Aivot narikassa - case Crescent

Jukolan jälkeen ohjelmassa on ollut palauttelua, polven kuntouttamista sekä tietysti Jussin viettoa. Jukolan ja rippijuhlien jälkeen mies oli kyllä väsynyt pitkälle Juhannusviikolle asti. Valvominen ja fyysinen suoriuttaminen näyttää tässä iässä vaativan vähän pidempää palautteluaikaa kuin 20 vuotta sitten. Polven kanssa meinasin jo tosissani huolestua kun vielä Juhannusviikonloppunakin pikkunen juoksulenkki alkoi loppupuolella kääntyä tuskaiseksi. Jätin sitten juoksentelut suosiolla väliin ja poljeskelin vähän munamankelilla ajatuksena että jos polven saisi suunnistuskuntoon keskiviikon Crescent kisaan.

Polvi tuli kyllä kuntoon mutta muuten jatkettiin tutulla aivot narikassa teemalla. Kisa lähti ihan kohtuullisesti käyntiin. Maastopohja oli ehkä vähän vaativampaa (risukkoa) kuin olin odottanut ja suunnituksen kanssa sain tehdä ihan tosissani töitä että olisin pysynyt kartalla - jotenkin en päässyt kartan kanssa oikein sinuiksi koko matkan aikana. Mutta alkupätkä meni siis ihan kohtuullisesti vaikkakin fyysinen vire ei nyt ihan tapissa ollutkaan. Sinänsä ei ihme kun käytännössä Jukolan jälkeen ei minkäänlaista kunnollista juoksulenkkiä ole tullut tehtyä. Hiukan puolenvälin jälkeen tein sitten kunnon kämmin. Vähän kiireellä rastilta, sitten samaistin itseni väärin (luulin olevani etelämpänä), sain itseni kiinni suolta pohjoisesta mutta jostain syystä en osannut suoraan rastille. Aikaa paloin varmaan liki 5 min.

Tuon päälle sitten vielä yhdellä rastilla luokkaa minuutin pummi. Eli jälleen kerran karua lukua pummit sarakkeeseen. Kutosella olin vielä piikkipaikalla ja normi perussuorituksella se olisi säilynyt maaliin asti, mutta näin tällä kertaa. Tulokset.
No, positiivinen asia on se että polvi on kunnossa.

Heinäkuun ohjelmasta voinee paljastaa sen verran että todnäk Punkalaitumen rastit, Kesäillan rogaining (2h-sarja) ja retkirogaining (8h-sarja) ovat ohjelmassa. Elokuun aloitankin sitten tunturisuunnistuksella.