Jämille valmistautuminen tänä vuonna jäi jotakuinkin tekemättä kun tauti jylläsi yllättävän sitkeästi vielä viikollakin. Vielä perjantaina mietin että lähdenkö ollenkaan hiihtämään. Päätös oli että lähden mutta mennään kropan ehdoilla eli jos kone ei toimi niin sitten retkeillään hissukseen. Mitään tankkausta en ollut tehnyt ja suksetkin tuli sutaistua pe iltana aika hätäisesti.
Lyhyesti tiivistettynä reissu oli aika onneton. Positiivistä oli että kroppa toimi hiukan paremmin kuin kuvittelin ja jaksoin hiihdellä loppuun asti. Negatiivistä oli se että alku tuli otettua liiankin rivakasti, sukset oli suoraan sanottuna hanurista ja lopussa viimeiset 8 kilometriä olivat aika surullista touhua. Alkuun siis yritin pökkiä jonkinlaista vauhtia ja sykkeet tuppas nousemaan vähän turhan korkealle. Puolikas meni n. 1:17 joten vauhti oli kohtalaista. Tosin eka puolikas on lähinnä tasamaata ja jälkimmäinen puolisko on pikkuisen monipuolisempaa. Suksien kanssa meinas huumori loppua kun alamäissä väkeä meni heittämällä ohi molemmin puolin. Ja sitten lopussa alkoi sitten paukut loppumaan.
Loppuaika oli hiukan parempi kuin viime vuonna, mutta ei tuosta suurta juhlaa saa aikaiseksi.
Toivotaan että nyt parin viikon aikan saadaan lopullinen selkävoitto taudista ja Pirkkaa pääsee sitten ihan terveenä hiihtämään. Noille sivakoille tarvis kait jotain tehdä kanssa ettei jää ihan jalkoihin.
Jaa niin, verryttelynä tuli käytyä katsomassa kun Mr. Mustajärvi tulkitsi Cashiä. Ihan OK setti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti