Kesän arvokisaponnistelut jatkuivat vkonloppuna Orivedellä AM-pitkän ja AM-viestin merkeissä.
Lauantain pitkällä matkalla jatkettiin suurin piirtein siitä mihin viime vkonloppuna FES rasteilla jäätiin. Vähän väsynyttä menoa ja muutama turoilu. Pahin turoilu oli n. 2 min urpoilu yhdessä rinteessä kun mies oli sen verran raatona ettei jaksanut katsella karttaa ja kompassia. Siihen päälle muutama pienempi kupru ja jokseenkin väsynyt tossunnosto niin yllätyksenä ei tullut että sarjan kärki viiletti huomattavasti kovempaa. Tuloksena kuiteskin arvokisa hopeaa.
Sunnuntain viestiin olikin sitten tähdätty koko kesä. Strategiaa ja taktiikkaa oli hiottu ja ankkuri oli hoitanut tankkauksenkin edellisenä iltana hyvinkin arvokisakekkereihin sopivalla tavalla. Kisa alkoi juurikin tasan tarkkaan ennakkonuotitusten mukaan kun Reijo 'Repa' Viitanen tuli kolmantena vaihtoon. Repahan on legendaarinen viestipyssy - katsokaas vaikkapa oheinen juutuubi pätkä Lakeaharjun jukolasta (kelaa kohtaan 19:48).
Meikäläinen pystyi kakkososuudella tekemään pientä eroa seuraaviin ja niinpä luottoankkurimme Autero pääsikin piikkipaikalla ankkuriosuudelle. Jannen matka ei taittunut ihan parhaimpien rypistysten (http://results.jukola.com/tulokset/fi/j1983_ju/kilpailijat/8/) veroisesti sillä muutama kupru tuli matkan varrella ja niinpä tuloksena olikin arvokisa hopeaa.
Joukkue on kunnonhionnan osalta aikataulussa Iin SM-viestiin jossa hopea melkoisella varmuudella kirkastuu kullaksi.
Vkonlopun tuloksia&reittihärpätin.
Loppuun vielä mainoksia eli kävin viikolla tutustumassa tulevaan R2 SM-pitkä maastoon ja ratoihin ja hyvä uutisena kaikille tosi suunnistuksen ystäville on se että tarjolla on takuulla arvokisojen arvoista settiä.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
sunnuntai 11. elokuuta 2013
FES
Eilen kisailtiin Hämeenkyrön Turkkilassa Frans Eemilin Sillanpään rastit. Tarjolla oli keskimatkaa kohtuullisen kivassa maastossa. Oma suoritus oli tällä kertaa varsin väsynyt. Tunturit painoi jaloissa aikalailla ja lisämausteena tuli vielä muutama turoilu. Ei jäänyt mitenkään hyvä maku suuhun tästä kisasta. Kartta alla ja tulokset: http://hannis.pointclark.net/KyRa2013/kyra2013tulokset.html
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Rogainingia ja tunturia
KRV&MM reissun jälkeen lomailu jatkui lähinnä mökkeilyn merkeissä.
Kesäillan rogainingissä kävimme taas rouvan kanssa testaamassa parisuhteen kunnon ja helpottavaa oli huomata että mitään notkahdusta ei ollut tapahtunut viime vuoteen verrattuna. Ihan sopuisasti etenimme ja pisteitäkin saimme saaliiksi ihan mukavasti. Sää oli mukava ja maastohan on kivaa tuollaiseen tapahtumaan. totuuden nimessä on kuitenkin sanottava että kun tuolla Jämillä on jo useampana vuonna tetsannut suunnistusmarathonia sekä erinäisiä rogaining tapahtumia niin alkaahan nuo harjun rinteet olla jo aika tuttuja varsinkin Jämin itäpuolelta. Dataa tapahtumasta löytyy täältä.
Lomailu päätettiinkin sitten aika perinteiseen tyyliin tunturisuunnistukseen. Pelipaikkana tällä kertaa Saariselkä. Kaverina tällä kertaa oli Laitamäen Mika ja sarjana H80. Matkaan lähdettiin perjantaina ja aamupalat evästeltiin Kuortaneen urheiluopistolla. Rovaniemellä tehtiin pieni puutumisenestolenkki Ounasvaaralla sekä käytiin syömässä paikallisella urheiluopistolla. Onhan hienot mäenpäällyset tuolla vaaralla - yökisa tuolla olisi kyllä ihan luksusta.
Lauantaina sitten oli eka kilpailu ja lähtöpaikkana oli Kaunispään huippu. Ei varmaan Suomesta löydy montaa muuta paikkaa josta on yhtä hienot näköalat kuin mitä nyt oli kisan lähtöpaikalla. Matkaa oli tarjolla karvan verran päälle 21km joka tietysti teki miehistä kohtuullisen nöyrät lähdössä. Maasto ja rata olivat yksinkertaistettuna jumalattoman hienot. Upeaa vanhaa metsää, hyvin juostavia rinteitä, hiukan avotunturia, pitkää rastiväliä ja kaiken kruununa upea sää. Jaksettiin kölkytellä ihan mukavaa vauhtia melkein koko pätkä. Garminiin tuli kilsoja 23,85 ja aikaa meni 2:41 ja osia. Sija oli 5. Eli oikein mukava retki. Myöntää täytyy että kyllähän tuo reissu jäsenissä painoi mutta eipä muuta kuin muonaa suuhun, pientä kävelylenkkiä illalla kylällä sekä pakollinen kisaolut Panimolla. Ja sitten nukkumaan.
Sunnuntaiksi oli sääennusteet luvanneet kohtuullisen hikistä keliä, lämpöä piti olla jopa 25. Aamulla kuitenkin taivas oli aika vahvassa pilvessä ja sääennusteetkin olivat päivittyneet ennustamaan pilvistä säätä ja jopa muutama sadepisarakin voisi taivaalta tulla. Lämpötila oli aika optimit 18 astetta. Retken pituutena oli jälleen 21 km ja pääsimme lähtemään väliaikalähdöllä vajaa 15 min johtavan parin perään. Ekalla rastivälillä päästiinkin ihan kunnolla kiinni tunturisuunnistuksen olemukseen - mittaa välillä oli yli 8,5km tarjoten metsäistä ylämäkeä, polkua, avotunturia (sekä ylös että alas) ja vielä kohtuullisen kinkkisen rastipisteen. Meillä ei herne moisesta nenään mennyt vaan onnistuttiin olemaan välillä joukon 2. nopeimmat - aika 1:03 ja rapiat! Nykyään 90% H40-sarjan kisoista on lyhyempiä kestoltaan kuin tuo joten aika harvinaista herkkua! Jos mahdollista niin maasto oli vielä piirun verran upeampaa kuin lauantaina joten oli kyllä ilo kölkytellä pitkin rinteitä. Jaksettiin yllättävänkin hyvin hölkkäillä loppuun asti ja maalissa Garmin kertoi että kilsoja oli tullut 24,75 ja aikaa meni vähän yli 2:43. Yksi pykälä onnistuttiin vielä parantamaan sijoitusta eli lopputuloksissa oltiin 4.
Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu josta jäi oikein hyvä mieli. Kisadataa löytyy täältä. Tarkkaavaisimmat lukijat löytänevät lauantain fotoista pari päkiäaskeleella taivaltavaa herrasmiessuunnistajaa matkalla kohti ekan päivän maalia. Toivottavasti järjestäjät pystyttävät reittihärpättimen jotta saan myös gepsikäppyrät julkisuuteen...
Seuraavana ohjelmassa on kropan palauttelua, KyRan keskimatka sekä seuraavan vkonloppuna Hämeen AM-kisaa...
Kesäillan rogainingissä kävimme taas rouvan kanssa testaamassa parisuhteen kunnon ja helpottavaa oli huomata että mitään notkahdusta ei ollut tapahtunut viime vuoteen verrattuna. Ihan sopuisasti etenimme ja pisteitäkin saimme saaliiksi ihan mukavasti. Sää oli mukava ja maastohan on kivaa tuollaiseen tapahtumaan. totuuden nimessä on kuitenkin sanottava että kun tuolla Jämillä on jo useampana vuonna tetsannut suunnistusmarathonia sekä erinäisiä rogaining tapahtumia niin alkaahan nuo harjun rinteet olla jo aika tuttuja varsinkin Jämin itäpuolelta. Dataa tapahtumasta löytyy täältä.
Lomailu päätettiinkin sitten aika perinteiseen tyyliin tunturisuunnistukseen. Pelipaikkana tällä kertaa Saariselkä. Kaverina tällä kertaa oli Laitamäen Mika ja sarjana H80. Matkaan lähdettiin perjantaina ja aamupalat evästeltiin Kuortaneen urheiluopistolla. Rovaniemellä tehtiin pieni puutumisenestolenkki Ounasvaaralla sekä käytiin syömässä paikallisella urheiluopistolla. Onhan hienot mäenpäällyset tuolla vaaralla - yökisa tuolla olisi kyllä ihan luksusta.
Lauantaina sitten oli eka kilpailu ja lähtöpaikkana oli Kaunispään huippu. Ei varmaan Suomesta löydy montaa muuta paikkaa josta on yhtä hienot näköalat kuin mitä nyt oli kisan lähtöpaikalla. Matkaa oli tarjolla karvan verran päälle 21km joka tietysti teki miehistä kohtuullisen nöyrät lähdössä. Maasto ja rata olivat yksinkertaistettuna jumalattoman hienot. Upeaa vanhaa metsää, hyvin juostavia rinteitä, hiukan avotunturia, pitkää rastiväliä ja kaiken kruununa upea sää. Jaksettiin kölkytellä ihan mukavaa vauhtia melkein koko pätkä. Garminiin tuli kilsoja 23,85 ja aikaa meni 2:41 ja osia. Sija oli 5. Eli oikein mukava retki. Myöntää täytyy että kyllähän tuo reissu jäsenissä painoi mutta eipä muuta kuin muonaa suuhun, pientä kävelylenkkiä illalla kylällä sekä pakollinen kisaolut Panimolla. Ja sitten nukkumaan.
Sunnuntaiksi oli sääennusteet luvanneet kohtuullisen hikistä keliä, lämpöä piti olla jopa 25. Aamulla kuitenkin taivas oli aika vahvassa pilvessä ja sääennusteetkin olivat päivittyneet ennustamaan pilvistä säätä ja jopa muutama sadepisarakin voisi taivaalta tulla. Lämpötila oli aika optimit 18 astetta. Retken pituutena oli jälleen 21 km ja pääsimme lähtemään väliaikalähdöllä vajaa 15 min johtavan parin perään. Ekalla rastivälillä päästiinkin ihan kunnolla kiinni tunturisuunnistuksen olemukseen - mittaa välillä oli yli 8,5km tarjoten metsäistä ylämäkeä, polkua, avotunturia (sekä ylös että alas) ja vielä kohtuullisen kinkkisen rastipisteen. Meillä ei herne moisesta nenään mennyt vaan onnistuttiin olemaan välillä joukon 2. nopeimmat - aika 1:03 ja rapiat! Nykyään 90% H40-sarjan kisoista on lyhyempiä kestoltaan kuin tuo joten aika harvinaista herkkua! Jos mahdollista niin maasto oli vielä piirun verran upeampaa kuin lauantaina joten oli kyllä ilo kölkytellä pitkin rinteitä. Jaksettiin yllättävänkin hyvin hölkkäillä loppuun asti ja maalissa Garmin kertoi että kilsoja oli tullut 24,75 ja aikaa meni vähän yli 2:43. Yksi pykälä onnistuttiin vielä parantamaan sijoitusta eli lopputuloksissa oltiin 4.
Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu josta jäi oikein hyvä mieli. Kisadataa löytyy täältä. Tarkkaavaisimmat lukijat löytänevät lauantain fotoista pari päkiäaskeleella taivaltavaa herrasmiessuunnistajaa matkalla kohti ekan päivän maalia. Toivottavasti järjestäjät pystyttävät reittihärpättimen jotta saan myös gepsikäppyrät julkisuuteen...
Seuraavana ohjelmassa on kropan palauttelua, KyRan keskimatka sekä seuraavan vkonloppuna Hämeen AM-kisaa...
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
KRV+MM+laatulomailua
Olipa hieno reissu Sotkamoon/Vuokattiin. Tällä kertaa olimme liikenteessä pienellä kokoonpanolla eli nuorempi tytär ja minä. Reilun viikon aikana ehdittiin tehdä kaikenlaista kivaa. Suunnistusjutut olivat isossa roolissa kun ohjelmassa oli KRV:n osakilpailut sekä tietysti MM tohinat.
Itellä KRV:n suhteen ei oikein minkäänlaisia muita tavoitteita ollut kuin että jalka kestäisi mittelöt lävitse. Jukolan jälkeen juoksuhommat oli jääneet aika vähälle ja jalkapohja ei tuntunut täysin terveeltä vielä reissun alkaessakaan. Mutta yllättäen metsässä pehmeällä pohjalla juoksentelu sujuikin oikeastaan ilman mitään ihmeempiä kipuja. Eli kisat tuli kahlattua lävitse. Tuloksia löytyy täältä ja reittihärpätin täältä. Loppua kohden alkoi suunnistuskin taas sujumaan kohtuullisen hyvin. Maastot, radat ja kartat olivat ihan ennakko-odotusten mukaiset eli priimaa oli tarjolla.
MM-kisakatsomossa oli hyvät fiilikset ja kivahan se oli livenä katsella miten ne parhaat menee. Onneksi kotijoukkuekin onnistui ihan mukavasti joten sekin omalta osaltaan nosti tunnelmaa.
Parasta antia kuitenkin viikolla oli kaikenlainen sekalainen touhuaminen tyttären kanssa. Frisbeegolffattiin, fillaroitiin, yritettiin osua golf palloon ja paljon muutakin ehdittiin viikon aikana touhuta. Vissiin tuo oli sitä Laatuaikaa ihan isolla ÄLLÄLLÄ. Tyttärellä ikää sen verran että voi olla että parin vuoden päästä ei enään isäukon seura kelpaa joten hienoa oli että tällainenkin retki tuli tehtyä. Muutamat fotot reissusta...
Itellä KRV:n suhteen ei oikein minkäänlaisia muita tavoitteita ollut kuin että jalka kestäisi mittelöt lävitse. Jukolan jälkeen juoksuhommat oli jääneet aika vähälle ja jalkapohja ei tuntunut täysin terveeltä vielä reissun alkaessakaan. Mutta yllättäen metsässä pehmeällä pohjalla juoksentelu sujuikin oikeastaan ilman mitään ihmeempiä kipuja. Eli kisat tuli kahlattua lävitse. Tuloksia löytyy täältä ja reittihärpätin täältä. Loppua kohden alkoi suunnistuskin taas sujumaan kohtuullisen hyvin. Maastot, radat ja kartat olivat ihan ennakko-odotusten mukaiset eli priimaa oli tarjolla.
MM-kisakatsomossa oli hyvät fiilikset ja kivahan se oli livenä katsella miten ne parhaat menee. Onneksi kotijoukkuekin onnistui ihan mukavasti joten sekin omalta osaltaan nosti tunnelmaa.
Parasta antia kuitenkin viikolla oli kaikenlainen sekalainen touhuaminen tyttären kanssa. Frisbeegolffattiin, fillaroitiin, yritettiin osua golf palloon ja paljon muutakin ehdittiin viikon aikana touhuta. Vissiin tuo oli sitä Laatuaikaa ihan isolla ÄLLÄLLÄ. Tyttärellä ikää sen verran että voi olla että parin vuoden päästä ei enään isäukon seura kelpaa joten hienoa oli että tällainenkin retki tuli tehtyä. Muutamat fotot reissusta...
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Retki pohjoiseen
Viikon reissu pohjoiseen takana. Reissuseurana oma perhe - vanhin tytär (joka oli samaan aikaan etelän lämmössä) + kummityttö, eli neljän hengen rytmiryhmä täydennettynä koiruudella. Retki alkoi viime viikon torstaina ja suuntana Ivalo josta sitten maanantaina pudotettiin Luostolle.
Torstai oli siis matkapäivä. Kummityttö otettiin kyytiin Seinäjoelta, päivä ajeltiin ja perillä Ivalon Konesniemessä oltiin iltakymmenen jälkeen. Päivä oli pitkä ja niinpä menimmekin suurinpiirtein suoraan nukkumaan.
Perjantaina oli Juhannus. Vaimon kanssa todettiin että taisi olla ensimmäinen Juhannus ikinä kun emme ole omalla mökillä tai vanhempien mökillä. Päivän ohjelmassa oli retki Karigasniemeen eteläisimmälle Ailikas tunturille. Eka stoppi oli Karhunpesäkivellä ja vielä ennen tunturille kiipeilyä poikkesimme katsomassa Suttesgaldu lähdettä. Muutama foto reissulta.
Hieno reissu. Kävin vielä pikkuisen fillaroimassa Konesniemessä kun päästiin takaisin majoitukseen. Poikkeuksellinen Juhannus oli myös siinä mielessä että ekaa kertaa varmaan 25-vuoteen oli ihan raivokkaan raittiina eli ei tullut otettua edes sitä saunaolutta (tosin ei käyty saunassakaan).
Lauantaina teimme hiukan talkoita majapaikassamme eli autoimme emäntää puuhommissa. Siinä vierähtikin melkein koko päivä. Illalla oli jotkut rokkenrolli pippalot Inarissa ja kävimme pikaisesti katsastamassa menoa. Aika nopsaan tultiin pois ja saunankin ehti vielä lämmittelemään ja laavulla makkarat käristellä.
Sunnuntaina naisväki kävi ratsastamassa Inarin ja Angelin välillä hevostilalla.
Maastot siellä suunnalla oli sellaisia että suunnistus olisi varmaan ollut viimeisen päälle hienoa. Upeaa jäkäläkangasta. Inarissa poikkesimme Siidassa ja kotimatkan Konesniemeen teinkin sitten fillarilla.
Maanantaina siirryimme Luostolle. Ennen lähtöä kävimme vielä pikku happihyppelyllä Paljakkavaaralla. Maisemat tiesimme jo ennestään komeiksi.
Tiistaina fillaroin väliä Luosto-Pyhä. Retkeen valmistautuminen ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Tarkoitus oli mennä retkireittejä koko matka mutta jouduin häntä koipien välissä tulemaan asvalttitielle kun n. 2/3 matkasta oli tehty. Mulla ei ollut matkassa oikein hyvää karttaa alueesta ja katselin reittiä jostain pikkukartasta. Siinä mainostettiin tiettyjä pätkiä hyvinkin fillarointikelpoisiksi. Olihan ne, mutta aika paljon vaativampia kuin olin kuvitellut - kiveä, suota, juurakkoa ym. Kun en ole mikään tekniikkataituri fillarin kanssa niin matkanteko muuttui paikoitellen aika hitaaksi. Se taas tarkoitti sitä että kimpussani oli 3 miljardia hyttystä ja vähän enemmän paarmoja. Täytyy myöntää että kyseinen määrä verenimijöitä ovat erittäin hyviä personal trainereita fillarointiin - jotenkin vauhtia oli vaan yritettävä pitää ettei tulisi syödyksi elävältä. Silti oli siinä jossain vaiheessa pakko luovuttaa ja siirtyä vähän isommille paanoille että pystyy karistamaan mytiäiset. No Luosto-Pyhä väli tuli kuitenkin fillarilla sotkettua. Verryttelynä retkeilimme vielä Pyhänkasteenlammen ja Karhunjuomalammen reitin. Aikaa meni liki pari tuntia eli liikuntaa tällekin päivälle tuli. Onneksi oli hyvä huilauspaikat...
Keskiviikkona aamupäivällä kävimme kaivamassa ametistit pois kaivokselta. Iltapäivällä oli ohjelmassa mini-rogaining iltarastien yhteydessä. Keikka ei ollut ihan onnistunein. Tytöt eivät oikein vauhtia jaksaneet maastossa pitää ja senpä takia saimme seuraksi jälleen tsiljoona 'personal traineria'. Vähän aikaa tarvoimme maastossa ja sitten oli aika selvää että homman nimi on se että äkkiä pois. Ei oltu kuitenkaan viimeisiä:-) Rastit oli samoja mitä käytettiin Juhannuksen Midnight Sun Rogainingissä. Toki ihan noita kaikkia rasteja ei ollut tarjolla vaan kartta oli supistettu A4 kokoon lähdön/maalin ollessa Koparassa.
Torstai oli jälleen matkustusta. Kohokohtana Ranuan eläintarha.
Pudasjärvellä vielä pongattiin Suviseurat. Itse ei toki osallistuttu, mutta päästiin osaksi pieniä liikennejumeja. Aikamoinen tapahtuma, taitaa olla kokoluokkaa Jukola. Pudasjärveltä Ouluun ja Pohjanmaalle ajellessa sitten vastaan tulikin aikamoinen armeija matkailuautoja, vaunuja, pikkubusseja ym. Pohjanmaalla olikin sitten hyvin tilaa ajella kun väki oli Pudasjärvellä:-)
Sellainen reissu siis. Liikunnan puolesta fillaroinnista tuli merkittävin osa mutta paljon käveltiinkin. Juossut en oikeastaan ollenkaan kun yritän saada kantapäätä kuntoon. Tuntuu jo aika hyvältä mutta ei se ihan terve vielä ole. Jos pääsis vaikka Kainuussa jo juoksemaan....
Torstai oli siis matkapäivä. Kummityttö otettiin kyytiin Seinäjoelta, päivä ajeltiin ja perillä Ivalon Konesniemessä oltiin iltakymmenen jälkeen. Päivä oli pitkä ja niinpä menimmekin suurinpiirtein suoraan nukkumaan.
Perjantaina oli Juhannus. Vaimon kanssa todettiin että taisi olla ensimmäinen Juhannus ikinä kun emme ole omalla mökillä tai vanhempien mökillä. Päivän ohjelmassa oli retki Karigasniemeen eteläisimmälle Ailikas tunturille. Eka stoppi oli Karhunpesäkivellä ja vielä ennen tunturille kiipeilyä poikkesimme katsomassa Suttesgaldu lähdettä. Muutama foto reissulta.
Lauantaina teimme hiukan talkoita majapaikassamme eli autoimme emäntää puuhommissa. Siinä vierähtikin melkein koko päivä. Illalla oli jotkut rokkenrolli pippalot Inarissa ja kävimme pikaisesti katsastamassa menoa. Aika nopsaan tultiin pois ja saunankin ehti vielä lämmittelemään ja laavulla makkarat käristellä.
Sunnuntaina naisväki kävi ratsastamassa Inarin ja Angelin välillä hevostilalla.
Maastot siellä suunnalla oli sellaisia että suunnistus olisi varmaan ollut viimeisen päälle hienoa. Upeaa jäkäläkangasta. Inarissa poikkesimme Siidassa ja kotimatkan Konesniemeen teinkin sitten fillarilla.
Maanantaina siirryimme Luostolle. Ennen lähtöä kävimme vielä pikku happihyppelyllä Paljakkavaaralla. Maisemat tiesimme jo ennestään komeiksi.
Tiistaina fillaroin väliä Luosto-Pyhä. Retkeen valmistautuminen ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Tarkoitus oli mennä retkireittejä koko matka mutta jouduin häntä koipien välissä tulemaan asvalttitielle kun n. 2/3 matkasta oli tehty. Mulla ei ollut matkassa oikein hyvää karttaa alueesta ja katselin reittiä jostain pikkukartasta. Siinä mainostettiin tiettyjä pätkiä hyvinkin fillarointikelpoisiksi. Olihan ne, mutta aika paljon vaativampia kuin olin kuvitellut - kiveä, suota, juurakkoa ym. Kun en ole mikään tekniikkataituri fillarin kanssa niin matkanteko muuttui paikoitellen aika hitaaksi. Se taas tarkoitti sitä että kimpussani oli 3 miljardia hyttystä ja vähän enemmän paarmoja. Täytyy myöntää että kyseinen määrä verenimijöitä ovat erittäin hyviä personal trainereita fillarointiin - jotenkin vauhtia oli vaan yritettävä pitää ettei tulisi syödyksi elävältä. Silti oli siinä jossain vaiheessa pakko luovuttaa ja siirtyä vähän isommille paanoille että pystyy karistamaan mytiäiset. No Luosto-Pyhä väli tuli kuitenkin fillarilla sotkettua. Verryttelynä retkeilimme vielä Pyhänkasteenlammen ja Karhunjuomalammen reitin. Aikaa meni liki pari tuntia eli liikuntaa tällekin päivälle tuli. Onneksi oli hyvä huilauspaikat...
Keskiviikkona aamupäivällä kävimme kaivamassa ametistit pois kaivokselta. Iltapäivällä oli ohjelmassa mini-rogaining iltarastien yhteydessä. Keikka ei ollut ihan onnistunein. Tytöt eivät oikein vauhtia jaksaneet maastossa pitää ja senpä takia saimme seuraksi jälleen tsiljoona 'personal traineria'. Vähän aikaa tarvoimme maastossa ja sitten oli aika selvää että homman nimi on se että äkkiä pois. Ei oltu kuitenkaan viimeisiä:-) Rastit oli samoja mitä käytettiin Juhannuksen Midnight Sun Rogainingissä. Toki ihan noita kaikkia rasteja ei ollut tarjolla vaan kartta oli supistettu A4 kokoon lähdön/maalin ollessa Koparassa.
Torstai oli jälleen matkustusta. Kohokohtana Ranuan eläintarha.
Sellainen reissu siis. Liikunnan puolesta fillaroinnista tuli merkittävin osa mutta paljon käveltiinkin. Juossut en oikeastaan ollenkaan kun yritän saada kantapäätä kuntoon. Tuntuu jo aika hyvältä mutta ei se ihan terve vielä ole. Jos pääsis vaikka Kainuussa jo juoksemaan....
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Jukola
Yhteenveto Jukolasta. 3. osuus, yksi n. 2 min pummi muuten aika hyvin. Jalkaan alkoi tuntumaan n. 5-6 km kohdalla ja n. 4 km ennen vaihtoa rusahti pari kertaa ilkeästi. Onneksi loppu oli kangasta joten vaihtoon pystyi suoriutumaan ihan kohtuullisesti. Kaikenkaikkiaan matka sujui paremmin kuin odotin. Dataa täältä.
Muutoin Jukola oli, kuten aina, hieno tapahtuma. Jotkut ovat narisseet liian helpoista radoista, mutta kun katsoo miten esim. huippujoukkueet menivät niin kyllähän siellä pummattiin aika reippaastikin. Ei kai aina tarvitse olla sitä Kytäjää vaan välillä ihan kiva kun itsekin pääsee hetkittäin liki 5 min/km vauhtia.
Tässä vielä Madrog tiimiä.
Nyt ohjelmassa koiven parantelua ja pohjoisen keikka. Keikkaa varten tein investoinnin fillaritelineeseen joten nyt saan retkelle mukaan fillarin eikä mene ihan makailuksi koko viikko. Juoksemaan jalalla en varmaan lähden ainakaan pariin viikkoon....
Muutoin Jukola oli, kuten aina, hieno tapahtuma. Jotkut ovat narisseet liian helpoista radoista, mutta kun katsoo miten esim. huippujoukkueet menivät niin kyllähän siellä pummattiin aika reippaastikin. Ei kai aina tarvitse olla sitä Kytäjää vaan välillä ihan kiva kun itsekin pääsee hetkittäin liki 5 min/km vauhtia.
Tässä vielä Madrog tiimiä.
Nyt ohjelmassa koiven parantelua ja pohjoisen keikka. Keikkaa varten tein investoinnin fillaritelineeseen joten nyt saan retkelle mukaan fillarin eikä mene ihan makailuksi koko viikko. Juoksemaan jalalla en varmaan lähden ainakaan pariin viikkoon....
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Murphyn laki ja Jukola
Murphyn laki käy toteen omalta osaltani tulevan viikonlopun Jukolassa. Vasemman jalan kantaluun etuosa on aika sökönä ja la-su yönä pitäisi juosta Jukolaa - ei paras yhdistelmä. Itse olen diagnosoinut vaivan plantaarifaskiitiksi tai plantaarifaskioosiksi. Vaiva alkoi viime vkonloppuna aika lievänä. Ma-ti huilailin juoksutouhuista, ke kävin Nokirasteilla kokeilemassa jalkaa ja eka 5 km sujui jotenkin mutta lopussa alkoi tuska lisääntymään. Nyt on sitten taas huilattu ja jalkaa paranneltu. Ei tunnu kovin hyvältä. Mutta juoksemaan Jukolaan näillänäkymin lähden. Mennee jotenkuten teippauksen ja buranan avulla. Toivotaan että vaivasta ei tule pitempää riesaa - nuo ennusteet 6 kk - 11/2 vuoden paranemisajoista ei kuulosta kovin kivoilta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)