Koneen käynnistelyä

Ylilyöntikauden jälkeen on vähitellen alettu koneita käynnistelemään jälleen. Teivocupin eka osakilpailu kirmailtiin hyvissä olosuhteissa ja siellä minäkin mukana räpelsin. Matkana viis kilsaa ja aikaa paloi 20:23. Lisää dataa löytyy cupin kotisivuilta. Ihan hyvä reeni vaikka vauhti edelleen luokkaa turboton diisseli.

Viime viikolla sitten jo kävin hiukkasen lenkilläkin ja sen verran innostuin että kaivoin oikein Suunnon GPS mokkulan ja sykevyön käyttöön ja nyt on viikon reenit tallenettu oikein pilveen eli Suunnon Movescouttiin. Viikon saldo ei mitenkään määrällisesti ja laadulliseti ollut häikäisevää mutta ihan hyvä startti kuitenkin. Mukavaa oli kun pystyi torstain VK harjoituksessa ihan ilman suurempia ahdistuksia pitämään n. 4:30 vauhtia 40 minsaa. Siitä on ihan hyvä mennä etiäpäin. Huolenaiheena on vain toinen koipi joka kipuilee polvesta ja pohkeesta. Kuntopiirissä hyppelyt ja pomppimiset taitaa olla liian kovaa kamaa meikäläisen nivelille. Mutta ehkäpä noistakin vaivoista eroon aikanaan päästään.

Pakkasta ja lunta vois mun puolesta alkaa tulemaan jotta pääsis suksillekin. Säästäis noita koipia. Pohjoiseenkin pikkuisen alkaa tekemään mieli. Täytys kattoa jos jonkinlaisen minilomasen viime talven malliin päräyttäis vaikka tuossa helmikuun alkupuolella...

Ylilyöntikausi paketissa

Tai mikä ylimenopaussikausi se nyt onkaan. Jokatapauksessa kuntoa on tullut nollattua hyvinkin huolellisesti etelän leirillä ja etelällä tarkoitetaan nyt Itävaltaa ja Wieniä. Ohjelmassa oli massan keruuta, jokunen olut ja ennenkaikkea messuilla hyytymistä. Ihmistä ei ole luotu käkkimään sisätiloihin joten 5 päivää pääasiassa sisällä möllöttelyä sai riittää tämän syksyiseksi ylilyöntikaudeksi.

Tällä viikolla onkin sitten jo muutama tossulenkki tullut tehtyä ja eilen oli ohjelmassa Rautaveden Maratonilla sprinttimatka eli 10km. Syy minkä takia ei puolikasta tai etenkään koko marathonia on se että itellä on vähän sellainen kutina että jos tällä iällä haluaisi vielä jotenkin kehittyä niin kestävyysominaisuuksien puolesta asiat on suht hyvässä kunnossa mutta koneesta ei oikein saa kierroksia irti. Oikea vanhanajan turboton diisseli siis. Senpä takia logiikka matkanvalinnassa oli yksinkertaisuudessaan se että jos yrittäisi lyhyellä matkalla päästä vähän kovempaa ja jos siinä onnistuu niin myös pitemmillä matkoilla hyöty näkyy suht suoraan. No, logiikka oli tuo mutta kuten tuloksista voi lukea niin lyhyelläkään matkalla vauhti ei päätä huimaa. Eka 5-6 km meni koht. OK, ehkä jotain 4:05-4:10 vauhtia mutta sitten alkoi matkanteko hyytymään. No, tuostahan ei voi kuin parantaa:-)

Ehtoolla poikettiin vaimon kanssa paikallisten yrittäjien pippaloissa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi mutta muuten ei oikein jaksanut koko jutusta innostua. No pääsihän aikaisin kotiin ja nukkumaan ja aamulla mökille laituria vinssaamaan kuivalle maalle.

Teivocuppi lieneekin sitten seuraava juttu josta saa raportin tynkää. Matkana ainakin sopivan rapsakka 5km.

Kausi paketissa

Suunnistuskausi paketoitiin Jämillä marathonin merkeissä. Matkana ei toki ihan marathonia ollut mutta ihan riittävä 15,6 km kuiteskin. Tuloksia ym. muuta dataa löytynee verkosta. Ite taisin saada am hopeaa ja näinollen tulikin kesän am kisoista kerättyä kivasti metalleja, sprintissä toka, pitkällä kolmas, yössä kolmas ja sitten epitkältä hopiaa. Keskimatka jätettiin väliin kokonaan.

Nyt sitten on se legendaarinen ja odotettu ylimenokausi jonka huipennukseksi ens viikolla pölhöillään Itävallan suunnalla maan pääkaupungissa. Lenkkarit ja muut juoksutamineet jää suosiolla kotiin. Luulisin että tuo viikko riittää kunnon nollaamiseen kun lähtötasokaan ei ihan pilviä tavoittele. Siitä sitten onkin hyvä startata järkyttävän kova ja intensiivinen reenikausi. Tavoitteena ylikunto ennen marraskuun loppua ja sitten lopputalvi palauttelua...Ei vaiskaan, jos sateita tulee samaan tahtiin kuin mennä viikoilla on tullut ja ilmat vähän viilenee niin hiihtokelit on aikas prameat joten täytynee alkaa muistelemaan minne sivakat tuli säilöttyä keväällä.

Syksytystä

Eikös ole hienoa kun on kerrankin oikein kunnon syksy, vettä tulee jokapäivä, mettässä on märkää ja illat pimenee. Hianoo aikaa, karaisee ihmistä ja eläintä. 

SM kisojen jälkeen ohjelmassa on ollut sekasortoista kuntourheilua ja muutoin aika keski-ikäistä/luokkaista möllöttelyä. Kuntourheilun puolelta hailaitsit ovat varmaankin Suomensaaren Juoksu joka olikin varsin kiva taphatuma. Reitti oli yllättävänkin mäkinen ja pikkupolkuinen mutta sehän sopi ihan hyvin. Mietittäväksi jäi ainoastaan se että koskahan tästä diisselistä ne karstat alkaa palamaan ja pääsee nauttimaan järisyttävästä vauhdin hurmasta. Suomensaaressa nimittäin ei sitä vauhdin hurmaa meikäläisen kohdalla oikein missään vaiheessa näkynyt.

Iltarastien yökarkeloissa on tullut pariin otteeseen pölhöiltyä. Kummaltakin kerralta saldona varsin mehevät pummailut, mutta kyllähän tuo yöjuoksu vaan hianoo on ja jo nuorempana sai tottua siihen että pientä 'pummia' voi matkan varrella sattua (ja usein sattuikin). Huomenna on tarkoitus jatkaa yöjuoksuja Solitan järkkäämässä kutsukisassa Kaupinojalla. Kiva tapahtuma luvassa oikein gepsiseurannan kera. Luvassa draamaa ja ennenkaikkea komediaa...

Jäseniä on pistetty tiivistyvään tahtiin paikalleen. Onneksi jumit eivät ole mitään katoavaan kansanperinnettä joten työsarkaa varmaan riittää jatkossakin. Parhaimmillaan/pahimmillaan alkaa jo tuntumaan että hommassa alkaa olla työn makua kun normi työpäivän päälle tekee vielä parikin käsittelyä. Mutta ihan on positiivistä palautettakin tullut joten hullumminkin aikaansa voisi käyttää.

Tulevana vkonloppuna on ohjelmassa makiaa mahan täydeltä kun perjantaina on vuorossa Viikatteen iltamat ja lauantaina kauden viimoiset arvokilpailut eli am-erikoispitkä aka Jämin suunnistusmaraton.  Ei ihan heti tule mieleen mikä olisi hienompaa ohjelmaa... 

Äsäm keskimatka

Kangasalla järjestettiin lauantaina sm keskimatkan kisat ja pelipaikka oli senverta lähellä että osallistua täytyi kun luvassa oli hienoa maastoa ja vaativaa suunnistautumisrataa. Valmistautuminen kisaan oli vähän puolivillaista eli koivet eivät hämeen hölkän ja Jämin jäljiltä olleet ihan priimaiskussa ja homman kruunasi perjantain laiturinnostotalkoista hankittu karheus kurkkuun ja niiskuttava nenävärkki. Peliä lähdettiin kuitenkin pelaamaan ja geimeissä oli mukana varsin mukava määrä osanottajia. 40-sarja oli jaettu kahteen karsintaryhmään jossa kummassakin tais olla liki 60 veteraania. A-vinaaliin pääsi 50 tarkoittaen että jo karsinnassa oli syytä välttää ylimääräistä kikkailua. Karsinta oli fyysiseltä kantilta aika tuhruista hommaa, tuntui ettei oikein pääse mihinkään. Suunnistus sujui jotakuinkin OK toiseksi viimeiselle rastille jolla röhelsin reilun 2 min pummin. Jokatapauksessa a-finaaliin päästiin ja siten ikäänkuin kisailun minimitavoite oli saavutettu. Finaalissa sitten oli jälleen hieno setti suunnistusta. Tossun nousu ei edelleenkään päätä huimannut ja alkumatkasta töhelletty 11/2 minuutin pummi ei mitenkään parantanut asetelmia. Onneksi homma pysyi suunnistuksen osalta kohtuullisesti näpeissä loppuun asti joten mitään megatappiota ei tullut. Mutta eipä oikein jälkipolville kerrottavaakaan. Mutta, hienot kisat, maastot ja sujuvat järjestelyt joten oikein hyvä reissu kaikesta huolimatta. Dataa täältä.

Kausi alkaa olla suunnistuksen osalta aikalailla paketissa. AM-yö ja erikoispitkät ehkä vielä hölkkäillään lävitse mutta siinäpä se sitten onkin. Hölkkäilykisoja täytynee katsella jos vaikka innostuisi joihinkin kekkereihin osallistumaan. Pitemmät reissut tyyliin Pirkan Hölkkä jäänevät kuitenkin suosiolla väliin...

Tällä viikolla pitää tehdä visiitti Norjan maalle Osloon ja loppuviikosta tasoitetaan tilannetta Turuus. Lenkkikengät eivät noilla reissuilla tule kulumaan. Mutta eikös se kunto huilatessa kuulemma nouse...

Reisi remppaa ja Jämiä

Hämeen Hölkän jälkeen reidet veti ns. herneet sieraimeen ja äityivät niin kipeiksi etten muista koska samanlaista olotilaa olisi ollut. Alkuviikosta ei tarvinnut paljoa pohtia lähteekö juoksulenkille vai ei kun jo kävelykin oli aikamoista vääntöä. Eli viikon agenda oli aikalailla selvää eli reidet piti saada siihen kondikseen että vkonloppuna Jämille voisi lähteä kuntosarjailemaan. Vielä torstaina koivet oli siinä kunnossa että juoksemisesta ei oikein mitään tullut.

No Jämille piti kuitenkin lähteä ja jutun juoni oli kohtuullisen selkeä eli mennään juoksentelemaan mahd. rennosti ja ei yritetäkään rypistellä.  Lähtöviivalla oli katselin kun tummat pojat (ja tytöt) olivat vähän sen näköisiä että he ovat tottuneet about 20 astetta lämpimimpiin keleihin mutta eipä heitä juuri paukun jälkeen näkynyt vaan katosivat horisonttiin aika mallikasta vauhtia. Oma juoksentelu oli niin peruskauraa ettei siitä oikein jälkipolville tarinoita irtoa. Koivet pysyivät suht hyvässä kunnos Niiniharjun mäkiin asti jossa sitten tein taatusti kisan hitaimman alamäkipätkän ja ylösnousussakaan tuskin podiumille oli asiaa. Vaikka hiljaa menin niin alkoi reisissä tuntumaan ja loppu tultiinkin kevyttä hölkkää. Loppuaika pikkasen vaille tunti. Maaliintulon jälkeen olikin hyvä keskittyä katselemaan miten juoksijat juoksee eli kattelin miten kenialaiset+Järvenpää tuuppasivat viimeistä kilsaa. Olihan vauhdikasta etenemistä! Parempi puoliskokin saatiin samassa hässäkässä maaliin ja ohjelma jatkui saunomisen (ekaa kertaa putken saunassa yksin, aina ennen on ollut tajuton ruuhka) ja syömisen merkeissä. Hieno tapahtuma ja maastot/maisemathan ovat ihan sitä parhainta priimaa. Tuloksia täältä.

Ens vkonloppuna onkin sitten sm keskimatkaa hienoissa maastoissa ja sen jälkeen alkaakin suunnistuskausi olemaan pikkaista vaille finaalissa...

Syyskuuta

Suunnistuskisoista on pidetty pientä taukoa mutta mettässä on tullut pariin otteeseen rymyttyä iltarastien merkeissä. Virmaliigan viesti olikin veikeä tapahtuma siinä mielessä että meikäläisen keuhkoja tuulettiin oikein kunnolla. Hyvää teki ja moisia juttuja voisi useamminkin harrastaa.

Jäsenien korjausta tuli taas opeteltua jatkokurssituksen muodossa ja uutta niksiä tuli opeteltavaksi taas oikein kunnon satsi. Päivätyön puitteissa pääsin käymään oikein Suomen Turuus ja ihan hauska reissuhan sekin oli.

Periodin kruunasikin sitten eilinen lauantai kun ohjelmassa oli Hämeen Hölkkä ja sen päälle perinteiset rapukekkerit Hämeenlinnassa. Hölkässä oli urakoitavana 20km ja reittinä tuttuja harjun maastoja. Matka oli meikäläiselle vähän turhankin pitkä etenkin kun reitille sattui muutama jyrkempi kinkama kavuttavaksi.  Hengissä kuitenkin selvittiin ja tuloksia voi ihmetellä täältä. Parempi puoliskokin veti lyhyemmän matkan ihan mallikaasti. Hölkkäilyn ja pienen elpymisen jälkeen olikin auton suunta kohti Hämeenlinnaa ja iltaa/yötä viettettin sitten rapuja mutustellen, pientä napanderia ottaen, laulaen, saunoen ym. Kiva keikka jälleen kerran...Kiitokset Hämeenlinnaan...