Joskus kun sattuu olemaan ns. luppoaikaa niin tulee mietittyä että mikä tässä miehen elossa oikein on hienoa ja mistä sitä kuuluisaa energiaa ja jaksamista arkeen saa. Taitaa olla aika henkilökohtainen juttu, joku tykkää vetää resetit joka viikonloppu jollain aineilla, joku käy kalassa, joku tekee töitä 24/7/365, joku etenee uralla, joku tulee uskoon, joku herää muuten vain henkisesti, joku harrastaa kylddyyriä ja joku varmaan tekeen näitä kaikkia tai sitten jotain ihan muuta
Eilen oli suunnistautumisrintamalla ohjelmassa SM-erikoispitkät Kytäjällä. Pelottava sanayhdistelmä suunnistus-erikoispitkät-Kytäjä. Mutta voi poijjaat nyt voi sanoa että oli ihan sitä ehtaa priimaa. Hieno rata, erittäin upea maasto, hieno sää, hienoa matkaseuraa. Eihän ihminen muuta tarvitse, eihän?
Edellisistä erikoispitkistä viisastuneena päätin että matkaan lähdetään naatiskellen ja yritetään välttää perinteistä totaalisippiä. Ja kerrankin voi sanoa että pläni piti. Matkaan rauhallisesti, hienosta syyssäästä naatiskellen ja upeita maastoja ihaillen. Edelleen urheilijat erottuvat kuntoilijoista mutta kylläpä oli oikeasti kivaa. Tuloksia ja reittihärpätintä voi käydä ihailemassa kisasivuilla.
Mietiskelin muuten eilen ehtoolla konjamiinin ääressä että onpa muuten viime vuosina nimenomaan erikoispitkät tarjonneet melkoisen mellevän setin hienoja maastoja. Joensuu/Patvinsuo, Kortesjärvi, Anttola ja Kytäjä - mielestäni aikas mehevä setti. Käykääs katsomaan reittihärpättimet niin ei varmaan voi olla eri mieltä, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti