Hämeen Hölkän jälkeen reidet veti ns. herneet sieraimeen ja äityivät niin kipeiksi etten muista koska samanlaista olotilaa olisi ollut. Alkuviikosta ei tarvinnut paljoa pohtia lähteekö juoksulenkille vai ei kun jo kävelykin oli aikamoista vääntöä. Eli viikon agenda oli aikalailla selvää eli reidet piti saada siihen kondikseen että vkonloppuna Jämille voisi lähteä kuntosarjailemaan. Vielä torstaina koivet oli siinä kunnossa että juoksemisesta ei oikein mitään tullut.
No Jämille piti kuitenkin lähteä ja jutun juoni oli kohtuullisen selkeä eli mennään juoksentelemaan mahd. rennosti ja ei yritetäkään rypistellä. Lähtöviivalla oli katselin kun tummat pojat (ja tytöt) olivat vähän sen näköisiä että he ovat tottuneet about 20 astetta lämpimimpiin keleihin mutta eipä heitä juuri paukun jälkeen näkynyt vaan katosivat horisonttiin aika mallikasta vauhtia. Oma juoksentelu oli niin peruskauraa ettei siitä oikein jälkipolville tarinoita irtoa. Koivet pysyivät suht hyvässä kunnos Niiniharjun mäkiin asti jossa sitten tein taatusti kisan hitaimman alamäkipätkän ja ylösnousussakaan tuskin podiumille oli asiaa. Vaikka hiljaa menin niin alkoi reisissä tuntumaan ja loppu tultiinkin kevyttä hölkkää. Loppuaika pikkasen vaille tunti. Maaliintulon jälkeen olikin hyvä keskittyä katselemaan miten juoksijat juoksee eli kattelin miten kenialaiset+Järvenpää tuuppasivat viimeistä kilsaa. Olihan vauhdikasta etenemistä! Parempi puoliskokin saatiin samassa hässäkässä maaliin ja ohjelma jatkui saunomisen (ekaa kertaa putken saunassa yksin, aina ennen on ollut tajuton ruuhka) ja syömisen merkeissä. Hieno tapahtuma ja maastot/maisemathan ovat ihan sitä parhainta priimaa. Tuloksia täältä.
Ens vkonloppuna onkin sitten sm keskimatkaa hienoissa maastoissa ja sen jälkeen alkaakin suunnistuskausi olemaan pikkaista vaille finaalissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti