkanteko sujui myös oikein miellyttävästi, minkäänlaista tummumista ei missään vaiheessa tullut ja ainoa jossittelun aihe oli taas sama vaiva kuin Jämillä eli naruista ja hartioista alkoi vähän puhti lopussa loppumaan. Pistelin sitten jalkatyöllä enemmän eli vuorohiihtoa ja yksipotkuista tasuria. Jämin jälkeen totesin että jos samaan aikaan Pirkassa mennään niin olen tyytyväinen. Meni reilusti paremmin johtuen hyvästä kelistä loppuajan ollessa 2:37. Oikein mukavat fiilikset jäi. Nyt sitä jo oikein odottaakin Saariselän keikkaa ja Vaskoolihiihtoa. Toivotaan että keli olisi vielä yhtä priimaa kuin tänään...

Puolikuntoista elämää

Jämin jälkeen, muutaman päivän päästä,alkoi alavatsa kiukuttelemaan. Ei mitään yrjötautia eikä mitään kunnon kipua mutta sellaista ihme jomotusta. Kävin työterveydessä ja sain antibiootit mutta tuntuu ettei niistäkään mitään välitöntä apua ole. No olenkin sitten käyttänyt vähän kaikenlaista muuta konstia vaivaan ja nyt tuntuu siltä että se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Jokatapauksessa liikunnasta tuli n. viikon tauko joskin koiran ulkoilutukset ja lumityöt on tullut hoidettua normaaliin tapaan. Tänään kävin vähän hiihtämässä ja kyllähän se sujui mutta tuntui että ei mies ihan terve ole. Sunnuntaina olis puolipirkka ja täytyy katsoa miten sen kanssa käy.
Muuten on tullut taas opiskeltua jäsenien korjausta ja uutta oppia on tullut mukava pläjäys lisää. Nyt ollaan siinä pisteessä että pystyy koko kehon varpaista päälakeen käsittelemään joten sen puolesta kokonaisvaltaista käsittelyä pystyy antamaan.
Eilen oli juhlaa kun koko perheen (-koira) voimin käytiin Saludissa lappamassa lihaa naamariin. Hyvää oli joskin joskus olen parempaakin saanut. Spesiaalia oli tietysti se että koko perhe istui samassa pöydässä samaan aikaan. Sekään ei meillä ihan arkipäiväistä ole.