Teivocup ja kootut selitykset

Tänään tetsasin pienen paussin jälkeen Teivocuppia ja eteneminen oli tutun nihkeää. Onneksi jo ennen starttipaukkua olin mielessäni koonnut erilaisia selityksiä sille miksi tänään(kään) ei kulje. Tässäpä näitä:

• Influenssa/keuhkoputkentulehdus vei voimat. Ei oikein hyvä selitys sillä tauti on kaadettu ajat sitten. Sen verran tuossa voisi olla ainesta oikeaksikin selitykseksi että taudin jälkeen en oo kovempia treenejä juurikaan tehnyt joten keuhkoista tuntuu vieläkin irtoavan aikamoisia klimppejä. Varsinkin ekalla puolikkaalla tavaraa tuntui tulevan. Hidastava vaikutus kuitenkin korkeintaan 1 sekunti.
• Liian kirkas keli ja ei arskalaseja. Ei hyvä selitys kun kuitenkin onnistuin pysymään kisareitillä alusta loppuun eli ei häikäissyt niin että olisin eksynyt.
• Ekalla puolikkaalla vastatuuli. No joo, ehkä 1-2 m/s joten ei tuokaan ihmeemmin hidastanut. Ainoa 'oikea' vaiva tuosta vastatuulesta oli se että näpit meinas jäätyä mutta kyllähän ne sitten paluumatkalla sulivat.
• Päivän jokeriselitys onkin sitten ihan ehdoton. Olin eilen koiruuden kanssa polttopuuta hakemassa mökiltä ja tilanne oli sellainen että loppupätkä mökille oli auraamatta eikä autolla+peräkäryllä ollut oikein mitään asiaa mökin pihaan asti. No, meillähän on mökillä kaikki tarvittavat pelit ja vehkeet ja apu tähän ropleemaan löytyi Massikasta ja perälevystä. Eli meillä on joku 60-luvun kunnon punainen Massikka ja siinä perälevy. Eikun käynnistelemään traktoria joka pienen suostuttelun jälkeen lähtikin iloisesti käyntiin ja tietä auraamaan. Ne jotka ovat joskus tuollaista masiinaa ajelleet tietävät että a) noissa on kytkinpoljin aika paljon jäykempi kuin esim. nykyajan henkilöautoissa ja b) kabiinin ergonomia ei ole ihan nykystandardien mukainen. No tiivistettynä homma meni siis niin että kun siinä sitten suhailin tietä ja pihaa lumesta puhtaaksi jouduin tuota kytkintä aikas monta kertaa survomaan ja välillä vähän eksoottisissa asennoissakin (eli kroppa kiemuralla). Sain tien aurattua ja puukuorman tehtyä. Tänään aamulla sitten tuo kytkinjalan reisi oli sitä mieltä että kytkimen survominen oli aivan liian rankkaa puuhaa sille ja sepä oli päättänyt vetään itsensä pieneen jumiin. Ei auttanut venyttelyt, koirankusetuslenkit + venyttelyt eikä oikein mikään muukaan. Eli tarkoitti sitä että jo lähtöviivalla oltiin reisi tönkkönä. No eihän tuo oikeasti hidastanut matkantekoa mutta selityksenähän tuo on hieno, eikös vaan? Alla vielä foto tuosta juoksijan herkkyyden tuhoajasta. Komee peli, eikös vaan?

Taidan päivitellä myös blogin nimen osuvammaksi...

Huomenna hiihtämään....

Puoli-Pirkka - nihkeyttä joka rintamalla

Tänään oli ohjelmassa puolikas Pirkkaa. La iltana ja yöllä tuli aika rapsakasti lunta ja paanat olivatkin aika möhjöiset ja nihkeät. Lisäksi suurella osasta matkaa käytössä oli vain yksi latu.
Summaroituna keli oli nihkeä, suksi oli nihkeä ja mies oli nihkeä. Sukseen en saanut luistoa aikaiseksi josta seurasi se että loppumatkasta alkoi matkanteosta huumori loppumaan. Ei vaan jaksa tehdä työtä niinkuin pitäisi. Mutta taisi olla muillakin vähän samanlaisia viiliksiä. Onneksi hiihdon aikana sää oli mitä mainioin, ehkä ainoa lievä miinus tuli pienestä vastatuulesta joissakin kohdin.
Nyt on vähän sellainen olotila että sukset vois vaikka pistää kesäteloille ja siirtyä hölkän pariin. Mutta katotaas nyt muutama päivä eteenpäin niin mietteet voi muuttua.
Jouduin muuten suksimaan combimonot jalassa kun pertsan monoista (kummastakin) alkoi pohjat irrota enkä niillä enään uskaltanut lähteä matkaan. Monot on viime talven mallia joten täytynee käydä kaupassa neuvottelemassa mitä niiden kanssa tehdään.

Tässä vielä dataa päivän tetsauksesta. Aika siis reippaasti hitaampi kuin viime vuonna.

Jämi ski

Jämille valmistautuminen tänä vuonna jäi jotakuinkin tekemättä kun tauti jylläsi yllättävän sitkeästi vielä viikollakin. Vielä perjantaina mietin että lähdenkö ollenkaan hiihtämään. Päätös oli että lähden mutta mennään kropan ehdoilla eli jos kone ei toimi niin sitten retkeillään hissukseen. Mitään tankkausta en ollut tehnyt ja suksetkin tuli sutaistua pe iltana aika hätäisesti.

Lyhyesti tiivistettynä reissu oli aika onneton. Positiivistä oli että kroppa toimi hiukan paremmin kuin kuvittelin ja jaksoin hiihdellä loppuun asti. Negatiivistä oli se että alku tuli otettua liiankin rivakasti, sukset oli suoraan sanottuna hanurista ja lopussa viimeiset 8 kilometriä olivat aika surullista touhua. Alkuun siis yritin pökkiä jonkinlaista vauhtia ja sykkeet tuppas nousemaan vähän turhan korkealle. Puolikas meni n. 1:17 joten vauhti oli kohtalaista. Tosin eka puolikas on lähinnä tasamaata ja jälkimmäinen puolisko on pikkuisen monipuolisempaa. Suksien kanssa meinas huumori loppua kun alamäissä väkeä meni heittämällä ohi molemmin puolin. Ja sitten lopussa alkoi sitten paukut loppumaan.

Loppuaika oli hiukan parempi kuin viime vuonna, mutta ei tuosta suurta juhlaa saa aikaiseksi.

Toivotaan että nyt parin viikon aikan saadaan lopullinen selkävoitto taudista ja Pirkkaa pääsee sitten ihan terveenä hiihtämään. Noille sivakoille tarvis kait jotain tehdä kanssa ettei jää ihan jalkoihin.

Jaa niin, verryttelynä tuli käytyä katsomassa kun Mr. Mustajärvi tulkitsi Cashiä. Ihan OK setti.

Tautista juttua

SM-Hisustelujen jälkeen pläni näytti loistavan hyvältä. Rutkasti pertsan hiihtoa, pitkä vkonloppu Vuokatissa kilsoja keräillen ja sitten pienellä keventelyllä Jämi Skihin. Se oli suunnitelma, mutta toteuma olikin/onkin sitten ihan eri juttu.

Maanantaina Hisustelujen jälkeen alkoi pientä kuivaa yskää pukkaamaan ja kurkussa oli hitusen kutinaa. Tiistaina aattelin että kevyen hiihtolenkin voi heittää vaikka olo oli hiukan sellainen puolivillainen - ei selkeästi sairas mutta ei ihan tervekään. Keskiviikkona jutun juoni alkoi sitten aueta eli kuumetta alkoi nostamaan ja kurkusta ja nokasta alkoi tulla tavaraa pihalle. Illalla kuumeet jo yli 38. Torstaina kuume koko ajan 38-39 välissä. Perjantaina, ennen Vuokattiin lähtöä, kävin vielä varmuuden vuoksi lääkärissä jossa katsottiin tulehdusarvot. Arvot olivat kurissa joten kyseessä keuhkoputkentulehdus eikä keuhkokuume. Eli perjantaina töötättiin autolla Vuokattiin mutta kuume edelleen n. 38. Lauantaina eka kuumeeton päivä, mutta kun koiraa käytin pienellä aamulenksulla niin oli ihan selvä että hiihtämään ei kannata lähteä kun jo rauhallisessa kävelyssäkin alkoi keuhkot vinkumaan, räkää/limaa lensi joka rööristä ja olo oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Makailin sitten mökissä ja rouva kävi nauttimassa laduista. Sunnuntaiaamuna tilanne oli jotakuinkin sama. Ei mitään jakoa lähteä lenkille. Eli Vuokatin leirin saldo oli mahtavat 0 km / 0 sek urheilua - mahtava reissu eiks jee.

Nyt maanantaina olo ehkä hitusen parempi mutta kaukana ollaan vielä terveen kirjoista. Onpahan sitkeä tauti, pisteenä iin päälle sain tartutettua taudin myös parempaan puoliskoon joten ihan tuubiin menee hommat tällä hetkellä. Toivotaan että tauti talttuu nyt hyvissä ajoin ennen viikonloppua ja pääsis Jämille edes jonkinlaisen hiihtelyn tekemään...

His(s)uttelua

Kartta kertonee tärkeimmät faktat eli tänään ohjelmassa oli SM-HiSu viesti Jämillä. Joukkueena Rasti-Nokia.

Edellisestä hisustelusta on vierähtänyt aikaa jonninverran. Varmaa mielikuvaa edellisestä kisasta ei ole mutta taitaa mennä 80-luvulle kun viimeksi olen ko. lajia harrastellut. Mutta eikös se niin ole että hisustelu on vähän kuin villarilla sotkeminen eli kun joskus on oppinut niin eihän se pahemmin unohdu.   Perusjututhan on ihan samoja kuin silloin 80-luvulla.

Parit lessons learntit päivän taipaleelta (kantsii katsoa myös Haapiksen teksti kisasta):

- HiSu:ssa (kuten myös sileän hiihdossa) välineet merkkaavat paljon. Sukset tietysti mutta tänään tajusin että jopa sauvojen virittelyllä on väliä. Kun yritti tasuria tökkiä ja sauvasta upposi n. 1/3 niin eihän sitä mitenkään lennetty eteenpäin. Pro-hisustelijat olivat näemmä viritelleet vähän isomman sorttisia sompia ja niillä homma näytti onnistuvan paremmin. Kapealla luistelu-uralla suksellakin olisi voinut olla mittaa vähän vähemmän, olisi ollut helpompaa. Tai sitten pitäis vaan osata hiihtää.

- Luisteluhiihto ei oikein irtoa kun hiihtoharjoittelusta 90% on pertsaa ja 10% luistelua. Kuten Haapiskin toteaa niin pökkiä ei oikein jaksa. Pertsalla on tottunut siihen että pökkimistä voi avittaa potkulla mutta kapealla hisu-uralla ei juuri luistelupotkua tehdä ja vauhti on haettava hartiapankista. Ja sitten kun se sauva vielä uppoaa sen kolmanneksen niin vauhdin hurmasta ei ole tietoa.

Mutta kivaa se oli. Mitään suurempaa kuprua en reitistäni ole vielä löytänyt joten sen puolesta voi olla hyvinkin tyytyväinen. Ei musta HiSu fania tullut mutta vois tuota vielä ehkä joskus kokeilla. Ei kyllä enään tänä vuonna. Nyt pistetään luistelusivakat vähäksi aikaa hyllyyn ja keskitytään pertsaan. Seuraava koitos kahden viikon päästä jälleen Jämillä.

Urpoilun uusi ulottuvuus

Kuten monet tietää, on liikuntaan ja urheiluun hurahtaneiden, muuten ihan fiksujen ja järkevien, ihmisten aivot välillä ns. narikassa kun katselee ja kuuntelee heidän tekemisiään. On jalkavaivaisia jotka vaivojen parantamisen sijaan yrittävät konkata puolikuntoisena jonkinlaisia treenejä ja on flunssan ensioireista kärsiviä jotka nokka punaisena yrittävät suorittaa ohjelmaa ja sitten makaavat viikon pedissä kun tauti iskee voimalla.

Omalta kohdaltani edellä mainitun veroinen urpoilu koettiin viime viikon perjantaina. Pakkasta oli rapeat 25 (kodin mittarissa), mutta aattelin että kun itseni oikein hyvin puen niin voin vähän hiihtämässä käydä. Hyvä idea! Muuten sain itseni aika hyvin suojattua paitsi nenän varsi ja poskipäät jäivät paljaaksi. Enempää ei varmaan tarvitse kertoa. Joo-o, pientä nipistelyä tuntui mutta kun mitään ihmeempää ei tuntunut niin hiihtelin lenkin. Lenkin jälkeen olikin sitten selvä että ns. naamanvaihtoviikot on edessä eli nokka ja poskipäät olivat paleltuneet. Nyt sitten on suoritettu ihonkuorintaa ja yritetty vahingosta viisastuneena suojata ko. paikat kun ulkona on tullut liikuttua jotta enempää vahinkoa ei tapahtuisi.

Toivotaan että urpoilut jäävät nyt tähän vähäksi aikaa.

Ehtoolla pieni lenkki ja Kaupinojalle saunomaan...Ei paha.

2013 startattu

Vuosi 2013 on saatu sujuvasti käyntiin. Ensimmäinen Koukun käynti sukset jalassa tehtiin jo kyllä 29. päivä Joulukuuta. Viime talvena ko. merkkipaalu tapahtui vasta 15. tammikuuta eli sekin kertoo mainioista suksimiskeleistä. Ohessa vielä parit fotot Koukun reissulta - talvista oli.

Tuo 29. päivä oli muuten eka päivä kun kuntoilin uuden Garminin mittarin kanssa. Mittari on mallia karvalakki eli 110 mutta mun tarpeisiin sopii ihan hyvin. Näkee matkan, vauhdin, ajan ja sykkeen. Ja jälkeenpäin saa reitit kartalle. Tuolla datamäärällä tyydytetään mun analysointitarpeet ihan mallikkaasti. Tuon 29. jälkeen on näemmä kilsoja tullut 226 (n. 140 hiihtäen, n. 86 juosten) ja tunteja 21,5. Sekaan on mahtunut yksi sairastettu vattatauti jonka myötä tuli pari päivää ylimääräistä huilia (tai enpä tiiä, ainakin vattalihakset oli kovilla kun kakoi sisuksiaan ulos). Teivocuppiakin tuli juostua ja perinteistä diisseltouhua tuntui olevan jälleen kerran.

Talven pläni alkaa olemaan kohta aikalailla selvillä. Ohjelmassa on:

• SM-hisu viesti 3.2
• Vuokatin 'leiri' 8.-10.2
• Jämi Ski 16.2
• Puolikas Pirkkaa 3.3 (joo tiedän että puolikas on nössöilyä)
• Teivocuppia maaliskuun puolenvälin tietämillä

Mahollisesti vielä Vaskooli pääsiäisenä mutta siitä ei vielä varmuutta.

Noilla siis mennään. Eniten jänskättää varmaan tuo HiSu kun en oo moista lajia varmaan 20 vuoteen harrastanut. Mutta kova joukkue meillä on, entisiä maajoukkkuemiehiäkin löytyy kokoonpanosta. Saas nähdä kuinka käy....