Keskijalkajuoksija

Taannoin raportoin vierailustani askelklinikalla josta sain siis diagnoosin toiminnallinen vääräsääri. Vääräsäärisyyden vastapainoksi todettiin että askelkontaktini on hyvä, alastulo ei päkiällä mutta ei kantapäälläkään eli suurinpiirtein jalan keskiosalla. OIkein hyvää ja napakkaa termiä en tuolle askellukselle ole keksinyt

Taloudessamme on seuranani kolme sporttista naisihmistä ja heille tulee lehdykkä nimeltään Menaiset Sport. Lehdykkähän sisältä varsin oleellista ja hyödyllistä infoa kauniimman sukupuolen edustajille erilaisista liikuntaan liittyvistä ihmisen mieltä pohdituttavista asioista kuten esim. korvakorujen sopivuudesta muuhun sporttiseen vaatetukseen sekä siitä kuinka selvitään ilman elinikäisiä traumoja siitä että on sortunut vetämään perjantai-iltana pikkuisen sipsiä ja suklaata. Tai pahimmassa tapauksessa pienet lärvätsalot ja kunnon grillimössöt.

Tunnustan siis selanneeni ko. lehteä ja suunnattomaksi ilokseni ja riemukseni lehden viimeinen numero ratkaisee alussa kuvaamani termiongelman - lehden mukaan olen keskijalkajuoksija!

Kieltämättä aika kurko fiilishän tuosta tulee, kun kuulee tuollainen astuja olevansa:-) Vielä kun on todistettu että meikäläisessä on pyhää henkeä niin kyllähän tässä itsetunto on kohdallaan.

Mitähän se vaimo ajattelee kun kerron ensi viikolla seuraavan etelän leirin tapahtumia - normaali työpäivää, palavereja ja sellaista, sitten hotellille ja siitähän sitten melkein heti reipasta keskijalkajuoksua ja sitten olikin niin uuvuksissa ettei oikein mitään muuta jaksanut. Saas nähdä tuleeko kotona kehityskeskusteluja aiheesta...

Korkean paikan leiri takana ja etelän leirit edessä

Erinäisten sattumusten jälkeen päädyimme rouvan kanssa Ylläkselle Äkäslompoloon 26.2-2.3 väliseksi ajaksi. Siis ke-su minihiihtoloma. Vähän samantyylinen juttu kuin vuonna 2012. Oltiin tälläkin kertaa hotlassa puolihoidolla ja ohjelma oli karun simppeli - aamulla erittäin tuhti aamupala, hiihtoa muutama tunti, erittäin tuhti päivällinen, pikkuisen jorailua ja nukkumaan. Kelit oli oikein mainiot. Pikku pakkanen, Startin universaaliliisteri toimi kuin tauti ja ladut oli priimakunnossa. Reissuun mahtui kolme kunnon hiihtolenkkiä. Torstaina tein perinteisen tunturin kierron, perjantaina Laitamäen Mikan kanssa hiukan lyhyemmän suksittelun ja lauantaina oikein hienon reissun pohjoiseen päin. Lauantain reissulla tuli pökittyä ittelleni ihan uudet paanatkin kun pöräytin Peurakaltiolle ja sieltä Myllyn lenkin. Hieno reitti. Tässä vielä kuvat retkistä:

Torstai

Perjantai

Lauantai

Kilsoja tuli kaikenkaikkiaan n. 145 joten kolmelle päivälle se on meikäläiselle ihan hyvin. Ylläksellä sattui lomailemaan samaan aikaan paljonkin tuttuja joten rouva pääsi hoitamaan myös sosiaalisia suhteita ladulle ystäviensä kanssa. Ei tarvinnut meikäläisen tuppisuun kanssa tetsata...

Hyvä reissu jonka päätteeksi sukset pistettiin kesäteloille, ens talvena uudestaan....

Uuden työmaan myötä tulen harrastamaan minimuotoisia etelän leirejä pääkaupunkiseudulla käytännössä viikoittain joten täytyypä alkaa googlettamaan hyviä lenksumaastoja sekä kevään pääkaupunkiseudun iltarastikalentereita...

Hiihtelyä odotellessa

Ei tule etelään kunnon hiihtokelejä ei. Siksipä varasimme rouvan kanssa pikaisen harkinnan jälkeen reissun Ylläkselle ens viikoksi. Ke aamuna on startti ja su illalla tullaan takaisin. Ohjelmassa hiihtoa, hiihtoa ja hiihtoa. Rouvalla voi olla suunnitelmia tehdä jotain muutakin. Kaikenlaisia tauteja ja pöpöjä tuntuu olevan liikenteessä oikein kunnolla joten nyt pitää yrittää pysyä terveenä jotta reissusta ei tule viime talven Vuokatin reissun kaltaista sohvalla makailua.

Tänään ryynäsin Teivo Cupin. Keli oli vähän haastava ja mies väsynyt joten eipä siitäkään reissusta oikein mitään muisteltavaa jäänyt.

Työrintamalla on vähän muutosta ilmassa. Ihan positiivistä juttua tulossa. Akateeminen ura päättyy ainakin toistaiseksi ja siirryn takaisin raakaan pörssiyritysmaailmaan. Tästä sitten juttua joskus myöhemmin.

Päivitystä

Ei ole hiihtäjän talvi tämä, ei ole. Tähän mennessä hiihtokilsoja on kasassa vajaa sata ja Forecan mukaan kilsoja ei ihan hirveästi lähipäivinä tule kerättyä. Harmi homma, kun kerrankin olisi ajankäytön puolesta aika hyvät saumat suksitella.

Muuten liikuntarintamalla kohokohdat sitten viime päivtyksen ovat:
- Teivo-cuppi ja RaN:n testijuoksu. Eka aika rapeassa pakkasessa ja aika jälleen sellainen ettei kiikkustuolissa tarvitse muistella. Mogulin blogista löytynee kuvallista materiaalia. RaN:n testijuoksuun sattui kunnnon lumipöperö mikä teki reitin aika raskaaksi ja liukkaaksi. Siksipä hölkkäily oli lähinnä vähän reippaampi VK lenkki.
- Kroppa on aika hyvässä kunnossa ja juoksu tuntuu aika hyvältä. Ihan joka paikkaan ei satu. Uskoisin että tuo syksyllä alkanut kuntosalilla käynti on alkanut tuottamaan hedelmää eli selkä on paljon paremmassa kunnossa kuin ennen ja tuntuu että jalatkin pelaa paremmin. Vielä kun pääsis hiihtämällä tekemään pitkää siivua niin hyvä olisi…

Jämi Ski ja Pirkka taitavat jäädä tänä talvena väliin. Pirkan puolikkaalle jätän vielä takaportin auki, mutta aika priimat hiihtokelit vaatisi parille viimeiselle viikolle että mukaan lähtisin.

Toiminnallinen vääräsääri

Toiminnallinen vääräsääri - sellainen kuulemma olen. Aika mehevä nimitys, eikös olekin. Kyseisen nimityksen sain viikolla tamperelaisella askelklinikalla jossa kävin tutkituttamassa koipiani. Klinikkavierailun taustalla on viimeaikaiset pohjeongelmat jotka ovat haitanneet harrastustoimintaa jonkin verran. Oikeastaan täytyy lähteä liikenteeseen vuoden 2008 syksystä jolloin vasen akillekseni mosahti poikki. Akilles operoitiin ja maltoin sen ihan rauhassa parannella ja se onkin ollut ihan hyvässä kunnossa, on kestänyt mettässä ryynäämiset sun muut harrastukset. Kuiteskin koivissa ja alaselässä on ollut enempi vähempi jatkuvasti vaivaa joten aattelin että olisko tuosta akillesepisodista jäänyt koipiin jotain sellaista epätasapainoa mikä vaivoja aiheuttaa. Ei muuta kuin askelklinikalle selvittelemään miten mies askeltaa.

Klinikkavierailun aikana katsottiin nilkkanivelten liikkeet ilman kuormaa, jalkapohjan painojakaumat sekä mielenkiintoisimpana liikeanalyysi juostessa. Lyhyesti tulokset olivat (oman ymmärrykseni mukaan):

• Nilkkanivelet toimivat OK. Nilkka tosin jäykkä.
• I ja II varpaiden tyvinivelet (MTP nivelet) olivat kuulemma mielenkiintoiset. Niiden pitäisi olla suurinpiirtein samalla tasolla mutta meikäläisellä niissä on selvää klappia. Synnynnäinen ominaisuus mutta vaikuttaa kuinka etenkin ponnistusvaiheessa jalka käyttäytyy.
• Juostessa askelkontakti hyvä. Ei kannalla mutta ei päkiälläkään vaan jotakuinkin niiden välistä.
• Juoksussa jalat ovat liian lähellä toisiaan. Näkyy kuvissa hyvin.
• Ponnistusvaiheessa jalkaterän etuosa jää liiaksi ulos, pitäisi kiertyä enemmän sisäänpäin. Tuohon varmaan vaikuttaa tuo I/II - MTP nivelten synnynnäinen omituisuus.
• Kahden edellisen kohdan+jäykän nilkan+kantaluun kierron seurauksena polvi-II varvas linja ei ole kohdallaan => aiheuttaa kiertoa pohkeeseen => pohjevaivat voivat olla seurausta tästä. Tämä on juurikin tuota otsikon toiminnallista vääräsäärisyyttä. Toiminnallista siksi että paikallaan seisoessa ei mitään merkittävää vääräsäärisyyttä löydetty.

Tuon pohjalta sitten fyssari mietti lääkkeitä millä tuota aletaan korjaamaan, saas nähdä kuinka käy. Alla fotot askelluksesta.

Lunta tuli ja hyvä niin. Vielä vähän lisää jotta pääsis pökkiin….

2013 vuosiyhteenveto

Huippu-urheilijathan useimmiten tekevät kattavan harjoitusanalyysin vuosittain. Katotaan mitä ollaan tehty, millä tehoalueilla ollaan menty, missä on menty metsään ja missä on onnistuttu. Analyysin perusteella sitten tehdään johtopäätöksiä siitä miten treenailua tulisi kehittää jotta podiumpaikka arvokilpailussa natsahtaisi.

Meiläläisellä ja huippu-urheilijalla ei ole mitään yhteistä tekijää mutta siitä huolimatta tässä pieni yhteenveto vuodesta 2013. Liikunnan suhteen meikäläisen tavoitehan on ollut niinkin simppeli kuin että liikuntaa pitäisi tulla tunti vuorokaudessa eli lyhyen matikan turvin siitä tulee 365h/vuosi. Se miten tuo tunti per päivä tehdään onkin sitten ollut ihan toisarvoista joskin tietysti hedonistisenä persoonana tavoite on ollut nauttia liikunnasta eikä rypistää naama kurtussa. Pitemmittä jorinoitta alla muutama kuva ala Garmin Connect.

Kokonaistuntimäärä jäi siis alle kolmensadan. Tavoite ei siis täyttynyt. Mitään suurempaa syytä tuolle liikkumattomuudelle ei ole. Helmikuussa olin lentsussa ja siinä tuli muutamia huilipäiviä. Kesäkuussa iski plantaarifaskiitti joka karsi juoksemisen minimiin mutta toisaalta fillarilla tuli sotkettua ihan hyvin. Joulukuussa on vaivannut pohje mutta kevyttä köpöttelyä ja muuta liikuntaa on tullut harrastettua aika hyvin. Eli syy liikkumattomuuteen on tainnut olla puhdas laiskuus ja maksimoitu pullamössöisyys.

Juoksua on näemmä tullut tehtyä eniten, etenkin maastossa/poluilla ryynäämistä. Tuo siis sisältää kaiken kartan ja kompassin kanssa tehdyn liikkumisen sekä polkulenkit. Pyöräilyä on jonkin verran, hiihtoa olisi voinut tulla vähän enemmänkin. Uinti ja säännöllisempi kuntosalihötkyily on aloitettu vasta syksyllä joten jos nyt ens vuonna jaksan samanlaiset analyysit kaivaa niin oletettavaa on että nuo tuntimäärät kasvavat.

Kisoja tuli yhteensä 31. 1 HiSu kisa, 2 hiihtokisaa, 2 rogaining kisaa, 6 hölkkäkisaa ja 20 suunnistuskisaa.

Se mikä tuolla Connectissä ei näy on erinäinen määrä koirankusetuslenkkejä joiden pituus on ollut välillä 15 min - 2,5 h. Välillä niissä on tullut jopa hiki joten sen puolesta niistä ainakin osan voisi tuonne mukaankin ottaa, mutta enpä jaksa tällä iällä enään säätää.

Siinäpä se, tänä vuonna yritetään saada tuo tunti / päivä kasaan. Lunta olisi kyllä kiva saada, hiihtämisellä voisi tuo pohkeen kiukuttelukin tasaantua...

Vuodet eivät ole veljiä keskenään

Hyvää Joulun jälkeistä elämään vain itse kullekin. Säästä ja lumen puutteesta on taidettu Joulun seutuvilla puhua enemmän kuin tarpeeksi. Tottahan se on että +5 ja vesisade ei välttämättä ihan jouluisin sää ole mutta eikös sitä väitetä että sillä mennään mitä annetaan. Viime vuonna tähän aikaan suksiteltiin jo kovasti ja Koukun lenkkikin tuli tehtyä jo 29. joulukuuta. Tänä vuonna ei vissiin ihan samaan pysty.

Mutta kyllähän sitä ilman luntakin saa ihan priimaulkoilua aikaiseksi. Eilen kävimme rouvan kanssa katsomassa paikallinen Natura-alue ja tänään köpöttelimme Hopeatieltä Kivikeskulle metsiä myöten. Etenkin tuo jälkimmäinen reissu oli oikein hieno. En ole ennen tuosta suunnasta Kivikeskulla käynytkään ja kivahan se oli tajuta että matka on itseasiassa varsin lyhyt joten tuonne suunnallehan täytyy lenkkiä tehdä jatkossa enemmänkin. Kivikeskuhan tietysti oli hieno ja kun sääkin suosi niin olihan kivaa. Tais rouva ja koirakin tykätä. Vähän fotoja alempana.

Koipi ei oo ihan terve vieläkään. Pohkeessa jotain vikaa joten täytyy tyytyä näihin metsässä köpöttelyihin. Toivotaan että sitä lunta tulisi jotta pääsis pökkimään. Sitä hommaa koipi kestänee.