Kevään kuulumisia

Talvi on melkein mennä hujahtanut ja kohta katsellaan kevään ja kesän rientoja. Talvi on ollut oikein leppoisaa aikaa kun olen kaunistanut työttömyystilastoja omalta osaltani. Aikaa on jäänyt omaan puuhasteluun ja eläminen ja oleminen on ollut aika simppeliä. Lenkillä oon yrittänyt käydä melkein joka päivä. Juopotteluun en ole sortunut enkä kait pahemmin ylensyömiseenkään. Laiskuus ehkä päässyt pari kertaa yllättämään.

Kohokohtia talvesta vois hakea Loppiais Rogainingista ja helmikuun Ylläksen keikasta.

Loppiais Rogaining Harvialassa oli nimensä mukaisesti tammikuun alussa ja pakkanenhan oli oikein kirpeä tapahtumapäivänä. Mittarissa tais olla -26 kutakuinkin koko päivän. Sarjana oli 8h mutta suureksi osaksi pakkasesta johtuen tulimme pois jo kuuden tunnin jälkeen. Homma oli siinä rajoilla onko se enään kivaa saati turvallista. Tällä kertaa tappiot jäivät vain lievästi paleltuneisiin poskipäihin. Tapahtuma sinänsä oli hieno ja hyvin järjestetty joten sen suhteen nurisemista ei ollut. Kilsoja taivalsimme n. 30.

Ylläkselle teimme pikareissun helmikuun alussa. Kokoonpano oli nuorempi tytär + kaveri, rouva ja minä. Neitien kanssa piti yksi päivä käydä laskettelemassa ja täysiä hiihtopäiviä jäi oikeastaan vaan kaksi. Kilsoja sain hinkatuksi hiukan rontti 100. Viimoisena hiihtopäivänä oli vähän viileä kuten kuvasta näkyy. Tai sitten on vaan niin vanha että kehonlämpö ei enään pidä takkia sulana...

Muutoin noilla pitkillä lenkeillä on parasta kun pääsee tankkaamaan

Muutoin hiihtokelithän alkoivat vasta helmikuun puolella. Pirkassa olin järjestelytehtävissä joten Repan kanssa hiihdeltiin sitten oma varjoPirkka seuraavan viikon perjantaina. Ei ollut ihan helpoin reissu, osittain kelin takia (välillä todella nihkeää) ja osittain sen takia että hartiapankissa ei oo tarpeeksi tavaraa. Mitään sippaamista sinänsä ei tullut.

Personal Trainerimme eli koiramme kävi olkapään operaatiossa viime vuoden lopulla joten PT:n lenkityksetkin ovat toistaiseksi jääneet maltillisiksi. Vähitellen pitänee alkaa lisäämään lenkkien pituutta. Olkapää mosahti Tupsuvuoren legendaarisissa maisemissa ja se maasto on nyt meidän PT:n osalta boikotissa....Kuvassa odotellaan röntgeniin pääsyä...

Ja kevään piristykseksi naamakuva. Tyttäret pistivät älypuhelimet hyötykäyttöön ja modasivat papasta lommoposken. Kuinka silloin ennen pärjättiinkään ilman näitä juttuja?

2015

Yhteenvetoa:

Tunteja tuli enemmän kuin viime vuosina. Tupla-Pirkka, rogainingit ym. selittänevät tuntimäärän nousua. Vielä on matkaa tavoitteeseen.

Kisoja 30.  4 juoksukisaa, 5 rogaining kisaa, 1 HiSu-kisa, 1 hiihtokisa, loput suunnistusta.

Ens vuoden tavoitteena ei muuta kuin 1h/vrk liikuntaa. Ens viikolla kerätään tunteja Loppiais Rogainingin merkeissä.

Yörogaa

Mikä mahtaa olla Marraskuisen perjantai/lauantai yön parasta puuhaa? Pikkujoulut, perinteinen baariehtoo, kalsarikännit kotona vai jotain muuta? Yö-rogaining sijoittuu ainakin omissa tilastoissa podiumille. Tällä kertaa pelipaikkana oli Peltolammin koulu ja tarjolla oli 8h öistä taivallusta ja vähintäänkin riittävä määrä rasteja ja kilometrejä. Liikkeellä olimme, voisi jo kait sanoa perinteisesti, rouvan kanssa.

Kuva kertonee enemmän kuin meikäläisen sepustukset joten alla kisakartta ja tetsaamamme reitti - silvuplee . Pyhäjärvi tuli kierrettyä, muutama mäki kiivettyä ja monta uutta paikkaa tuli nähtyä, Kilsoja tuli Garminin mukaan vähän yli 49 ja aikaa meni pari minuuttia vaille 8 tuntia. Ei oltu ekoja muttei viimeisiäkään vaan jotain siltä väliltä.

Kivaa oli niinkuin kuvasta näkyy. Ei isompia henkisiä tai fyysisiä murheita. Kisasta enemmän täällä. Kiitos Kaajalle ja kumppaneille hienosta tapahtumasta.

Lauantaina jaksoin vielä Rasti-Nokian sikasuunnistukseen ja illalla Ylöjärven yrittäjien pippaloiden. Yrittäjien pippaloiden pönötyspuheet olikin vkonlopun ylivoimaisesti rankin osuus...

Suunnistuskausi 2015 pulkassa

WRC2015 jälkeen oli palauduttava normisuunnistuksen pariin. Fyysinen&henkinen palautuminen WRC:stä oli helppoa kun ei ollut tarvinnut kieli vyön alla mennä. Tarjolla olikin syksyn mittaan kiva paketti arvokkaita kisoja.

SM-Pitkä 5.-6.9 Pöytyä

SM-pitkä tarjosi parina päivänä hienoa suunnistusta. Lauantain karsinnassa tein muutaman turoilun mutta A-finaaliin silti selvisin. Maaston osalta oli jo lauantain perusteella selvä että sunnuntaina on luvassa kohtuullisen pitkä urakka.

Sunnuntain finaalin suoritus ei ollut mikään erikoinen. Turoilua tuli. Jostain syystä mulla oli vaikeuksia ihan rastiympyrässä kun rastit oli pistetty aika matalalle ja mun niska taitaa olla jo sen verran jäykkä että katse ei löytänyt lippuja.

Positiivistä sunnuntain kisasta oli se että mitään kummempaa sippaamista ei tullut vaan jonkinlaista hölkkää jaksoin loppuun asti.

Tulossivut

TP:n sprintti ja keskimatka 12.-13.9 Hatanpää/Julkujärvi

SM kisojen jälkeen kävin pitkän tauon jälkeen kuntosalilla ja mielestäni tein ihan kevyttä perussettiä - selkä kuiteskin vetäs herneet nenään. Alaselkä jymähti oikein kunnon jäppiin. Vkonlopuksi olin ilmoittautunut Pyrinnön sprinttiin Hatanpäälle sekä keskimatkalle Julkujärvelle. En malttanut olla pois vaan konkkasin molemmat puuselällä&jaloilla. Sprintti oli kivaa - ei kikkailuja ylimääräisillä aidoilla ym, mutta silti sopivaa säksätystä missä meikäläisen pää ei oikein meinannut tarpeeksi nopeasti pelata. Yksi isompi virhe tuli leivottua.

Keskimatka oli siis Julkujärvellä ja maaston suhteenhan ei mitään ylläreitä tullut. Suunnistus oli sellaista urpoilua kuin se tutussa maastossa yleensä on - selkeitä reitinvalintavirheitä muutama.

Selkä vaivasi molemmissa, mutta vähemmän kuin pelkäsin. Näyttää siltä että kun lähtökello piippaa niin pikkukrempat unohtuu...

Tulossivut 

SM-sprintti 19.9. Epilä

Sprintti oli melkein kotikunnassa joten pakkohan oli osallistua. Karsinnassa parit virheet&huono kulku niin iltapäivän ohjelmassa oli B-finaali. Karsinta oli kaksijakoinen - ensin aika teknistä säksätystä höystettynä extra aidoilla ja loppu sitten puhtaan fyysistä runttausta. Ei jaksanut, ei osannut A-finaaliin...

B-finaali oli oikeastaan aika samankaltainen kuin karsinta - alkuosa vaikeaa ja loppu fyysisempää. Pari isompaa turoilua ja sen päälle fyysinen lahnuus tiesi sitä että kärkeen ei ollut mitään asiaa.

Alla finaalin urpoilut

Jannekin rökitti meikäläisen 10-0. Ihan kivaa puuhaa silti. 

Tulossivut

AM-yö 22.9 Julkujärvi

Ennen SM-yötä piti käydä vähän treenamassa lampun kanssa kulkemista. Julkujärvi tuntuu olevan mulle ihan tarpeeksi haastava yö maasto. Kunnon turoilut tuli tehtyä, mutta niin taisi muutkin pyöriä pitkin harjua ja entistä sorakuoppaa.

Tulossivut

SM-yö 26.9. Vierumäki

SM-yössä en ole ollut varmaan 20-vuoteen eikä mun pitänyt sinne nytkään mennä. Mutta sitten tulin toisiin aatoksiin ja aattelin että mikä jottei. Sää oli viimeisen päälle mahtava ja täysikuun loisteessa oli hieno kölkytellä pitkin kallioita ja kankaita. Yhden isomman virheen tein ja muutamia kaarteluita rastivälillä. 

Kiemuraa, kiemuraa....

Silti kohtuullisen hyvä suoritus. Edellisvuoden Salpausrogainingistä oli muutama pätkä jo entuudestaan tuttu. 

Reissusta jäi ihan positiivinen fiilis - yösuunnistus on kyllä kivaa. Ens vuonna Vaajakoskelle.

Tulossivut  

Jämi suunnistusmarathon 3.10

Marathon oli tällä kertaa Jämin länsipuolella = harjua ei ollut kiivettävänä. Matkaa oli reilut 15 kilsaa ja aikaa meni vajaa 1½ tuntia. Normisettiä, ei virheitä mutta tasaisen ryytynyttä menoa. Ei oikein enään innosta tämä kangaskölköttely.

Tulossivut

Kansun mini-rogaining 10.10 Kuninkaanlähde

Lisää kangashölkkää! Rouvan kanssa ulkoilimme 5h sarjassa ansiokkasti. Ohessa dataa.

Meni taas hyvin. Ei tapeltu matkalla ja hymyssä suin tultiin maaliin. Kieltämättä kankaan tallaaminen alkoi vähän puuduttaa varsinkin kun suunnistuksellista haastetta ei juuri ollut. Mutta mukavaa oli ulkoilla...

SM-erikoispitkä 18.10 Hamina/Turkia

Erikoispitkään olikin kovat odotukset kun viime vuosien EP:t on poikkeuksetta tarjonneet hienoja maastoja ja ratoja. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Mielestäni rata oli hyvä erikoispitkän rata tarjoten pitempiä välejä ja rastipisteet oli selkeitä. Hiukan tuli samoilla paanoilla juoksua mutta eipä se nyt erityisemmin haitannut. Ratekia kisaan oli se että loppuun asti olisi mukava jaksaa joten alku piti ottaa rauhallisesti. Matka taittuikin ihan mallikkaasti. Mitään isompia kämmejä ei tullut ja kohtuullisen hyvin jaksoin loppuun asti. Ihan kiva kisa. Tähän on hyvä päättää kisakausi ja aloittaa perinteinen ylilyöntikausi.

Kisasivut

Nyt on siis jonkinlainen hengenvetopaussi. Seuraava tapahtuma on Yö-rogaining marraskuun alkupuolella. Siitä eteenpäin ei ole mitään tietoa tekemisistä. Työt ei ainakaan tässä vaiheessa harrastustoimintaa haittaa...

Saariselkää tuplasti

Saariselän maisemista on tullut kuluvan elokuun aikana nautittua kahteenkin eri otteeseen. Eka reissu oli Tunturisuunnistus ja toka WRC 2015.

Tunturisuunnistus

Tunturiin lähdin Laitamäen Mikan kanssa. Samalla kokoonpanollahan olimme matkassa kaksi vuotta sitten. Kisapaikka oli siis Saariselkä ja eka päivä tetsattiin nelostien länsipuolella. Siellä en ole muuten käynytkään kuin talvella Kulmakurun lenkkiä hiihtämässä. Avotunturia on vähemmän kuin itäpuolella mutta maasto oli kyllä järjettömän hienoa. Hienoja mäntykankaita minimaalisella kanervikolla ja siihen päälle muutamat avontunturipätkät. Rata oli simppeli joten suunnistuksen kanssa ei ollut ongelmaa. Mikan vatsa sanoi yhteistyösopimuksen irti n. 1½ tunnin kohdalla ja loppu tultiinkin hitaasti. Aikaa meni yli kolme tuntia ja matkaa mittariin tuli rapiat 22 km. Sijoitus ei tällä kertaa ihan kärkipäässä ollut.

Toka päivä oli alueen itäpuolella ja nyt Mikan vatsakin oli kunnossa. Köpöteltiin siis jokseenkin normaalia pappavauhtia. Suunnistus taas simppeliä ja matkaa tehtiin vajaat 2½ tuntia ja kilsoja tuli 22,5 km. Sijakin vähän parempi kuin lauantaina. Maasto oli edelleen sarjaa upea.

Kisadataa löytynee täältä.

WRC 2015

Rogainingin MM-kisat olikin sitten sellainen tapahtuma joka oli ollut mielessä jo vuoden verran. Rouva jonkin mielenhäiriön tuloksena joskus lupautui lähtemään kisaan mukaan joten jälleen kerran oli parisuhteen testaus edessä. 

Kotoa lähdimme matkaan jo torstaina. Eka yö oltiin Levillä. Perjantaina ajeltiin Pokan ja Inarin kautta Kiilopäälle. Pokan kohdalla kannattaa käydä tsekkaamassa Taatsin seita. On hieno paikka ja erityisesti järven päässä oleva puro oli oikein hieno. Illalla kävimme hakemassa kisamateriaalin, kävimme syömässä Saariselällä ja pistimme välineet kuntoon aamua varten. Lähtö olisi klo 12 ja kartat saisi klo 9. 

Aamulla pakkasimme kamat, luovutimme kämpän ja painuimme aamiaiselle n. klo 9. Kiireisimmät jonottelivat karttoja kun me vielä mätimme muonaa vatsaan. Sitten hakemaan karttoja.

Reittisuunnittelu

Reittisuunnittelussa mulla oli seuraavat rajaehdot:

1. Tavoitteena ei pisteiden maksimoiminen vaan hienojen paikkojen tsekkaaminen.
2. Reitti pitää edetä vaikeakulkuisemmasta helpompikulkuiseen eli alussa voi olla hankalampaa ja lopussa väsyneenä helpompaa.
3. Kaksi lenkkiä, välillä kilpailukeskukseen huilaamaan.
4. Pimeän aikaa käytetään pääasiassa huilaamiseen
5. Auringonlasku on nähtävä avotunturista
6. Auringonnousu on nähtävä jostain
7. Tolosjokea ei mennä ylitse kuin silloista. Muitakin isompia puroja vältettävä.

Tuon listan pohjalta päädyimme suunnitelmaan jossa eka lenkki tehdään pääasiassa avotunturissa, sitten huilaamaan ja toka lenkki pääasiassa länsipuolen kankailla. Arvioin että vauhtimme tulee olemaan n. 4-5 km/h. Suunnitelmassa oli aika paljon optimismiä mutta katsoin lenkit sillain että tarvittaessa voimme helposti oikoa jos näyttää ettemme ehdi kaikkea kiertämään. Käytännössä molempia lenksuja tuli lyhenneltyä aika paljonkin.

Eka kiekura 

Eka lenkki siis suunnattiin pääasiassa avontunturiin. Reitti oli (Reittihärveli) 78-26-62-21-75-51-54-55-65-24-95-43-53-91-77.

Heti ekalle rastille tehtiin pieni hermokiekura vaikka rastipiste sama kuin joskus aikanaan tunturisuunnistuksessa. Tuo turoilu jäikin sitten ainoaksi kupruksi koko matkalla. En tiiä voiko tuota edes Rogainingissa virheeksi laskea kun ylimääräistä aikaa ei mennyt kuin 3-4 minuuttia.

Muutoin matka siis eteni suunnitellusti, suunnistuksen kanssa ei ollut ongelmia, maisemat oli komeita ja molemmat jaksoi ihan hyvin köpötellä eteenpäin. Etenimme siis käytännössä kävellen koko matkan. Muutama juoksuaskel otettiin alamäkiin. Lopussa piti pikkuisen kiristää köpöttelyn tahtia kun valo alkoi vähenemään enkä halunnut pikkuledillä alkaa suunnistamaan. Kisakeskukseen tultiin hiukan puoli yhdentoista jälkeen.

Aikaa meni siis hiukan yli 10½ tuntia ja kilsoja tuli n. 50 km (kuljettu matka, ei linnuntie).

Huilaustauko

Saavuimme siis kisakeskukseen pimeän tullessa ja ekaksi söimme hash housessa, sitten nukkumaan autoon (meillä oli patjat&makuupussit farmarin takapaksissa) ja kello herättämään klo 2:30. Minä nukuin ihan hyvin kun taas rouvalla oli kisajännitystä eikä uni tullut silmään. Kello herätti ja sitten pakkailimme kamat uudestaan ja kävimme vielä hash housessa tankkaamassa. Sitten matkaan n. klo 4:00.

Toka kiekura

Kun lähdimme tokalle kiekuralle oli jo niin valoisaa että lamppua ei tarvinnut. Reitti oli tällä kertaa 74-63-73-52-83-94-22-58-20-M. 

Käytännössä reitti oli siis kangasta, helppokulkuista ja mäkiä ei juurikaan. Matkanteko sujuikin ihan hyvin. Rastien kanssa ei ongelmia, jaksaminen molemmilla OK ja lämpötila ihan OK. Vähitellen alkoi jaloissa hiertymät/rakot ahdistaa ja etenkin rouvalle kehittyi aika muikean kokoinen rakko jalkaan. Periaatteessa saumaa olisi ollut hakea vielä yksi tai kaksi rastia mutta sitten olisi voinut tulla kiire lopussa. Päätimme että tulemme rauhalliseen tahtiin maaliin. Maasto oli jälleen hienoa ja oli kiva esim. nähdä kullankaivajien möyrimät alueet.

Maalissa olimme n. 10:40 eli aikaa jäi noin 1:20 käyttämättä. Kilsoja tuli n. 35 km. Yhteensä matkassa olimme siis yli 17 tuntia ja kilsoja tuli n. 85 km. Linnuntietä 63,4 km.

Huolto

Molemmilla oli juomareput joihin sulloimme geeliä, patukkaa, Snickerssejä, voileipää, lihapiirakkaa ja kait jotain muutakin. Geeleihin emme koskeneet ollenkaan. Snickerssejä ja patukoita meni muutama, voileipää ja lihistä meni kyllä., Missään vaiheessa ei alkanut tuntumaan että energiaa ei olisi eli evästä oli ainakin riittävästi. Juomahuolto oli helppoa kun tunturipuroista sai täydennystä helposti.Pidimme matkan varrella muutaman n. 10-15 min tauon, istuimme, venyttelimme ja tankkasimme.

Sää oli oikein lämmin, eka kiekka meni suunnistushousuilla ja lyhythihaisella paidalla. Tokalle kiekalle pistin pitkähihaisen.

Rakkoja siis tuli vaikka leukotapea yritimme pistää hiertymäkohtiin. Ei kuitenkaan mitään ihan tolkuttoman pahaa rakkoa lukuunottamatta rouvan kantapäähän tullutta mellevän kokoista verirakkoa. Oli kyllä juhlallisen kokoinen ja varmasti aika kipeä. Kramppeja tai suonenvetoja ei tullut ollenkaan.

Lamppuja emme siis tarvinneet kun huilasimme pimeän ajan.

Hyttysiä ja mäkäräisiä oli illalla sen verran että mielellään pysyi liikkeessä.

Yhteenveto

Hieno reissu joka meni kaikin puolin suunnitelmien mukaan. Molemmilla hyvä mieli, nähtiin todella hienoja paikkoja/maisemia joita muuten ei välttämättä tulisi nähneeksi. Matkaa tehtiin maltilla eikä yritetettykään mennä kieli vyön alla => molemmat oli ihan pirteitä maalissa. Kilsoja tuli varmaan enemmän kuin mitä rouva edes uskalsi ajatella.

Tapeltu ei kun kerran, yllättäen yhdestä puron ylityksestä. Minä menin suoraan ylitse ja rouva perässä ja sitten huomattiin että 10 m päässä olisi ollut moottorikelkkasilta. Rouvalta tuli 'vähän' palautetta. Seuraavan puron ylityksen otinkin varman päälle ja mentiin nelostietä.

Rogainingin parissa tulemme jatkamaan ainakin Tampereen Yö-rogainingissa ja ehkä Kansun rogainingissa. Sitä ennen täytyy tehdä comeback suunnistusrintamalle. Syyskuussa on luvassa tukku arvokisamittelöjä...

Kesäkuulumisia

Päivitystahti on näemmä ollut hämäläiseen tapaan hyvinkin rauhallinen. Kesä on kulunut muutaman kisan ja matkustelun merkeissä.

Kisarintamalla ei ole oikein mitään kohokohtaa mainittavana. Paitsi tietysti Salpaus-Rogaining. Oli ihan kiva reissu vaikka vähän sadetta saatiinkiin ja maasto oli välillä aika kyrvikköä. Sopu säilyi kohtuullisesti, vain yksi pikku kina yhden ojan ylityksen kanssa. Valitettavasti rouvalla alkoi polvi vähän kiukuttelemaan matkalla ja tulimme pikkuisen ennakoitua aiemmin pois. Hyvä suoritus silti ja hyvä treeni tulevia koitoksia ajatellen. Ohessa dataa. GPS kippurat menee vähän päällekkäin kun kahta mittaria käytin. Kaikkinensa matkassa oltiin hiukan vajaa 10 tuntia. Muuten kisadataa löytyy täältä.

SM-keskarilla karsinnassa tuli vähän hölmöiltyä mutta A-finaaliin pääsin. Finaalissa piti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja keskittyä suunnistukseen. Silti muutama kaartelu + huono kunto niin loppusija ei mikään ihmeellinen ollut.

Jukolassa olimme tottakai. Olin tullut edellisenä iltana Brasiliasta joten vähän oli nuutunut olo aikaeron ja lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Mutta kivaa oli silti jälleen kerran vaikka suoritus oli kategoriaa 'ei kiikkustuolissa jälkipolville kerrottavaa'.

Parit kansalliset on tullut ryynättyä ja siellä menty samalla sapluunalla kuin Jukolassa - ei kerrottavaa jälkipolville.

Lentokoneessa on tullut sitten istuttua. Vancouver, Brasilia/Sao Paulo ja Waikoloa/Hawaiji kahden kuukauden sisään on ihan riittävästi ahdasta jalkatilaa ja lentokentillä käkkimistä. Plussaa on että etenkin Vancouverissa ja Hawaijilla oli mahkut tehdä hienoja lenkkejä vähän erilaisissa maisemissa. Sao Paulo oli vähän hanurista eikä siellä oikein tehnyt mieli lähteä aamuvarhaisella tetsailemaan kaupungin katuja. Onneksi työnantajani tulee helpottamaan näitä matkailun rasituksia eikä varmaan tarvitse vähään aikaan näille reissuille lähteä.

Tulevia tapahtumia on Tunturisuunnistus, nuoremman likan rippijuhlat, AM-kisojen järjestelyt ja sitten tietysti Saariselän Rogaining. Myöhemmin sitten syksyn suunnistuskisoja. Ja töitä voisi jossain välissä hakea:-)

Kevään kuulumisia

Tupla-Pirkan jälkeen ohjelmassa oli vielä sinnikästä hiihtelyä vaikka lumitilanne alkoi olla hiukan heikohko. Motiivina hiihtelyn jatkamiselle oli Pääsiäisen Saariselän reissu ja erityisesti pitkän perjantain Vaskoolihiihto. Vaskoolissa oli ohjelmassa 60 km pertsaa. Keli oli aika OK, pienellä pakkasella aloitettiin ja tais olla aikalailla nollan tuntumassa lopussa. Sivakat toimi pidon puolesta aika OK lukuunottamatta viimeistä vajaata kymppiä jossa piti yrittää kaivaa pitoa hartiapankista. Luisto oli tasoa harrastelija eli kaverit fluoreineen ja pulvereineen olivat liikkeellä selkeästi liukkaammalla suksella. Mutta kivaa oli, ei mitään sippiä ja paanathan ovat komeat. Ohessa dataa.

Kuten kuvasta näkee on Vaskoolin 60 km itseasiassa vain vähän yli 52 km.  Tosin Palopään ja Kiilopään nousuissa yksi kilsa tuntuu kahdelta. Tulokset. Illalla kävimme vielä Kiilopäällä savusaunomassa sekä avannossa. Suosittelen.

Vaskoolin jälkeen oli aikaa vielä parin päivän hiihtelyille. Launtaina sää oli vähän nuhjuinen mutta sunnuntaina olikin sitten sellaista priimaa sään puolesta että avot. Kilsoja reissussa tuli n. 130 ja siihen olikin hyvä lopettaa hiihtokausi.

Viikko pääsiäisestä oli vuorossa perinteisesti Karhu-viesti Artelli Keittiöt joukkueessa. Sää oli priima, matkaseura oli priimaa mutta mies ei oikein terässä ollut. Kiva köpöttely kuiteskin.

Suunnistuskausikin on startannut Nokirastien muodossa. Kisakalenteria en ole vielä juurikaan tutkinut, SM-keskimatka on selviö ja toukokuun alussa on Salpaus-Rogaining 12h sarjassa. Muuten kisakalenteri on vähän auki. Toukokuun puolessa välissä lähden Kanadaan korkeanpaikan leirille ja kesäkuussa Jukola viikolla Brasiliaan kostean paikan leirille. Kyllä pitäis Jukolassa kulkea...