Suunnistusrintamalla on pieni paussi kisailussa kun seuraavat rypistykset ovat vasta SM-keskimatka ja viesti. Jotta kisatuntuma ei ihan katoaisi niin eilen tuli hölkkäiltyä Hämeen Hölkkä. Viime vuonnahan tööttäsin peräti 20 km ja tuloksena oli aivan järjettömän kipeät reidet. Ihminen ja jopa meikäläinen lienee oppivainen otus kun tänä vuonna tyydyin suosiolla lyhyempään 9 km matkaan. Nuo reisirempat ei ole oikein tämän harrastuksen tavoite.
Hölkkäily meni ihan OK. Puolimatkaan Garmin näytti n. 4:10 kilsoja ja sitten tuli Maunussuon mäkiä jotka rokottivat vauhtia heti ihan kunnolla niin että loppuun tultiin n. 4:22 keskivauhdilla ja matkaa Garmin näytti 8,56 eli pikkuisen alimittainen taitaa tuo reitti olla. Positiivistä oli reissun pystyi suht.koht. rennosti juoksemaan, ei mennyt vääntämiseksi missään vaiheessa ja ennenkaikkea koivet eivät ottaneet reissusta itseensä. Negatiivistä oli se että ylämäissä meikäläinen on ihan lahna. Varmaan pitäis jotain jalkajumppaa tehdä että tulis vähän jerkkua reisiin ja pohkeisiin. Samaa tuli pohdittua jo keväällä SM EP:n jälkeen. Lopussa ois voinut kai vähän puristella lisääkin mutta kun tarkoituksena ei ollut vetää itteänsä ihan tööttiin niin enpä sitten mitään loppukiriä kehitellyt.
Ihan OK hölköttely siis. Tulokset.
Aika hieno tapahtuma muuten tuo hölkkä. Vähän samaa settiä kuin Teivocupit. Riittää että menet pelipaikalle 1/2 h ennen lähtöä, ilmoittaudut, pienet verryttelyt, hölkkä, pieni loppuverryttely ja kotiin. Koko reissu vajaa 2 tuntia. Ei mitään turhaa käkkimistä eikä tarvitse päättää osallistumisesta viikkokausia etukäteen. Yksinkertainen on kaunista tälläkin kertaa.
Sitten vielä pakolliset jumipäivitykset. Tällä kertaa urpoilu sai alkunsa siitä kun rouva innostui trimmeröimään varsin rehevää kotipihaamme. Trimmeri on n. 15-vuotta vanha täysin huoltamaton polttomoottorivempele joka käy välillä vähän persoonallisesti - tai siis käy tai ei käy. No, rouva pääsi hommassa hyvään vauhtiin kun trimmeri teki stopin. Eikun minulta pyytämään apuja käynnistyksessä. Nykäisin käynnistysnarusta, ei käynnistynyt. Nykäisin toisen kerran, ei käynnistynyt. Nykäisin n. 40 kertaa enempi vähempi apinan raivolla ja vihdoin viimein masiina käynnistyi. Kroppa varoitti hullusta nykimisestä pienellä rintalihas kipuilulla, mutta enpä antanut sen haitata hyvin käynnistynyttä nykimistä. Kone siis lähti käyntiin ja rintalihaskin rauhoittui. Seuraavana aamuna yllättäen rinta oli toiselta puolelta kipeä (siis vasemmalta kun käynnistysnarua nyin oikealla kädellä). Ja aika hemmetin kipeä olikin, sängyssä kun kääntyi niin johan vihlaisi. Kun rinta ei pariin päivään osoittanut mitään paranemisen merkkiä niin eikun työterveyteen missä kuunneltiin keuhkot, sydämet ja otettiin EKG:t - ei mitään vikaa. Tuloksena, niinkuin jo arvasinkin/tiesinkin, oli se että nykimienen oli sopivasti jässäyttänyt rintarangan lukkoon ja sieltä hermot puristeli niin että säteili rintaan. Lääkäriltä sain tulehduskipulääkepillerit ja lohdutuksen sanat 'kyllä nuo lukot siitä ajan kanssa laukeavat' ja 'voithan kokeilla jotain kiropraktikkoa tai osteopaattia, ne voivat saada lukot auki'. Rintakivut ei kyllä pillereiden popsimisella mitenkään helpottaneet ja vaikka kuinka kääntelin ja vääntelin kroppaa niin lukot rintarangassa eivät auenneet. Onneksi sain ajan osteopaatille aika nopeasti ja yhden käsittelyn jälkeen kivut loppuivat aikalailla heti, ainostaaan yöllä kroppa tuntui palautuvan 'juntturaan' mutta toisen käsittelyn jälkeen tätäkään vaivaa ei juuri ole ollut. En tiedä kuinka kauan aikaa olisi ilman apuvoimia kulunut jotta lukot olisivat itsekseen auenneet, mutta veikkaan että ihan heti näin ei olisi tapahtunut. Nyt päästiin elävien kirjoihin aikalailla nopeasti.
Seuraavana vkonloppuna onkin sitten talkootöitä R2 SM kisoissa. Mukaan tulossa reilut 1200 suunnistajaa joten aika vilske käy Suoniemellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti