Iltarastikausi alkoi perinteisesti Kaupista ja aikamoinen siksak rata oli saatu seiskasta aikaiseksi. Pyynikin mäet painoivat jaloissa jonkin verran ja sitten tuli vielä perinteiset urpoilut suunnistuksen kanssa joten loppuaika oli sen mukainen.
Am-sprintti olikin elämäni ensimmäinen sprinttiskaba ja voi olla että ei ihan viimeiseksikään jää vaikka sprintin faniksi en suoranaisesti ilmoittaudukaan. Mutta hyvää reeniä saa kun voi (yrittää) luukuttaa asvalttipaanaa niin paljon kuin keski-ikäisestä kehosta irti saa. Pirkkalan sprintti meni mielestäni ihan hyvin, suunnistus sujui ihan OK ja kehosta sain puristeltua sen mitä tässä vaiheessa kautta siitä irti saa. Alun maasto-osiolla pysyin hyvin kisassa mukana mutta lopun kaupunkipätkillä aloin sitten ihan puhtaasti tossulla jäämään. Tuloksena kuiteskin 2. sija am-kisoissa. Tarkemmat tulokset.
Kauden toiset iltarastit olivatkin sitten sitä ehdotonta priimaa ja legendaa eli ohjelmassa oli Rusko-Hervantaa 7km verran. Maastohan vaatii rankkaa duunarin luonnetta, risuja ei pidä pelätä ja kaupan päälle vielä täytyisi osata suunnistaa tarkasti. Jo ennen lähtöä tein päätöksen että polkuja en kiertele vaan painelen pitkin mettiä ja annan keholle koko rahan edestä maastossa etenemistä. Jonkin sortin väsymystä oli kehossa Am-sprintin jälkeen ja homma lähti vähän puolivaloilla liikkeelle. Suunnistaa ei oikein jaksanut ja se näkyi tekemisessä koko ajan. Parilla rastivälillä homma pysyi lapasessa mutta suurimmaksi osaksi kartan katselu jäi liian vähiin ja homman nimi oli enemmänkin pitkä päätyyn ja perään. Homman kruunasi se että tallasin yhden poikittain olevan rungon päälle joka sitten napsahti sopivasti poikki ja minä sitten koko massallani rysähdin suorana olevan koiven päälle ja polvessa tuntui aikas napakka kipu. Kesti kuitenkin juosta mutta jotain polvessa taisi ottaa itseensä. Iltarastien jälkeen olen käynyt parit lenkit tekemässä ja polvi periaatteessa kestää juoksemista mutta turvotusta on koko ajan ja tuntuu että mitään sivuttaiskiertoa se ei kestä. Aattelin että käyn katsastuttamassa sen ja toivotaan ettei sieltä mitään vakavampaa hajoamista löydy. Ei huvittais yhtään ruveta toipilaaksi tässä vaiheessa kautta:-(
Muuten elämässä on ollut pientä Citroen omistajan ajankulua eli pienemmästä sitikasta mosahti toinen etujousi kun oltiin koiruuden kanssa tulossa mökiltä puuhommista. Ei muuta kuin hinurin tilaus Jumppikseen ja sieltä hinurin kyydissä Lielahden Veholle. Koira oli hommasta vähän ihmeissään:-) No, sitikka saatiin jonkinlaiseen kuntoon mutta ei sekään ihan kunnossa ole joten palauttelen sen vielä Veholle. Seuraavaksi onkin vietävä bemari huoltoon. Joten tämmöistä ajoneuvonomistajan pikkujumppaa tässä näyttää lähitulevaisuudessa piisaavan...
Pistetääs vaihteeksi taas mallia kuinka urokset rentoutuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti