Suunnistuskausi paketoitiin Jämillä marathonin merkeissä. Matkana ei toki ihan marathonia ollut mutta ihan riittävä 15,6 km kuiteskin. Tuloksia ym. muuta dataa löytynee verkosta. Ite taisin saada am hopeaa ja näinollen tulikin kesän am kisoista kerättyä kivasti metalleja, sprintissä toka, pitkällä kolmas, yössä kolmas ja sitten epitkältä hopiaa. Keskimatka jätettiin väliin kokonaan.
Nyt sitten on se legendaarinen ja odotettu ylimenokausi jonka huipennukseksi ens viikolla pölhöillään Itävallan suunnalla maan pääkaupungissa. Lenkkarit ja muut juoksutamineet jää suosiolla kotiin. Luulisin että tuo viikko riittää kunnon nollaamiseen kun lähtötasokaan ei ihan pilviä tavoittele. Siitä sitten onkin hyvä startata järkyttävän kova ja intensiivinen reenikausi. Tavoitteena ylikunto ennen marraskuun loppua ja sitten lopputalvi palauttelua...Ei vaiskaan, jos sateita tulee samaan tahtiin kuin mennä viikoilla on tullut ja ilmat vähän viilenee niin hiihtokelit on aikas prameat joten täytynee alkaa muistelemaan minne sivakat tuli säilöttyä keväällä.
tiistai 16. lokakuuta 2012
tiistai 9. lokakuuta 2012
Syksytystä
Eikös ole hienoa kun on kerrankin oikein kunnon syksy, vettä tulee jokapäivä, mettässä on märkää ja illat pimenee. Hianoo aikaa, karaisee ihmistä ja eläintä.
SM kisojen jälkeen ohjelmassa on ollut sekasortoista kuntourheilua ja muutoin aika keski-ikäistä/luokkaista möllöttelyä. Kuntourheilun puolelta hailaitsit ovat varmaankin Suomensaaren Juoksu joka olikin varsin kiva taphatuma. Reitti oli yllättävänkin mäkinen ja pikkupolkuinen mutta sehän sopi ihan hyvin. Mietittäväksi jäi ainoastaan se että koskahan tästä diisselistä ne karstat alkaa palamaan ja pääsee nauttimaan järisyttävästä vauhdin hurmasta. Suomensaaressa nimittäin ei sitä vauhdin hurmaa meikäläisen kohdalla oikein missään vaiheessa näkynyt.
Iltarastien yökarkeloissa on tullut pariin otteeseen pölhöiltyä. Kummaltakin kerralta saldona varsin mehevät pummailut, mutta kyllähän tuo yöjuoksu vaan hianoo on ja jo nuorempana sai tottua siihen että pientä 'pummia' voi matkan varrella sattua (ja usein sattuikin). Huomenna on tarkoitus jatkaa yöjuoksuja Solitan järkkäämässä kutsukisassa Kaupinojalla. Kiva tapahtuma luvassa oikein gepsiseurannan kera. Luvassa draamaa ja ennenkaikkea komediaa...
Jäseniä on pistetty tiivistyvään tahtiin paikalleen. Onneksi jumit eivät ole mitään katoavaan kansanperinnettä joten työsarkaa varmaan riittää jatkossakin. Parhaimmillaan/pahimmillaan alkaa jo tuntumaan että hommassa alkaa olla työn makua kun normi työpäivän päälle tekee vielä parikin käsittelyä. Mutta ihan on positiivistä palautettakin tullut joten hullumminkin aikaansa voisi käyttää.
Tulevana vkonloppuna on ohjelmassa makiaa mahan täydeltä kun perjantaina on vuorossa Viikatteen iltamat ja lauantaina kauden viimoiset arvokilpailut eli am-erikoispitkä aka Jämin suunnistusmaraton. Ei ihan heti tule mieleen mikä olisi hienompaa ohjelmaa...
maanantai 17. syyskuuta 2012
Äsäm keskimatka
Kangasalla järjestettiin lauantaina sm keskimatkan kisat ja pelipaikka oli senverta lähellä että osallistua täytyi kun luvassa oli hienoa maastoa ja vaativaa suunnistautumisrataa. Valmistautuminen kisaan oli vähän puolivillaista eli koivet eivät hämeen hölkän ja Jämin jäljiltä olleet ihan priimaiskussa ja homman kruunasi perjantain laiturinnostotalkoista hankittu karheus kurkkuun ja niiskuttava nenävärkki. Peliä lähdettiin kuitenkin pelaamaan ja geimeissä oli mukana varsin mukava määrä osanottajia. 40-sarja oli jaettu kahteen karsintaryhmään jossa kummassakin tais olla liki 60 veteraania. A-vinaaliin pääsi 50 tarkoittaen että jo karsinnassa oli syytä välttää ylimääräistä kikkailua. Karsinta oli fyysiseltä kantilta aika tuhruista hommaa, tuntui ettei oikein pääse mihinkään. Suunnistus sujui jotakuinkin OK toiseksi viimeiselle rastille jolla röhelsin reilun 2 min pummin. Jokatapauksessa a-finaaliin päästiin ja siten ikäänkuin kisailun minimitavoite oli saavutettu. Finaalissa sitten oli jälleen hieno setti suunnistusta. Tossun nousu ei edelleenkään päätä huimannut ja alkumatkasta töhelletty 11/2 minuutin pummi ei mitenkään parantanut asetelmia. Onneksi homma pysyi suunnistuksen osalta kohtuullisesti näpeissä loppuun asti joten mitään megatappiota ei tullut. Mutta eipä oikein jälkipolville kerrottavaakaan. Mutta, hienot kisat, maastot ja sujuvat järjestelyt joten oikein hyvä reissu kaikesta huolimatta. Dataa täältä.
Kausi alkaa olla suunnistuksen osalta aikalailla paketissa. AM-yö ja erikoispitkät ehkä vielä hölkkäillään lävitse mutta siinäpä se sitten onkin. Hölkkäilykisoja täytynee katsella jos vaikka innostuisi joihinkin kekkereihin osallistumaan. Pitemmät reissut tyyliin Pirkan Hölkkä jäänevät kuitenkin suosiolla väliin...
Tällä viikolla pitää tehdä visiitti Norjan maalle Osloon ja loppuviikosta tasoitetaan tilannetta Turuus. Lenkkikengät eivät noilla reissuilla tule kulumaan. Mutta eikös se kunto huilatessa kuulemma nouse...
Kausi alkaa olla suunnistuksen osalta aikalailla paketissa. AM-yö ja erikoispitkät ehkä vielä hölkkäillään lävitse mutta siinäpä se sitten onkin. Hölkkäilykisoja täytynee katsella jos vaikka innostuisi joihinkin kekkereihin osallistumaan. Pitemmät reissut tyyliin Pirkan Hölkkä jäänevät kuitenkin suosiolla väliin...
Tällä viikolla pitää tehdä visiitti Norjan maalle Osloon ja loppuviikosta tasoitetaan tilannetta Turuus. Lenkkikengät eivät noilla reissuilla tule kulumaan. Mutta eikös se kunto huilatessa kuulemma nouse...
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Reisi remppaa ja Jämiä
Hämeen Hölkän jälkeen reidet veti ns. herneet sieraimeen ja äityivät niin kipeiksi etten muista koska samanlaista olotilaa olisi ollut. Alkuviikosta ei tarvinnut paljoa pohtia lähteekö juoksulenkille vai ei kun jo kävelykin oli aikamoista vääntöä. Eli viikon agenda oli aikalailla selvää eli reidet piti saada siihen kondikseen että vkonloppuna Jämille voisi lähteä kuntosarjailemaan. Vielä torstaina koivet oli siinä kunnossa että juoksemisesta ei oikein mitään tullut.
No Jämille piti kuitenkin lähteä ja jutun juoni oli kohtuullisen selkeä eli mennään juoksentelemaan mahd. rennosti ja ei yritetäkään rypistellä. Lähtöviivalla oli katselin kun tummat pojat (ja tytöt) olivat vähän sen näköisiä että he ovat tottuneet about 20 astetta lämpimimpiin keleihin mutta eipä heitä juuri paukun jälkeen näkynyt vaan katosivat horisonttiin aika mallikasta vauhtia. Oma juoksentelu oli niin peruskauraa ettei siitä oikein jälkipolville tarinoita irtoa. Koivet pysyivät suht hyvässä kunnos Niiniharjun mäkiin asti jossa sitten tein taatusti kisan hitaimman alamäkipätkän ja ylösnousussakaan tuskin podiumille oli asiaa. Vaikka hiljaa menin niin alkoi reisissä tuntumaan ja loppu tultiinkin kevyttä hölkkää. Loppuaika pikkasen vaille tunti. Maaliintulon jälkeen olikin hyvä keskittyä katselemaan miten juoksijat juoksee eli kattelin miten kenialaiset+Järvenpää tuuppasivat viimeistä kilsaa. Olihan vauhdikasta etenemistä! Parempi puoliskokin saatiin samassa hässäkässä maaliin ja ohjelma jatkui saunomisen (ekaa kertaa putken saunassa yksin, aina ennen on ollut tajuton ruuhka) ja syömisen merkeissä. Hieno tapahtuma ja maastot/maisemathan ovat ihan sitä parhainta priimaa. Tuloksia täältä.
Ens vkonloppuna onkin sitten sm keskimatkaa hienoissa maastoissa ja sen jälkeen alkaakin suunnistuskausi olemaan pikkaista vaille finaalissa...
No Jämille piti kuitenkin lähteä ja jutun juoni oli kohtuullisen selkeä eli mennään juoksentelemaan mahd. rennosti ja ei yritetäkään rypistellä. Lähtöviivalla oli katselin kun tummat pojat (ja tytöt) olivat vähän sen näköisiä että he ovat tottuneet about 20 astetta lämpimimpiin keleihin mutta eipä heitä juuri paukun jälkeen näkynyt vaan katosivat horisonttiin aika mallikasta vauhtia. Oma juoksentelu oli niin peruskauraa ettei siitä oikein jälkipolville tarinoita irtoa. Koivet pysyivät suht hyvässä kunnos Niiniharjun mäkiin asti jossa sitten tein taatusti kisan hitaimman alamäkipätkän ja ylösnousussakaan tuskin podiumille oli asiaa. Vaikka hiljaa menin niin alkoi reisissä tuntumaan ja loppu tultiinkin kevyttä hölkkää. Loppuaika pikkasen vaille tunti. Maaliintulon jälkeen olikin hyvä keskittyä katselemaan miten juoksijat juoksee eli kattelin miten kenialaiset+Järvenpää tuuppasivat viimeistä kilsaa. Olihan vauhdikasta etenemistä! Parempi puoliskokin saatiin samassa hässäkässä maaliin ja ohjelma jatkui saunomisen (ekaa kertaa putken saunassa yksin, aina ennen on ollut tajuton ruuhka) ja syömisen merkeissä. Hieno tapahtuma ja maastot/maisemathan ovat ihan sitä parhainta priimaa. Tuloksia täältä.
Ens vkonloppuna onkin sitten sm keskimatkaa hienoissa maastoissa ja sen jälkeen alkaakin suunnistuskausi olemaan pikkaista vaille finaalissa...
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Syyskuuta
Suunnistuskisoista on pidetty pientä taukoa mutta mettässä on tullut pariin otteeseen rymyttyä iltarastien merkeissä. Virmaliigan viesti olikin veikeä tapahtuma siinä mielessä että meikäläisen keuhkoja tuulettiin oikein kunnolla. Hyvää teki ja moisia juttuja voisi useamminkin harrastaa.
Jäsenien korjausta tuli taas opeteltua jatkokurssituksen muodossa ja uutta niksiä tuli opeteltavaksi taas oikein kunnon satsi. Päivätyön puitteissa pääsin käymään oikein Suomen Turuus ja ihan hauska reissuhan sekin oli.
Periodin kruunasikin sitten eilinen lauantai kun ohjelmassa oli Hämeen Hölkkä ja sen päälle perinteiset rapukekkerit Hämeenlinnassa. Hölkässä oli urakoitavana 20km ja reittinä tuttuja harjun maastoja. Matka oli meikäläiselle vähän turhankin pitkä etenkin kun reitille sattui muutama jyrkempi kinkama kavuttavaksi. Hengissä kuitenkin selvittiin ja tuloksia voi ihmetellä täältä. Parempi puoliskokin veti lyhyemmän matkan ihan mallikaasti. Hölkkäilyn ja pienen elpymisen jälkeen olikin auton suunta kohti Hämeenlinnaa ja iltaa/yötä viettettin sitten rapuja mutustellen, pientä napanderia ottaen, laulaen, saunoen ym. Kiva keikka jälleen kerran...Kiitokset Hämeenlinnaan...
Jäsenien korjausta tuli taas opeteltua jatkokurssituksen muodossa ja uutta niksiä tuli opeteltavaksi taas oikein kunnon satsi. Päivätyön puitteissa pääsin käymään oikein Suomen Turuus ja ihan hauska reissuhan sekin oli.
Periodin kruunasikin sitten eilinen lauantai kun ohjelmassa oli Hämeen Hölkkä ja sen päälle perinteiset rapukekkerit Hämeenlinnassa. Hölkässä oli urakoitavana 20km ja reittinä tuttuja harjun maastoja. Matka oli meikäläiselle vähän turhankin pitkä etenkin kun reitille sattui muutama jyrkempi kinkama kavuttavaksi. Hengissä kuitenkin selvittiin ja tuloksia voi ihmetellä täältä. Parempi puoliskokin veti lyhyemmän matkan ihan mallikaasti. Hölkkäilyn ja pienen elpymisen jälkeen olikin auton suunta kohti Hämeenlinnaa ja iltaa/yötä viettettin sitten rapuja mutustellen, pientä napanderia ottaen, laulaen, saunoen ym. Kiva keikka jälleen kerran...Kiitokset Hämeenlinnaan...
keskiviikko 15. elokuuta 2012
AM Pitkä ynnä muuta
Menneenä vkonloppuna oli vuorossa arvokisaa pitkän matkan aluemestaruuskisojen muodossa. Pelipaikkana oli Pälkäne/Luopioinen ja täytyy myöntää että itse yllätyin oikein positiivisesti maastotarjonnasta. Toki risua ja puskaa oli jonkinverran mutta vastapainoksi olikin sitten hienoja vanhoja metsiä. Iso lisäplussa tuli siitä että käytännössä koko matka oli puhdasta metsäsuunnistusta eli töitä suunnistuksen eteen täytyi tehdä koko ajan.
Oma suoritus oli aika hyvä. Lopussa pieni herpaantuminen ja pari muuta pientä koukkua mutta suhteellisen hyvin homma pysyi kasassa. Tunturin jälkeen ei ollut ihan varmuutta onko lihaksisto palautunut mutta onneksi tarjolla oli pääasiassa loivapiirteistä maastoa ja jaksoin yllätävänkin hyvin. Parissa isommassa penkereessä piti pistää kävelyksi. Tuloksena ronssia ja ehtoolla sai hyvällä omallatunnolla ottaa tsufeen kera konjamiiniä. Tarkempaa kisadataa täältä.
Kuluvaa viikkoa ovatkin sitten hallineet töiden ja koulujen alkamiset. Kellon vääntäminen kesämoodista normimoodiin pistää vähän väsyttämään mutta nyt aletaan olemaan kai kellojen rukkaamisen kannalta jo voiton puolella. Maanantaina kävin iltarasteilla eikä meno ollut kovinkaan pirteää. Tiistaina olikin jo eka saunailta ja keli&paikka oli niin priimaa kuin Tampereen seudulta saattoi löytää. Tänään jatketaan tiellä pohjoiseen....
Oma suoritus oli aika hyvä. Lopussa pieni herpaantuminen ja pari muuta pientä koukkua mutta suhteellisen hyvin homma pysyi kasassa. Tunturin jälkeen ei ollut ihan varmuutta onko lihaksisto palautunut mutta onneksi tarjolla oli pääasiassa loivapiirteistä maastoa ja jaksoin yllätävänkin hyvin. Parissa isommassa penkereessä piti pistää kävelyksi. Tuloksena ronssia ja ehtoolla sai hyvällä omallatunnolla ottaa tsufeen kera konjamiiniä. Tarkempaa kisadataa täältä.
Kuluvaa viikkoa ovatkin sitten hallineet töiden ja koulujen alkamiset. Kellon vääntäminen kesämoodista normimoodiin pistää vähän väsyttämään mutta nyt aletaan olemaan kai kellojen rukkaamisen kannalta jo voiton puolella. Maanantaina kävin iltarasteilla eikä meno ollut kovinkaan pirteää. Tiistaina olikin jo eka saunailta ja keli&paikka oli niin priimaa kuin Tampereen seudulta saattoi löytää. Tänään jatketaan tiellä pohjoiseen....
tiistai 7. elokuuta 2012
Tunturisuunnistus
Yksi kesän kohokohdista eli tunturisuunnistus tuli tarvottua lävitse menneenä viikonloppuna. Tällä kertaa tunturia kierrettiin Ylläksellä.
Matka alkoi perjantaina kevyellä n. 850 km moottoripyöräilyllä Ylläkselle. Ennen en ole yhtenä päivänä tuollaista matkaa tuupannut ja alkoihan tuo vähän takalistossa tuntumaan loppumatkasta. Pyöräni ei ole mikään iso matkapyörä vaan vähän pienempi toureri ja satulakin on sen mukaan vähän karvalakimpi versio isojen matkapyörien vastaavasta. Ajokeli oli kyllä ihan hieno lukuunottamatta alkupuoliskon pientä sadeosuutta.
Lauantaina olikin sitten eka kisapäivä ja aamusella tuntui kyllä tuo edellisen päivän ajomatka - pakaran-reiden seutu oli kyllä kireenä. Mutta sää oli loistava, ehkä mun makuuni jopa liian lämmin, ajatellen tulevaa kisaa. Pääasia oli se että oli kirkas hyvä keli jolloin pystyisi maisemiakin vähän katselemaan. Sarja oli tällä kertaa HA ja tarjolla oli reilut parikymppiä tunturin kiertoa. Kartat löytyy härvelistä. Reitti oli ihan kiva, suunnistaakin täytyi jonkin verran ja maisemaa pääsi ihailemaan. Hienoa oli esim. Pirunkurun nousu ja sen jälkeen maisemat Kesängiltä. Myös Lainiolta oli komeat maisemat vaikka ihan huipulla ei käytykään. Kukas oli hienoa rinnettä ja avotuntunturia. Toivomuspuolelle olisin vielä pistänyt vierailun Kellostapulin puolelle jättämällä vaikka Kukaksen tältä päivältä pois (koska sunnuntaina sielä käytiin kuitenkin).
Matkaan lähdin nautiskeluasenteella eli ei mitää vakavaa kisajuoksua vaan tavoitteena oli naatiskella ja pitää vauhtia sopivan rauhallisena ettei sippi iske. No, sippi ei iskenyt mutta lihaksisto ei oikein jaksanut koko matkaa. Jo alusta oli siis nuo takareidet vähän arvoitus ja Kukakselta laskettaessa alkoivat ekat krampit reisiin iskeä. Jotenkin nuo alamäet ottivat paljon pahemmin reisiin kuin ylämäet ja krampit iski aika pahasti. Eli loput 1,5 km tultiin todella hitaasti ja välillä kävellen ja venytellen. Mutta hyväksytty suoritus kuiteskin. En tiedä oliko lämpötilalla osuutta mutta n. puolivälistä reissua alkoi myös päänsärky ja lopussa sekin alkoi väsymyksen myötä jurppimaan.
Krampit on sen verran pottumainen vaiva että jotain pitäisi keksiä millä ne välttäisi. Join koko retken ajan mielestäni riittävästi, geeli vetelin naamariin varmaan ihan riittävästi ja mäet otin suosiolla alusta lähtien varovasti ja silti krampit iski. Pitänee alkaa vetelemään jotain magnesiumia ja suoloja ja katsoa jos niistä jotain apua olisi.
Sunnuntaina aamulla tuntui että mitäköhän päivän taivalluksesta oikein tulee kun tuntui että reidet on ihan juntturassa vieläkin. Taktiikka kisaan oli siis ihan selvä eli piti lähteä todella rauhallisesti liikkelle, varottava kaikkia äkkinäisiä rypistyksiä ym. ja toivottava että krampit ei iske. Rata oli hieno, maasto oli hieno ja maisemat oli hienoja. Kaupanpäälle pystyin vielä välttelemään krampit joten reissu meni paremmin kuin odotin. Toki aika oli mitä oli.
Kaikenkaikkiaan kisat olivat juuri niin loistavat kuin odotinkin. Ens vuonna geimit on Saariselällä ja odotettavissa jälleen priimaa.
Kisan jälkeen ihmetystä aiheutti lähinnä se kuinka minimiin Ylläksen palvelut on vedetty kesäaikaan. Ylläsjärven puolella ei tainnut olla yhtään ravintolaan auki. Majoituin Ylläs Saagassa ja vähän ihmetytti kun edes hotellin ravintola ei ollut auki. Myös kylpylään olisi ollut kiva mennä vähän lepuuttamaan väsyneitä koipia mutta eihän sekään auki ollut. Äkäslompolon puolelta löytyi ainakin yksi pizzapaikka jossa tietysti jonoa ihan mallikkaasti ja muonaa joutui odottamaan aika kauan. No, ehkä se riittää että sesonkiaikaan saa käärittyä fyffendaalit ja lopun vuotta voi sitten pitää paikkoja säpissä tai ainakin puolivaloilla toiminnassa.
Maanantaina olikin sitten ohjelmassa kotimatka. Aamusta tuli vettä ihan kunnolla mutta Oulun jälkeen olikin sitten oikein mallikas ajokeli jälleen. Yllätyksenä ei tullut se että persus puutui ja koivet oli aika pökkelöt kun kotipihaan pääsi. Hienoa oli että sade tuli vasta maanantaina ja kisat päästiin teputtelemaan hienossa kelissä. Sama oli viimeksi Kiilopäällä - kisat kisailtiin hienossa säässä ja heti seuraavana päivänä oli +5 astetta ja vettä tuli vaakatasossa.
Ens vkonloppuna AM pitkää ja ens viikolla pitäisi palautua työn ääreen. Loppukesän ohjelmaa en ole vielä kovin perusteellisesti miettinyt. SM pitkä jää väliin kun korjailen jäseniä samana viikonloppuna. SM keskimatka on ohjelmassa, samataen Jämin suunnistusmaraton ja Kansun Mini-rogaining. Vaimo on innostunut juoksutapahtumista ja ties vaikka ittekin lähtis jotain hölkkää yrittämään. Hämeen hölkkä ja Pirkan hölkkä nyt ainakin tulee mieleen...Mutta saas nähdä tuleeko lähdettyä.
Matka alkoi perjantaina kevyellä n. 850 km moottoripyöräilyllä Ylläkselle. Ennen en ole yhtenä päivänä tuollaista matkaa tuupannut ja alkoihan tuo vähän takalistossa tuntumaan loppumatkasta. Pyöräni ei ole mikään iso matkapyörä vaan vähän pienempi toureri ja satulakin on sen mukaan vähän karvalakimpi versio isojen matkapyörien vastaavasta. Ajokeli oli kyllä ihan hieno lukuunottamatta alkupuoliskon pientä sadeosuutta.
Lauantaina olikin sitten eka kisapäivä ja aamusella tuntui kyllä tuo edellisen päivän ajomatka - pakaran-reiden seutu oli kyllä kireenä. Mutta sää oli loistava, ehkä mun makuuni jopa liian lämmin, ajatellen tulevaa kisaa. Pääasia oli se että oli kirkas hyvä keli jolloin pystyisi maisemiakin vähän katselemaan. Sarja oli tällä kertaa HA ja tarjolla oli reilut parikymppiä tunturin kiertoa. Kartat löytyy härvelistä. Reitti oli ihan kiva, suunnistaakin täytyi jonkin verran ja maisemaa pääsi ihailemaan. Hienoa oli esim. Pirunkurun nousu ja sen jälkeen maisemat Kesängiltä. Myös Lainiolta oli komeat maisemat vaikka ihan huipulla ei käytykään. Kukas oli hienoa rinnettä ja avotuntunturia. Toivomuspuolelle olisin vielä pistänyt vierailun Kellostapulin puolelle jättämällä vaikka Kukaksen tältä päivältä pois (koska sunnuntaina sielä käytiin kuitenkin).
Matkaan lähdin nautiskeluasenteella eli ei mitää vakavaa kisajuoksua vaan tavoitteena oli naatiskella ja pitää vauhtia sopivan rauhallisena ettei sippi iske. No, sippi ei iskenyt mutta lihaksisto ei oikein jaksanut koko matkaa. Jo alusta oli siis nuo takareidet vähän arvoitus ja Kukakselta laskettaessa alkoivat ekat krampit reisiin iskeä. Jotenkin nuo alamäet ottivat paljon pahemmin reisiin kuin ylämäet ja krampit iski aika pahasti. Eli loput 1,5 km tultiin todella hitaasti ja välillä kävellen ja venytellen. Mutta hyväksytty suoritus kuiteskin. En tiedä oliko lämpötilalla osuutta mutta n. puolivälistä reissua alkoi myös päänsärky ja lopussa sekin alkoi väsymyksen myötä jurppimaan.
Krampit on sen verran pottumainen vaiva että jotain pitäisi keksiä millä ne välttäisi. Join koko retken ajan mielestäni riittävästi, geeli vetelin naamariin varmaan ihan riittävästi ja mäet otin suosiolla alusta lähtien varovasti ja silti krampit iski. Pitänee alkaa vetelemään jotain magnesiumia ja suoloja ja katsoa jos niistä jotain apua olisi.
Sunnuntaina aamulla tuntui että mitäköhän päivän taivalluksesta oikein tulee kun tuntui että reidet on ihan juntturassa vieläkin. Taktiikka kisaan oli siis ihan selvä eli piti lähteä todella rauhallisesti liikkelle, varottava kaikkia äkkinäisiä rypistyksiä ym. ja toivottava että krampit ei iske. Rata oli hieno, maasto oli hieno ja maisemat oli hienoja. Kaupanpäälle pystyin vielä välttelemään krampit joten reissu meni paremmin kuin odotin. Toki aika oli mitä oli.
Kaikenkaikkiaan kisat olivat juuri niin loistavat kuin odotinkin. Ens vuonna geimit on Saariselällä ja odotettavissa jälleen priimaa.
Kisan jälkeen ihmetystä aiheutti lähinnä se kuinka minimiin Ylläksen palvelut on vedetty kesäaikaan. Ylläsjärven puolella ei tainnut olla yhtään ravintolaan auki. Majoituin Ylläs Saagassa ja vähän ihmetytti kun edes hotellin ravintola ei ollut auki. Myös kylpylään olisi ollut kiva mennä vähän lepuuttamaan väsyneitä koipia mutta eihän sekään auki ollut. Äkäslompolon puolelta löytyi ainakin yksi pizzapaikka jossa tietysti jonoa ihan mallikkaasti ja muonaa joutui odottamaan aika kauan. No, ehkä se riittää että sesonkiaikaan saa käärittyä fyffendaalit ja lopun vuotta voi sitten pitää paikkoja säpissä tai ainakin puolivaloilla toiminnassa.
Maanantaina olikin sitten ohjelmassa kotimatka. Aamusta tuli vettä ihan kunnolla mutta Oulun jälkeen olikin sitten oikein mallikas ajokeli jälleen. Yllätyksenä ei tullut se että persus puutui ja koivet oli aika pökkelöt kun kotipihaan pääsi. Hienoa oli että sade tuli vasta maanantaina ja kisat päästiin teputtelemaan hienossa kelissä. Sama oli viimeksi Kiilopäällä - kisat kisailtiin hienossa säässä ja heti seuraavana päivänä oli +5 astetta ja vettä tuli vaakatasossa.
Ens vkonloppuna AM pitkää ja ens viikolla pitäisi palautua työn ääreen. Loppukesän ohjelmaa en ole vielä kovin perusteellisesti miettinyt. SM pitkä jää väliin kun korjailen jäseniä samana viikonloppuna. SM keskimatka on ohjelmassa, samataen Jämin suunnistusmaraton ja Kansun Mini-rogaining. Vaimo on innostunut juoksutapahtumista ja ties vaikka ittekin lähtis jotain hölkkää yrittämään. Hämeen hölkkä ja Pirkan hölkkä nyt ainakin tulee mieleen...Mutta saas nähdä tuleeko lähdettyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)