Pyhitystä

Pyhiä on pidellyt ja samalla on hiihtokausi korkattu ihan kunnolla. Takana on muutama pitempi siivu ja pari kertaan olen yrittänyt ulkoiluttaa suksia hiukan vauhdikkaamminkin. Joulun alle ja aattona otin suosiolla totaalihuilausta ja massankeruuta mutta jo joulupäivänä piti päästä hiukan suksia ulkoiluttamaan Kauppiin. Ja harjuakin on hinkattu jonninverran.

Tänään oli vaarin 90-synttärit ja käytiin vanhemman velipojan kanssa katsomassa sankaria Kalevankankaalla. Tulihan siinä mieleen että on maailma muuttunut vajaassa sadassa vuodessa aika hurjasti. Monessa suhteessa ollaan menty varmasti rutkasti eteenpäin mutta jotenkin tuntuu että tämä nykyajan mammonan palvonta ei kaikilta osin ihan tervettä ole. Minä en tyhmänä ymmärrä esimerkiksi jatkuvan talouskasvun tarkoitusta - eikö meillä pääsääntöisesti ole asiat jo aika hyvin joten miksi ja mitä varten sitä elintasoa pitää jatkuvasti yrittää nostaa? Sitten nämä työaikakysymykset tuntuvat menevän yli meikäläisen ymmärryksen. Hirveä kohkaaminen eläkeiän nostamisesta ja vanhempien työntekijöiden palkkojen pudottamisesta kun nuorisotyöttömyys nousee kokoajan. Eikö se olisi järkevämpi saada nuoret työelämään kuin miettiä onko oikea eläkeikä 65 vai 68 vai jotain muuta...

Töistä puheenollen tilanne on se että jos työsopparia ei kohta ilmesty allekirjoitettavaksi niin sitten  meikäläinenkin on 1.1.2013 alkaen ensimmäistä kertaa elämässään virallisesti työtön. Saas nähdä kuinka käy...

Kausi avattu

Eli hiihtokausi avattu. Hiihtokelit vuodenaikaan nähden ovat oikein hyvät. Eilen kävin Teivocupin jälkeen ehtoolla kokeilemassa sivakoita kotiladulla ja tänään jatkettiin sitten vähän pitemmällä siivulla harjussa. Kotilatu jälleen kerran pari piirua paremmassa kunnossa kuin harjun paanat. Lunta tulee näemmä koko ajan lisää joten toiveissa on että ennen vuodenvaihdetta pääsis Koukulla käymään.

Teivocuppi tuli tosiaan taas hölköteltyä ja tulos oli mikä oli. Keli oli vähän hankalampi kuin ekalla kerralla. Nyt oli pikkuisen pöperöistä lunta ja paluupätkällä aikas kova vastatuuli. Mutta hyvä reeni.

Muuten kohokohtia on ollut Teskun kenttätesti Pirkkahallissa. Taitaa olla yli 20 vuotta kun oon viimeksi hallissa käynyt ja kyllähän se juoksentelu siellä vaivattomampaa on kuin ulkosalla pöperössä. Tulokset ei mitään häävejä olleet. Anaerobinen kapa ei oo oikein kunnossa, mutta kun aattelee miten on tullut ulkoitua niin eipä se ihme olekaan. No, tästä sitten mennään etiäpäin ja katotaan tilannetta keväällä. Talvikelejä varten tein investoinnin Icebugeihin ja ensimmäiset kokemukset nastareista ovat varsin positiiviset.

Talven kisaohjelmassa lienee Teivocupit, SM-hs viesti, Jämi ski ja todennäköisesti puolikas Pirkkaa. Vaskoolikin kiinnostaisi mutta katotaan kuinka käy...

Koneen käynnistelyä

Ylilyöntikauden jälkeen on vähitellen alettu koneita käynnistelemään jälleen. Teivocupin eka osakilpailu kirmailtiin hyvissä olosuhteissa ja siellä minäkin mukana räpelsin. Matkana viis kilsaa ja aikaa paloi 20:23. Lisää dataa löytyy cupin kotisivuilta. Ihan hyvä reeni vaikka vauhti edelleen luokkaa turboton diisseli.

Viime viikolla sitten jo kävin hiukkasen lenkilläkin ja sen verran innostuin että kaivoin oikein Suunnon GPS mokkulan ja sykevyön käyttöön ja nyt on viikon reenit tallenettu oikein pilveen eli Suunnon Movescouttiin. Viikon saldo ei mitenkään määrällisesti ja laadulliseti ollut häikäisevää mutta ihan hyvä startti kuitenkin. Mukavaa oli kun pystyi torstain VK harjoituksessa ihan ilman suurempia ahdistuksia pitämään n. 4:30 vauhtia 40 minsaa. Siitä on ihan hyvä mennä etiäpäin. Huolenaiheena on vain toinen koipi joka kipuilee polvesta ja pohkeesta. Kuntopiirissä hyppelyt ja pomppimiset taitaa olla liian kovaa kamaa meikäläisen nivelille. Mutta ehkäpä noistakin vaivoista eroon aikanaan päästään.

Pakkasta ja lunta vois mun puolesta alkaa tulemaan jotta pääsis suksillekin. Säästäis noita koipia. Pohjoiseenkin pikkuisen alkaa tekemään mieli. Täytys kattoa jos jonkinlaisen minilomasen viime talven malliin päräyttäis vaikka tuossa helmikuun alkupuolella...

Ylilyöntikausi paketissa

Tai mikä ylimenopaussikausi se nyt onkaan. Jokatapauksessa kuntoa on tullut nollattua hyvinkin huolellisesti etelän leirillä ja etelällä tarkoitetaan nyt Itävaltaa ja Wieniä. Ohjelmassa oli massan keruuta, jokunen olut ja ennenkaikkea messuilla hyytymistä. Ihmistä ei ole luotu käkkimään sisätiloihin joten 5 päivää pääasiassa sisällä möllöttelyä sai riittää tämän syksyiseksi ylilyöntikaudeksi.

Tällä viikolla onkin sitten jo muutama tossulenkki tullut tehtyä ja eilen oli ohjelmassa Rautaveden Maratonilla sprinttimatka eli 10km. Syy minkä takia ei puolikasta tai etenkään koko marathonia on se että itellä on vähän sellainen kutina että jos tällä iällä haluaisi vielä jotenkin kehittyä niin kestävyysominaisuuksien puolesta asiat on suht hyvässä kunnossa mutta koneesta ei oikein saa kierroksia irti. Oikea vanhanajan turboton diisseli siis. Senpä takia logiikka matkanvalinnassa oli yksinkertaisuudessaan se että jos yrittäisi lyhyellä matkalla päästä vähän kovempaa ja jos siinä onnistuu niin myös pitemmillä matkoilla hyöty näkyy suht suoraan. No, logiikka oli tuo mutta kuten tuloksista voi lukea niin lyhyelläkään matkalla vauhti ei päätä huimaa. Eka 5-6 km meni koht. OK, ehkä jotain 4:05-4:10 vauhtia mutta sitten alkoi matkanteko hyytymään. No, tuostahan ei voi kuin parantaa:-)

Ehtoolla poikettiin vaimon kanssa paikallisten yrittäjien pippaloissa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi mutta muuten ei oikein jaksanut koko jutusta innostua. No pääsihän aikaisin kotiin ja nukkumaan ja aamulla mökille laituria vinssaamaan kuivalle maalle.

Teivocuppi lieneekin sitten seuraava juttu josta saa raportin tynkää. Matkana ainakin sopivan rapsakka 5km.

Kausi paketissa

Suunnistuskausi paketoitiin Jämillä marathonin merkeissä. Matkana ei toki ihan marathonia ollut mutta ihan riittävä 15,6 km kuiteskin. Tuloksia ym. muuta dataa löytynee verkosta. Ite taisin saada am hopeaa ja näinollen tulikin kesän am kisoista kerättyä kivasti metalleja, sprintissä toka, pitkällä kolmas, yössä kolmas ja sitten epitkältä hopiaa. Keskimatka jätettiin väliin kokonaan.

Nyt sitten on se legendaarinen ja odotettu ylimenokausi jonka huipennukseksi ens viikolla pölhöillään Itävallan suunnalla maan pääkaupungissa. Lenkkarit ja muut juoksutamineet jää suosiolla kotiin. Luulisin että tuo viikko riittää kunnon nollaamiseen kun lähtötasokaan ei ihan pilviä tavoittele. Siitä sitten onkin hyvä startata järkyttävän kova ja intensiivinen reenikausi. Tavoitteena ylikunto ennen marraskuun loppua ja sitten lopputalvi palauttelua...Ei vaiskaan, jos sateita tulee samaan tahtiin kuin mennä viikoilla on tullut ja ilmat vähän viilenee niin hiihtokelit on aikas prameat joten täytynee alkaa muistelemaan minne sivakat tuli säilöttyä keväällä.

Syksytystä

Eikös ole hienoa kun on kerrankin oikein kunnon syksy, vettä tulee jokapäivä, mettässä on märkää ja illat pimenee. Hianoo aikaa, karaisee ihmistä ja eläintä. 

SM kisojen jälkeen ohjelmassa on ollut sekasortoista kuntourheilua ja muutoin aika keski-ikäistä/luokkaista möllöttelyä. Kuntourheilun puolelta hailaitsit ovat varmaankin Suomensaaren Juoksu joka olikin varsin kiva taphatuma. Reitti oli yllättävänkin mäkinen ja pikkupolkuinen mutta sehän sopi ihan hyvin. Mietittäväksi jäi ainoastaan se että koskahan tästä diisselistä ne karstat alkaa palamaan ja pääsee nauttimaan järisyttävästä vauhdin hurmasta. Suomensaaressa nimittäin ei sitä vauhdin hurmaa meikäläisen kohdalla oikein missään vaiheessa näkynyt.

Iltarastien yökarkeloissa on tullut pariin otteeseen pölhöiltyä. Kummaltakin kerralta saldona varsin mehevät pummailut, mutta kyllähän tuo yöjuoksu vaan hianoo on ja jo nuorempana sai tottua siihen että pientä 'pummia' voi matkan varrella sattua (ja usein sattuikin). Huomenna on tarkoitus jatkaa yöjuoksuja Solitan järkkäämässä kutsukisassa Kaupinojalla. Kiva tapahtuma luvassa oikein gepsiseurannan kera. Luvassa draamaa ja ennenkaikkea komediaa...

Jäseniä on pistetty tiivistyvään tahtiin paikalleen. Onneksi jumit eivät ole mitään katoavaan kansanperinnettä joten työsarkaa varmaan riittää jatkossakin. Parhaimmillaan/pahimmillaan alkaa jo tuntumaan että hommassa alkaa olla työn makua kun normi työpäivän päälle tekee vielä parikin käsittelyä. Mutta ihan on positiivistä palautettakin tullut joten hullumminkin aikaansa voisi käyttää.

Tulevana vkonloppuna on ohjelmassa makiaa mahan täydeltä kun perjantaina on vuorossa Viikatteen iltamat ja lauantaina kauden viimoiset arvokilpailut eli am-erikoispitkä aka Jämin suunnistusmaraton.  Ei ihan heti tule mieleen mikä olisi hienompaa ohjelmaa... 

Äsäm keskimatka

Kangasalla järjestettiin lauantaina sm keskimatkan kisat ja pelipaikka oli senverta lähellä että osallistua täytyi kun luvassa oli hienoa maastoa ja vaativaa suunnistautumisrataa. Valmistautuminen kisaan oli vähän puolivillaista eli koivet eivät hämeen hölkän ja Jämin jäljiltä olleet ihan priimaiskussa ja homman kruunasi perjantain laiturinnostotalkoista hankittu karheus kurkkuun ja niiskuttava nenävärkki. Peliä lähdettiin kuitenkin pelaamaan ja geimeissä oli mukana varsin mukava määrä osanottajia. 40-sarja oli jaettu kahteen karsintaryhmään jossa kummassakin tais olla liki 60 veteraania. A-vinaaliin pääsi 50 tarkoittaen että jo karsinnassa oli syytä välttää ylimääräistä kikkailua. Karsinta oli fyysiseltä kantilta aika tuhruista hommaa, tuntui ettei oikein pääse mihinkään. Suunnistus sujui jotakuinkin OK toiseksi viimeiselle rastille jolla röhelsin reilun 2 min pummin. Jokatapauksessa a-finaaliin päästiin ja siten ikäänkuin kisailun minimitavoite oli saavutettu. Finaalissa sitten oli jälleen hieno setti suunnistusta. Tossun nousu ei edelleenkään päätä huimannut ja alkumatkasta töhelletty 11/2 minuutin pummi ei mitenkään parantanut asetelmia. Onneksi homma pysyi suunnistuksen osalta kohtuullisesti näpeissä loppuun asti joten mitään megatappiota ei tullut. Mutta eipä oikein jälkipolville kerrottavaakaan. Mutta, hienot kisat, maastot ja sujuvat järjestelyt joten oikein hyvä reissu kaikesta huolimatta. Dataa täältä.

Kausi alkaa olla suunnistuksen osalta aikalailla paketissa. AM-yö ja erikoispitkät ehkä vielä hölkkäillään lävitse mutta siinäpä se sitten onkin. Hölkkäilykisoja täytynee katsella jos vaikka innostuisi joihinkin kekkereihin osallistumaan. Pitemmät reissut tyyliin Pirkan Hölkkä jäänevät kuitenkin suosiolla väliin...

Tällä viikolla pitää tehdä visiitti Norjan maalle Osloon ja loppuviikosta tasoitetaan tilannetta Turuus. Lenkkikengät eivät noilla reissuilla tule kulumaan. Mutta eikös se kunto huilatessa kuulemma nouse...

Reisi remppaa ja Jämiä

Hämeen Hölkän jälkeen reidet veti ns. herneet sieraimeen ja äityivät niin kipeiksi etten muista koska samanlaista olotilaa olisi ollut. Alkuviikosta ei tarvinnut paljoa pohtia lähteekö juoksulenkille vai ei kun jo kävelykin oli aikamoista vääntöä. Eli viikon agenda oli aikalailla selvää eli reidet piti saada siihen kondikseen että vkonloppuna Jämille voisi lähteä kuntosarjailemaan. Vielä torstaina koivet oli siinä kunnossa että juoksemisesta ei oikein mitään tullut.

No Jämille piti kuitenkin lähteä ja jutun juoni oli kohtuullisen selkeä eli mennään juoksentelemaan mahd. rennosti ja ei yritetäkään rypistellä.  Lähtöviivalla oli katselin kun tummat pojat (ja tytöt) olivat vähän sen näköisiä että he ovat tottuneet about 20 astetta lämpimimpiin keleihin mutta eipä heitä juuri paukun jälkeen näkynyt vaan katosivat horisonttiin aika mallikasta vauhtia. Oma juoksentelu oli niin peruskauraa ettei siitä oikein jälkipolville tarinoita irtoa. Koivet pysyivät suht hyvässä kunnos Niiniharjun mäkiin asti jossa sitten tein taatusti kisan hitaimman alamäkipätkän ja ylösnousussakaan tuskin podiumille oli asiaa. Vaikka hiljaa menin niin alkoi reisissä tuntumaan ja loppu tultiinkin kevyttä hölkkää. Loppuaika pikkasen vaille tunti. Maaliintulon jälkeen olikin hyvä keskittyä katselemaan miten juoksijat juoksee eli kattelin miten kenialaiset+Järvenpää tuuppasivat viimeistä kilsaa. Olihan vauhdikasta etenemistä! Parempi puoliskokin saatiin samassa hässäkässä maaliin ja ohjelma jatkui saunomisen (ekaa kertaa putken saunassa yksin, aina ennen on ollut tajuton ruuhka) ja syömisen merkeissä. Hieno tapahtuma ja maastot/maisemathan ovat ihan sitä parhainta priimaa. Tuloksia täältä.

Ens vkonloppuna onkin sitten sm keskimatkaa hienoissa maastoissa ja sen jälkeen alkaakin suunnistuskausi olemaan pikkaista vaille finaalissa...

Syyskuuta

Suunnistuskisoista on pidetty pientä taukoa mutta mettässä on tullut pariin otteeseen rymyttyä iltarastien merkeissä. Virmaliigan viesti olikin veikeä tapahtuma siinä mielessä että meikäläisen keuhkoja tuulettiin oikein kunnolla. Hyvää teki ja moisia juttuja voisi useamminkin harrastaa.

Jäsenien korjausta tuli taas opeteltua jatkokurssituksen muodossa ja uutta niksiä tuli opeteltavaksi taas oikein kunnon satsi. Päivätyön puitteissa pääsin käymään oikein Suomen Turuus ja ihan hauska reissuhan sekin oli.

Periodin kruunasikin sitten eilinen lauantai kun ohjelmassa oli Hämeen Hölkkä ja sen päälle perinteiset rapukekkerit Hämeenlinnassa. Hölkässä oli urakoitavana 20km ja reittinä tuttuja harjun maastoja. Matka oli meikäläiselle vähän turhankin pitkä etenkin kun reitille sattui muutama jyrkempi kinkama kavuttavaksi.  Hengissä kuitenkin selvittiin ja tuloksia voi ihmetellä täältä. Parempi puoliskokin veti lyhyemmän matkan ihan mallikaasti. Hölkkäilyn ja pienen elpymisen jälkeen olikin auton suunta kohti Hämeenlinnaa ja iltaa/yötä viettettin sitten rapuja mutustellen, pientä napanderia ottaen, laulaen, saunoen ym. Kiva keikka jälleen kerran...Kiitokset Hämeenlinnaan...

AM Pitkä ynnä muuta

Menneenä vkonloppuna oli vuorossa arvokisaa pitkän matkan aluemestaruuskisojen muodossa. Pelipaikkana oli Pälkäne/Luopioinen ja täytyy myöntää että itse yllätyin oikein positiivisesti maastotarjonnasta. Toki risua ja puskaa oli jonkinverran mutta vastapainoksi olikin sitten hienoja vanhoja metsiä. Iso lisäplussa tuli siitä että käytännössä koko matka oli puhdasta metsäsuunnistusta eli töitä suunnistuksen eteen täytyi tehdä koko ajan.
Oma suoritus oli aika hyvä. Lopussa pieni herpaantuminen ja pari muuta pientä koukkua mutta suhteellisen hyvin homma pysyi kasassa. Tunturin jälkeen ei ollut ihan varmuutta onko lihaksisto palautunut mutta onneksi tarjolla oli pääasiassa loivapiirteistä maastoa ja jaksoin yllätävänkin hyvin. Parissa isommassa penkereessä piti pistää kävelyksi. Tuloksena ronssia ja ehtoolla sai hyvällä omallatunnolla ottaa tsufeen kera konjamiiniä. Tarkempaa kisadataa täältä.

Kuluvaa viikkoa ovatkin sitten hallineet töiden ja koulujen alkamiset. Kellon vääntäminen kesämoodista normimoodiin pistää vähän väsyttämään mutta nyt aletaan olemaan kai kellojen rukkaamisen kannalta jo voiton puolella. Maanantaina kävin iltarasteilla eikä meno ollut kovinkaan pirteää. Tiistaina olikin jo eka saunailta ja keli&paikka oli niin priimaa kuin Tampereen seudulta saattoi löytää. Tänään jatketaan tiellä pohjoiseen....

Tunturisuunnistus

Yksi kesän kohokohdista eli tunturisuunnistus tuli tarvottua lävitse menneenä viikonloppuna. Tällä kertaa tunturia kierrettiin Ylläksellä.

Matka alkoi perjantaina kevyellä n. 850 km moottoripyöräilyllä Ylläkselle. Ennen en ole yhtenä päivänä tuollaista matkaa tuupannut ja alkoihan tuo vähän takalistossa tuntumaan loppumatkasta. Pyöräni ei ole mikään iso matkapyörä vaan vähän pienempi toureri ja satulakin on sen mukaan vähän karvalakimpi versio isojen matkapyörien vastaavasta. Ajokeli oli kyllä ihan hieno lukuunottamatta alkupuoliskon pientä sadeosuutta.

Lauantaina olikin sitten eka kisapäivä ja aamusella tuntui kyllä tuo edellisen päivän ajomatka - pakaran-reiden seutu oli kyllä kireenä. Mutta sää oli loistava, ehkä mun makuuni jopa liian lämmin, ajatellen tulevaa kisaa. Pääasia oli se että oli kirkas hyvä keli jolloin pystyisi maisemiakin vähän katselemaan. Sarja oli tällä kertaa HA ja tarjolla oli reilut parikymppiä tunturin kiertoa. Kartat löytyy härvelistä. Reitti oli ihan kiva, suunnistaakin täytyi jonkin verran ja maisemaa pääsi ihailemaan. Hienoa oli esim. Pirunkurun nousu ja sen jälkeen maisemat Kesängiltä. Myös Lainiolta oli komeat maisemat vaikka ihan huipulla ei käytykään. Kukas oli hienoa rinnettä ja avotuntunturia. Toivomuspuolelle olisin vielä pistänyt vierailun Kellostapulin puolelle jättämällä vaikka Kukaksen tältä päivältä pois (koska sunnuntaina sielä käytiin kuitenkin).
Matkaan lähdin nautiskeluasenteella eli ei mitää vakavaa kisajuoksua vaan tavoitteena oli naatiskella ja pitää vauhtia sopivan rauhallisena ettei sippi iske. No, sippi ei iskenyt mutta lihaksisto ei oikein jaksanut koko matkaa. Jo alusta oli siis nuo takareidet vähän arvoitus ja Kukakselta laskettaessa alkoivat ekat krampit reisiin iskeä. Jotenkin nuo alamäet ottivat paljon pahemmin reisiin kuin ylämäet ja krampit iski aika pahasti. Eli loput 1,5 km tultiin todella hitaasti ja välillä kävellen ja venytellen. Mutta hyväksytty suoritus kuiteskin. En tiedä oliko lämpötilalla osuutta mutta n. puolivälistä reissua alkoi myös päänsärky ja lopussa sekin alkoi väsymyksen myötä jurppimaan.
Krampit on sen verran pottumainen vaiva että jotain pitäisi keksiä millä ne välttäisi. Join koko retken ajan mielestäni riittävästi, geeli vetelin naamariin varmaan ihan riittävästi ja mäet otin suosiolla alusta lähtien varovasti ja silti krampit iski. Pitänee alkaa vetelemään jotain magnesiumia ja suoloja ja katsoa jos niistä jotain apua olisi.

Sunnuntaina aamulla tuntui että mitäköhän päivän taivalluksesta oikein tulee kun tuntui että reidet on ihan juntturassa vieläkin. Taktiikka kisaan oli siis ihan selvä eli piti lähteä todella rauhallisesti liikkelle, varottava kaikkia äkkinäisiä rypistyksiä ym. ja toivottava että krampit ei iske. Rata oli hieno, maasto oli hieno ja maisemat oli hienoja. Kaupanpäälle pystyin vielä välttelemään krampit joten reissu meni paremmin kuin odotin. Toki aika oli mitä oli.

Kaikenkaikkiaan kisat olivat juuri niin loistavat kuin odotinkin. Ens vuonna geimit on Saariselällä ja odotettavissa jälleen priimaa.

Kisan jälkeen ihmetystä aiheutti lähinnä se kuinka minimiin Ylläksen palvelut on vedetty kesäaikaan. Ylläsjärven puolella ei tainnut olla yhtään ravintolaan auki. Majoituin Ylläs Saagassa ja vähän ihmetytti kun edes hotellin ravintola ei ollut auki. Myös kylpylään olisi ollut kiva mennä vähän lepuuttamaan väsyneitä koipia mutta eihän sekään auki ollut. Äkäslompolon puolelta löytyi ainakin yksi pizzapaikka jossa tietysti jonoa ihan mallikkaasti ja muonaa joutui odottamaan aika kauan. No, ehkä se riittää että sesonkiaikaan saa käärittyä fyffendaalit ja lopun vuotta voi sitten pitää paikkoja säpissä tai ainakin puolivaloilla toiminnassa.

Maanantaina olikin sitten ohjelmassa kotimatka. Aamusta tuli vettä ihan kunnolla mutta Oulun jälkeen olikin sitten oikein mallikas ajokeli jälleen. Yllätyksenä ei tullut se että persus puutui ja koivet oli aika pökkelöt kun kotipihaan pääsi. Hienoa oli että sade tuli vasta maanantaina ja kisat päästiin teputtelemaan hienossa kelissä. Sama oli viimeksi Kiilopäällä - kisat kisailtiin hienossa säässä ja heti seuraavana päivänä oli +5 astetta ja vettä tuli vaakatasossa.

Ens vkonloppuna AM pitkää ja ens viikolla pitäisi palautua työn ääreen. Loppukesän ohjelmaa en ole vielä kovin perusteellisesti miettinyt. SM pitkä jää väliin kun korjailen jäseniä samana viikonloppuna. SM keskimatka on ohjelmassa, samataen Jämin suunnistusmaraton ja Kansun Mini-rogaining. Vaimo on innostunut juoksutapahtumista ja ties vaikka ittekin lähtis jotain hölkkää yrittämään. Hämeen hölkkä ja Pirkan hölkkä nyt ainakin tulee mieleen...Mutta saas nähdä tuleeko lähdettyä.

Kesäillan kartta

Yleisön pyynnöstä tässä myös kartta. Pahoittelut huonosta laadusta mutta en jaksanut hieroa paremman laadun vuoksi. Nouskin sivuilta löytyy parempilaatuinen kartta. Oma reittimme sinisillä rastiväliviivoilla.

Kesäiltaa rogainingin merkeissä

Vatulan ampuradalla oli kilpailukeskuksena tämän vuotiselle Kesäillan Rogainingille. Viime vuonnahan keskus oli Vatulan hiihtomajalta joten jokseenkin samassa maastossa mentiin tänäkin vuonna.

Viime vuonna menimme vaimoni kanssa 2h sarjan ja tänä vuonna upgreidattiin 3h sarjaan. Viime vuonna 2h oli aika maksimi mitä olisimme pystyneet menemään mutta tänä vuonna tuntui että tuo 3h ei edes tehnyt tiukkaa. Koko ajan edettiin pientä hölkkää, isommat mäet ja suopätkät kävellen. Kilsoja tuli pikaisen mittauksen mukaan n. 19 km joten ihan hyvä lenkki. Pääasiassa mentiin harjua joskin alussa käväistiin pikavisiitillä suon puolella. Vaimolle tarvitsee ihan näin julkisesti nostaa hattua eli kunto on kasvanut viime vuotisesta kohisten.
Kaikenkaikkiaan varsin mukava tapahtuma ilman mitään suurta härdelliä. Ens vuonna uudestaan. Sitä ennen voi reenata vaikkapa Kansun mini rogainingissa syksymmällä.
Dataa löytyy täältä.

Todellista kestävyysurheilua voi sitten seurata täältä. Rankkaa settiä. Omjakonin Outi Sepän kanssa oon joskus talsinut 24h rogainingin ja silloin Outi sanoi että kiva vetää välillä tälläisia pikamatkoja. Normaalimatkat on sitten juuri tuota mitä gepsiseurannassa on tarjolla. Hurjaa hommaa...

Tampere-Suunnistus

Menneenä viikonloppuna ohjelmassa oli Tampere-Suunnistus Teiskon Kapeessa. Olen ko. maastossa tainnut joskus 90-luvulla kisailla ja muistikuvat oli sellaiset että luvassa on tiukkaa suunnistusta ja raskasta maastoa. Mielikuvat osoittautuivat ihan oikeiksi.

Lauantaina aloitettiin pitkällä matkalla. Suoritus oli kohtuullisen hyvä. Virhesarakkeeseen saa laskea 2-3 min virhettä. Reissu oli, yhtä tiepätkää lukuunottamatta, tiukkaa suunnistusta, raskasta alustaa ja kohtuullista mäkeä. Siis hienoa perinteistä suunnistusta. Tossu tuntui painavan mutta tuon tyyppisessä maastossa ei meikäläisen kropalla ja kunnolla vaan lennetä. Poikkeuksena oli oikeastaan lopun rastivälit joille oli jo jonkinlaista uraa tullut, niillä tuntui että alkaa pääsemään jo eteenpäinkin.

Sunnuntaina jatkettiin keskimatkalla. Maasto oli parempikulkuisempaa ja tasaisempaa kuin lauantaina. Kisa meni hyvin lukuunottamatta yhtä rastia jolle tehtiin 'aivot narikassa'-tyylinen 4 min ryssiminen. Taas syynä perinteinen virheeni, kompassia ei katsoa ja samaistetaan väärin ja virhe on valmis. Väliajoista katselin että johtoasemasta tuon ryssimisen aloitin joten siihen asti oli siis tultu ihan hyvin. Lopussa sitten nastari painoi rajusti ja helpoilla polkupätkillä ei päässyt oikein mihinkään. Radasta voisi kommentoida sen verran että rastimäärä oli varsin suuri (19, 4,3 km), itte kattelin kartasta että 4 tai 5 rastia olisi ihan hyvin voinut jättää välistä. Nyt tuli vähän sellainen fiilis että ollaan tekemässä vanhaa kunnon rastinottoharjoitusta.

Mutta kaikenkaikkiaan mukavat kisat ja ennekaikkea hieno suunnistusmaasto. Oma saldo kohtuullisen hyvä mutta parannettavaa edelleen on. Kisainfot täältä.

Seuraava kisa onkin sitten tiistaina Kesäillan Rogaining Vatulassa ja sitten onkin vuorossa tunturisuunnistustusta. Tunturiin olen ilmoittautunut A-sarjaan ja ajatuksena ei ole niinkään kisata vaan tehdä muavat pitkät harjoitukset hienoissa maisemissa...

Ennätystehtailua

Heh, uusimmassa suunnistajassa oli toimituksen taholta kaivettu esiin Valio-Jukolan isoimmat nostot ja pahimmat pudotukset. Yllätys oli se että meikäläinen pääsi piikkipaikalle ja vieläpä nosto puolella. Eli saldona tosiaan oli 642 sijaa mikä siis oli kait tämän vuoden ennätys. Lukua selittänee, ei niinkään oma tykkisuoritus, vaan nostoa ajatellen hyvät lähtösijat eli tarpeeksi kaukaa kärjen perästä ja siten että edessä on massaa runsain mitoin. Itseasiassa matkan aikana ei tuntunut että ihan noin kovaa nostoa ollaan tekemässä eli yllättäen se väki sinne maastoon eri reitinvalinnoille hukkuu. Kaivelin vähän muutamien muiden viime Jukoloiden nostosaldoja ja aika kivoja lukuja sieltäkin löytyi:
- Salpa-Jukola 2011: 532
- Kytäjä-Jukola 2010: 325
- Mikkeli-Jukola 2009: 351
- Tampere-Jukola 2008: 499
- Virkiä-Jukola 2007: 457
- Salo-Jukola 2006: 236

Näissä kaikissa oon juossut toista osuutta ja oma lähtöpaikka on ollut järjestään aika kaukana kärjestä. Mitään ihmeellisen hyviä suorituksia nuo eivät ole olleet vaan oikeastaan kaikille reissuille on mukaan mahtunut virheitä eli tuommoisella aika perusjyräyksellä nuo nostot on tehty.

Viikonloppu vietettiin oikein kivoissa merkeissä Hämeenlinnassa. Ohjelmassa oli oikein mukava suunnistustreeni hienossa maastossa, saunomista, grillausta, syömistä, juomista, Roots-risteily, parit punsit kapakissa, karaoken kuuntelua, tangon taivutusta, youtubesta vanhojen klassikoiden (aka kurkkupunttien) katsomista, vähän nukkumista, pieni aamulenkki, vierailu Metsäkylän navetassa, syömistä ja muutakin kivaa. Kiitokset siis Hämeenlinnaan päin vieraanvaraisuudesta - ens viikolla jatketaan Tampereen/Hämeenkyrön maisemissa...

Kesälaitumella

Crescentin jälkeen on tullut parit pitemmät lenkit tehtyä ja parit iltarastit kierrettyä. Vehoniemen iltarasteilla juoksu tuntui ihan hyvältä mutta seuraavana aamuna polvi oli taas vähän pahemmassa kunnossa. Normaali tie/polkujuoksua tuntuu kestävän ihan hyvin mutta maastossa rasitusta näemmä tulee vähän liikaa. Olin päättänyt käydä vielä keskiviikon Nokirastit Hämyksellä ja se ei polven tilaa mainittavasti parantanut, mutta kevyellä lenkkeilyllä sekä fillaroinnilla polvi on saatu kohtuullisen hyväksi.

Vkonloppuna oli kalenterissa Punkalaitumen kesärastit. Kyseisessä maastossa viimeksi olen tarponut vuonna -89 SM-Yössä ja muistikuvien mukaan tarjolla olisi ihan mukavaakin maastoa. Ilmeisesti dementia ei ole edennyt vielä kovin pitkälle kun maasto tosiaan oli ihan mukavata. Tarjolla oli lievästi venytettyä keskimatkaa (4.7 km) ja säätila oli oikein kesäisen nihkeä. Alkuhien ottamiseen ei siis tarvinnut ihmeemmin revitellä.
Itse kisa meni tiivistettynä niin että kahdelle ekalla rastille tein yhteensä n. 1,5 min turoilut. Sitten homma rauhoittui ja oikeastaan koko loppumatka meni ilman isompia virheitä. Lämmin sää teki miehen etenemisestä kohtuullisen lahnamaista joten mitään kilometrivauhtiennätyksiä ei tällä kertaa rikottu. Mutta kiva kisa, hyvä maasto ja tiukkaa suunnistusta. Se riittää. Tulokset.

Aivot narikassa - case Crescent

Jukolan jälkeen ohjelmassa on ollut palauttelua, polven kuntouttamista sekä tietysti Jussin viettoa. Jukolan ja rippijuhlien jälkeen mies oli kyllä väsynyt pitkälle Juhannusviikolle asti. Valvominen ja fyysinen suoriuttaminen näyttää tässä iässä vaativan vähän pidempää palautteluaikaa kuin 20 vuotta sitten. Polven kanssa meinasin jo tosissani huolestua kun vielä Juhannusviikonloppunakin pikkunen juoksulenkki alkoi loppupuolella kääntyä tuskaiseksi. Jätin sitten juoksentelut suosiolla väliin ja poljeskelin vähän munamankelilla ajatuksena että jos polven saisi suunnistuskuntoon keskiviikon Crescent kisaan.

Polvi tuli kyllä kuntoon mutta muuten jatkettiin tutulla aivot narikassa teemalla. Kisa lähti ihan kohtuullisesti käyntiin. Maastopohja oli ehkä vähän vaativampaa (risukkoa) kuin olin odottanut ja suunnituksen kanssa sain tehdä ihan tosissani töitä että olisin pysynyt kartalla - jotenkin en päässyt kartan kanssa oikein sinuiksi koko matkan aikana. Mutta alkupätkä meni siis ihan kohtuullisesti vaikkakin fyysinen vire ei nyt ihan tapissa ollutkaan. Sinänsä ei ihme kun käytännössä Jukolan jälkeen ei minkäänlaista kunnollista juoksulenkkiä ole tullut tehtyä. Hiukan puolenvälin jälkeen tein sitten kunnon kämmin. Vähän kiireellä rastilta, sitten samaistin itseni väärin (luulin olevani etelämpänä), sain itseni kiinni suolta pohjoisesta mutta jostain syystä en osannut suoraan rastille. Aikaa paloin varmaan liki 5 min.

Tuon päälle sitten vielä yhdellä rastilla luokkaa minuutin pummi. Eli jälleen kerran karua lukua pummit sarakkeeseen. Kutosella olin vielä piikkipaikalla ja normi perussuorituksella se olisi säilynyt maaliin asti, mutta näin tällä kertaa. Tulokset.
No, positiivinen asia on se että polvi on kunnossa.

Heinäkuun ohjelmasta voinee paljastaa sen verran että todnäk Punkalaitumen rastit, Kesäillan rogaining (2h-sarja) ja retkirogaining (8h-sarja) ovat ohjelmassa. Elokuun aloitankin sitten tunturisuunnistuksella.

Jukola

Menneenä vkonloppuna oli siis vuorossa suunnistavan kansan vuoden kliimaksi eli Jukola. Summaroituna homma meni osaltani jokseenkin näin.

Joukkue oli tuttuun tyyliin Datactica ja osuus myös tuttuun ja turvalliseen tyyliin 2. Ekan osuuden viestinviejä nautti Sipoonkorven maastoista siihen tyyliin että pääsin lähtemään sijalta 1520 hiukan kolmososuuden kärjen takana (eli olimme jääneet jo yhden kierroksen ekassa vaihdossa). Oma fiilis lähdössä oli jotakuinkin luokkaa lahna eli jostain syystä fyysisesti tuntui heikolta ja suunnistuksenkin suhteen jatkettiin vähän 'pitkä päätyyn ja perään' asenteella. Fyysinen velttous johtui ehkä siitä syystä että olin laskenut pääseväni metsään vähän aikaisemmin ja ehkäpä ruokailu tuli tehtyä vähän turhan aikaisin. Eli oli vähän sellainen kutina että kuinkahan energiat riittävät. Suunnistuksen suhteen taas olisi kerrankin ollut riittävän pitkä k-viitoitus katsella karttaa kunnolla ja tehdä suunnitelmaa mutta k:lle menin jotakuinkin kartta rullalla. No ykkösvälillä sitten heti urpoiltiinkin ihan riittävästi. Mulla oli eteläisin hajonta ja ilmeisesti jo avausosuudella eteläisimmän hajonnan (kärki)joukkueet olivat menneet kohti kahta pohjoisempaa hajontaa ja sieltä sitten sitten keräilleet itsensä oikealle rastille. Sama mulla eli ensin rastin pohjoispuolella kiemurat ja sitten vasta omalle. Takkiin tuli heti varmasti yli 2min. Myös tokalle rastille tein samanlaisen kämmin eli ensin kohti toista hajontaa ja sieltä sitten korjaus omalle. Kakkosen pummi oli kyllä kertaluokkaa pienempi. Sitten homma rauhoittuikin ja homma sujui suunnistuksellisesti kohtuullisen hyvin. Pientä kiemuraa tuli väleillä mutta ei mitään isompaa. Pitkällä välillä en tajunnut mennä suoraan kielletyn alueen reunaan vaan rymysin puskassa ja siitä tuli vähän takkiin. Fyysisesti pystyin pitämään ihan hyvää matkavauhtia mutta mitään iskua ei oikein missään vaiheessa pystynyt tekemään. Energiat säilyivät ihan OK loppuun asti. Väkeä oli edessä käytännössä miltei koko ajan ja muutaman kerran juutuin letkoihin kun en jaksanut pumpata sivulta ohi. Paremmissa letkoissa olis ajasta varmaan saanut paljonkin pois. Vaihtosija oli 878 eli nostoa tuli 642 sijaaa ja aika oli 1:36 ja rapiat päälle. Virheet pois plus paremmalla fyysisellä vireellä joku 1:27 ois voinut olla ihan tavoitettavissa. Se siis Jukolasta. Hieno tapahtuma kuten aina ja tänä vuonna maasto oli kyllä ihan priimaa joten nauttia sai kyllä koko rahan edestä. Tarkempaa dataa löytyy täältä ja täältä.

Vaihtoon tulon jälkeen olikin sitten kiire pesulle ja kotimatkalle. Kotona olin n. 5:30 ja noin tunnin unien jälkeen olikin aika herätä virkeänä ja valmistautua vanhemman tyttären rippijuhliin. Klo 9 oltiin jo Viljakkalan kirkolla ja siitä sitten koko päivä juhlarumbaa aina iltaselle asti. Eipä tarvinnut odotella unen tuloa vieraiden lähdettyä...Mutta kivat kekkerit ja ennenkaikkea ylpeä pitää olla fiksusta ja viehkeästä tyttärestä.

Alkuviikosta onkin sitten lähinnä palauduttu vkonlopun rasituksista. Negatiivisenä juttuna on että toinen polvi on pikkuisen vihoitellut ja täytynee ottaa pari ylimääräistä huili päivää ja parannella polvi kuntoon. Seuraavat geimit vasta ens keskiviikkona Sastamalassa joten eiköhän tässä ole varaa palautella ja nauttia Jussista. Positiivisenä seikkana on se että molemmat sitikat on kunnossa:-)

TG karttapalat

Ja sunnuntain urpoilut vielä karttojen kera.

Rasti 1:

Tieltä lähdettäessä hetki mäenpäällystää ja siitä lasku notkoon. Sitten luulin meneväni suurinpiirtein sinisen katkoviivan mukaan kun taas todellisuudessa mentiin punaisen viivan mukaan. Kun ne aivot oli narikassa ja kompassia ei todellakaan katseltu niin sittenhän oltiin kuulat hukassa ihan sujuvasti. Matkallisesti kiemuraa ei ihan tolkuttomasti tullut mutta kun en itseäni ihan heti tuolta kiinni saanut niin aikaahan siinä paloi.

Rasti 3:

Kompassi taas jossain muualla kuin peukussa oikeassa asennossa. Oikein perinteistä 'pitkä päätyyn ja perään' touhua. Rinteessä aloin ihmettelemään isoa musaa oikealla ja eihän siinä mitään muuta mahkua ollut kuin että ollaan rankasti oikealla.

Rasti 6:

Luulin olevani vasemmalla polulla (tossujen alla oli jokin karttaan merkitsemätön ura) ja siitä sitten sujuvasti oikealle puolelle palloilemaan. Kesti aikansa ennnekuin uskoin että olen oikeasti rankasti oikealla ja siitä sitten nöyränä rastille. 

Siinä suurimmat tötöilyt. Ja tosiaan vielä kaupanpäällisenä väsynyttä tossun nostoa niin loppusaldo oli hiukan surullinen.

Muutoin olen samaa mieltä Haapiksen ihmettelyistä eli loppupätkä oli varsin samankaltaista kuin viimevuonnakin. Luulisi että tuohon maastoon olisi saanut jonkin toisenlaisenkin ratkaisun, esim olisi käytetty tien pohjoispuolista maastoa enemmänkin hyödyksi (eli tienylitys rohkeasti lännempää).

Tampere geimsit

Vkonloppuna (la+su) oli ohjelmassa Pyrinnön isännöimät Tampere Gamesit Pinsiön koululta. Jo perjantaina olisi ollut tarjolla sprinttiä keskustorilla mutta tyydyin ihan suosiolla katselijan rooliin. Lauantaina oli vuorossa keskimatkaa ja suoritus oli kohtuullisen hyvä. Tötöilyä tuli jotakuinkin minuutin verran ja pataan otin voittajalta 30s eli puhtaalla suorituksella olisi piikkipaikkaan ollut mahikset. Eroa tuli etenkin lopun polku/tiepätkillä jossa meikäläinen on ihan diisseli verrattuna muihin. Mutta ihan hyvä veto kuiteskin.

Sunnuntaina tarjolla oli pitempää matkaa ja meikäläisellä oli ohjelmassa joka kauteen kuuluva perusteellinen urpoilu. K-pisteeltä ekaan mäkeen tietä puskiessa oli selvä että tänään ei koipi tule mitenkään herkästi liikkumaan vaan työtä etenemisen suhteen olisi kokoajan tehtävä. Heti ekalle rastille leivoin sitten ihan mallisuorituksen siitä miten samaistusvirhe ja kompassin unohtaminen johtaa aikas karuihin tuloksiin. Takkiin tuli heti arviolta 5:30 ja peli oli siis siinä. Viilikset suunnistamiseen ei siis olleet mitenkään korkealla mutta aattelin että hölkkäillään nyt hyvä maastotreeni ja yritetään jotenkuten löytää maaliin. Matkalle mahtui pari pienempää tötöilyä ja yksi suurempi urpoilu ja kaikenkaikkiaan virhesarakkeeseen voi laskea ainaskin 10min mistaakia. Karu luku! Kolmen sakkiin ei olisi ollut mitään asiaa puhtaallakaan juoksulla, sen verran väsyneesti oma tossu nousi tänään. Varsinkin viimeiset 3-4km olivat aika suoraviivaista luukutusta ja oman koneen kierrokset ei vaan riitä tuollaisessa pelissä. Jos hakemalla hakee jotain positiivistä reissusta niin eipähän enään tällä kaudella tarvitse vastaavaa urpoilua missään tehdä vaan nyt toivotaan suunnistuksellisesti parempia suorituksia. Ja tietysti taas ollaan pikkuisen noyrempää miestä kun lähdetään seuraavan kerran kartan kanssa metsiin möyrimään...

Kisojen dataa löytyy täältä. Eli vkonlopun saldo oli vähän kaksijakoinen - la ihan hyvää suoritusta ja su sitten ihan pohjamudissa ryömiskelyä. Positiivistä oli oikean isovarpaan kestäminen eli senhän kolautin johonkin vajaa pari viikkoa sitten iltarasteilla ja se on pikkuisen ollut turvoksissa ja vähän sen oloinen että ihan kaikki ei ole kohdallaan. Juoksemista olen vähän rajoittanut ja olen fillaroinut vähän enemmän ja hyvä että nyt varvas tuntuu kestävän.

Ens vkonloppuna onkin sitten Jukolaa ja rippijuhlia - en tiiä kummat on rankemmat kekkerit mutta yhdistettynä samaan vkonloppuun on aika varma että seuraava viikko alkaa aika rauhallisissa merkeissä.

Käytiin muuten koiruuden kanssa iltarasteilla yleisönä.

SM EP plus muuta sälää

Viimeisimmän päivityksen jälkeen on ehditty vetästä parit iltarastit, tehdä vähän mökkihommia, naatiskella kulttuurista ja kaiken kruununa selviydytty hengissä SM erikoispitkiltä.

Iltarasteja on tarvottu kaksin kappalein. Vehoniemessä oli tarjolla lämpöstä keliä, harjun rinnettä, polkua ja pikkasen risuja. Helarasteilta tuttu suunnistustekemisen puute oli vahvasti mukana. Alusta alkaen aikamoista säheltämistä. No, hyvä reeni ja vähän totuttelua lämpöisempään keliin.

Seuraavassa viikonvaihteessa olisi kotipitäjässä ollut tarjolla pöheikön pöllytystä mutta sen verran pelotti sunnuntain SM EP että jätin pöllytykset muiden hoidettaviksi ja itse keskityin lähinnä kropan lepuuttamiseen. Ihan totaalista lepuutusta ei tullut kun perjantaina oli vuorossa perinteiset Tottijärven laituritalkoot + saunomiset päälle ja lauantaina tarjolla oli kulttuurielämyksiä Tampereen Teatterissa. Kyseessä oli nuoremman tytön tanssikoulun päätösesitykset ja vaikken tanssista/baletista ym. oikein mitään ymmärräkään niin olihan se hienoa katsoa kun nuoret esiintyivät loistavasti. Kateeksi vähän kävi nuorten kropan taipuisuus ja kehon hallinta - ei ois varmaan paha harrastus kenellekään kestävyyslajeja harrastavalle nuorelle. Tietysti upeaa oli myös se että näytös oli saatu niinkin hienoon tilaan, varmaan ikimuistoinen kokemus nuorille tanssijoille esiintyä oikean ison teatterin lavalla.

Sunnuntaina oli sitten SM EP. Matkaa oli tarjolla vähintään riittävästi, lämpötilat olivat makuuni vähän turhan korkeat ja maaston suhteen oli jokseenkin realistiset odotukset (hienoa avokalliopaanaa luvattiin mutta itse varauduin riittävään määrään suokanervikkoa). Lyhyesti summattuna reissu meni hyvin. Läksin kohtuullisen varovasti liikkeelle ja pääsin ihan hyvään rytmiin. Mitään isompia tötöilyjä ei tullut, joskin tuollaisella matkalla jotain virheitä melkein väkisin tulee. Noin 4km ennen maalia alkoivat koivet kramppaamaan ja se alkoi syömään vauhtia heti. Mitään kovin äkkinäisiä hyppyjä ym. liikkeitä ei oikein voinut kuvitellakaan enään tekevänsä ja myös tiellä vauhti alkoi olla aika rauhallista, mm. D50 sarjan voittaja meni heittämällä ohitse:-) Tuloksena oli kuiteskin 16. sija johon olen tyytyväinen. Sija ei olisi juurikaan noussut vaikka kramppeja ei olisi tullutkaan. Sarjan kärki meni kyllä kovaa - tais olla koko kisojen kovin km vauhti eli hattua täytyy nostaa. Tulokset.

Reissut muuten tein pyörällä ja olihan ihan kiva ajella kun keli suosi. Pohjanmaalla ainakin uskotaan maanviljelyksen kannattavuuteen, senverran tukevasti paska haisi aina välillä kun isännät levittivät tavaraa pelloilleen.

Maanantaina aattelin vielä käydä polkaisemassa iltarastit Julkujärvellä ja matkana 5km. Kyllähän EP koivissa tuntui ja jyrkempiä mäkiä en edes yrittänyt polkea ylös vaan suosiolla kävelin. Tasasella pääsi kuiteskin ihan hyvin eteenpäin. Reissun miinuksena oli se että vedin oikein komeasti turvalleni ja rytäkässä ainakin oikea isovarvas ja vasen olkapää ottivat vähän itseensä. Mikähän tässä on kun melkein joka mettäkeikalla tulee jotain kremppaa?

Tänään aattelin mennä Kyötikkälään fillarirasteille jos vaan olkapää kestää munamankelilla veivaamista.

Vein muuten sitikan huoltoon:-)

Urheiluelämää

Nimittäin penkkiurheilijalla on kovasti seurattavaa näinä aikoina. Jääkiekkoa kattelen n. kerran vuodessa eli liiga, NHL ym geimit ei kiinnosta mutta Suomen MM-pelejä tulee kyllä seurattua. Jääkiekkohan on hienoa liikuntaa, mukula talvisin tultiin koulusta kotiin ja äkkiä sutaistiin läksyt ja jotain muonaa naamariin ja sitten ulkojäille höntsäämään. Normaalisetti tais olla 3-4h päivässä ja siitä ei pidetty harjoituspäiväkirjaa eikä ollut (onneksi) ketään valmentajaa yrittämässä tehdä hommasta liian vakavaa. Hienoa oli ja väittäisin että aika monipuolista liikuntaa. No se menneistä.

Hokin lisäksi seurannassa on tottakai suunnistuksen EM-kisat ruottinmaalta. Aika veikeän näköisiä maastoja, olisi hieno päästä ittekin joskus tuonne seudulle kartan ja kompassin kanssa. Naiset on pitäneet Suomen mainetta yllä mutta miehillä on pientä alivirettä. Hattua täytyy nostaa Mr Novikoville joka ei ihan juniori enään ole mutta tosipaikan tullen näyttää vauhtia piisaavan. Lundanesin meno on ollut myös häkellyttävän tehokasta ja suoraviivaista, näkee että homma on lapasessa jotakuinkin koko ajan ja mitään kiemurtelua ei vaan miehelle tule vaan kaveri etenee kuin juna.

Polven suhteen ollaan siinä mielessä viisaampia että mitään polvessa ei taida lopultakaan olla rikki vaan kipuilut ja epämiellyttävät tuntemukset johtunevat vaan siitä että tärsky oli niin voimakas että jotain pientä pehmyskudosvauriota on tullut ja ottaa aikansa ennenkuin ne paranevat. Lääkäri sanoi kuitenkin että mitenkään polvea ei tarvitse varoa vaan liikkua saa sen minkä uskaltaa (ja pystyy). Kävin maanantaina iltarastit harjussa ja kyllähän polvi kesti, ainoa juttu mitä en oikein uskaltanut tehdä oli jyrkkään rinteeseen viistosti alasjuoksu. Sen verran annoin periksi että perinteinen 7km vaihtui 5km ja tais olla ihan oikea valinta. Torstaina oli vuorossa Helarastit Kaukajärvellä ja polven suhteen homma toimi. Muuten ei sitten toiminutkaan. Vähän oli väsynyt olo ja suunnistuksen kanssa tuli pari pikkuisen isompaa tötöilyä. Tuloksena 4. sija ja puhtaallakaan juoksulla ei kärkeen olisi ollut asiaa. Kakkossijaan olisi voinut olla jotain saumaa mutta jossitellahan voi vaikka kuinka. Tulokset löytyy täältä.

Seuraavana onkin sitten vuorossa SM EP. Matkaa on tänä vuonna tarjolla senverran rutkasti että jo tässä vaiheessa olo on aika nöyrä. Viime vuonna Joensuussa vähän reilu 16km teki jo tiukkaa ja nyt pistetään melkein 4km lisää. Toki maasto on tasaisempaa mutta enpä sitten tiiä onko suokanervikko mitenkään erityisen helppoa verrattuna Joensuun maastoihin. Mutta eiköhän tuostakin koitoksesta selvitä hengissä ja varmasti tarjolla on hyvää suunnistusrataa joten naatiskella voi ainakin sen puolesta.

Ja niin, pikkusitikka saatiin pajalta ja samalla varattiin uusi aika:-)

Suunnistuskausi startannut

Pyynikki-juoksun jälkeen on päästy myös tositoimiin suunnistuksen saralla. Takana on parit iltarastit sekä Pirkkalan am-sprintti.

Iltarastikausi alkoi perinteisesti Kaupista ja aikamoinen siksak rata oli saatu seiskasta aikaiseksi. Pyynikin mäet painoivat jaloissa jonkin verran ja sitten tuli vielä perinteiset urpoilut suunnistuksen kanssa joten loppuaika oli sen mukainen.

Am-sprintti olikin elämäni ensimmäinen sprinttiskaba ja voi olla että ei ihan viimeiseksikään jää vaikka sprintin faniksi en suoranaisesti ilmoittaudukaan. Mutta hyvää reeniä saa kun voi (yrittää) luukuttaa asvalttipaanaa niin paljon kuin keski-ikäisestä kehosta irti saa. Pirkkalan sprintti meni mielestäni ihan hyvin, suunnistus sujui ihan OK ja kehosta sain puristeltua sen mitä tässä vaiheessa kautta siitä irti saa. Alun maasto-osiolla pysyin hyvin kisassa mukana mutta lopun kaupunkipätkillä aloin sitten ihan puhtaasti tossulla jäämään. Tuloksena kuiteskin 2. sija am-kisoissa. Tarkemmat tulokset.

Kauden toiset iltarastit olivatkin sitten sitä ehdotonta priimaa ja legendaa eli ohjelmassa oli Rusko-Hervantaa 7km verran. Maastohan vaatii rankkaa duunarin luonnetta, risuja ei pidä pelätä ja kaupan päälle vielä täytyisi osata suunnistaa tarkasti. Jo ennen lähtöä tein päätöksen että polkuja en kiertele vaan painelen pitkin mettiä ja annan keholle koko rahan edestä maastossa etenemistä. Jonkin sortin väsymystä oli kehossa Am-sprintin jälkeen ja homma lähti vähän puolivaloilla liikkeelle. Suunnistaa ei oikein jaksanut ja se näkyi tekemisessä koko ajan. Parilla rastivälillä homma pysyi lapasessa mutta suurimmaksi osaksi kartan katselu jäi liian vähiin ja homman nimi oli enemmänkin pitkä päätyyn ja perään. Homman kruunasi se että tallasin yhden poikittain olevan rungon päälle joka sitten napsahti sopivasti poikki ja minä sitten koko massallani rysähdin suorana olevan koiven päälle ja polvessa tuntui aikas napakka kipu. Kesti kuitenkin juosta mutta jotain polvessa taisi ottaa itseensä. Iltarastien jälkeen olen käynyt parit lenkit tekemässä ja polvi periaatteessa kestää juoksemista mutta turvotusta on koko ajan ja tuntuu että mitään sivuttaiskiertoa se ei kestä. Aattelin että käyn katsastuttamassa sen ja toivotaan ettei sieltä mitään vakavampaa hajoamista löydy. Ei huvittais yhtään ruveta toipilaaksi tässä vaiheessa kautta:-(

Muuten elämässä on ollut pientä Citroen omistajan ajankulua eli pienemmästä sitikasta mosahti toinen etujousi kun oltiin koiruuden kanssa tulossa mökiltä puuhommista. Ei muuta kuin hinurin tilaus Jumppikseen ja sieltä hinurin kyydissä Lielahden Veholle. Koira oli hommasta vähän ihmeissään:-) No, sitikka saatiin jonkinlaiseen kuntoon mutta ei sekään ihan kunnossa ole joten palauttelen sen vielä Veholle. Seuraavaksi onkin vietävä bemari huoltoon. Joten tämmöistä ajoneuvonomistajan pikkujumppaa tässä näyttää lähitulevaisuudessa piisaavan...

Pistetääs vaihteeksi taas mallia kuinka urokset rentoutuu

Pyntsä

42-vuotta piti kertyä vuosia mittariin ennenkuin ymmärsin osallistua Pyynikki-juoksuun. Joskus nuorena miehenähän tuo olisi ollut kiva luukuttaa mutta silloin tuli aikaa vietettyä samoihin aikoihin todennäköisesti jossain eteläisemmässä Suomessa rasteja etsimässä.

Karhu-viestin jälkeen alkoi päässä kyteä ajatus että Pyynikki-juoksun voisi rykäistä ja ei muuta kun ajatuksista tekoihin. Mitään ihmeempää ennakko-odotusta juoksun suhteen ei ollut. Tarkoituksena oli pistää itseään vähän ahtaalle ja tehdä hyvä reeni. Kroppa ei ole mitenkään hyvässä kunnossa. Vanhat selkävaivat vetävät alaselän aikalailla jumiin ja tuntuu että jaloissakaan ei kaikki pelaa ihan niin kuin pitäisi, ihan kuin jotain hermoja vähän puristelisi. Selän suhteen vaimolle jo tilitinkin että nykyään aamujäykkyydellä tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin parikymmentä vuotta sitten:-). Eli juoksun suhteen ei mitään odotuksia mutta ihan yllättävän hyvinhän tuo loppujen lopuksi meni. Sää oli mainio ja joukkoa oli varsin mukavasti. Aika oli pikkuisen vajaa 45 (http://tu-38.sporttisaitti.com/pyynikkijuoksu/tulokset/) johon olen ko. reitillä, tällä kropan kunnolla ja tässä vaiheessa kautta ihan tyytyväinen. Juoksun päälle kävimme vielä perheen voimin syöpöttelemässä joten kiva sunnuntai siis. Isoin yllätys oli illalla kun läksin koiruuden kanssa vielä iltalenkille niin tuntui että selkä ei ole oikeastaan yhtään kipeä/jumissa - odotukset juoksun jälkeen olivat todellakin päinvastaiset eli odotin oikein mallikasta jumitusta. Ehkäpä kroppa alkaa tottumaan juoksupuuhiin talven hiihtelyjen jäljiltä.

Tänään siirrytään suunnistusharrastuksen pariin ja kausi starttaa, oikeastaan aika perinteiseen malliin, Kaupin iltarasteilta. Samalla myös firmaliigan startti ja tällä kertaa joukkueena Madrog.

Karhu-viesti

Karhu-viesti tuli hölkkäiltyä lävitse viime viikolla. Odotukset juoksun suhteen eivät olleet mitenkään kovin hyvät kun tuntui että kroppa on kohtuullisen hyvin jumissa Saariselän reissun ja muutaman juoksulenkin jälkeen. Verryttelyssä tuntui vielä ettei juoksemisesta voi tulla mitään mutta kun matkaan pääsi niin yllätävän hyvin kroppa antoi myöten ja meno oli helpompaa kuin mitä odotin. Toki parhaalla tahdollakaan juoksua ei voinut sanoa rennoksi eli homma oli enemmän runnomista mutta ei niin pahasti kuin aavistelin ennen starttia. Kyseessä oli siis toinen osuus, 7.9km ja aika oli 33:01 eli km-vauhti 4:12 johon olen tässä vaiheessa ihan tyytyväinen. Happi kulki kyllä eli sen puolesta eväitä on parempaankin kunhan kroppa saadaan vielä sietämään juoksua.

Sen verran maantiellä juoksusta innostuin että ilmoittauduin Pyynikki-juoksuun. Nyt täytys vielä tehdä töitä että saisin kropasta jumit pois niin tuo voi olla ihan mielenkiintoinen juoksu.

Suunnistuskalenteri alkaa näyttämään siltä että ohjelmassa on Pirkkalan AM-sprintti, Hela-rastit, SM-EP, Pyrinnön kisat ja Jukola. Siitä eteenpäin ei ole mietitty. Iltarastikausi startannee vabbuna Kaupista.

Jäsenkorjailuissa on viimeinen peruskurssin osio meneillään eli perusteet alkavat olla kasassa. Syksyllä jatketaan sitten jatkokurssin merkeissä.

Hengissä ollaan

Vaikka viimeisestä päivityksestä onkin rutkasti aikaa. Viimeaikojen kohokohtia ovat olleet vaimokkeen pirskeet ja Saariselän keikka. Vaimokkeen pirskeet oli oikein mukava häppening, porukkaa oli kivasti ja oli kaikinpuolin oli pirteät pirskeet.

Saariselän keikka pääsiäisenä olikin sitten ihan ensluokkasta kamaa. Ennen reissuunlähtöä räkätauti meinas pukata päälle ja oli aika epävarma olo miten pystyy hiihtelemään. Onneksi tauti pysyi kurissa niin ettei harrastustoiminta häiriintynyt. Torstaina oli ohjelmassa siirtyminen Saariselälle ja pikkuinen iltalenkki. Keli oli oikein mukava ja Vaskoolia silmälläpitäen kaikki oli OK. Perjantaina olikin sitten synttäripäivä ja sen kunniaksi oli ohjelmassa aamupäivällä Vaskoolihiihto ja illalla paikallisessa juottolassa oli Popeda lauteilla. Vaskooli meni oikeastaan paremmin kun aattelin. Räkätaudin takia oli aika epävarma viilis ja ajatus oli että jos alkaa oikein ahdistaa niin jätän kesken. Matkanteko sujui kuitenkin ihan yllättävän hyvin. Sukset toimi vähän vaihtelevasti - välillä tuntui että luisto oli ihan OK kun taas välillä tuntui että eihän eteenpäin pääse olleskaan. Anyway tuloksena oli mielestäni ihan hyvä hiihto ja tarkempaa dataa löytyy täältä. Ilman räkätautia ja vähän paremmalla kalustolla olisi ajasta varmaan saanut raapaistua kivasti pois. Mutta mitäs noista - pääasia oli että oli kiva hiihdellä hieno lenkki hienossa säässä. Ja maalissa homman kruunasi pullo ykköskaljaa:-) Illalla olikin sitten vuorossa Popedaa ja meininkihän oli varsin mallikasta. Viinan kanssa lotraaminenkin jäi niin vähiin että aamulla pääsi tuuppaamaan Kulmakurun lenkin Kakslauttasen ja Laanilan kautta. Sunnuntaina tulikin käytä Rautulammella ja sieltä Taajoksen ja Vellin kautta Kaunispäälle jossa ajatuksena oli kietaista minttukaakaot mutta oli jonoa sen verran että mintut jäi väliin. Maanantaina kävin vielä aamusella pienen lenkin heittämässä ennen kotiin lähtöä. Kilsoja tuli kaikenkaikkiaan n. 175 ja retken päätteeksi oli sellainen fiilis että nyt saa suksimiset vähäksi aikaa riittää. Eli sukset heilautettiin matkan päätteeksi hyllyyn ja nyt siirrrytään juoksupuuhiin.
Ens lauantaina onkin jo vuorossa Karhu-viesti ja ohjelmassa 2. osuus. Kiva lähteä katsomaan miten koipi liikkuu...

Hiihtelyä ja liukastelua

Kelit on olleet pikkasen haasteelliset. Ainakin juoksemisen kannalta. Asvaltilla mättö ei oikein innosta ja mettäpolut on aikas livokkaassa kondiksessa joten juoksulenkit on olleet aika lyhyitä silpasuja. Mutta ehkä hyvä niin, eiköhän noita juoksukilsoja vielä tule kerättyä kunhan kelit paranee. Hiihtelyäkin on vielä harrastettu ja itseasiassa tänään illalla olikin Koukun suuntaan oikein viimesen päälle upeat paanat. Aurinkokin vielä paisteli joten eipä ollut olosuhteiden puolesta rutkuttamista. Oon varmaan aika puhtaasti vähemmistön edustaja kun toivon että hiihtelykelit säilyis vielä puoltoista viikkoa jotte Saariselälle pääsis ns lämpöisenä. Niin, Saariselän keikkaan on enään puoltoista viikkoo ja sitähän odotetaan kuin penskana joulua.
Eilen, kuten jo etukäteen hehkuttelinkin, tuli tsekattu mister Ahvonen livenä ja onhan se shoumään ei käy kieltäminen. Pikkuisen vuodet ovat puraisseet miehen ulkomuotoon mutta äänihän on pysynyt muikeena. Ahvosta säesti Hämeenkyrön oma pumppu päällikkönä big daddy ja kyllähän kaverit veivata osaa. Ohjelmistoon oisin toivonut enemmän funkympaa kamaa mutta kaikinpuolin hinta/laatusuhde oli kohdallaan. Kehiksen soittoillat jatkuvat ens syksynä/talvena ja ohjelmistossa luvassa hienoa viihdettä - kannattaa tsekata. Livekeikkaa vähän erilaisessa ympäristössä. Kuten Ahvonen totesi - paikka on paljon persoonallisempi kuin yökerhot mutta yökerhoissa brenkkua on paremmin tarjolla:-)
Ens lauantaina sitten on meillä kotona aika räväkät pippalot, toivotaan että meininki ainkain samaa luokkaa kuin eilen...

Puhti loppunut?

Kun ei enään näytä ehtivän tätä plokia päivittämään? Vois sanoa että nyt päivät on olleet sillälailla positiivisessä mielessä ohjelmaa täynnä ettei ole muistanut päivittelyjä tehdä. Positiivisessä mielessä siksi ettei mitään stressiä ole tullut vaan aikataulut ovat olleet sopivan väljiä.

Pirkan jälkeen olen yrittänyt jatkaa hiihtoharrastusta ja kelit ovatkin olleet ihan mukavia joskin viime päivinä paanat on olleet aika roskaiset. Suosiolla olen siirtynyt pertsasta luisteluun ja ihan kivaahan sekin välillä on, saapa kroppa pikkuisen erilaista ärsykettä. Viime tiistaina aloitettiin taas juoksulenkit ja kyllähän keho vähän ihmeissään oli kun oikeastaan koko talvena ei mitään ihmeempää juoksusettiä ole tullut tehtyä. Torstaina tein siinä mielessä spesiaalilenkin että läksin Nokian Eedenistä, yritin aikani liukastella pyöräteitä kunnes tajusin että Pyhäjärven jäällähän vois olla ihan hyvä juoksupaana. Eihän se jäällä mitään tartania ollut mutta kuitenkin pitävämpi kuin pyöräteillä. Extrabonuksena tuli sitten katseltua Nokiaa ihan uudesta perspektiivistä. Liukkaat kelit tuntuvat kyllä olevan vanhan miehen lihaksistolle pahinta myrkkyä. Mutta kyllähän se siitä iloksi kääntyy, aina ennekin niin on käynyt. Positiivistä on että happi tuntuu kulkevan vaihteeksi ihan mukavasti joten jos lihaksiston saisi tottumaan hölkyttelyyn niin mukavaa settiä on luvassa silläkin saralla. Ja suunnistuskausihan on palttiarallaa kuukauden päässä. Kattelin jo Irmasta vähän kesän kalenteriakin mutta palataan siihen myöhemmin.

Muuten lähiajan ohjelmassa on mister Ahvosta (http://fi-fi.facebook.com/events/346436898712406/). Luvassa varmaan hilpeä setti. Parempi puolisko on järjestämässä synttärikemuja seuraavalle vkonvaihteelle ja luvassa on pirteät pippalot. Niistä kun selviää niin sitten onkin jo kohta aika pistää biilin nokka kohti pohjoista.

Opiskelupuolella alkaa lääketieteen perusteet olla aikalailla puikoissa. Pari kevyttä kurssia ja se on sitten siinä. Jäsentenkorjaamisen opiskelut sitten jatkuvatkin, huhtikuussa peruskurssin viimeinen jakso ja syksyllä aletaan jatkokouluttautumaan.

Työrintamalle kuuluu ihan hyvää. Aihe on mielenkiintoinen ja alalla tapahtuu paljon. Lisäksi kyseessä vielä  niin konkreettinen juttu että helppo löytää tekemiseen perspektiiviä ihan omasta takaa.

Pirkka

Tänään oli ohjelmassa puolikas Pirkkaa pertsalla. Vatsavaivat hellittivät sopivasti ja lauantaina pistettiin kroppa muutenkin ojennukseen joten suhteellisen hyvälle mielellä pääsi liikkeelle. Jämin jälkeen ei mitään ihmeellistä treenaamista ole tehty joten sen puolesta oli vähän arvoitus miten happi alkaa kulkemaan. Keli oli mitä mainioin. Aurinko möllötti ja silti pysyttiin koko matkan ajan pakkasen puolella. Varsinkin alkumatkassa lentokentältä Kyröskoskelle tultiin ihan rivakkaa tahtia johtuen aikas jäisestä ladusta. Kyröskosken jälkeen olikin sitten enemmän normaalia hiihtelyä eikä ihan pelkkää tasatuupparia jäisellä paanalla. Suksi pelas oikein hyvin. Pito pysyi hyvänä koko matkan ja luistokaan ei ihan surkein ollut joskaan ei ihan paraskaan. Matkanteko sujui myös oikein miellyttävästi, minkäänlaista tummumista ei missään vaiheessa tullut ja ainoa jossittelun aihe oli taas sama vaiva kuin Jämillä eli naruista ja hartioista alkoi vähän puhti lopussa loppumaan. Pistelin sitten jalkatyöllä enemmän eli vuorohiihtoa ja yksipotkuista tasuria. Jämin jälkeen totesin että jos samaan aikaan Pirkassa mennään niin olen tyytyväinen. Meni reilusti paremmin johtuen hyvästä kelistä loppuajan ollessa 2:37. Oikein mukavat fiilikset jäi. Nyt sitä jo oikein odottaakin Saariselän keikkaa ja Vaskoolihiihtoa. Toivotaan että keli olisi vielä yhtä priimaa kuin tänään...

Puolikuntoista elämää

Jämin jälkeen, muutaman päivän päästä,alkoi alavatsa kiukuttelemaan. Ei mitään yrjötautia eikä mitään kunnon kipua mutta sellaista ihme jomotusta. Kävin työterveydessä ja sain antibiootit mutta tuntuu ettei niistäkään mitään välitöntä apua ole. No olenkin sitten käyttänyt vähän kaikenlaista muuta konstia vaivaan ja nyt tuntuu siltä että se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Jokatapauksessa liikunnasta tuli n. viikon tauko joskin koiran ulkoilutukset ja lumityöt on tullut hoidettua normaaliin tapaan. Tänään kävin vähän hiihtämässä ja kyllähän se sujui mutta tuntui että ei mies ihan terve ole. Sunnuntaina olis puolipirkka ja täytyy katsoa miten sen kanssa käy.
Muuten on tullut taas opiskeltua jäsenien korjausta ja uutta oppia on tullut mukava pläjäys lisää. Nyt ollaan siinä pisteessä että pystyy koko kehon varpaista päälakeen käsittelemään joten sen puolesta kokonaisvaltaista käsittelyä pystyy antamaan.
Eilen oli juhlaa kun koko perheen (-koira) voimin käytiin Saludissa lappamassa lihaa naamariin. Hyvää oli joskin joskus olen parempaakin saanut. Spesiaalia oli tietysti se että koko perhe istui samassa pöydässä samaan aikaan. Sekään ei meillä ihan arkipäiväistä ole.

Jämi

Eilen oli ohjelmassa Jämi42 ski. Keli oli kohtuullisen hyvä, mitä nyt vähän tuuli aukeammilla paikoilla. Oma suoritus oli semmoinen aika perusveto. Ennen starttia aattelin että hyvänä päivänä vois mennä jonnekin 2:40 tietämille. Ekalla juottopisteellä (11,5 km) oli selvää että tuo 2:40 ei tule toteutumaan vaan siitä jäädään eli perusvauhtikin heti alusta oli vähän liian hidasta. Noin 35 km jaksoin mennä ihan hyvin mutta sitten alkoi hartiapankista omat talletukset loppumaan ja tasatuupparilla vauhtia alkoi hiljenemään. Mitään varsinaista tummumista ei tapahtunut vaan käsistä vain yksinkertaisesti alkoi paukut loppumaan ja yritin sitten säästellä käsiä pistelemällä vuorotahdilla sellaisia pätkiä jotka olivat ihan selkeitä tuuppauspätkiä. Loppuaika oli kuiteskin hitusen alle 2:50 (http://www.jami147.fi/dokumentit/jami42.html) ja en minä siihen mitenkään pettynyt ole. Vähän paremmalla kelillä tuo 2:40 ois varmaan ollut ihan saavutettavissa. Aattelin myös että kärki painaa hyvän matkaa alle kaks tuntia mutta yllätäen alle kahden ei päästy.

Seuraava koitos onkin sitten kahden viikon päästä puolipirkka. Jos samaan aikaan mennään niin pitää oikein tyytyväinen olla.

Ylläksen matkasta jäi niin hyvä maku suuhun että oli pakko varata vielä pääsiäiselle pohjoisen keikka. Suuntana tällä kertaa Saariselkä ja siellähän on sopivasti Vaskoolihiihto (http://www.lapinsudet.net/v/index.php) joten jos ei ihmeitä tapahdu niin tuonnehan pitää mukaan mennä. Kerran olen aikaisemmin ollut ja reittihän on mitä mahtavin. Tällä kertaa taidan pösäyttää tuon pertsalla.

Kesäkauteen siirrytäänkin sitten näillänäkymin heti pääsiäisvkonlopun jälkeen kun ohjelmassa on Karhuviesti ja kuulemma tarjolla on viimevuotiseen tapaan aloitusosuus. Siis juoksuhommiakin olisi parempi aloitella jo maaliskuun puolella...

Hengissä ollaan

Vaikka päivitystahti onkin nuukahtanut huolestuttavasti. Aika on kulunut sekalaisen säädön parissa, pakkasessa kärvistelyssä ym ym. Uuden työmaan myötä on vapaa-aika vähentynyt ja siksipä kai päivitystahtikin on osaltaan hiipunut. Viimeaikojen ehdoton kohokohta oli Ylläksen hiihtolomanen (eli 3 pv miniloma). Kelit olivat viimeisen päälle priimaa (sunnuntaina -5 ja arska paisteli pilvettömältä taivaalta) ja ulkona tulikin oltua oikein kunnolla. Hiihdeltyä tuli varmaan jotain 115km ja siihen määrään olen ihan tyytyväinen. Perjantaina tein pienen suksittelun autolla ajelun päälle, lauantaina reitti oli Äkäslompolo-Velhon kota-Hannukainen-Luosujärvi-Aurinkotupa-Ylläsjärvi-Latvamaja-Hangaskuru-Äkäslompolo, sunnuntaina Äkäslompolo-Hangaskuru-Kotamaja-Kukaslompolo-Äkäslompolo-Kotamaja-Karhunkota-Latvamaja-Kesänki-Äkäslompolo. Maanantaina sitten taas pieni lenkki ennen ajomatkaa. Sunnuntain sikssak reittiä selittää se että yöllä oli satanut lunta ja valitsin reittejä vähän sillä silmällä ettei umpihankeen olisi tarvinnut pistellä. Enemmän olisi toki voinut suksia mutta nyt nuo määrät pysyivät sillä tasolla että mitään tummumista ei päässyt tapahtumaan ja hommasta nautti oikein kunnolla. Hotlassa meillä oli vielä puolihoito joten energiaa ei kulunut sapuskojen miettimiseen. Kaikenkaikkiaan mahtava reissu. Nyt sitten palautellaan pikkuisen Jämi skihin - toivotaan että keli on hyvä jotta pääsee taas nauttimaan hommasta.

Pakkaset paukkuu

Tiistaina tuli hiihdeltyä vajaa tunti josta osa vähän reippaammin. Homman mielenkiintoiseksi teki -21 astetta pakkasta. Yllättävän hyvin pysyi kyllä lämpöisenä mutta sellainen fiilis jäi että mielellään ei enään kylmempää tai alkaa huumori loppumaan. Torstaina ajattelin tehdä samanlaista settiä ja pakkaslukematkin pitäisi olla jotakuinkin samat.

Keskiviikkona oli eka päivä uudessa työpaikassa. Suoriutuminen oli vähän puutteellista kun puuttuu työkoneet, puhelimet ym ym. Mutta eivätköhän nuo vähitellen järjesty ja pääsee työstämään kunnolla. Kuviot on kyllä ihan mielenkiintoiset...

Vatta löysällä

Nyt alkoi hermostuttamaan. Jämi42 skissä viivalla on legendaarinen perinteisen pyssy Hjelmeset. Kuinka monta metriä pysyn peesissä? Onneksi oloa keventää Nokia-uran päätös. Tänään oli viimeinen päivä firmassa. Kaikenkaikkiaan tais tulla jotain 16 vuotta oltua ko firmassa joten ehkä se aika onkin tehdä jotain muuta. Paljon mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja tuli tehtyä mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että ei se aina ihan herkkua ollut, varsinkaan viime vuosina. Mutta kuitenkin kokonaissaldo on mielestäni kirkkaasti plussalla joten kiitokset kaikille matkan varrella mukana olleille. Uusista jutuista kirjoittelen vähän myöhemmin.

Varasin Ylläkselle lyhyen hiihtelyloman helmikuun puoleenväliin. Toivotaan että pakkasta ei ihan järkyttävästi olisi ja toisaalta ei tarvitsisi myöskään kovasti pyryttää jotta hiihtokelit olisi siedettävät. Mutta se otetaan mitä annetaan ja tarvittaessa mennään vähän pahemmassakin kelissä. Kuten edellä jo tuli hehkutettua niin Jämi42 on ohjelmassa. Myös Puoli-Pirkka on kalenterissa. Puoli-Pirkka siksi että edellisenä päivänä on tarkoitus mennä Ylivieskaan manklattavaksi ja kehon kunto sunnuntaina on vähän arvoitus - 90km voisi olla liian rankka setti. Vuokatti-hiihto kiinnostaisi myös mutta voipi olla että samana vkonloppuna on muuta menoa. Siinä siis talven kisakalenteria. Kesän suunnitelmista ei kait ole vielä varmaa kuin Jukola ja tunturisuunnistus.

Talvisäätä

Talvisesta säästä on saatu nyt nauttia ja ennusteiden mukaan kunnon pakkaset jatkuvat. Viikolla on tullut jonkin verran hiihdeltyä ja parit pienet jalkalenkit koiruuden kanssa sekaan tullut heitettyä. Varsinkin torstai-iltana oli harjussa aivan julmetun upea suksimiskeli ja vielä kun tuntui että konekin toimi vaihteeksi ihan kivasti niin kyllähän hommasta nautti. Lauantaina olikin ohjelmassa alamäkisuksittelua Himoksella. Ihan kivaa joo, mutta ehkä kuiteskin tuo murtsikka vie vielä voiton. Jokatapauksessa päivä tuli ulkosalla vietettyä ja jos saan 14-vuotiaan teini-ikäisen 'kaikki ulkonaliikkuminen varsinkin pakkasella on ihan p*******ä' mentaliteetillä varustetun nuoren olemaan kunnon pakkasessa yli 7h pihalla ja liikkeessä niin siinä on ainakin mulle tarpeeksi hyvä motivaattori lähteä tuollaisia reissuja toistekin tekemään vaikka homman järkevyyttä voi epäillä monelta eri kantilta. No, sunnuntaina sitten vuorossa olikin taas, yllättäen, Koukun suuntaan sujuttelua. keli oli kirpeä mutta kun rauhallisesti ja pisti vähän enemmän vaatetta niin pärjäsihän sitä ihan mainiosti.

Hiihtoo ja Leinosta

Vierailu Häijäässä tuli tehtyä perjantaina ja mukaan tarttui uudet pertsan menopelit. Heti ehtoolla oli pakko mennä tekemään pienet testit ja kyllähän nuo pelasivat varsin mainiosti vaikka uutta lunta olikin sekä ladulla että ilmassa. Lauantaina tein sitten vähän pidemmän testihiihdon ja kyllähän se suun muikeaksi veti kun kapulat tuntui toimivan oikein hyvin. Häijään myyjälle annoin niinkin tarkkaa speksiä kuin että suksien pitäisi olla helposti hiihdettävät ja niinpä nuo tottavie ovat. Pidon kanssa ei ole mitään ongelmaa ja luistokin tuntuu olevan vallan mukiinmenevä.

Launtai-iltana sitten oli vuorossa toisenlaista priimaa kun Kehäkukassa oli lavalla (tai no, lattialla) Marjo Leinonen & Funky Kingston. Olihan mukavata taas kuunnella livemusaa pitkästä aikaa (no, 1½ kuukautta - jollekin se on pitkä, toisille hemmetin pitkä) ja tietysti illan stara on aikamoinen persoona joten aika ei tullut pitkäksi. Kiva oli myös kattella&kuunnella rytmiryhmän soitantaa - taas ne suupielet alkoi lähestymään korvia.

Vkonloppu sitten kruunattiin tänään sunnuntaina kun aamupäivästä läksin tuuppaamaan pitempää hiihtolenkkiä. Tarkoituksena oli vetää ihan rauhassa ja kattella maisemia. Aika hyvin onnistuikin mutta vauhdista ois vieläkin voinut pudottaa pois. Jokatapauksessa tuli tuupattu jotain reilu 35 km joten ihan hyvin mulle. Jos lähtis hiihteleen Jämille maratoonia niin tuossahan aletaan kohta olemaan samoissa kilsamäärissä. Iltapäivän verryttelynä vein nuorimmaisen likan Horhaan pulkkamäkeen kaverinsa kanssa ja me koiruuden kanssa vähän ulkoiltiin siinä samalla. Kyllähän sekä likat että koira taas nauttivat kun saivat peuhata mäessä. Uusiksi täytyy tämäkin keikka ottaa. Nyt pitänee ruveta jännittämään meneekö Pate jo ekalla kiekalla pressaksi vai joudutaanko turvautumaan muodollisuuksiin eli toiseen äänestyskierrokseen. Ja niin, vielä päivän kruununa oli eilisestä Jokerista 2 oikein eli 2,5 EUR voitto tuli että napsahti. Taitaa olla planeettojen sijainnit kohdallaan kun elämä näin hymyilee...

Sekalaista säätöä

Viikko on tähän mennessä vierähtänyt sekalaisen säädön parissa. Säädöt on lähinnä liittyneet vanhasta työpaikasta irtaantumiseen sekä uuteen työmaahan liittyvien juttujen ihmettelyyn. Plussaa pitää antaa verotoimistolle jossa asioiminen oli hyvinkin miellyttävää ja asiallista. Toki tähän vuoden aikaan joutui vähän jonottamaan mutta kun siihen oli jo valmiiksi orientoitunut ja ottanut vähän lukemista mukaan niin eipähän tuo paha rasti ollut. Ja päälle sitten todellakin tuo hyvä ja ystävällinen palvelu. Pisteet siis Hatanpäälle. Samalla reissulla tuli päiviettyä kodin tietoliikenneyhteyksiä ja matkaan tarttui Elisa Viihde paketti. Kyseessä aika puhdas herätehankinta mutta alkukokemukset paketista ovat aikas positiivisiä. Asentaminen helppoa, yhteydet pelaa, telkkaohjelmat saa tallennettua monella eri tavalla ym. Negatiivisenä puolena varmaan sitten on nuorison yhä tiukempi jumittuminen töllön/tietsikan eteen.

Varsinainen yllätys ei ollut se että sähköyhtiöiltä tuli tasauslaskut ja kerrankin kävi niinpäin että jäin saamapuolelle ja tällä kertaa ihan merkittävästi. Lämmin syksy siis ihan kirjaimellisesti lämmitti myös kukkaroa.

Liikuttuakin on jonkin verran tullut. Tiistaina liukastelin juoksulenkin ja vähän lumenkolausta päälle. Liukastelu taas tuntui lihaksissa ja etenkin selkä ei tykkää yhtään hyvää ko. puuhasta. Keskiviikkona olikin sitten varsin priima hiihtokeli ja naatiskelin Koukun ja Nokian suunnalla.

Lauantaina onkin sitten tiedossa vähän muunlaista priimaa. Suomen Janis Joplin Marjo Leinonen vierailee Kehäkukassa (http://www.frantsilankehakukka.fi/matkailusivut/ajankohtaista/) ja tarkoitus olisi mennä katsastamaan minkälaista settiä on tarjolla. Uskoisin että juurikin sitä priimaa...

Hiihtokauden virallinen avaus suoritettu

Eli eihän sitä hiihtokautta voi katsoa kunnolla alkaneeksi ennenkuin Koukulle on menty sukset jalassa. Tänään se tapahtui järisyttävän hienossa talvisäässä. Ehdotonta priimaa. Väli Antilan pellot-Koukku ei ollut koneella ajettu mutta kyllähän siinä ihan hiihdettävät ladut meni. Koukulta Porintien suuntaan olikin sitten viimeisen päälle hienoa paanaa...Tuli myös testattua uusi Haltin hiihtoasu ja kyllähän se ihan mainiosti toimi. Hintaa puvulle tuli mutta eikös sitä niin sanota että köyhän ei kannata halpaa ostaa.
Lauantai kuluikin Mäntsälässä jäsenien korjausten saloja opetellessa. Mainio reissu ja taas mies viisastui kun sai seurata ammattilaisen työskentelyä. Päivä oli pitkä joten liikunnan puolesta tuli rokulia. Reissun päälle pääsi vielä saunaan ja parit karhuthan sitä tuli kaadettua kurkkuseen.
Perjantaina oli aamusta vähän pöperömpi keli joten suksien ulkoitus jäi vähän reilu tuntiin - ihan hyvä lenkki sekin.

Priimaa

Syksyn ja alkutalven synkistelyjen jälkeen nyt on tarjottu ulkonaliikkujalle viimeisen päälle priimaa keliä ja postikorttimaisemaa. Tiistaina oli ohjelmassa ekaa kertaa pertsaa sitten viime pääsiäisen. Vähän jänskätti kuinka toisen suksen side kestää menossa mukana kun pääsiäisenä se sanoi väliaikaisesti sopimuksensa irti. Insinöörin koulutus ei kait sitten ihan hukkaan ole mennyt kun sain siteen värkättyä takaisin sukseen kiinni jopa niin että se kesti hiihdelläkin. Eli pertsaa mentiin ja nivuset saatiin normaaliin tyyliin kipeiksi. Uudet pertsan kalustot täytynee jossain välissä käydä kuitenkin hommaamassa ja todennäköisesti hankintareissu suuntautuu Häijään suuntaan. Keskiviikkona ei ohjelmassa ollutkaan muuta kuin koiran kanssa ulkoilua pariin otteeseen. Olihan se kiva tallustella metsässä kaikessa rauhassa ja ihastella talvista luontoa. Tais olla niitä hetkiä kun sielu lepäsi. Parit kuvat aamun lenkiltä:

Loppuun vielä mallia kuinka äijä rentoutuu. Meitä miehiä aina moititaan että sohva vetää meitä puoleensa mutta voisin väittää että harva meistä miehistäkään pystyy näin täydelliseen rentoutumiseen kuin setteriuros.



Talvea pukkaa

Talvea pukkaa vihdoinkin ja hyvä niin. Lauantaina heitettiin taas mökkikeikka tällä kertaa motiivina oli puukuorman haku. Lisäksi kävimme vähän metsällä raivaamassa ja muutenkin ihmettelemässä. Myrsky ei ollut pahemmin tuhoja tehnyt joten siitä ei mitään ylimääräistä jumppaa ole tulossa. Ehtoolla sitten pistettiin jäseniä paikalleen kahdellekin asiakkaalle. Kyllä siinäkin vaan omassakin kropassa jotain tuntuu kun ei taida tuo ergonomia ja otteet olla ihan viimeisen päälle hioutuneet vielä.
Sunnuntaina olikin heti aamusta ohjelmassa parhainta priimaa eli hiihtelyä kiprakassa pakkaskelissä. Läksin harjulle katsomaan minkälaista paanaa siellä on ja kalustoksi valkkasin luisteluvermeet. Paanathan oli varsin hyvässä kunnossa ja pertsallakin olisi päässyt mainiosti myös Koukun suuntaa. Sielu lepäsi talvisissa maisemissa ja kroppa sai pikkuisen treeniä kun tarkoituksella hain vielä ylämäkiä reitille. Kaikenkaikkiaan kivaa hommaa. Iltapäivästä olikin sitten ohjelmassa keikka Raumalle vanhimman tyttären korispeliin. Jos nyt maantiellä ajoa voi koskaan kivaksi kutsua niin nyt oli kelin puolesta kiva ajella. Mennessä oli hienoa talvista maisemaa ja auringonpaistetta ja tullessa pimeyskään ei ollut olleenkaan niin pahaa kuin muutama viikko sitten, lumipeite ja täysikuu auttoivat kummasti. Korispelin likat muuten voitti joten kaikinpuolin OK reissu.
Maanantaina ohjelmassa oli perinteiseen tyyliin lenkki koiran kanssa ja päälle vähän hiihtäjän kuntopiiriä. Ehtoolla täytys mennä tenttimään patofysiologiaa, katsotaan kuinka käy.

Mökkeilyä ja hiihtelyä

Kun vihdoin oma auto saatiin pajalta niin pitihän sitä lähteä mökillä käymään ja katsomaan uutta tietä sekä tarkastamaan mahdollisia Tapanin myrskyn tuhoja. Uusi tie havaittiin toimivaksi ja tuhoja oli tällä kertaa yksi mänty rannasta. Harmi sillä ko mänty oli jätetty tarkoituksella rantaan jonkinlaiseksi näkösuojaksi järveltä saunalle päin. No eihän noille mitään mahda ja turhahan yhtä kaatunutta puuta on ruikuttaa kun jotkut ovat myrskyn takia sähköttä ties monennetta päivää. Muutoin möksällä oli kaikki kohdallaan. Koira nautti kun sai juoksennella vapaasti. Tarkoitus oli myös poiketa mettällä katsomassa mutta tietä ei ollut aurattu ja eipä viitsinyt peräkärryn kanssa lähteä taiteilemaan auraamattomalle tielle. Vaimo on yrittänyt ylipuhua 4-veto kulkupelin ostoon ja täytyy tunnustaa että tänään taas kävi mielessä että olishan se näppärää kun pieneen kinokseenkin pääsis puskemaan. Toisaalta tarve on about 4 päivänä vuodessa joten pisneskeissi autolle on heikko.
Möksältä tultiin vielä valoisen aikaan ja murkinan & pakollisten päiväunien jälkeen oli ohjelmassa sivakointia lähibaanalla. Baana oli ihan OK kunnossa ja meno maistui. Kovin pitkää settiä en tehnyt kun aattelin että vanha mies menee vallan juntturaan jos liikaa innostuu näin 'alkutalvesta' posottamaan.
Huomenna olis tarkoitus sitten puskea sinne mettälle, hakea mökiltä puukuorma ja ehtoolla sitten harjoitella vähän jäsenien korjausta. Taitaa tulla niin tiivis päivä että hiihtopaanalle ei ehdi. No, onneksi tuossa jäsenien vääntelyssä saa hien pintaan ja jos vanhat merkit paikkansa pitää niin jo aamupäivästä mettällä paita kastuu...

Autoilua

Autoilu ei ole tunnetusti köyhien puuhaa. Ihan perusjutut kuten bensan/dieselin hinnat, ajoneuvoverot, käyttövoimaverot ym. rassaavat autollisen ihmisen elämää ihan kiitettävällä tavalla. Jos kulkupelistä sattuu pamahtamaan jotain isompaa niin sittenhän se varsinainen riemu alkaa. Ajoneuvostamme poksahti vaihdelaatikko (-08, 133tkm) ja kustannuksia erinäisten kiemuroiden jälkeen tuli omaan piikkiinkin ihan mallikaasti vaikkakin paikallinen merkkiliike kovin vakuutteli että kustannuksista iso osa meni tehtaan ja heidän maksettavaksi. Vähän sellainen fiilis on että kyllä minä reppana jälleen kerran kustansin sitä hemmetin isoa autohallia ja edesautoin sitä että ne kravattikaulaiset myyjät voivat patsastella siellä (asiakkaista) tyhjässä hallissa miettien josko menisi kahville, paskalle vai nettiin surffaamaan. Eli ilmaa hinnoissa tuntuu olevan. En väitä että tiedän kuinka autoliikebisnes ihan oikeasti pyörii ja en voi olla varma vastaako fiilikseni ihan oikeaa totuutta mutta usein jutuissa kavereiden kanssa tulee esiin ihan sama homma eli merkkilliikkeiden (oikeastaan merkistä riippumatta) osalta fiilikset on kaikilla vähän samat. No auto on kunnossa ja tuon hintaisten korjausten jälkeen on hyvin todennäköistä että ko. yksilö säilyy kulkuneuvonamme hiukan pitempään kuin alunperin olin ajatellut.
Hatunnoston tässä autokorjausrumbassa ansaitsee vakuutusyhtiö joka ilman mitään mutinoita hoiteli sijaisautot siksi aikaa kun oma auto oli pajalla ja ei tullut mitään rutkutusta kun sijausauton vuokra-aikaa piti muutamaan otteeseen pidennellä. No, onhan sinnekin päin tullut vuosien varrella aikamoinen liuta euroja pistettyä joten ihan kiva kun joskus saa maksamilleen euroille vähän vastinettakin.
Liikuntapuolella ei ole mitään ihmeempiä raportoitavia. Tiistaina puksuttelin pitkästä aikaa Asuntilan metsissä ja meni paikoitellen umpihankihölkäksi. Mutta oli ihan kivaa. Lunta alkaa olla siihen malliin että loppuviikosta Atomicit kaivetaan taas esiin.
Jäsenien korjausta (http://www.kansanlaakintaseura.fi/) olen taas vähän treenaillut ja kyllähän tuo homma viehättää. On vain todettava että matkaa on rutkalti siihen että voi itseään ammattilaiseksi kutsua. Mutta eikös ne viisaat väitä että kukaan ei ole seppä syntyessään. Joten treenaamalla ja opiskelemalla noi jutut alkavat aukeamaan...

Uutta Vuotta

Perjantain napinpainalluksen keventämin mielin lähdin lauantai aamusta pitkästä aikaa munamankelilla liikenteeseen. Keli oli oikein kiva - pikku pakkasta ja uutta lunta sen verran että ei ollut liukasta. Läksin kotoa liikenteeseen ja reitti olikin minulle aivan uusi tuttavuus vaikkakin tuttua paanaa tuli osittain alusssa ja lopussa mentyä. Ekaksi Haaviston purtsaa ja sieltä radan varteen, radan yli ja huoltotietä uudelle Kurun tielle, tien yli murskaamon kohdalta ja siitä mettäautoteitä ja polkuja fillaroiden päädyin lopulta Metsäkylään. Olipahan alue laajentunut valtavasti. Poispäin tullessa tuli mieleen katsella vielä paikallisia nähtävyyksiä eli oli poikettava vanhalla kaatiksella ja sieltä sitten vielä tuli tetsattua metsiä pitkin, pyörä suurimman osan kannossa/talutuksessa, uudelle Kurun tielle ja sitten loppu tutusti ja turvallisesti Siltatien kautta kotiin. Kelloa ei matkassa ollut ja matkaa en mitannut mutta kiva pikku lenkki. Viimeaikoina onkin tuo kellon katseleminen ja matkojen mittaileminen jäänyt kovin vähiin ja liikunnat on tehty enemmän mutu pohjalta. Tärkeintähän on että hommasta nauttii ja että liikuttua tulee ettei väsähdä vallan sohvaperunaksi.
Lauantai-iltana olikin sitten normaalin vuoden vaihteen juhlinnat, eli saunomista, syömistä ja juomista. Ihan hauskaa oli. Aamulla nukuttikin sitten ihan mallikkaasti...
Sunnuntai aamuna oli ohjelmassa laatuaikaa kera vaimon, koiran ja Koukkujärven maastojen. Lähdettiin kyllä liikenteeseen Myllypuron maankaatopaikalta ja siitä Koukun latupohjaa Kankaantaan suuntaan. Jotenkin aina oon tykännyt noista maisemista (poislukien tietysti se maankaatopaikka). Niinhän se on että ihan läheltäkin löytyy ihastelemisen arvoisia paikkoja eikä ole välttämätöntä tetsata toiselle puolelle maata tai maapalloa etsimään niitä luontoelämyksiä. Parit kuvat vielä reissusta...