Teivocup ja kootut selitykset

Tänään tetsasin pienen paussin jälkeen Teivocuppia ja eteneminen oli tutun nihkeää. Onneksi jo ennen starttipaukkua olin mielessäni koonnut erilaisia selityksiä sille miksi tänään(kään) ei kulje. Tässäpä näitä:

• Influenssa/keuhkoputkentulehdus vei voimat. Ei oikein hyvä selitys sillä tauti on kaadettu ajat sitten. Sen verran tuossa voisi olla ainesta oikeaksikin selitykseksi että taudin jälkeen en oo kovempia treenejä juurikaan tehnyt joten keuhkoista tuntuu vieläkin irtoavan aikamoisia klimppejä. Varsinkin ekalla puolikkaalla tavaraa tuntui tulevan. Hidastava vaikutus kuitenkin korkeintaan 1 sekunti.
• Liian kirkas keli ja ei arskalaseja. Ei hyvä selitys kun kuitenkin onnistuin pysymään kisareitillä alusta loppuun eli ei häikäissyt niin että olisin eksynyt.
• Ekalla puolikkaalla vastatuuli. No joo, ehkä 1-2 m/s joten ei tuokaan ihmeemmin hidastanut. Ainoa 'oikea' vaiva tuosta vastatuulesta oli se että näpit meinas jäätyä mutta kyllähän ne sitten paluumatkalla sulivat.
• Päivän jokeriselitys onkin sitten ihan ehdoton. Olin eilen koiruuden kanssa polttopuuta hakemassa mökiltä ja tilanne oli sellainen että loppupätkä mökille oli auraamatta eikä autolla+peräkäryllä ollut oikein mitään asiaa mökin pihaan asti. No, meillähän on mökillä kaikki tarvittavat pelit ja vehkeet ja apu tähän ropleemaan löytyi Massikasta ja perälevystä. Eli meillä on joku 60-luvun kunnon punainen Massikka ja siinä perälevy. Eikun käynnistelemään traktoria joka pienen suostuttelun jälkeen lähtikin iloisesti käyntiin ja tietä auraamaan. Ne jotka ovat joskus tuollaista masiinaa ajelleet tietävät että a) noissa on kytkinpoljin aika paljon jäykempi kuin esim. nykyajan henkilöautoissa ja b) kabiinin ergonomia ei ole ihan nykystandardien mukainen. No tiivistettynä homma meni siis niin että kun siinä sitten suhailin tietä ja pihaa lumesta puhtaaksi jouduin tuota kytkintä aikas monta kertaa survomaan ja välillä vähän eksoottisissa asennoissakin (eli kroppa kiemuralla). Sain tien aurattua ja puukuorman tehtyä. Tänään aamulla sitten tuo kytkinjalan reisi oli sitä mieltä että kytkimen survominen oli aivan liian rankkaa puuhaa sille ja sepä oli päättänyt vetään itsensä pieneen jumiin. Ei auttanut venyttelyt, koirankusetuslenkit + venyttelyt eikä oikein mikään muukaan. Eli tarkoitti sitä että jo lähtöviivalla oltiin reisi tönkkönä. No eihän tuo oikeasti hidastanut matkantekoa mutta selityksenähän tuo on hieno, eikös vaan? Alla vielä foto tuosta juoksijan herkkyyden tuhoajasta. Komee peli, eikös vaan?

Taidan päivitellä myös blogin nimen osuvammaksi...

Huomenna hiihtämään....