Autoilu ei ole tunnetusti köyhien puuhaa. Ihan perusjutut kuten bensan/dieselin hinnat, ajoneuvoverot, käyttövoimaverot ym. rassaavat autollisen ihmisen elämää ihan kiitettävällä tavalla. Jos kulkupelistä sattuu pamahtamaan jotain isompaa niin sittenhän se varsinainen riemu alkaa. Ajoneuvostamme poksahti vaihdelaatikko (-08, 133tkm) ja kustannuksia erinäisten kiemuroiden jälkeen tuli omaan piikkiinkin ihan mallikaasti vaikkakin paikallinen merkkiliike kovin vakuutteli että kustannuksista iso osa meni tehtaan ja heidän maksettavaksi. Vähän sellainen fiilis on että kyllä minä reppana jälleen kerran kustansin sitä hemmetin isoa autohallia ja edesautoin sitä että ne kravattikaulaiset myyjät voivat patsastella siellä (asiakkaista) tyhjässä hallissa miettien josko menisi kahville, paskalle vai nettiin surffaamaan. Eli ilmaa hinnoissa tuntuu olevan. En väitä että tiedän kuinka autoliikebisnes ihan oikeasti pyörii ja en voi olla varma vastaako fiilikseni ihan oikeaa totuutta mutta usein jutuissa kavereiden kanssa tulee esiin ihan sama homma eli merkkilliikkeiden (oikeastaan merkistä riippumatta) osalta fiilikset on kaikilla vähän samat. No auto on kunnossa ja tuon hintaisten korjausten jälkeen on hyvin todennäköistä että ko. yksilö säilyy kulkuneuvonamme hiukan pitempään kuin alunperin olin ajatellut.
Hatunnoston tässä autokorjausrumbassa ansaitsee vakuutusyhtiö joka ilman mitään mutinoita hoiteli sijaisautot siksi aikaa kun oma auto oli pajalla ja ei tullut mitään rutkutusta kun sijausauton vuokra-aikaa piti muutamaan otteeseen pidennellä. No, onhan sinnekin päin tullut vuosien varrella aikamoinen liuta euroja pistettyä joten ihan kiva kun joskus saa maksamilleen euroille vähän vastinettakin.
Liikuntapuolella ei ole mitään ihmeempiä raportoitavia. Tiistaina puksuttelin pitkästä aikaa Asuntilan metsissä ja meni paikoitellen umpihankihölkäksi. Mutta oli ihan kivaa. Lunta alkaa olla siihen malliin että loppuviikosta Atomicit kaivetaan taas esiin.
Jäsenien korjausta (http://www.kansanlaakintaseura.fi/) olen taas vähän treenaillut ja kyllähän tuo homma viehättää. On vain todettava että matkaa on rutkalti siihen että voi itseään ammattilaiseksi kutsua. Mutta eikös ne viisaat väitä että kukaan ei ole seppä syntyessään. Joten treenaamalla ja opiskelemalla noi jutut alkavat aukeamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti