Vuodet eivät ole veljiä keskenään

Hyvää Joulun jälkeistä elämään vain itse kullekin. Säästä ja lumen puutteesta on taidettu Joulun seutuvilla puhua enemmän kuin tarpeeksi. Tottahan se on että +5 ja vesisade ei välttämättä ihan jouluisin sää ole mutta eikös sitä väitetä että sillä mennään mitä annetaan. Viime vuonna tähän aikaan suksiteltiin jo kovasti ja Koukun lenkkikin tuli tehtyä jo 29. joulukuuta. Tänä vuonna ei vissiin ihan samaan pysty.

Mutta kyllähän sitä ilman luntakin saa ihan priimaulkoilua aikaiseksi. Eilen kävimme rouvan kanssa katsomassa paikallinen Natura-alue ja tänään köpöttelimme Hopeatieltä Kivikeskulle metsiä myöten. Etenkin tuo jälkimmäinen reissu oli oikein hieno. En ole ennen tuosta suunnasta Kivikeskulla käynytkään ja kivahan se oli tajuta että matka on itseasiassa varsin lyhyt joten tuonne suunnallehan täytyy lenkkiä tehdä jatkossa enemmänkin. Kivikeskuhan tietysti oli hieno ja kun sääkin suosi niin olihan kivaa. Tais rouva ja koirakin tykätä. Vähän fotoja alempana.

Koipi ei oo ihan terve vieläkään. Pohkeessa jotain vikaa joten täytyy tyytyä näihin metsässä köpöttelyihin. Toivotaan että sitä lunta tulisi jotta pääsis pökkimään. Sitä hommaa koipi kestänee.

Hiihtokausi avattu

Kun tuli uhottua että tänään hiihtokausi avataan niin pitihän sitä sitten mennä suksia ulkoiluttamaan. Vajaa tunti ja pikkasen reilu kymppi harjulla. Aika pöperöistä, mutta eipä ollut kiviä. Kivaa hommaa taas vaihteeksi…
Viime vuonna kausi avattiin 16.12 ja Koukulla käytiin jo ennen vuoden vaihdetta, saas nähdä kuinka nyt käy...

Jumipäivitykset

Eka Teivo cuppi tuli kölkyteltyä pari viikkoa sitten. Ei mennyt ihan tuubiin tuo reissu. Tein kerrankin kunnon verryttelyt eli hölköttelin Teivoon kotoa ja sitten vielä hiukan hötkyilyä ennen starttia. Paukun jälkeen matka eteni tutun kaavan mukaan eli hiukan päälle 4min kilsavauhtia. Keli oli aika liukas eli mustaa jäätä oli asvaltin pinnassa ja senpä takia tuli pikkuisen lipsuteltua. Takaisinpäin tullessa n. kilsa ennen maalia toisessa pohkeessa vihlaisi ja kipu oli aika napakkaa maaliin asti. Normaalijärjenjuoksulla varustettu homo sapiens olisi himmannut heti kun tuo vihlaisu pohkeessa tapahtui mutta numerolappu rinnassahan homo sapiens muuntautuu homo urpoukseksi jolloin normaali aivotoiminta keskeytyy joka siis tarkoitti sitä että hölkyttelin tosiaan maaliin asti. Illalla pohje oli kipeä, kuten seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana jne. Oma diagnoosini on että leveä kantalihas (m. soleus) repesi hiukan yläosastaan. Koipi oli muutaman päivän kävellessäkin kipeä ja ekan kerran yritin juoksuaskelia reilun viikon päästä - ei kestänyt. Nyt on huilailtu jo yli kaksi viikkoa ja ei koipi ihan terve ole vieläkään. Onneksi hiihtokelit alkaa olla kohdallaan joten jo tänään taidan mennä kokeilemaan miten koipi suksihommia kestää...

Jeesus tulee - oletko valmis?

Kävin lenkillä ja Garmin näytti jälkeenpäin reitin olleen oheisen mukainen:

Ja vakuutan että en uinut, soutanut, surffannut vaan ihan oikeasti hölkkäsin. 

Ihmettelinkin kun on vähän huimaillut, päätä on särkenyt ym. Luulin että tautia on pukkaamassa mutta taitaa oireet johtua pyhän hengen läsnäolosta kehossani:-) Tai sitten siitä että keskiviikkona Ozzy et al manasivat meikäläisen sekaisin Hartwall areenalla.

Tänään Teivo cuppia ja huomenna vaellusta - sillä sapluunalla tämä viikonloppu...

Ei oikein mitään asiaa

Viimeisen päivityksen jälkeen ei mitään oikein ihmeitä ole liikuttamisrintamalla tapahtunut. TESKUn testi tuli köpöteltyä ja tulokset pikkasen paremmat kuin viime vuonna eli tarkoittaa sitä että jonkinlaista kehittymistä ikääntymisen aiheuttamasta yleisestä taantumasta huolimatta on tapahtunut. Parannukset olivat kyllä sen verran vaatimattomia että en ala tässä vielä uhoamaan ensi kauden osalta yhtään mitään.

Muutoin olen ylimenokauden jälkeen vähitellen palautunut lenkkeilyn pariin. Viikottaisia kohokohtia on torstain sähläykset sekä sunnuntain maastovaellukset. Muutoin mukaan on mahtunut pientä lenkin tynkää, vähän kuntosalia ja vielä vähemmän uintia. Ens lauantaina voisi mennä Teivo cuppia hölkkäämään.

Hierojan opinnot on siinä pisteessä että koulun klinikka pyörii jo ja omalla praktiikallakin on jo hierontaa tarjolla jäsenienkorjauksen lisäksi. Tarkoitushan on tulla aikanaan koulutetuksi hierojaksi. Rekisteröityneet hierojat onkin ihan eri asia:-)

Kisälli

Kaiken tietävä Wikipedia kertoo kisälleistä: "Kisälli oli ammattikuntalaitoksen aikana käsityöläisammateissa taso oppipojan ja mestarin välissä. Oppipoika sai kisällin arvon suoritettuaan kisällinnäytteen. Kisällit eivät yleensä saaneet perustaa omaa liikettä, vaan he toimivat jonkun mestarin alaisuudessa.
Nykyäänkin kisälli on monissa käsityöammateissa käytössä arvonimenä. Suomessa tämän samoin kuin mestarinkin arvonimen myöntää nykyään Mestarikiltaneuvosto[1]."

Oli miten oli mutta nykyään minäkin saan käyttää ko. arvonimeä vaikkei sitä miltään politbyroolta ole haettukaan… Tittelinä kisälli on kyllä munakkaampi kuin yliopistomaailman tutkija jollainen osa-aikaisesti olen myös. 

Urheilu- ja liikuntarintamalla on ollut aika hiljaista. Pientä lenkkiä, vähän kuntosalia ja uintia, ei mitään spesiaalia. Ens sunnuntaina olisi tarjolla Teskun testiä. Kuntoa on nyt nollattu siihen malliin että saa ihan hyvät pohjalukemat aikaiseksi ennen talven tuloa.

SM kuvia

Pienellä viivellä muutamia fotoja SM keskimatkalta ja viestistä. Kiitokset team Auterolle kuvista. Tekstin otsikosta voisi odottaa jotain vähän rankempaakin kuvamateriaalia mutta tarjolla siis vain ikämiesurheilijoita.

Keskimatkan finaalin jälkeen hiukan ahdisti 

Mutta niinpä ahdisti Repaakin

Ikämiehillä hymy herkässä

Valmiina viestiin

Repa kosteahkon eka osuuden jälkeen

Rötväilyä

SM kisojen jälkeen ulkoilua ja liikuntaa on tullut harrastettua varsin epäsäännöllisesti. Reenimielessä en oo oikein muuta ihmeempää tehnyt kuin käynyt pari kertaa uimassa ja puntilla, muutaman kerran lyhyellä lenkillä, yhdet yösuunnistukset ja parit kisatkin on tullu ryynättyä.

Eka kisa on Suomensaaren juoksu joka olikin jo viime vuodesta tuttu juttu. Kivaa oli tänäkin vuonna ja aikalailla samalla kaavalla mentiin kuin viime vuonnakin. Ajassa ei ollut hurraamista mutta enpä viitsinyt mitenkään kauhean piukalle tuttua miestä vetää.

Toka kisa oli Kansun Mini-rogaining. Sprinttimatkana oli 5h ja kaverina oli tällä kertaa Reijo 'Repa' Viitanen. Vaikka matkana oli sprintti niin alkoihan se 2,5h-3h välillä jo vähän painamaan ja jalat alkoivat olla aikalailla finito. Loppuun kuiteskin tultiin ilman pahempaa tummumista. Saldona kakkostila, taivallettua matkaa 44,2 km ja aikaa kului 4:55. Ihan rapea lenkki.

SM vkonloppu

Iin R2 SM kisat takana. Hieno reissu, hyvät maastot, kartat ja radat. Onnistuneet suoritukset ja hyvä mieli. Tuloksena keskimatkan 11. sija ja viestistä 9. sija. Ihan OK. Siinä reissu lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kisadataa täältä.

Nyt alkaa olla suunnistuskausi jotakuinkin paketissa. Kiva päättää kausi jotakuinkin onnistuneisiin suorituksiin. Ulkoilu jatkuu ens lauantaina Suomensaaren juoksun merkeissä ja Jämin Mini-rogainingiin lähdetään sitten parin viikon päästä. Iltarasteilla vois käydä lampun kanssa. Siinä lähiajan pläniä.

AM yön reittihärpätin

Huovinrinteen AM yön reittihärveli on pystytetty. Kannattaa tutustua. Löytyy mm. meikäläisen kaartelut ja kiertelyt.

Tunnin päästä karavaani lähtee kohti pohjoista. Tavoitteena kaksi SM-kultaa ylivoimaisten tykkijuoksujen tuloksena. Eihän noin kauas kisoihin voi lähteä vaatimattomammin tavoittein, eihän? Muu olisi häpeällistä nöyristelyä.

AM Yö

Ajattelin skipata tänä vuonna sekä Hämeen AM yön sekä SM Yön. Jotta vuosi ei ihan kokonaan ilman yösuunnistuskisaa menisi niin meikäläinen sujuvasti ylipuhuttiin osallistumaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen AM yöhon. Ja hyvä oli että ylipuhuttiinkin. Peliareena oli Säkylän Huovinrinne ja suunnistavalle kansalle ei liene tarpeellista selittää että tarjolla oli viimeisen päälle priimaa kangasmaastoa.

Kangasmaasto tarkoitti myös kohtuullisen räväkkää matkaa, herrasmiehet 40 sarjassa oli 10,4 km. Mutta kun maasto oli mitä oli niin eihän tuo pahalta tuntunut ollenkaan. Suunnistuksen osalta voi sanoa että kahdella ekalla rastilla oli aikalailla kuulat sekaisin, poluista, ajourista ym. ei meinannut meikäläinen ymmärtää yhtään mitään. Kakkosella oli siis urpoilusarakkeessa jo lahjakkaat 6 min. Sitten aloin ymmärtämään jutun juonta ja loppupätkä tulikin aikalailla kohtuullisesti poislukien paria pienempää tötöilyä. Aika tais olla luokkaa 1:09 ja kun virheitä tuli tosissaan se liki 10 min niin kyllähän se tällaiselle turbottomalle diisselille oli ihan hyvää vauhtia.
Maasto oli sellainen että siellä olis kiva vetää jotain Jämin suunnistusmaratonin kaltaista kekkeriä - toivottavasti moista hupia järjestetään.

Reissun kruunas tietenkin sotilaskodin munkkikaffeet, 1,10 EUR oli sumppi ja melkoisen kookas rinkelimunkki - ei paha hinta.

Ens viikonloppuna onkin sitten SM herkkua Iissä. Keskarin karsinnassa ei oo kovasti paineita kun osanottajia vain 49. Viestissä onkin sitten mukavasti joukkueita, voi olla että siihen kultamitaliin täytyy vähän pusertaa mutta eiköhän se sieltä tule...

Hölkynkölkyn hölkkää ja jumipäivitykset

Suunnistusrintamalla on pieni paussi kisailussa kun seuraavat rypistykset ovat vasta SM-keskimatka ja viesti. Jotta kisatuntuma ei ihan katoaisi niin eilen tuli hölkkäiltyä Hämeen Hölkkä. Viime vuonnahan tööttäsin peräti 20 km ja tuloksena oli aivan järjettömän kipeät reidet. Ihminen ja jopa meikäläinen lienee oppivainen otus kun tänä vuonna tyydyin suosiolla lyhyempään 9 km matkaan. Nuo reisirempat ei ole oikein tämän harrastuksen tavoite.

Hölkkäily meni ihan OK. Puolimatkaan Garmin näytti n. 4:10 kilsoja ja sitten tuli Maunussuon mäkiä jotka rokottivat vauhtia heti ihan kunnolla niin että loppuun tultiin n. 4:22 keskivauhdilla ja matkaa Garmin näytti 8,56 eli pikkuisen alimittainen taitaa tuo reitti olla. Positiivistä oli reissun pystyi suht.koht. rennosti juoksemaan, ei mennyt vääntämiseksi missään vaiheessa ja ennenkaikkea koivet eivät ottaneet reissusta itseensä. Negatiivistä oli se että ylämäissä meikäläinen on ihan lahna. Varmaan pitäis jotain jalkajumppaa tehdä että tulis vähän jerkkua reisiin ja pohkeisiin. Samaa tuli pohdittua jo keväällä SM EP:n jälkeen. Lopussa ois voinut kai vähän puristella lisääkin mutta kun tarkoituksena ei ollut vetää itteänsä ihan tööttiin niin enpä sitten mitään loppukiriä kehitellyt.
Ihan OK hölköttely siis. Tulokset.

Aika hieno tapahtuma muuten tuo hölkkä. Vähän samaa settiä kuin Teivocupit. Riittää että menet pelipaikalle 1/2 h ennen lähtöä, ilmoittaudut, pienet verryttelyt, hölkkä, pieni loppuverryttely ja kotiin. Koko reissu vajaa 2 tuntia. Ei mitään turhaa käkkimistä eikä tarvitse päättää osallistumisesta viikkokausia etukäteen. Yksinkertainen on kaunista tälläkin kertaa.

Sitten vielä pakolliset jumipäivitykset. Tällä kertaa urpoilu sai alkunsa siitä kun rouva innostui trimmeröimään varsin rehevää kotipihaamme. Trimmeri on n. 15-vuotta vanha täysin huoltamaton polttomoottorivempele joka käy välillä vähän persoonallisesti - tai siis käy tai ei käy. No, rouva pääsi hommassa hyvään vauhtiin kun trimmeri teki stopin. Eikun minulta pyytämään apuja käynnistyksessä. Nykäisin käynnistysnarusta, ei käynnistynyt. Nykäisin toisen kerran, ei käynnistynyt. Nykäisin n. 40 kertaa enempi vähempi apinan raivolla ja vihdoin viimein masiina käynnistyi. Kroppa varoitti hullusta nykimisestä pienellä rintalihas kipuilulla, mutta enpä antanut sen haitata hyvin käynnistynyttä nykimistä.  Kone siis lähti käyntiin ja rintalihaskin rauhoittui. Seuraavana aamuna yllättäen rinta oli toiselta puolelta kipeä (siis vasemmalta kun käynnistysnarua nyin oikealla kädellä). Ja aika hemmetin kipeä olikin, sängyssä kun kääntyi niin johan vihlaisi. Kun rinta ei pariin päivään osoittanut mitään paranemisen merkkiä niin eikun työterveyteen missä kuunneltiin keuhkot, sydämet ja otettiin EKG:t - ei mitään vikaa. Tuloksena, niinkuin jo arvasinkin/tiesinkin, oli se että nykimienen oli sopivasti jässäyttänyt rintarangan lukkoon ja sieltä hermot puristeli niin että säteili rintaan. Lääkäriltä sain tulehduskipulääkepillerit ja lohdutuksen sanat 'kyllä nuo lukot siitä ajan kanssa laukeavat' ja 'voithan kokeilla jotain kiropraktikkoa tai osteopaattia, ne voivat saada lukot auki'. Rintakivut ei kyllä pillereiden popsimisella mitenkään helpottaneet ja vaikka kuinka kääntelin ja vääntelin kroppaa niin lukot rintarangassa eivät auenneet. Onneksi sain ajan osteopaatille aika nopeasti ja yhden käsittelyn jälkeen kivut loppuivat aikalailla heti, ainostaaan yöllä kroppa tuntui palautuvan 'juntturaan' mutta toisen käsittelyn jälkeen tätäkään vaivaa ei juuri ole ollut. En tiedä kuinka kauan aikaa olisi ilman apuvoimia kulunut jotta lukot olisivat itsekseen auenneet, mutta veikkaan että ihan heti näin ei olisi tapahtunut. Nyt päästiin elävien kirjoihin aikalailla nopeasti.

Seuraavana vkonloppuna onkin sitten talkootöitä R2 SM kisoissa. Mukaan tulossa reilut 1200 suunnistajaa joten aika vilske käy Suoniemellä.

Arvokisat

Kesän arvokisaponnistelut jatkuivat vkonloppuna Orivedellä AM-pitkän ja AM-viestin merkeissä.

Lauantain pitkällä matkalla jatkettiin suurin piirtein siitä mihin viime vkonloppuna FES rasteilla jäätiin. Vähän väsynyttä menoa ja muutama turoilu. Pahin turoilu oli n. 2 min urpoilu yhdessä rinteessä kun mies oli sen verran raatona ettei jaksanut katsella karttaa ja kompassia. Siihen päälle muutama pienempi kupru ja jokseenkin väsynyt tossunnosto niin yllätyksenä ei tullut että sarjan kärki viiletti huomattavasti kovempaa. Tuloksena kuiteskin arvokisa hopeaa.

Sunnuntain viestiin olikin sitten tähdätty koko kesä. Strategiaa ja taktiikkaa oli hiottu ja ankkuri oli hoitanut tankkauksenkin edellisenä iltana hyvinkin arvokisakekkereihin sopivalla tavalla. Kisa alkoi juurikin tasan tarkkaan ennakkonuotitusten mukaan kun Reijo 'Repa' Viitanen tuli kolmantena vaihtoon. Repahan on legendaarinen viestipyssy - katsokaas vaikkapa oheinen juutuubi pätkä Lakeaharjun jukolasta (kelaa kohtaan 19:48).
Meikäläinen pystyi kakkososuudella tekemään pientä eroa seuraaviin ja niinpä luottoankkurimme Autero pääsikin piikkipaikalla ankkuriosuudelle. Jannen matka ei taittunut ihan parhaimpien rypistysten (http://results.jukola.com/tulokset/fi/j1983_ju/kilpailijat/8/) veroisesti sillä muutama kupru tuli matkan varrella ja niinpä tuloksena olikin arvokisa hopeaa.

Joukkue on kunnonhionnan osalta aikataulussa Iin SM-viestiin jossa hopea melkoisella varmuudella kirkastuu kullaksi.

Vkonlopun tuloksia&reittihärpätin.

Loppuun vielä mainoksia eli kävin viikolla tutustumassa tulevaan R2 SM-pitkä maastoon ja ratoihin ja hyvä uutisena kaikille tosi suunnistuksen ystäville on se että tarjolla on takuulla arvokisojen arvoista settiä.

FES

Eilen kisailtiin Hämeenkyrön Turkkilassa Frans Eemilin Sillanpään rastit. Tarjolla oli keskimatkaa kohtuullisen kivassa maastossa. Oma suoritus oli tällä kertaa varsin väsynyt. Tunturit painoi jaloissa aikalailla ja lisämausteena tuli vielä muutama turoilu. Ei jäänyt mitenkään hyvä maku suuhun tästä kisasta. Kartta alla ja tulokset: http://hannis.pointclark.net/KyRa2013/kyra2013tulokset.html

Rogainingia ja tunturia

KRV&MM reissun jälkeen lomailu jatkui lähinnä mökkeilyn merkeissä.

Kesäillan rogainingissä kävimme taas rouvan kanssa testaamassa parisuhteen kunnon ja helpottavaa oli huomata että mitään notkahdusta ei ollut tapahtunut viime vuoteen verrattuna. Ihan sopuisasti etenimme ja pisteitäkin saimme saaliiksi ihan mukavasti. Sää oli mukava ja maastohan on kivaa tuollaiseen tapahtumaan. totuuden nimessä on kuitenkin sanottava että kun tuolla Jämillä on jo useampana vuonna tetsannut suunnistusmarathonia sekä erinäisiä rogaining tapahtumia niin alkaahan nuo harjun rinteet olla jo aika tuttuja varsinkin Jämin itäpuolelta. Dataa tapahtumasta löytyy täältä.

Lomailu päätettiinkin sitten aika perinteiseen tyyliin tunturisuunnistukseen. Pelipaikkana tällä kertaa Saariselkä. Kaverina tällä kertaa oli Laitamäen Mika ja sarjana H80. Matkaan lähdettiin perjantaina ja aamupalat evästeltiin Kuortaneen urheiluopistolla. Rovaniemellä tehtiin pieni puutumisenestolenkki Ounasvaaralla sekä käytiin syömässä paikallisella urheiluopistolla. Onhan hienot mäenpäällyset tuolla vaaralla - yökisa tuolla olisi kyllä ihan luksusta.
Lauantaina sitten oli eka kilpailu ja lähtöpaikkana oli Kaunispään huippu. Ei varmaan Suomesta löydy montaa muuta paikkaa josta on yhtä hienot näköalat kuin mitä nyt oli kisan lähtöpaikalla. Matkaa oli tarjolla karvan verran päälle 21km joka tietysti teki miehistä kohtuullisen nöyrät lähdössä. Maasto ja rata olivat yksinkertaistettuna jumalattoman hienot. Upeaa vanhaa metsää, hyvin juostavia rinteitä, hiukan avotunturia, pitkää rastiväliä ja kaiken kruununa upea sää. Jaksettiin kölkytellä ihan mukavaa vauhtia melkein koko pätkä. Garminiin tuli kilsoja 23,85 ja aikaa meni 2:41 ja osia. Sija oli 5. Eli oikein mukava retki. Myöntää täytyy että kyllähän tuo reissu jäsenissä painoi mutta eipä muuta kuin muonaa suuhun, pientä kävelylenkkiä illalla kylällä sekä pakollinen kisaolut Panimolla. Ja sitten nukkumaan.
Sunnuntaiksi oli sääennusteet luvanneet kohtuullisen hikistä keliä, lämpöä piti olla jopa 25. Aamulla kuitenkin taivas oli aika vahvassa pilvessä ja sääennusteetkin olivat päivittyneet ennustamaan pilvistä säätä ja jopa muutama sadepisarakin voisi taivaalta tulla. Lämpötila oli aika optimit 18 astetta. Retken pituutena oli jälleen 21 km ja pääsimme lähtemään väliaikalähdöllä vajaa 15 min johtavan parin perään. Ekalla rastivälillä päästiinkin ihan kunnolla kiinni tunturisuunnistuksen olemukseen - mittaa välillä oli yli 8,5km tarjoten metsäistä ylämäkeä, polkua, avotunturia (sekä ylös että alas) ja vielä kohtuullisen kinkkisen rastipisteen. Meillä ei herne moisesta nenään mennyt vaan onnistuttiin olemaan välillä joukon 2. nopeimmat - aika 1:03 ja rapiat! Nykyään 90% H40-sarjan kisoista on lyhyempiä kestoltaan kuin tuo joten aika harvinaista herkkua! Jos mahdollista niin maasto oli vielä piirun verran upeampaa kuin lauantaina joten oli kyllä ilo kölkytellä pitkin rinteitä. Jaksettiin yllättävänkin hyvin hölkkäillä loppuun asti ja maalissa Garmin kertoi että kilsoja oli tullut 24,75 ja aikaa meni vähän yli 2:43. Yksi pykälä onnistuttiin vielä parantamaan sijoitusta eli lopputuloksissa oltiin 4.
Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu josta jäi oikein hyvä mieli. Kisadataa löytyy täältä. Tarkkaavaisimmat lukijat löytänevät lauantain fotoista pari päkiäaskeleella taivaltavaa herrasmiessuunnistajaa matkalla kohti ekan päivän maalia. Toivottavasti järjestäjät pystyttävät reittihärpättimen jotta saan myös gepsikäppyrät julkisuuteen...

Seuraavana ohjelmassa on kropan palauttelua, KyRan keskimatka sekä seuraavan vkonloppuna Hämeen AM-kisaa...

KRV+MM+laatulomailua

Olipa hieno reissu Sotkamoon/Vuokattiin. Tällä kertaa olimme liikenteessä pienellä kokoonpanolla eli nuorempi tytär ja minä. Reilun viikon aikana ehdittiin tehdä kaikenlaista kivaa. Suunnistusjutut olivat isossa roolissa kun ohjelmassa oli KRV:n osakilpailut sekä tietysti MM tohinat.

Itellä KRV:n suhteen ei oikein minkäänlaisia muita tavoitteita ollut kuin että jalka kestäisi mittelöt lävitse. Jukolan jälkeen juoksuhommat oli jääneet aika vähälle ja jalkapohja ei tuntunut täysin terveeltä vielä reissun alkaessakaan. Mutta yllättäen metsässä pehmeällä pohjalla juoksentelu sujuikin oikeastaan ilman mitään ihmeempiä kipuja. Eli kisat tuli kahlattua lävitse. Tuloksia löytyy täältä ja reittihärpätin täältä. Loppua kohden alkoi suunnistuskin taas sujumaan kohtuullisen hyvin. Maastot, radat ja kartat olivat ihan ennakko-odotusten mukaiset eli priimaa oli tarjolla.

MM-kisakatsomossa oli hyvät fiilikset ja kivahan se oli livenä katsella miten ne parhaat menee. Onneksi  kotijoukkuekin onnistui ihan mukavasti joten sekin omalta osaltaan nosti tunnelmaa.

Parasta antia kuitenkin viikolla oli kaikenlainen sekalainen touhuaminen tyttären kanssa. Frisbeegolffattiin, fillaroitiin, yritettiin osua golf palloon ja paljon muutakin ehdittiin viikon aikana touhuta. Vissiin tuo oli sitä Laatuaikaa ihan isolla ÄLLÄLLÄ. Tyttärellä ikää sen verran että voi olla että parin vuoden päästä ei enään isäukon seura kelpaa joten hienoa oli että tällainenkin retki tuli tehtyä. Muutamat fotot reissusta...

Retki pohjoiseen

Viikon reissu pohjoiseen takana. Reissuseurana oma perhe - vanhin tytär (joka oli samaan aikaan etelän lämmössä) + kummityttö, eli neljän hengen rytmiryhmä täydennettynä koiruudella. Retki alkoi viime viikon torstaina ja suuntana Ivalo josta sitten maanantaina pudotettiin Luostolle.

Torstai oli siis matkapäivä. Kummityttö otettiin kyytiin Seinäjoelta, päivä ajeltiin ja perillä Ivalon Konesniemessä oltiin iltakymmenen jälkeen. Päivä oli pitkä ja niinpä menimmekin suurinpiirtein suoraan nukkumaan.

Perjantaina oli Juhannus. Vaimon kanssa todettiin että taisi olla ensimmäinen Juhannus ikinä kun emme ole omalla mökillä tai vanhempien mökillä. Päivän ohjelmassa oli retki Karigasniemeen eteläisimmälle Ailikas tunturille. Eka stoppi oli Karhunpesäkivellä ja vielä ennen tunturille kiipeilyä poikkesimme katsomassa Suttesgaldu lähdettä. Muutama foto reissulta.

Hieno reissu. Kävin vielä pikkuisen fillaroimassa Konesniemessä kun päästiin takaisin majoitukseen. Poikkeuksellinen Juhannus oli myös siinä mielessä että ekaa kertaa varmaan 25-vuoteen oli ihan raivokkaan raittiina eli ei tullut otettua edes sitä saunaolutta (tosin ei käyty saunassakaan).

Lauantaina teimme hiukan talkoita majapaikassamme eli autoimme emäntää puuhommissa. Siinä vierähtikin melkein koko päivä. Illalla oli jotkut rokkenrolli pippalot Inarissa ja kävimme pikaisesti katsastamassa menoa. Aika nopsaan tultiin pois ja saunankin ehti vielä lämmittelemään ja laavulla makkarat käristellä.

Sunnuntaina naisväki kävi ratsastamassa Inarin ja Angelin välillä hevostilalla.

Maastot siellä suunnalla oli sellaisia että suunnistus olisi varmaan ollut viimeisen päälle hienoa. Upeaa jäkäläkangasta. Inarissa poikkesimme Siidassa ja kotimatkan Konesniemeen teinkin sitten fillarilla.

Maanantaina siirryimme Luostolle. Ennen lähtöä kävimme vielä pikku happihyppelyllä Paljakkavaaralla. Maisemat tiesimme jo ennestään komeiksi.

Tiistaina fillaroin väliä Luosto-Pyhä. Retkeen valmistautuminen ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Tarkoitus oli mennä retkireittejä koko matka mutta jouduin häntä koipien välissä tulemaan asvalttitielle kun n. 2/3 matkasta oli tehty. Mulla ei ollut matkassa oikein hyvää karttaa alueesta ja katselin reittiä jostain pikkukartasta. Siinä mainostettiin tiettyjä pätkiä hyvinkin fillarointikelpoisiksi. Olihan ne, mutta aika paljon vaativampia kuin olin kuvitellut - kiveä, suota, juurakkoa ym. Kun en ole mikään tekniikkataituri fillarin kanssa niin matkanteko muuttui paikoitellen aika hitaaksi. Se taas tarkoitti sitä että kimpussani oli  3 miljardia hyttystä ja vähän enemmän paarmoja. Täytyy myöntää että kyseinen määrä verenimijöitä ovat erittäin hyviä personal trainereita fillarointiin - jotenkin vauhtia oli vaan yritettävä pitää ettei tulisi syödyksi elävältä. Silti oli siinä jossain vaiheessa pakko luovuttaa ja siirtyä vähän isommille paanoille että pystyy karistamaan mytiäiset. No Luosto-Pyhä väli tuli kuitenkin fillarilla sotkettua. Verryttelynä retkeilimme vielä Pyhänkasteenlammen ja Karhunjuomalammen reitin. Aikaa meni liki pari tuntia eli liikuntaa tällekin päivälle tuli. Onneksi oli hyvä huilauspaikat...

Keskiviikkona aamupäivällä kävimme kaivamassa ametistit pois kaivokselta. Iltapäivällä oli ohjelmassa mini-rogaining iltarastien yhteydessä. Keikka ei ollut ihan onnistunein. Tytöt eivät oikein vauhtia jaksaneet maastossa pitää ja senpä takia saimme seuraksi jälleen tsiljoona 'personal traineria'. Vähän aikaa tarvoimme maastossa ja sitten oli aika selvää että homman nimi on se että äkkiä pois. Ei oltu kuitenkaan viimeisiä:-) Rastit oli samoja mitä käytettiin Juhannuksen Midnight Sun Rogainingissä. Toki ihan noita kaikkia rasteja ei ollut tarjolla vaan kartta oli supistettu A4 kokoon lähdön/maalin ollessa Koparassa.

Torstai oli jälleen matkustusta. Kohokohtana Ranuan eläintarha.

Pudasjärvellä vielä pongattiin Suviseurat. Itse ei toki osallistuttu, mutta päästiin osaksi pieniä liikennejumeja. Aikamoinen tapahtuma, taitaa olla kokoluokkaa Jukola. Pudasjärveltä Ouluun ja Pohjanmaalle ajellessa sitten vastaan tulikin aikamoinen armeija matkailuautoja, vaunuja, pikkubusseja ym. Pohjanmaalla olikin sitten hyvin tilaa ajella kun väki oli Pudasjärvellä:-)

Sellainen reissu siis. Liikunnan puolesta fillaroinnista tuli merkittävin osa mutta paljon käveltiinkin. Juossut en oikeastaan ollenkaan kun yritän saada kantapäätä kuntoon. Tuntuu jo aika hyvältä mutta ei se ihan terve vielä ole. Jos pääsis vaikka Kainuussa jo juoksemaan....

Jukola

Yhteenveto Jukolasta. 3. osuus, yksi n. 2 min pummi muuten aika hyvin. Jalkaan alkoi tuntumaan n. 5-6 km kohdalla ja n. 4 km ennen vaihtoa rusahti pari kertaa ilkeästi. Onneksi loppu oli kangasta joten vaihtoon pystyi suoriutumaan ihan kohtuullisesti. Kaikenkaikkiaan matka sujui paremmin kuin odotin. Dataa täältä.

Muutoin Jukola oli, kuten aina, hieno tapahtuma. Jotkut ovat narisseet liian helpoista radoista, mutta kun katsoo miten esim. huippujoukkueet menivät niin kyllähän siellä pummattiin aika reippaastikin. Ei kai aina tarvitse olla sitä Kytäjää vaan välillä ihan kiva kun itsekin pääsee hetkittäin liki 5 min/km vauhtia.

Tässä vielä Madrog tiimiä.

Nyt ohjelmassa koiven parantelua ja pohjoisen keikka. Keikkaa varten tein investoinnin fillaritelineeseen joten nyt saan retkelle mukaan fillarin eikä mene ihan makailuksi koko viikko. Juoksemaan jalalla en varmaan lähden ainakaan pariin viikkoon....

Murphyn laki ja Jukola

Murphyn laki käy toteen omalta osaltani tulevan viikonlopun Jukolassa. Vasemman jalan kantaluun etuosa on aika sökönä ja la-su yönä pitäisi juosta Jukolaa - ei paras yhdistelmä. Itse olen diagnosoinut vaivan plantaarifaskiitiksi tai plantaarifaskioosiksi. Vaiva alkoi viime vkonloppuna aika lievänä. Ma-ti huilailin juoksutouhuista, ke kävin Nokirasteilla kokeilemassa jalkaa ja eka 5 km sujui jotenkin mutta lopussa alkoi tuska lisääntymään. Nyt on sitten taas huilattu ja jalkaa paranneltu. Ei tunnu kovin hyvältä. Mutta juoksemaan Jukolaan näillänäkymin lähden. Mennee jotenkuten teippauksen ja buranan avulla. Toivotaan että vaivasta ei tule pitempää riesaa - nuo ennusteet 6 kk - 11/2 vuoden paranemisajoista ei kuulosta kovin kivoilta...

AM-keskimatkaa ja vähän muuta

Keskiviikkona oli vuorossa arvokilpailua Hämeen AM-keskimatkan muodossa. Pelipaikkana Hattulan Suontaka. Keli oli lämmin, mutta ei ihan niin tukahduttava kuin sunnuntaina Väinänperällä. Maastokin oli vähän kevyempää. Oma suoritus oli kohtuullisen hyvä. 7-8 välillä eksyin puskaan suon laidassa vaikka polkuakin olisi päässyt, 10 ja 11 rasteille tuli pienet kuprut. Noista voisi laskea yhteensä ehkä 1:30 pummia. Turpaan tuli Mähöseltä yli 3 min joten eipä voittoon mitään saumaa olisi ollut. Hopiaa tuliaisena kuiteskin. Alla kartta.

Muutoin on ollut hiukan extrajumppaa kun vanhempi tytär oli skootterilla kolarissa. Onneksi ei sattunut pahemmin mutta kulkuneuvo kärsi sen verran että taitaa tulla lunastuspäätös.

Väinänperän fotot

Järjestäjien kuvapalvelu toimii eli kisakuvia maastosta tarjolla. Alla vielä poimintona omat väsyneet kuvat.

Väinänperä

Väinänperän keskimatka. Hikinen reissu kivassa maastossa. Tossu painoi, yksi huono reitinvalinta (5-6) ja muutamat kuprut rasteille. Voittajalle olis kyllä tullut takkiin ihan puhtaallakin suorituksella. Tulokset. Viikolla reisi vähän kiukutteli mutta onneksi ei haitannut tänään.

SM EP

Erikoispitkillä jatkettiin samaa sapluunaa kuin kahtena edellisvuotena eli radasta viimeinen reilut 1/4 on meikäläiselle selkeästi liikaa. Takki tyhjenee ja koivet kramppaa. Rata ja maasto olivat hienot kuten arvokilpailuihin sopiikin. Reittihärvelistä voi käydä tutkimassa meikäläisenkin käppyrät. Tulokset&väliajat täältä.

Tässä vielä foto loppuviitoitukselta. Vähän hämärän näköistä askellusta...

Varmaan pitäis alkaa reenaamaan ja tekemään jaloille jotain voimareeniä niin alkais nuo pitemmätkin matkat sujumaan. Tai sitten suosiolla hölkötellä keskimatkaa...

Nyt huilia ja vajaan parin viikon päästä Nisunperälle ja sitten am-keskimatkaa Hämeenlinnassa. Sitten Jukolaa ja Juhannuksen viettoa pohjoisessa.

Kisakauden avaus

Viikon ohjelma on ollut simppeli - puuhommaa ja suunnistusta. Molemmat aika mukavaa touhua joten jos jostain sponsori löytys niin voisin alkaa tekemään samankaltaisia viikkoja vaikka läpi vuoden.

Suunnistuskisoja viikkoon mahtui kolme, torstaina Helarastit ja vkonloppuna Pyrinnö Tampere geimsit. Tulosten osalta voin olla tyytyväinen sillä sijasaldot oli 1., 2., ja 4. Suunnistus tuntui vain paranevan viikon mittaan. Helarasteilla oli jonkin verran häröilyä, lauantain keskimatkalla vielä pieniä kupruja ja sunnuntaina normaalimatkalla menikin jo kohtuullisen hyvin. Varsinkin la ja su olivat maaston, kartan ja ratojen osalta ihan parhainta nannaa ja etenkin sunnuntain normimatka oli oikein miellyttävää suunnistusta. Vyysisestikin homma tuntui paranevan loppua kohden, maastot oli aika rankkoja ja tossu painoi, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Ohessa viikon kekkereiden kartat käppyröineen.

Ens viikolla ohjelmassa keikka Brysseliin (ti-ke), mahollisesti vähän puuhommaa ja viikon huipentumana SM EP Anttolassa.

Luomupunttia, pientä tautia ja alustavaa kisakalenteria

Lumet viihtyi maassa kohtuullisen pitkään joten suunnistuskautta en ole vielä startannut. Enkä ole kuin kerran käynyt kartan kanssa mettässä - sekin turvallisesti Kaupissa. Mutta eiköhän nuo metsävierailut kartan kanssa ala tihenemään nopeaa tahtia.
Metsässä olen kyllä viettänyt aikaa mutta agendalla on lähinnä ollut luomupunttia eli metsätöitä. On sellaista koko vartalon jumppaa että ei tosiaankaan tarvitse salille mennä rautaa kolistelemaan kun on muutaman tunnin äheltänyt rankojen kanssa. Juoksun suhteenhan tuo ei ole mitään viimesen päälle herkistävää hommaa mutta ajatuskulku on ollutkin että jos sais nuo raskaimmat hommat ryynättyä heti keväästä valmiiksi niin sitten olis kesällä aikaa herkistellä. Kalustoonkin on tullut pävitystä eli Massikkaan ostettiin uus takarenkaan sisäkumi ja sitten piti ostaa mönkijä ja kärry perään, sisäkumi vaihtotöineen oli 60 egee ja tuo mönkkäri oli vähän enemmän:-). Pari kertaa olen mönkijällä käynyt mettällä ryynäämässä ja ainakin toistaiseksi olen päässyt omin avuin poiskin. Helpottaa tuo hommaa kun ei enään tarvitse rankoja rahdata kauhean pitkiä matkoja vaan pääsee kärryllä viereen. Tietysti kaikkein helpointa ja edullisinta (jos nyt omalle työlle yhtään tuntihintaa laskee)  olis tilata omaan pihaan ne klapit jostain firmasta mutta eikös nykyaikana kaikki muu ala olemaan niin helppoa ja koneellistettua että pitäähän sitä nyt muodon vuoksi yrittää joskus tehdä ihan itsekin jotain.
Metsähommista olen saanut ikäänkuin kaupanpäälle karhean kurkun ja toivotaan että mies kuntoutuu nopsaan eikä tule helmikuun tapaan pitempää paussia liikkumiseen.
Kisakalenteri näyttää toistaiseksi siltä että ens viikolla on Helarastit ja Tampere Games. Sitten SM EP. Nisunperälle pitänee mennä tööttäämään Nouskin keskimatka ja sitten taitaa tullakin jo Jukola. Jukolassa joukkue näillä näkymin Madrog. Ja muuten kesäseuranakin on nyt RaN.

Keväistä touhua

Sukset on pistetty kesäkuntoon ja ulkoilun suhteen on siirrytty kokonaan hölkkäpuuhiin. Positiivisin juttu on että parin osteopaatin/hierojan vierailun jälkeen alkaa tuntumaan että koivet+alaselkä alkavat olla suhtkoht normaalissa kunnossa eli enää ei joka juoksuaskeleella satu jonnekin pän kroppaa. Aika erikoinen fiilis ja pitkästa aikaa tuntuu siltä että pystyy jopa jotenkin rennosti hölkkäilemään.

Tänään tarvoin taas Teivocuppia ja niinhän siinä kävi että 20 min rajapyykki jäi selkeällä marginaalilla rikkomatta. Mutta kivaa oli tosiaan siinä mielessä että koipiin tai alaselkään ei sattunut vaan ahdistus oli puhtaasti hapensaannin puolella. Muistelin just Huhdan Tapsalle että joskus juostiin Tapsalla testilenkkiä - 15 km Tapsalta Valkeakosken suuntaan ja käkkärikäännöksen jälkeen takaisin eli 30 km ja aikaa meni hiukan vajaa 2 tuntia eli parempaa vauhtia kuin nykyään pääsen 5 km. Ja en muista että silloin olisi edes kummemmin ahdistanut, semmoista letkeetä matkantekoa. Oi niitä aikoja. Mutta elän toivossa että tuo mulle maaginen 4min/km raja vielä jossain hölkkätapahtumassa rikotaan.
Verryttelynä oli ohjelmassa Muukkosmaista luomupunttista eli puuhommia. Aika raskasta verryttelyä kun mettässä on lunta paikoitellen vielä varmasti yli puoli metriä ja motorisoidun sahan kanssa yrittää saada puita kumoon, karsittua, pätkittyä ja pinolle. On kyllä sellaista cross treenausta että missään salilla ei vastaavaa settiä saa aikaiseksi...

Suunnistuskauden alkua en ole miettinyt vielä pätkän vertaa. Varmaan joskus Toukokuussa on eka startti. Pyynnikkijuoksua vois harkita.

Himos

Eilen oli ohjelmassa keikka Himokselle. Seurueessa oli vanhempi tytär ja hänellä pari kaveria. Likat meni lautailemaan ja minä läksin suksittelemaan pertsaa. Hiukan olin katsellut Jämsän latukarttoja ja jonkinnäköistä ajatusta oli että minkälaista lenksua voisi heittää. Jämsän ladut olivat täysi arvoitus ja odotusarvot reittien suhteen eivät olleet mitkään kovin ihmeelliset. Mutta paanathan olivat viimeisen päälle upeat! Hienoja metsäreittejä ja hyvin hoidettua paanaa. Etenkin Himos-Pykälä-Jämsä oli tosi hienoa hiihtomaastoa, sopivan vaihtelevaa mutta mäet kuitenkin hyvin hiihdettäviä eikä liian pitkiä. Vielä kun kelikin oli mitä parhain niin avot! Lenkin loppuun tetsasin vielä Himoskukkulan päälle joten kaikkinensa lenkki oli reippaat 40 km. Aikaa meni kun kattelin maisemia ja pysähtelin parinkin kertaa sumpille ja pullalle.  Mutta hieno reissu ja toistekin voisi Himosreissun pyhittää murtsikalle.

Alla vielä kartta reitistä.

Tänään kävin koiruuden kanssa Kaupissa hölkkäilemässä koirankusetus/villaripolkuja. Eipä tuohon Kauppiinkaan kyllästy vaikka siellä olen 70-luvulta alkaen retkeillyt. Näytti koiruuskin nauttivan.

Teivocup ja kootut selitykset

Tänään tetsasin pienen paussin jälkeen Teivocuppia ja eteneminen oli tutun nihkeää. Onneksi jo ennen starttipaukkua olin mielessäni koonnut erilaisia selityksiä sille miksi tänään(kään) ei kulje. Tässäpä näitä:

• Influenssa/keuhkoputkentulehdus vei voimat. Ei oikein hyvä selitys sillä tauti on kaadettu ajat sitten. Sen verran tuossa voisi olla ainesta oikeaksikin selitykseksi että taudin jälkeen en oo kovempia treenejä juurikaan tehnyt joten keuhkoista tuntuu vieläkin irtoavan aikamoisia klimppejä. Varsinkin ekalla puolikkaalla tavaraa tuntui tulevan. Hidastava vaikutus kuitenkin korkeintaan 1 sekunti.
• Liian kirkas keli ja ei arskalaseja. Ei hyvä selitys kun kuitenkin onnistuin pysymään kisareitillä alusta loppuun eli ei häikäissyt niin että olisin eksynyt.
• Ekalla puolikkaalla vastatuuli. No joo, ehkä 1-2 m/s joten ei tuokaan ihmeemmin hidastanut. Ainoa 'oikea' vaiva tuosta vastatuulesta oli se että näpit meinas jäätyä mutta kyllähän ne sitten paluumatkalla sulivat.
• Päivän jokeriselitys onkin sitten ihan ehdoton. Olin eilen koiruuden kanssa polttopuuta hakemassa mökiltä ja tilanne oli sellainen että loppupätkä mökille oli auraamatta eikä autolla+peräkäryllä ollut oikein mitään asiaa mökin pihaan asti. No, meillähän on mökillä kaikki tarvittavat pelit ja vehkeet ja apu tähän ropleemaan löytyi Massikasta ja perälevystä. Eli meillä on joku 60-luvun kunnon punainen Massikka ja siinä perälevy. Eikun käynnistelemään traktoria joka pienen suostuttelun jälkeen lähtikin iloisesti käyntiin ja tietä auraamaan. Ne jotka ovat joskus tuollaista masiinaa ajelleet tietävät että a) noissa on kytkinpoljin aika paljon jäykempi kuin esim. nykyajan henkilöautoissa ja b) kabiinin ergonomia ei ole ihan nykystandardien mukainen. No tiivistettynä homma meni siis niin että kun siinä sitten suhailin tietä ja pihaa lumesta puhtaaksi jouduin tuota kytkintä aikas monta kertaa survomaan ja välillä vähän eksoottisissa asennoissakin (eli kroppa kiemuralla). Sain tien aurattua ja puukuorman tehtyä. Tänään aamulla sitten tuo kytkinjalan reisi oli sitä mieltä että kytkimen survominen oli aivan liian rankkaa puuhaa sille ja sepä oli päättänyt vetään itsensä pieneen jumiin. Ei auttanut venyttelyt, koirankusetuslenkit + venyttelyt eikä oikein mikään muukaan. Eli tarkoitti sitä että jo lähtöviivalla oltiin reisi tönkkönä. No eihän tuo oikeasti hidastanut matkantekoa mutta selityksenähän tuo on hieno, eikös vaan? Alla vielä foto tuosta juoksijan herkkyyden tuhoajasta. Komee peli, eikös vaan?

Taidan päivitellä myös blogin nimen osuvammaksi...

Huomenna hiihtämään....

Puoli-Pirkka - nihkeyttä joka rintamalla

Tänään oli ohjelmassa puolikas Pirkkaa. La iltana ja yöllä tuli aika rapsakasti lunta ja paanat olivatkin aika möhjöiset ja nihkeät. Lisäksi suurella osasta matkaa käytössä oli vain yksi latu.
Summaroituna keli oli nihkeä, suksi oli nihkeä ja mies oli nihkeä. Sukseen en saanut luistoa aikaiseksi josta seurasi se että loppumatkasta alkoi matkanteosta huumori loppumaan. Ei vaan jaksa tehdä työtä niinkuin pitäisi. Mutta taisi olla muillakin vähän samanlaisia viiliksiä. Onneksi hiihdon aikana sää oli mitä mainioin, ehkä ainoa lievä miinus tuli pienestä vastatuulesta joissakin kohdin.
Nyt on vähän sellainen olotila että sukset vois vaikka pistää kesäteloille ja siirtyä hölkän pariin. Mutta katotaas nyt muutama päivä eteenpäin niin mietteet voi muuttua.
Jouduin muuten suksimaan combimonot jalassa kun pertsan monoista (kummastakin) alkoi pohjat irrota enkä niillä enään uskaltanut lähteä matkaan. Monot on viime talven mallia joten täytynee käydä kaupassa neuvottelemassa mitä niiden kanssa tehdään.

Tässä vielä dataa päivän tetsauksesta. Aika siis reippaasti hitaampi kuin viime vuonna.

Jämi ski

Jämille valmistautuminen tänä vuonna jäi jotakuinkin tekemättä kun tauti jylläsi yllättävän sitkeästi vielä viikollakin. Vielä perjantaina mietin että lähdenkö ollenkaan hiihtämään. Päätös oli että lähden mutta mennään kropan ehdoilla eli jos kone ei toimi niin sitten retkeillään hissukseen. Mitään tankkausta en ollut tehnyt ja suksetkin tuli sutaistua pe iltana aika hätäisesti.

Lyhyesti tiivistettynä reissu oli aika onneton. Positiivistä oli että kroppa toimi hiukan paremmin kuin kuvittelin ja jaksoin hiihdellä loppuun asti. Negatiivistä oli se että alku tuli otettua liiankin rivakasti, sukset oli suoraan sanottuna hanurista ja lopussa viimeiset 8 kilometriä olivat aika surullista touhua. Alkuun siis yritin pökkiä jonkinlaista vauhtia ja sykkeet tuppas nousemaan vähän turhan korkealle. Puolikas meni n. 1:17 joten vauhti oli kohtalaista. Tosin eka puolikas on lähinnä tasamaata ja jälkimmäinen puolisko on pikkuisen monipuolisempaa. Suksien kanssa meinas huumori loppua kun alamäissä väkeä meni heittämällä ohi molemmin puolin. Ja sitten lopussa alkoi sitten paukut loppumaan.

Loppuaika oli hiukan parempi kuin viime vuonna, mutta ei tuosta suurta juhlaa saa aikaiseksi.

Toivotaan että nyt parin viikon aikan saadaan lopullinen selkävoitto taudista ja Pirkkaa pääsee sitten ihan terveenä hiihtämään. Noille sivakoille tarvis kait jotain tehdä kanssa ettei jää ihan jalkoihin.

Jaa niin, verryttelynä tuli käytyä katsomassa kun Mr. Mustajärvi tulkitsi Cashiä. Ihan OK setti.

Tautista juttua

SM-Hisustelujen jälkeen pläni näytti loistavan hyvältä. Rutkasti pertsan hiihtoa, pitkä vkonloppu Vuokatissa kilsoja keräillen ja sitten pienellä keventelyllä Jämi Skihin. Se oli suunnitelma, mutta toteuma olikin/onkin sitten ihan eri juttu.

Maanantaina Hisustelujen jälkeen alkoi pientä kuivaa yskää pukkaamaan ja kurkussa oli hitusen kutinaa. Tiistaina aattelin että kevyen hiihtolenkin voi heittää vaikka olo oli hiukan sellainen puolivillainen - ei selkeästi sairas mutta ei ihan tervekään. Keskiviikkona jutun juoni alkoi sitten aueta eli kuumetta alkoi nostamaan ja kurkusta ja nokasta alkoi tulla tavaraa pihalle. Illalla kuumeet jo yli 38. Torstaina kuume koko ajan 38-39 välissä. Perjantaina, ennen Vuokattiin lähtöä, kävin vielä varmuuden vuoksi lääkärissä jossa katsottiin tulehdusarvot. Arvot olivat kurissa joten kyseessä keuhkoputkentulehdus eikä keuhkokuume. Eli perjantaina töötättiin autolla Vuokattiin mutta kuume edelleen n. 38. Lauantaina eka kuumeeton päivä, mutta kun koiraa käytin pienellä aamulenksulla niin oli ihan selvä että hiihtämään ei kannata lähteä kun jo rauhallisessa kävelyssäkin alkoi keuhkot vinkumaan, räkää/limaa lensi joka rööristä ja olo oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Makailin sitten mökissä ja rouva kävi nauttimassa laduista. Sunnuntaiaamuna tilanne oli jotakuinkin sama. Ei mitään jakoa lähteä lenkille. Eli Vuokatin leirin saldo oli mahtavat 0 km / 0 sek urheilua - mahtava reissu eiks jee.

Nyt maanantaina olo ehkä hitusen parempi mutta kaukana ollaan vielä terveen kirjoista. Onpahan sitkeä tauti, pisteenä iin päälle sain tartutettua taudin myös parempaan puoliskoon joten ihan tuubiin menee hommat tällä hetkellä. Toivotaan että tauti talttuu nyt hyvissä ajoin ennen viikonloppua ja pääsis Jämille edes jonkinlaisen hiihtelyn tekemään...

His(s)uttelua

Kartta kertonee tärkeimmät faktat eli tänään ohjelmassa oli SM-HiSu viesti Jämillä. Joukkueena Rasti-Nokia.

Edellisestä hisustelusta on vierähtänyt aikaa jonninverran. Varmaa mielikuvaa edellisestä kisasta ei ole mutta taitaa mennä 80-luvulle kun viimeksi olen ko. lajia harrastellut. Mutta eikös se niin ole että hisustelu on vähän kuin villarilla sotkeminen eli kun joskus on oppinut niin eihän se pahemmin unohdu.   Perusjututhan on ihan samoja kuin silloin 80-luvulla.

Parit lessons learntit päivän taipaleelta (kantsii katsoa myös Haapiksen teksti kisasta):

- HiSu:ssa (kuten myös sileän hiihdossa) välineet merkkaavat paljon. Sukset tietysti mutta tänään tajusin että jopa sauvojen virittelyllä on väliä. Kun yritti tasuria tökkiä ja sauvasta upposi n. 1/3 niin eihän sitä mitenkään lennetty eteenpäin. Pro-hisustelijat olivat näemmä viritelleet vähän isomman sorttisia sompia ja niillä homma näytti onnistuvan paremmin. Kapealla luistelu-uralla suksellakin olisi voinut olla mittaa vähän vähemmän, olisi ollut helpompaa. Tai sitten pitäis vaan osata hiihtää.

- Luisteluhiihto ei oikein irtoa kun hiihtoharjoittelusta 90% on pertsaa ja 10% luistelua. Kuten Haapiskin toteaa niin pökkiä ei oikein jaksa. Pertsalla on tottunut siihen että pökkimistä voi avittaa potkulla mutta kapealla hisu-uralla ei juuri luistelupotkua tehdä ja vauhti on haettava hartiapankista. Ja sitten kun se sauva vielä uppoaa sen kolmanneksen niin vauhdin hurmasta ei ole tietoa.

Mutta kivaa se oli. Mitään suurempaa kuprua en reitistäni ole vielä löytänyt joten sen puolesta voi olla hyvinkin tyytyväinen. Ei musta HiSu fania tullut mutta vois tuota vielä ehkä joskus kokeilla. Ei kyllä enään tänä vuonna. Nyt pistetään luistelusivakat vähäksi aikaa hyllyyn ja keskitytään pertsaan. Seuraava koitos kahden viikon päästä jälleen Jämillä.

Urpoilun uusi ulottuvuus

Kuten monet tietää, on liikuntaan ja urheiluun hurahtaneiden, muuten ihan fiksujen ja järkevien, ihmisten aivot välillä ns. narikassa kun katselee ja kuuntelee heidän tekemisiään. On jalkavaivaisia jotka vaivojen parantamisen sijaan yrittävät konkata puolikuntoisena jonkinlaisia treenejä ja on flunssan ensioireista kärsiviä jotka nokka punaisena yrittävät suorittaa ohjelmaa ja sitten makaavat viikon pedissä kun tauti iskee voimalla.

Omalta kohdaltani edellä mainitun veroinen urpoilu koettiin viime viikon perjantaina. Pakkasta oli rapeat 25 (kodin mittarissa), mutta aattelin että kun itseni oikein hyvin puen niin voin vähän hiihtämässä käydä. Hyvä idea! Muuten sain itseni aika hyvin suojattua paitsi nenän varsi ja poskipäät jäivät paljaaksi. Enempää ei varmaan tarvitse kertoa. Joo-o, pientä nipistelyä tuntui mutta kun mitään ihmeempää ei tuntunut niin hiihtelin lenkin. Lenkin jälkeen olikin sitten selvä että ns. naamanvaihtoviikot on edessä eli nokka ja poskipäät olivat paleltuneet. Nyt sitten on suoritettu ihonkuorintaa ja yritetty vahingosta viisastuneena suojata ko. paikat kun ulkona on tullut liikuttua jotta enempää vahinkoa ei tapahtuisi.

Toivotaan että urpoilut jäävät nyt tähän vähäksi aikaa.

Ehtoolla pieni lenkki ja Kaupinojalle saunomaan...Ei paha.

2013 startattu

Vuosi 2013 on saatu sujuvasti käyntiin. Ensimmäinen Koukun käynti sukset jalassa tehtiin jo kyllä 29. päivä Joulukuuta. Viime talvena ko. merkkipaalu tapahtui vasta 15. tammikuuta eli sekin kertoo mainioista suksimiskeleistä. Ohessa vielä parit fotot Koukun reissulta - talvista oli.

Tuo 29. päivä oli muuten eka päivä kun kuntoilin uuden Garminin mittarin kanssa. Mittari on mallia karvalakki eli 110 mutta mun tarpeisiin sopii ihan hyvin. Näkee matkan, vauhdin, ajan ja sykkeen. Ja jälkeenpäin saa reitit kartalle. Tuolla datamäärällä tyydytetään mun analysointitarpeet ihan mallikkaasti. Tuon 29. jälkeen on näemmä kilsoja tullut 226 (n. 140 hiihtäen, n. 86 juosten) ja tunteja 21,5. Sekaan on mahtunut yksi sairastettu vattatauti jonka myötä tuli pari päivää ylimääräistä huilia (tai enpä tiiä, ainakin vattalihakset oli kovilla kun kakoi sisuksiaan ulos). Teivocuppiakin tuli juostua ja perinteistä diisseltouhua tuntui olevan jälleen kerran.

Talven pläni alkaa olemaan kohta aikalailla selvillä. Ohjelmassa on:

• SM-hisu viesti 3.2
• Vuokatin 'leiri' 8.-10.2
• Jämi Ski 16.2
• Puolikas Pirkkaa 3.3 (joo tiedän että puolikas on nössöilyä)
• Teivocuppia maaliskuun puolenvälin tietämillä

Mahollisesti vielä Vaskooli pääsiäisenä mutta siitä ei vielä varmuutta.

Noilla siis mennään. Eniten jänskättää varmaan tuo HiSu kun en oo moista lajia varmaan 20 vuoteen harrastanut. Mutta kova joukkue meillä on, entisiä maajoukkkuemiehiäkin löytyy kokoonpanosta. Saas nähdä kuinka käy....