Jämille valmistautuminen tänä vuonna jäi jotakuinkin tekemättä kun tauti jylläsi yllättävän sitkeästi vielä viikollakin. Vielä perjantaina mietin että lähdenkö ollenkaan hiihtämään. Päätös oli että lähden mutta mennään kropan ehdoilla eli jos kone ei toimi niin sitten retkeillään hissukseen. Mitään tankkausta en ollut tehnyt ja suksetkin tuli sutaistua pe iltana aika hätäisesti.
Lyhyesti tiivistettynä reissu oli aika onneton. Positiivistä oli että kroppa toimi hiukan paremmin kuin kuvittelin ja jaksoin hiihdellä loppuun asti. Negatiivistä oli se että alku tuli otettua liiankin rivakasti, sukset oli suoraan sanottuna hanurista ja lopussa viimeiset 8 kilometriä olivat aika surullista touhua. Alkuun siis yritin pökkiä jonkinlaista vauhtia ja sykkeet tuppas nousemaan vähän turhan korkealle. Puolikas meni n. 1:17 joten vauhti oli kohtalaista. Tosin eka puolikas on lähinnä tasamaata ja jälkimmäinen puolisko on pikkuisen monipuolisempaa. Suksien kanssa meinas huumori loppua kun alamäissä väkeä meni heittämällä ohi molemmin puolin. Ja sitten lopussa alkoi sitten paukut loppumaan.
Loppuaika oli hiukan parempi kuin viime vuonna, mutta ei tuosta suurta juhlaa saa aikaiseksi.
Toivotaan että nyt parin viikon aikan saadaan lopullinen selkävoitto taudista ja Pirkkaa pääsee sitten ihan terveenä hiihtämään. Noille sivakoille tarvis kait jotain tehdä kanssa ettei jää ihan jalkoihin.
Jaa niin, verryttelynä tuli käytyä katsomassa kun Mr. Mustajärvi tulkitsi Cashiä. Ihan OK setti.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
maanantai 11. helmikuuta 2013
Tautista juttua
SM-Hisustelujen jälkeen pläni näytti loistavan hyvältä. Rutkasti pertsan hiihtoa, pitkä vkonloppu Vuokatissa kilsoja keräillen ja sitten pienellä keventelyllä Jämi Skihin. Se oli suunnitelma, mutta toteuma olikin/onkin sitten ihan eri juttu.
Maanantaina Hisustelujen jälkeen alkoi pientä kuivaa yskää pukkaamaan ja kurkussa oli hitusen kutinaa. Tiistaina aattelin että kevyen hiihtolenkin voi heittää vaikka olo oli hiukan sellainen puolivillainen - ei selkeästi sairas mutta ei ihan tervekään. Keskiviikkona jutun juoni alkoi sitten aueta eli kuumetta alkoi nostamaan ja kurkusta ja nokasta alkoi tulla tavaraa pihalle. Illalla kuumeet jo yli 38. Torstaina kuume koko ajan 38-39 välissä. Perjantaina, ennen Vuokattiin lähtöä, kävin vielä varmuuden vuoksi lääkärissä jossa katsottiin tulehdusarvot. Arvot olivat kurissa joten kyseessä keuhkoputkentulehdus eikä keuhkokuume. Eli perjantaina töötättiin autolla Vuokattiin mutta kuume edelleen n. 38. Lauantaina eka kuumeeton päivä, mutta kun koiraa käytin pienellä aamulenksulla niin oli ihan selvä että hiihtämään ei kannata lähteä kun jo rauhallisessa kävelyssäkin alkoi keuhkot vinkumaan, räkää/limaa lensi joka rööristä ja olo oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Makailin sitten mökissä ja rouva kävi nauttimassa laduista. Sunnuntaiaamuna tilanne oli jotakuinkin sama. Ei mitään jakoa lähteä lenkille. Eli Vuokatin leirin saldo oli mahtavat 0 km / 0 sek urheilua - mahtava reissu eiks jee.
Nyt maanantaina olo ehkä hitusen parempi mutta kaukana ollaan vielä terveen kirjoista. Onpahan sitkeä tauti, pisteenä iin päälle sain tartutettua taudin myös parempaan puoliskoon joten ihan tuubiin menee hommat tällä hetkellä. Toivotaan että tauti talttuu nyt hyvissä ajoin ennen viikonloppua ja pääsis Jämille edes jonkinlaisen hiihtelyn tekemään...
Maanantaina Hisustelujen jälkeen alkoi pientä kuivaa yskää pukkaamaan ja kurkussa oli hitusen kutinaa. Tiistaina aattelin että kevyen hiihtolenkin voi heittää vaikka olo oli hiukan sellainen puolivillainen - ei selkeästi sairas mutta ei ihan tervekään. Keskiviikkona jutun juoni alkoi sitten aueta eli kuumetta alkoi nostamaan ja kurkusta ja nokasta alkoi tulla tavaraa pihalle. Illalla kuumeet jo yli 38. Torstaina kuume koko ajan 38-39 välissä. Perjantaina, ennen Vuokattiin lähtöä, kävin vielä varmuuden vuoksi lääkärissä jossa katsottiin tulehdusarvot. Arvot olivat kurissa joten kyseessä keuhkoputkentulehdus eikä keuhkokuume. Eli perjantaina töötättiin autolla Vuokattiin mutta kuume edelleen n. 38. Lauantaina eka kuumeeton päivä, mutta kun koiraa käytin pienellä aamulenksulla niin oli ihan selvä että hiihtämään ei kannata lähteä kun jo rauhallisessa kävelyssäkin alkoi keuhkot vinkumaan, räkää/limaa lensi joka rööristä ja olo oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Makailin sitten mökissä ja rouva kävi nauttimassa laduista. Sunnuntaiaamuna tilanne oli jotakuinkin sama. Ei mitään jakoa lähteä lenkille. Eli Vuokatin leirin saldo oli mahtavat 0 km / 0 sek urheilua - mahtava reissu eiks jee.
Nyt maanantaina olo ehkä hitusen parempi mutta kaukana ollaan vielä terveen kirjoista. Onpahan sitkeä tauti, pisteenä iin päälle sain tartutettua taudin myös parempaan puoliskoon joten ihan tuubiin menee hommat tällä hetkellä. Toivotaan että tauti talttuu nyt hyvissä ajoin ennen viikonloppua ja pääsis Jämille edes jonkinlaisen hiihtelyn tekemään...
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
His(s)uttelua
Kartta kertonee tärkeimmät faktat eli tänään ohjelmassa oli SM-HiSu viesti Jämillä. Joukkueena Rasti-Nokia.
Edellisestä hisustelusta on vierähtänyt aikaa jonninverran. Varmaa mielikuvaa edellisestä kisasta ei ole mutta taitaa mennä 80-luvulle kun viimeksi olen ko. lajia harrastellut. Mutta eikös se niin ole että hisustelu on vähän kuin villarilla sotkeminen eli kun joskus on oppinut niin eihän se pahemmin unohdu. Perusjututhan on ihan samoja kuin silloin 80-luvulla.
Parit lessons learntit päivän taipaleelta (kantsii katsoa myös Haapiksen teksti kisasta):
- HiSu:ssa (kuten myös sileän hiihdossa) välineet merkkaavat paljon. Sukset tietysti mutta tänään tajusin että jopa sauvojen virittelyllä on väliä. Kun yritti tasuria tökkiä ja sauvasta upposi n. 1/3 niin eihän sitä mitenkään lennetty eteenpäin. Pro-hisustelijat olivat näemmä viritelleet vähän isomman sorttisia sompia ja niillä homma näytti onnistuvan paremmin. Kapealla luistelu-uralla suksellakin olisi voinut olla mittaa vähän vähemmän, olisi ollut helpompaa. Tai sitten pitäis vaan osata hiihtää.
- Luisteluhiihto ei oikein irtoa kun hiihtoharjoittelusta 90% on pertsaa ja 10% luistelua. Kuten Haapiskin toteaa niin pökkiä ei oikein jaksa. Pertsalla on tottunut siihen että pökkimistä voi avittaa potkulla mutta kapealla hisu-uralla ei juuri luistelupotkua tehdä ja vauhti on haettava hartiapankista. Ja sitten kun se sauva vielä uppoaa sen kolmanneksen niin vauhdin hurmasta ei ole tietoa.
Mutta kivaa se oli. Mitään suurempaa kuprua en reitistäni ole vielä löytänyt joten sen puolesta voi olla hyvinkin tyytyväinen. Ei musta HiSu fania tullut mutta vois tuota vielä ehkä joskus kokeilla. Ei kyllä enään tänä vuonna. Nyt pistetään luistelusivakat vähäksi aikaa hyllyyn ja keskitytään pertsaan. Seuraava koitos kahden viikon päästä jälleen Jämillä.
torstai 24. tammikuuta 2013
Urpoilun uusi ulottuvuus
Kuten monet tietää, on liikuntaan ja urheiluun hurahtaneiden, muuten ihan fiksujen ja järkevien, ihmisten aivot välillä ns. narikassa kun katselee ja kuuntelee heidän tekemisiään. On jalkavaivaisia jotka vaivojen parantamisen sijaan yrittävät konkata puolikuntoisena jonkinlaisia treenejä ja on flunssan ensioireista kärsiviä jotka nokka punaisena yrittävät suorittaa ohjelmaa ja sitten makaavat viikon pedissä kun tauti iskee voimalla.
Omalta kohdaltani edellä mainitun veroinen urpoilu koettiin viime viikon perjantaina. Pakkasta oli rapeat 25 (kodin mittarissa), mutta aattelin että kun itseni oikein hyvin puen niin voin vähän hiihtämässä käydä. Hyvä idea! Muuten sain itseni aika hyvin suojattua paitsi nenän varsi ja poskipäät jäivät paljaaksi. Enempää ei varmaan tarvitse kertoa. Joo-o, pientä nipistelyä tuntui mutta kun mitään ihmeempää ei tuntunut niin hiihtelin lenkin. Lenkin jälkeen olikin sitten selvä että ns. naamanvaihtoviikot on edessä eli nokka ja poskipäät olivat paleltuneet. Nyt sitten on suoritettu ihonkuorintaa ja yritetty vahingosta viisastuneena suojata ko. paikat kun ulkona on tullut liikuttua jotta enempää vahinkoa ei tapahtuisi.
Toivotaan että urpoilut jäävät nyt tähän vähäksi aikaa.
Ehtoolla pieni lenkki ja Kaupinojalle saunomaan...Ei paha.
Omalta kohdaltani edellä mainitun veroinen urpoilu koettiin viime viikon perjantaina. Pakkasta oli rapeat 25 (kodin mittarissa), mutta aattelin että kun itseni oikein hyvin puen niin voin vähän hiihtämässä käydä. Hyvä idea! Muuten sain itseni aika hyvin suojattua paitsi nenän varsi ja poskipäät jäivät paljaaksi. Enempää ei varmaan tarvitse kertoa. Joo-o, pientä nipistelyä tuntui mutta kun mitään ihmeempää ei tuntunut niin hiihtelin lenkin. Lenkin jälkeen olikin sitten selvä että ns. naamanvaihtoviikot on edessä eli nokka ja poskipäät olivat paleltuneet. Nyt sitten on suoritettu ihonkuorintaa ja yritetty vahingosta viisastuneena suojata ko. paikat kun ulkona on tullut liikuttua jotta enempää vahinkoa ei tapahtuisi.
Toivotaan että urpoilut jäävät nyt tähän vähäksi aikaa.
Ehtoolla pieni lenkki ja Kaupinojalle saunomaan...Ei paha.
tiistai 15. tammikuuta 2013
2013 startattu
Vuosi 2013 on saatu sujuvasti käyntiin. Ensimmäinen Koukun käynti sukset jalassa tehtiin jo kyllä 29. päivä Joulukuuta. Viime talvena ko. merkkipaalu tapahtui vasta 15. tammikuuta eli sekin kertoo mainioista suksimiskeleistä. Ohessa vielä parit fotot Koukun reissulta - talvista oli.
Tuo 29. päivä oli muuten eka päivä kun kuntoilin uuden Garminin mittarin kanssa. Mittari on mallia karvalakki eli 110 mutta mun tarpeisiin sopii ihan hyvin. Näkee matkan, vauhdin, ajan ja sykkeen. Ja jälkeenpäin saa reitit kartalle. Tuolla datamäärällä tyydytetään mun analysointitarpeet ihan mallikkaasti. Tuon 29. jälkeen on näemmä kilsoja tullut 226 (n. 140 hiihtäen, n. 86 juosten) ja tunteja 21,5. Sekaan on mahtunut yksi sairastettu vattatauti jonka myötä tuli pari päivää ylimääräistä huilia (tai enpä tiiä, ainakin vattalihakset oli kovilla kun kakoi sisuksiaan ulos). Teivocuppiakin tuli juostua ja perinteistä diisseltouhua tuntui olevan jälleen kerran.
Talven pläni alkaa olemaan kohta aikalailla selvillä. Ohjelmassa on:
Noilla siis mennään. Eniten jänskättää varmaan tuo HiSu kun en oo moista lajia varmaan 20 vuoteen harrastanut. Mutta kova joukkue meillä on, entisiä maajoukkkuemiehiäkin löytyy kokoonpanosta. Saas nähdä kuinka käy....
Tuo 29. päivä oli muuten eka päivä kun kuntoilin uuden Garminin mittarin kanssa. Mittari on mallia karvalakki eli 110 mutta mun tarpeisiin sopii ihan hyvin. Näkee matkan, vauhdin, ajan ja sykkeen. Ja jälkeenpäin saa reitit kartalle. Tuolla datamäärällä tyydytetään mun analysointitarpeet ihan mallikkaasti. Tuon 29. jälkeen on näemmä kilsoja tullut 226 (n. 140 hiihtäen, n. 86 juosten) ja tunteja 21,5. Sekaan on mahtunut yksi sairastettu vattatauti jonka myötä tuli pari päivää ylimääräistä huilia (tai enpä tiiä, ainakin vattalihakset oli kovilla kun kakoi sisuksiaan ulos). Teivocuppiakin tuli juostua ja perinteistä diisseltouhua tuntui olevan jälleen kerran.
Talven pläni alkaa olemaan kohta aikalailla selvillä. Ohjelmassa on:
- SM-hisu viesti 3.2
- Vuokatin 'leiri' 8.-10.2
- Jämi Ski 16.2
- Puolikas Pirkkaa 3.3 (joo tiedän että puolikas on nössöilyä)
- Teivocuppia maaliskuun puolenvälin tietämillä
Noilla siis mennään. Eniten jänskättää varmaan tuo HiSu kun en oo moista lajia varmaan 20 vuoteen harrastanut. Mutta kova joukkue meillä on, entisiä maajoukkkuemiehiäkin löytyy kokoonpanosta. Saas nähdä kuinka käy....
perjantai 28. joulukuuta 2012
Pyhitystä
Pyhiä on pidellyt ja samalla on hiihtokausi korkattu ihan kunnolla. Takana on muutama pitempi siivu ja pari kertaan olen yrittänyt ulkoiluttaa suksia hiukan vauhdikkaamminkin. Joulun alle ja aattona otin suosiolla totaalihuilausta ja massankeruuta mutta jo joulupäivänä piti päästä hiukan suksia ulkoiluttamaan Kauppiin. Ja harjuakin on hinkattu jonninverran.
Tänään oli vaarin 90-synttärit ja käytiin vanhemman velipojan kanssa katsomassa sankaria Kalevankankaalla. Tulihan siinä mieleen että on maailma muuttunut vajaassa sadassa vuodessa aika hurjasti. Monessa suhteessa ollaan menty varmasti rutkasti eteenpäin mutta jotenkin tuntuu että tämä nykyajan mammonan palvonta ei kaikilta osin ihan tervettä ole. Minä en tyhmänä ymmärrä esimerkiksi jatkuvan talouskasvun tarkoitusta - eikö meillä pääsääntöisesti ole asiat jo aika hyvin joten miksi ja mitä varten sitä elintasoa pitää jatkuvasti yrittää nostaa? Sitten nämä työaikakysymykset tuntuvat menevän yli meikäläisen ymmärryksen. Hirveä kohkaaminen eläkeiän nostamisesta ja vanhempien työntekijöiden palkkojen pudottamisesta kun nuorisotyöttömyys nousee kokoajan. Eikö se olisi järkevämpi saada nuoret työelämään kuin miettiä onko oikea eläkeikä 65 vai 68 vai jotain muuta...
Töistä puheenollen tilanne on se että jos työsopparia ei kohta ilmesty allekirjoitettavaksi niin sitten meikäläinenkin on 1.1.2013 alkaen ensimmäistä kertaa elämässään virallisesti työtön. Saas nähdä kuinka käy...
Tänään oli vaarin 90-synttärit ja käytiin vanhemman velipojan kanssa katsomassa sankaria Kalevankankaalla. Tulihan siinä mieleen että on maailma muuttunut vajaassa sadassa vuodessa aika hurjasti. Monessa suhteessa ollaan menty varmasti rutkasti eteenpäin mutta jotenkin tuntuu että tämä nykyajan mammonan palvonta ei kaikilta osin ihan tervettä ole. Minä en tyhmänä ymmärrä esimerkiksi jatkuvan talouskasvun tarkoitusta - eikö meillä pääsääntöisesti ole asiat jo aika hyvin joten miksi ja mitä varten sitä elintasoa pitää jatkuvasti yrittää nostaa? Sitten nämä työaikakysymykset tuntuvat menevän yli meikäläisen ymmärryksen. Hirveä kohkaaminen eläkeiän nostamisesta ja vanhempien työntekijöiden palkkojen pudottamisesta kun nuorisotyöttömyys nousee kokoajan. Eikö se olisi järkevämpi saada nuoret työelämään kuin miettiä onko oikea eläkeikä 65 vai 68 vai jotain muuta...
Töistä puheenollen tilanne on se että jos työsopparia ei kohta ilmesty allekirjoitettavaksi niin sitten meikäläinenkin on 1.1.2013 alkaen ensimmäistä kertaa elämässään virallisesti työtön. Saas nähdä kuinka käy...
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Kausi avattu
Eli hiihtokausi avattu. Hiihtokelit vuodenaikaan nähden ovat oikein hyvät. Eilen kävin Teivocupin jälkeen ehtoolla kokeilemassa sivakoita kotiladulla ja tänään jatkettiin sitten vähän pitemmällä siivulla harjussa. Kotilatu jälleen kerran pari piirua paremmassa kunnossa kuin harjun paanat. Lunta tulee näemmä koko ajan lisää joten toiveissa on että ennen vuodenvaihdetta pääsis Koukulla käymään.
Teivocuppi tuli tosiaan taas hölköteltyä ja tulos oli mikä oli. Keli oli vähän hankalampi kuin ekalla kerralla. Nyt oli pikkuisen pöperöistä lunta ja paluupätkällä aikas kova vastatuuli. Mutta hyvä reeni.
Muuten kohokohtia on ollut Teskun kenttätesti Pirkkahallissa. Taitaa olla yli 20 vuotta kun oon viimeksi hallissa käynyt ja kyllähän se juoksentelu siellä vaivattomampaa on kuin ulkosalla pöperössä. Tulokset ei mitään häävejä olleet. Anaerobinen kapa ei oo oikein kunnossa, mutta kun aattelee miten on tullut ulkoitua niin eipä se ihme olekaan. No, tästä sitten mennään etiäpäin ja katotaan tilannetta keväällä. Talvikelejä varten tein investoinnin Icebugeihin ja ensimmäiset kokemukset nastareista ovat varsin positiiviset.
Talven kisaohjelmassa lienee Teivocupit, SM-hs viesti, Jämi ski ja todennäköisesti puolikas Pirkkaa. Vaskoolikin kiinnostaisi mutta katotaan kuinka käy...
Teivocuppi tuli tosiaan taas hölköteltyä ja tulos oli mikä oli. Keli oli vähän hankalampi kuin ekalla kerralla. Nyt oli pikkuisen pöperöistä lunta ja paluupätkällä aikas kova vastatuuli. Mutta hyvä reeni.
Muuten kohokohtia on ollut Teskun kenttätesti Pirkkahallissa. Taitaa olla yli 20 vuotta kun oon viimeksi hallissa käynyt ja kyllähän se juoksentelu siellä vaivattomampaa on kuin ulkosalla pöperössä. Tulokset ei mitään häävejä olleet. Anaerobinen kapa ei oo oikein kunnossa, mutta kun aattelee miten on tullut ulkoitua niin eipä se ihme olekaan. No, tästä sitten mennään etiäpäin ja katotaan tilannetta keväällä. Talvikelejä varten tein investoinnin Icebugeihin ja ensimmäiset kokemukset nastareista ovat varsin positiiviset.
Talven kisaohjelmassa lienee Teivocupit, SM-hs viesti, Jämi ski ja todennäköisesti puolikas Pirkkaa. Vaskoolikin kiinnostaisi mutta katotaan kuinka käy...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)