Vuodet eivät ole veljiä keskenään

Hyvää Joulun jälkeistä elämään vain itse kullekin. Säästä ja lumen puutteesta on taidettu Joulun seutuvilla puhua enemmän kuin tarpeeksi. Tottahan se on että +5 ja vesisade ei välttämättä ihan jouluisin sää ole mutta eikös sitä väitetä että sillä mennään mitä annetaan. Viime vuonna tähän aikaan suksiteltiin jo kovasti ja Koukun lenkkikin tuli tehtyä jo 29. joulukuuta. Tänä vuonna ei vissiin ihan samaan pysty.

Mutta kyllähän sitä ilman luntakin saa ihan priimaulkoilua aikaiseksi. Eilen kävimme rouvan kanssa katsomassa paikallinen Natura-alue ja tänään köpöttelimme Hopeatieltä Kivikeskulle metsiä myöten. Etenkin tuo jälkimmäinen reissu oli oikein hieno. En ole ennen tuosta suunnasta Kivikeskulla käynytkään ja kivahan se oli tajuta että matka on itseasiassa varsin lyhyt joten tuonne suunnallehan täytyy lenkkiä tehdä jatkossa enemmänkin. Kivikeskuhan tietysti oli hieno ja kun sääkin suosi niin olihan kivaa. Tais rouva ja koirakin tykätä. Vähän fotoja alempana.

Koipi ei oo ihan terve vieläkään. Pohkeessa jotain vikaa joten täytyy tyytyä näihin metsässä köpöttelyihin. Toivotaan että sitä lunta tulisi jotta pääsis pökkimään. Sitä hommaa koipi kestänee.

Hiihtokausi avattu

Kun tuli uhottua että tänään hiihtokausi avataan niin pitihän sitä sitten mennä suksia ulkoiluttamaan. Vajaa tunti ja pikkasen reilu kymppi harjulla. Aika pöperöistä, mutta eipä ollut kiviä. Kivaa hommaa taas vaihteeksi…
Viime vuonna kausi avattiin 16.12 ja Koukulla käytiin jo ennen vuoden vaihdetta, saas nähdä kuinka nyt käy...

Jumipäivitykset

Eka Teivo cuppi tuli kölkyteltyä pari viikkoa sitten. Ei mennyt ihan tuubiin tuo reissu. Tein kerrankin kunnon verryttelyt eli hölköttelin Teivoon kotoa ja sitten vielä hiukan hötkyilyä ennen starttia. Paukun jälkeen matka eteni tutun kaavan mukaan eli hiukan päälle 4min kilsavauhtia. Keli oli aika liukas eli mustaa jäätä oli asvaltin pinnassa ja senpä takia tuli pikkuisen lipsuteltua. Takaisinpäin tullessa n. kilsa ennen maalia toisessa pohkeessa vihlaisi ja kipu oli aika napakkaa maaliin asti. Normaalijärjenjuoksulla varustettu homo sapiens olisi himmannut heti kun tuo vihlaisu pohkeessa tapahtui mutta numerolappu rinnassahan homo sapiens muuntautuu homo urpoukseksi jolloin normaali aivotoiminta keskeytyy joka siis tarkoitti sitä että hölkyttelin tosiaan maaliin asti. Illalla pohje oli kipeä, kuten seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana jne. Oma diagnoosini on että leveä kantalihas (m. soleus) repesi hiukan yläosastaan. Koipi oli muutaman päivän kävellessäkin kipeä ja ekan kerran yritin juoksuaskelia reilun viikon päästä - ei kestänyt. Nyt on huilailtu jo yli kaksi viikkoa ja ei koipi ihan terve ole vieläkään. Onneksi hiihtokelit alkaa olla kohdallaan joten jo tänään taidan mennä kokeilemaan miten koipi suksihommia kestää...

Jeesus tulee - oletko valmis?

Kävin lenkillä ja Garmin näytti jälkeenpäin reitin olleen oheisen mukainen:

Ja vakuutan että en uinut, soutanut, surffannut vaan ihan oikeasti hölkkäsin. 

Ihmettelinkin kun on vähän huimaillut, päätä on särkenyt ym. Luulin että tautia on pukkaamassa mutta taitaa oireet johtua pyhän hengen läsnäolosta kehossani:-) Tai sitten siitä että keskiviikkona Ozzy et al manasivat meikäläisen sekaisin Hartwall areenalla.

Tänään Teivo cuppia ja huomenna vaellusta - sillä sapluunalla tämä viikonloppu...

Ei oikein mitään asiaa

Viimeisen päivityksen jälkeen ei mitään oikein ihmeitä ole liikuttamisrintamalla tapahtunut. TESKUn testi tuli köpöteltyä ja tulokset pikkasen paremmat kuin viime vuonna eli tarkoittaa sitä että jonkinlaista kehittymistä ikääntymisen aiheuttamasta yleisestä taantumasta huolimatta on tapahtunut. Parannukset olivat kyllä sen verran vaatimattomia että en ala tässä vielä uhoamaan ensi kauden osalta yhtään mitään.

Muutoin olen ylimenokauden jälkeen vähitellen palautunut lenkkeilyn pariin. Viikottaisia kohokohtia on torstain sähläykset sekä sunnuntain maastovaellukset. Muutoin mukaan on mahtunut pientä lenkin tynkää, vähän kuntosalia ja vielä vähemmän uintia. Ens lauantaina voisi mennä Teivo cuppia hölkkäämään.

Hierojan opinnot on siinä pisteessä että koulun klinikka pyörii jo ja omalla praktiikallakin on jo hierontaa tarjolla jäsenienkorjauksen lisäksi. Tarkoitushan on tulla aikanaan koulutetuksi hierojaksi. Rekisteröityneet hierojat onkin ihan eri asia:-)

Kisälli

Kaiken tietävä Wikipedia kertoo kisälleistä: "Kisälli oli ammattikuntalaitoksen aikana käsityöläisammateissa taso oppipojan ja mestarin välissä. Oppipoika sai kisällin arvon suoritettuaan kisällinnäytteen. Kisällit eivät yleensä saaneet perustaa omaa liikettä, vaan he toimivat jonkun mestarin alaisuudessa.
Nykyäänkin kisälli on monissa käsityöammateissa käytössä arvonimenä. Suomessa tämän samoin kuin mestarinkin arvonimen myöntää nykyään Mestarikiltaneuvosto[1]."

Oli miten oli mutta nykyään minäkin saan käyttää ko. arvonimeä vaikkei sitä miltään politbyroolta ole haettukaan… Tittelinä kisälli on kyllä munakkaampi kuin yliopistomaailman tutkija jollainen osa-aikaisesti olen myös. 

Urheilu- ja liikuntarintamalla on ollut aika hiljaista. Pientä lenkkiä, vähän kuntosalia ja uintia, ei mitään spesiaalia. Ens sunnuntaina olisi tarjolla Teskun testiä. Kuntoa on nyt nollattu siihen malliin että saa ihan hyvät pohjalukemat aikaiseksi ennen talven tuloa.

SM kuvia

Pienellä viivellä muutamia fotoja SM keskimatkalta ja viestistä. Kiitokset team Auterolle kuvista. Tekstin otsikosta voisi odottaa jotain vähän rankempaakin kuvamateriaalia mutta tarjolla siis vain ikämiesurheilijoita.

Keskimatkan finaalin jälkeen hiukan ahdisti 

Mutta niinpä ahdisti Repaakin

Ikämiehillä hymy herkässä

Valmiina viestiin

Repa kosteahkon eka osuuden jälkeen