Kartta kertonee tärkeimmät faktat eli tänään ohjelmassa oli SM-HiSu viesti Jämillä. Joukkueena Rasti-Nokia.
Edellisestä hisustelusta on vierähtänyt aikaa jonninverran. Varmaa mielikuvaa edellisestä kisasta ei ole mutta taitaa mennä 80-luvulle kun viimeksi olen ko. lajia harrastellut. Mutta eikös se niin ole että hisustelu on vähän kuin villarilla sotkeminen eli kun joskus on oppinut niin eihän se pahemmin unohdu. Perusjututhan on ihan samoja kuin silloin 80-luvulla.
Parit lessons learntit päivän taipaleelta (kantsii katsoa myös Haapiksen teksti kisasta):
- HiSu:ssa (kuten myös sileän hiihdossa) välineet merkkaavat paljon. Sukset tietysti mutta tänään tajusin että jopa sauvojen virittelyllä on väliä. Kun yritti tasuria tökkiä ja sauvasta upposi n. 1/3 niin eihän sitä mitenkään lennetty eteenpäin. Pro-hisustelijat olivat näemmä viritelleet vähän isomman sorttisia sompia ja niillä homma näytti onnistuvan paremmin. Kapealla luistelu-uralla suksellakin olisi voinut olla mittaa vähän vähemmän, olisi ollut helpompaa. Tai sitten pitäis vaan osata hiihtää.
- Luisteluhiihto ei oikein irtoa kun hiihtoharjoittelusta 90% on pertsaa ja 10% luistelua. Kuten Haapiskin toteaa niin pökkiä ei oikein jaksa. Pertsalla on tottunut siihen että pökkimistä voi avittaa potkulla mutta kapealla hisu-uralla ei juuri luistelupotkua tehdä ja vauhti on haettava hartiapankista. Ja sitten kun se sauva vielä uppoaa sen kolmanneksen niin vauhdin hurmasta ei ole tietoa.
Mutta kivaa se oli. Mitään suurempaa kuprua en reitistäni ole vielä löytänyt joten sen puolesta voi olla hyvinkin tyytyväinen. Ei musta HiSu fania tullut mutta vois tuota vielä ehkä joskus kokeilla. Ei kyllä enään tänä vuonna. Nyt pistetään luistelusivakat vähäksi aikaa hyllyyn ja keskitytään pertsaan. Seuraava koitos kahden viikon päästä jälleen Jämillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti