Sukset on pistetty kesäkuntoon ja ulkoilun suhteen on siirrytty kokonaan hölkkäpuuhiin. Positiivisin juttu on että parin osteopaatin/hierojan vierailun jälkeen alkaa tuntumaan että koivet+alaselkä alkavat olla suhtkoht normaalissa kunnossa eli enää ei joka juoksuaskeleella satu jonnekin pän kroppaa. Aika erikoinen fiilis ja pitkästa aikaa tuntuu siltä että pystyy jopa jotenkin rennosti hölkkäilemään.
Tänään tarvoin taas Teivocuppia ja niinhän siinä kävi että 20 min rajapyykki jäi selkeällä marginaalilla rikkomatta. Mutta kivaa oli tosiaan siinä mielessä että koipiin tai alaselkään ei sattunut vaan ahdistus oli puhtaasti hapensaannin puolella. Muistelin just Huhdan Tapsalle että joskus juostiin Tapsalla testilenkkiä - 15 km Tapsalta Valkeakosken suuntaan ja käkkärikäännöksen jälkeen takaisin eli 30 km ja aikaa meni hiukan vajaa 2 tuntia eli parempaa vauhtia kuin nykyään pääsen 5 km. Ja en muista että silloin olisi edes kummemmin ahdistanut, semmoista letkeetä matkantekoa. Oi niitä aikoja. Mutta elän toivossa että tuo mulle maaginen 4min/km raja vielä jossain hölkkätapahtumassa rikotaan.
Verryttelynä oli ohjelmassa Muukkosmaista luomupunttista eli puuhommia. Aika raskasta verryttelyä kun mettässä on lunta paikoitellen vielä varmasti yli puoli metriä ja motorisoidun sahan kanssa yrittää saada puita kumoon, karsittua, pätkittyä ja pinolle. On kyllä sellaista cross treenausta että missään salilla ei vastaavaa settiä saa aikaiseksi...
Suunnistuskauden alkua en ole miettinyt vielä pätkän vertaa. Varmaan joskus Toukokuussa on eka startti. Pyynnikkijuoksua vois harkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti