Vatta löysällä

Nyt alkoi hermostuttamaan. Jämi42 skissä viivalla on legendaarinen perinteisen pyssy Hjelmeset. Kuinka monta metriä pysyn peesissä? Onneksi oloa keventää Nokia-uran päätös. Tänään oli viimeinen päivä firmassa. Kaikenkaikkiaan tais tulla jotain 16 vuotta oltua ko firmassa joten ehkä se aika onkin tehdä jotain muuta. Paljon mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja tuli tehtyä mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että ei se aina ihan herkkua ollut, varsinkaan viime vuosina. Mutta kuitenkin kokonaissaldo on mielestäni kirkkaasti plussalla joten kiitokset kaikille matkan varrella mukana olleille. Uusista jutuista kirjoittelen vähän myöhemmin.

Varasin Ylläkselle lyhyen hiihtelyloman helmikuun puoleenväliin. Toivotaan että pakkasta ei ihan järkyttävästi olisi ja toisaalta ei tarvitsisi myöskään kovasti pyryttää jotta hiihtokelit olisi siedettävät. Mutta se otetaan mitä annetaan ja tarvittaessa mennään vähän pahemmassakin kelissä. Kuten edellä jo tuli hehkutettua niin Jämi42 on ohjelmassa. Myös Puoli-Pirkka on kalenterissa. Puoli-Pirkka siksi että edellisenä päivänä on tarkoitus mennä Ylivieskaan manklattavaksi ja kehon kunto sunnuntaina on vähän arvoitus - 90km voisi olla liian rankka setti. Vuokatti-hiihto kiinnostaisi myös mutta voipi olla että samana vkonloppuna on muuta menoa. Siinä siis talven kisakalenteria. Kesän suunnitelmista ei kait ole vielä varmaa kuin Jukola ja tunturisuunnistus.

Talvisäätä

Talvisesta säästä on saatu nyt nauttia ja ennusteiden mukaan kunnon pakkaset jatkuvat. Viikolla on tullut jonkin verran hiihdeltyä ja parit pienet jalkalenkit koiruuden kanssa sekaan tullut heitettyä. Varsinkin torstai-iltana oli harjussa aivan julmetun upea suksimiskeli ja vielä kun tuntui että konekin toimi vaihteeksi ihan kivasti niin kyllähän hommasta nautti. Lauantaina olikin ohjelmassa alamäkisuksittelua Himoksella. Ihan kivaa joo, mutta ehkä kuiteskin tuo murtsikka vie vielä voiton. Jokatapauksessa päivä tuli ulkosalla vietettyä ja jos saan 14-vuotiaan teini-ikäisen 'kaikki ulkonaliikkuminen varsinkin pakkasella on ihan p*******ä' mentaliteetillä varustetun nuoren olemaan kunnon pakkasessa yli 7h pihalla ja liikkeessä niin siinä on ainakin mulle tarpeeksi hyvä motivaattori lähteä tuollaisia reissuja toistekin tekemään vaikka homman järkevyyttä voi epäillä monelta eri kantilta. No, sunnuntaina sitten vuorossa olikin taas, yllättäen, Koukun suuntaan sujuttelua. keli oli kirpeä mutta kun rauhallisesti ja pisti vähän enemmän vaatetta niin pärjäsihän sitä ihan mainiosti.

Hiihtoo ja Leinosta

Vierailu Häijäässä tuli tehtyä perjantaina ja mukaan tarttui uudet pertsan menopelit. Heti ehtoolla oli pakko mennä tekemään pienet testit ja kyllähän nuo pelasivat varsin mainiosti vaikka uutta lunta olikin sekä ladulla että ilmassa. Lauantaina tein sitten vähän pidemmän testihiihdon ja kyllähän se suun muikeaksi veti kun kapulat tuntui toimivan oikein hyvin. Häijään myyjälle annoin niinkin tarkkaa speksiä kuin että suksien pitäisi olla helposti hiihdettävät ja niinpä nuo tottavie ovat. Pidon kanssa ei ole mitään ongelmaa ja luistokin tuntuu olevan vallan mukiinmenevä.

Launtai-iltana sitten oli vuorossa toisenlaista priimaa kun Kehäkukassa oli lavalla (tai no, lattialla) Marjo Leinonen & Funky Kingston. Olihan mukavata taas kuunnella livemusaa pitkästä aikaa (no, 1½ kuukautta - jollekin se on pitkä, toisille hemmetin pitkä) ja tietysti illan stara on aikamoinen persoona joten aika ei tullut pitkäksi. Kiva oli myös kattella&kuunnella rytmiryhmän soitantaa - taas ne suupielet alkoi lähestymään korvia.

Vkonloppu sitten kruunattiin tänään sunnuntaina kun aamupäivästä läksin tuuppaamaan pitempää hiihtolenkkiä. Tarkoituksena oli vetää ihan rauhassa ja kattella maisemia. Aika hyvin onnistuikin mutta vauhdista ois vieläkin voinut pudottaa pois. Jokatapauksessa tuli tuupattu jotain reilu 35 km joten ihan hyvin mulle. Jos lähtis hiihteleen Jämille maratoonia niin tuossahan aletaan kohta olemaan samoissa kilsamäärissä. Iltapäivän verryttelynä vein nuorimmaisen likan Horhaan pulkkamäkeen kaverinsa kanssa ja me koiruuden kanssa vähän ulkoiltiin siinä samalla. Kyllähän sekä likat että koira taas nauttivat kun saivat peuhata mäessä. Uusiksi täytyy tämäkin keikka ottaa. Nyt pitänee ruveta jännittämään meneekö Pate jo ekalla kiekalla pressaksi vai joudutaanko turvautumaan muodollisuuksiin eli toiseen äänestyskierrokseen. Ja niin, vielä päivän kruununa oli eilisestä Jokerista 2 oikein eli 2,5 EUR voitto tuli että napsahti. Taitaa olla planeettojen sijainnit kohdallaan kun elämä näin hymyilee...

Sekalaista säätöä

Viikko on tähän mennessä vierähtänyt sekalaisen säädön parissa. Säädöt on lähinnä liittyneet vanhasta työpaikasta irtaantumiseen sekä uuteen työmaahan liittyvien juttujen ihmettelyyn. Plussaa pitää antaa verotoimistolle jossa asioiminen oli hyvinkin miellyttävää ja asiallista. Toki tähän vuoden aikaan joutui vähän jonottamaan mutta kun siihen oli jo valmiiksi orientoitunut ja ottanut vähän lukemista mukaan niin eipähän tuo paha rasti ollut. Ja päälle sitten todellakin tuo hyvä ja ystävällinen palvelu. Pisteet siis Hatanpäälle. Samalla reissulla tuli päiviettyä kodin tietoliikenneyhteyksiä ja matkaan tarttui Elisa Viihde paketti. Kyseessä aika puhdas herätehankinta mutta alkukokemukset paketista ovat aikas positiivisiä. Asentaminen helppoa, yhteydet pelaa, telkkaohjelmat saa tallennettua monella eri tavalla ym. Negatiivisenä puolena varmaan sitten on nuorison yhä tiukempi jumittuminen töllön/tietsikan eteen.

Varsinainen yllätys ei ollut se että sähköyhtiöiltä tuli tasauslaskut ja kerrankin kävi niinpäin että jäin saamapuolelle ja tällä kertaa ihan merkittävästi. Lämmin syksy siis ihan kirjaimellisesti lämmitti myös kukkaroa.

Liikuttuakin on jonkin verran tullut. Tiistaina liukastelin juoksulenkin ja vähän lumenkolausta päälle. Liukastelu taas tuntui lihaksissa ja etenkin selkä ei tykkää yhtään hyvää ko. puuhasta. Keskiviikkona olikin sitten varsin priima hiihtokeli ja naatiskelin Koukun ja Nokian suunnalla.

Lauantaina onkin sitten tiedossa vähän muunlaista priimaa. Suomen Janis Joplin Marjo Leinonen vierailee Kehäkukassa (http://www.frantsilankehakukka.fi/matkailusivut/ajankohtaista/) ja tarkoitus olisi mennä katsastamaan minkälaista settiä on tarjolla. Uskoisin että juurikin sitä priimaa...

Hiihtokauden virallinen avaus suoritettu

Eli eihän sitä hiihtokautta voi katsoa kunnolla alkaneeksi ennenkuin Koukulle on menty sukset jalassa. Tänään se tapahtui järisyttävän hienossa talvisäässä. Ehdotonta priimaa. Väli Antilan pellot-Koukku ei ollut koneella ajettu mutta kyllähän siinä ihan hiihdettävät ladut meni. Koukulta Porintien suuntaan olikin sitten viimeisen päälle hienoa paanaa...Tuli myös testattua uusi Haltin hiihtoasu ja kyllähän se ihan mainiosti toimi. Hintaa puvulle tuli mutta eikös sitä niin sanota että köyhän ei kannata halpaa ostaa.
Lauantai kuluikin Mäntsälässä jäsenien korjausten saloja opetellessa. Mainio reissu ja taas mies viisastui kun sai seurata ammattilaisen työskentelyä. Päivä oli pitkä joten liikunnan puolesta tuli rokulia. Reissun päälle pääsi vielä saunaan ja parit karhuthan sitä tuli kaadettua kurkkuseen.
Perjantaina oli aamusta vähän pöperömpi keli joten suksien ulkoitus jäi vähän reilu tuntiin - ihan hyvä lenkki sekin.

Priimaa

Syksyn ja alkutalven synkistelyjen jälkeen nyt on tarjottu ulkonaliikkujalle viimeisen päälle priimaa keliä ja postikorttimaisemaa. Tiistaina oli ohjelmassa ekaa kertaa pertsaa sitten viime pääsiäisen. Vähän jänskätti kuinka toisen suksen side kestää menossa mukana kun pääsiäisenä se sanoi väliaikaisesti sopimuksensa irti. Insinöörin koulutus ei kait sitten ihan hukkaan ole mennyt kun sain siteen värkättyä takaisin sukseen kiinni jopa niin että se kesti hiihdelläkin. Eli pertsaa mentiin ja nivuset saatiin normaaliin tyyliin kipeiksi. Uudet pertsan kalustot täytynee jossain välissä käydä kuitenkin hommaamassa ja todennäköisesti hankintareissu suuntautuu Häijään suuntaan. Keskiviikkona ei ohjelmassa ollutkaan muuta kuin koiran kanssa ulkoilua pariin otteeseen. Olihan se kiva tallustella metsässä kaikessa rauhassa ja ihastella talvista luontoa. Tais olla niitä hetkiä kun sielu lepäsi. Parit kuvat aamun lenkiltä:

Loppuun vielä mallia kuinka äijä rentoutuu. Meitä miehiä aina moititaan että sohva vetää meitä puoleensa mutta voisin väittää että harva meistä miehistäkään pystyy näin täydelliseen rentoutumiseen kuin setteriuros.



Talvea pukkaa

Talvea pukkaa vihdoinkin ja hyvä niin. Lauantaina heitettiin taas mökkikeikka tällä kertaa motiivina oli puukuorman haku. Lisäksi kävimme vähän metsällä raivaamassa ja muutenkin ihmettelemässä. Myrsky ei ollut pahemmin tuhoja tehnyt joten siitä ei mitään ylimääräistä jumppaa ole tulossa. Ehtoolla sitten pistettiin jäseniä paikalleen kahdellekin asiakkaalle. Kyllä siinäkin vaan omassakin kropassa jotain tuntuu kun ei taida tuo ergonomia ja otteet olla ihan viimeisen päälle hioutuneet vielä.
Sunnuntaina olikin heti aamusta ohjelmassa parhainta priimaa eli hiihtelyä kiprakassa pakkaskelissä. Läksin harjulle katsomaan minkälaista paanaa siellä on ja kalustoksi valkkasin luisteluvermeet. Paanathan oli varsin hyvässä kunnossa ja pertsallakin olisi päässyt mainiosti myös Koukun suuntaa. Sielu lepäsi talvisissa maisemissa ja kroppa sai pikkuisen treeniä kun tarkoituksella hain vielä ylämäkiä reitille. Kaikenkaikkiaan kivaa hommaa. Iltapäivästä olikin sitten ohjelmassa keikka Raumalle vanhimman tyttären korispeliin. Jos nyt maantiellä ajoa voi koskaan kivaksi kutsua niin nyt oli kelin puolesta kiva ajella. Mennessä oli hienoa talvista maisemaa ja auringonpaistetta ja tullessa pimeyskään ei ollut olleenkaan niin pahaa kuin muutama viikko sitten, lumipeite ja täysikuu auttoivat kummasti. Korispelin likat muuten voitti joten kaikinpuolin OK reissu.
Maanantaina ohjelmassa oli perinteiseen tyyliin lenkki koiran kanssa ja päälle vähän hiihtäjän kuntopiiriä. Ehtoolla täytys mennä tenttimään patofysiologiaa, katsotaan kuinka käy.

Mökkeilyä ja hiihtelyä

Kun vihdoin oma auto saatiin pajalta niin pitihän sitä lähteä mökillä käymään ja katsomaan uutta tietä sekä tarkastamaan mahdollisia Tapanin myrskyn tuhoja. Uusi tie havaittiin toimivaksi ja tuhoja oli tällä kertaa yksi mänty rannasta. Harmi sillä ko mänty oli jätetty tarkoituksella rantaan jonkinlaiseksi näkösuojaksi järveltä saunalle päin. No eihän noille mitään mahda ja turhahan yhtä kaatunutta puuta on ruikuttaa kun jotkut ovat myrskyn takia sähköttä ties monennetta päivää. Muutoin möksällä oli kaikki kohdallaan. Koira nautti kun sai juoksennella vapaasti. Tarkoitus oli myös poiketa mettällä katsomassa mutta tietä ei ollut aurattu ja eipä viitsinyt peräkärryn kanssa lähteä taiteilemaan auraamattomalle tielle. Vaimo on yrittänyt ylipuhua 4-veto kulkupelin ostoon ja täytyy tunnustaa että tänään taas kävi mielessä että olishan se näppärää kun pieneen kinokseenkin pääsis puskemaan. Toisaalta tarve on about 4 päivänä vuodessa joten pisneskeissi autolle on heikko.
Möksältä tultiin vielä valoisen aikaan ja murkinan & pakollisten päiväunien jälkeen oli ohjelmassa sivakointia lähibaanalla. Baana oli ihan OK kunnossa ja meno maistui. Kovin pitkää settiä en tehnyt kun aattelin että vanha mies menee vallan juntturaan jos liikaa innostuu näin 'alkutalvesta' posottamaan.
Huomenna olis tarkoitus sitten puskea sinne mettälle, hakea mökiltä puukuorma ja ehtoolla sitten harjoitella vähän jäsenien korjausta. Taitaa tulla niin tiivis päivä että hiihtopaanalle ei ehdi. No, onneksi tuossa jäsenien vääntelyssä saa hien pintaan ja jos vanhat merkit paikkansa pitää niin jo aamupäivästä mettällä paita kastuu...

Autoilua

Autoilu ei ole tunnetusti köyhien puuhaa. Ihan perusjutut kuten bensan/dieselin hinnat, ajoneuvoverot, käyttövoimaverot ym. rassaavat autollisen ihmisen elämää ihan kiitettävällä tavalla. Jos kulkupelistä sattuu pamahtamaan jotain isompaa niin sittenhän se varsinainen riemu alkaa. Ajoneuvostamme poksahti vaihdelaatikko (-08, 133tkm) ja kustannuksia erinäisten kiemuroiden jälkeen tuli omaan piikkiinkin ihan mallikaasti vaikkakin paikallinen merkkiliike kovin vakuutteli että kustannuksista iso osa meni tehtaan ja heidän maksettavaksi. Vähän sellainen fiilis on että kyllä minä reppana jälleen kerran kustansin sitä hemmetin isoa autohallia ja edesautoin sitä että ne kravattikaulaiset myyjät voivat patsastella siellä (asiakkaista) tyhjässä hallissa miettien josko menisi kahville, paskalle vai nettiin surffaamaan. Eli ilmaa hinnoissa tuntuu olevan. En väitä että tiedän kuinka autoliikebisnes ihan oikeasti pyörii ja en voi olla varma vastaako fiilikseni ihan oikeaa totuutta mutta usein jutuissa kavereiden kanssa tulee esiin ihan sama homma eli merkkilliikkeiden (oikeastaan merkistä riippumatta) osalta fiilikset on kaikilla vähän samat. No auto on kunnossa ja tuon hintaisten korjausten jälkeen on hyvin todennäköistä että ko. yksilö säilyy kulkuneuvonamme hiukan pitempään kuin alunperin olin ajatellut.
Hatunnoston tässä autokorjausrumbassa ansaitsee vakuutusyhtiö joka ilman mitään mutinoita hoiteli sijaisautot siksi aikaa kun oma auto oli pajalla ja ei tullut mitään rutkutusta kun sijausauton vuokra-aikaa piti muutamaan otteeseen pidennellä. No, onhan sinnekin päin tullut vuosien varrella aikamoinen liuta euroja pistettyä joten ihan kiva kun joskus saa maksamilleen euroille vähän vastinettakin.
Liikuntapuolella ei ole mitään ihmeempiä raportoitavia. Tiistaina puksuttelin pitkästä aikaa Asuntilan metsissä ja meni paikoitellen umpihankihölkäksi. Mutta oli ihan kivaa. Lunta alkaa olla siihen malliin että loppuviikosta Atomicit kaivetaan taas esiin.
Jäsenien korjausta (http://www.kansanlaakintaseura.fi/) olen taas vähän treenaillut ja kyllähän tuo homma viehättää. On vain todettava että matkaa on rutkalti siihen että voi itseään ammattilaiseksi kutsua. Mutta eikös ne viisaat väitä että kukaan ei ole seppä syntyessään. Joten treenaamalla ja opiskelemalla noi jutut alkavat aukeamaan...

Uutta Vuotta

Perjantain napinpainalluksen keventämin mielin lähdin lauantai aamusta pitkästä aikaa munamankelilla liikenteeseen. Keli oli oikein kiva - pikku pakkasta ja uutta lunta sen verran että ei ollut liukasta. Läksin kotoa liikenteeseen ja reitti olikin minulle aivan uusi tuttavuus vaikkakin tuttua paanaa tuli osittain alusssa ja lopussa mentyä. Ekaksi Haaviston purtsaa ja sieltä radan varteen, radan yli ja huoltotietä uudelle Kurun tielle, tien yli murskaamon kohdalta ja siitä mettäautoteitä ja polkuja fillaroiden päädyin lopulta Metsäkylään. Olipahan alue laajentunut valtavasti. Poispäin tullessa tuli mieleen katsella vielä paikallisia nähtävyyksiä eli oli poikettava vanhalla kaatiksella ja sieltä sitten vielä tuli tetsattua metsiä pitkin, pyörä suurimman osan kannossa/talutuksessa, uudelle Kurun tielle ja sitten loppu tutusti ja turvallisesti Siltatien kautta kotiin. Kelloa ei matkassa ollut ja matkaa en mitannut mutta kiva pikku lenkki. Viimeaikoina onkin tuo kellon katseleminen ja matkojen mittaileminen jäänyt kovin vähiin ja liikunnat on tehty enemmän mutu pohjalta. Tärkeintähän on että hommasta nauttii ja että liikuttua tulee ettei väsähdä vallan sohvaperunaksi.
Lauantai-iltana olikin sitten normaalin vuoden vaihteen juhlinnat, eli saunomista, syömistä ja juomista. Ihan hauskaa oli. Aamulla nukuttikin sitten ihan mallikkaasti...
Sunnuntai aamuna oli ohjelmassa laatuaikaa kera vaimon, koiran ja Koukkujärven maastojen. Lähdettiin kyllä liikenteeseen Myllypuron maankaatopaikalta ja siitä Koukun latupohjaa Kankaantaan suuntaan. Jotenkin aina oon tykännyt noista maisemista (poislukien tietysti se maankaatopaikka). Niinhän se on että ihan läheltäkin löytyy ihastelemisen arvoisia paikkoja eikä ole välttämätöntä tetsata toiselle puolelle maata tai maapalloa etsimään niitä luontoelämyksiä. Parit kuvat vielä reissusta...